Elettiin heinäkuun viimeisiä päiviä. Ulkona lämpötila lähenteli vieläkin hellerajan lukemia vaikka kello alkoi pikkuhiljaa lähentelemään jo puolen yön tunteja. Ilma on täysin tyyni, koivunoksakaan ei liikahda. Luonto on aivan hiljainen, lukuunottamatta kaakosta kuuluvaa jyminää joka on viimeisten kymmenien minuuttien aikana lähestynyt vääjäämättä.
Taivas alkaa pimenemään ja taivaanrannassa näkyvät nopeat välähdykset tihenevät. Jyrinä alkaa kovenemaan ja aika-ajoin kovempi pamaus jää ilmaan kaikumaan. Ilma on edelleen täysin tyyni, kuin odotellen jotain tulevaa näytelmää. Salamointi siirtyy lähemmäksi ja valoviirut lentelevät taivaalla ristiin rastiin. Hakkuuaukon takana salama lyö alas asti valaisten metsän reunan sekunnin ajaksi. Kestää jokunen sekuntti kunnes repivä ääni peittää muun jylinän alleen. Sitten tulee toinen samanlainen, kolmas, neljäs. Taivas välkehtii kuin uudenvuoden ilotulituksessa ja äänet ovat kuin kovemmassakin tykistökeskityksessä. Raivokas salamointi kestää jonkin aikaa, kunnes alkaa siirtymään pikku hiljaa ohitse.
Samalla puiden latvat alkavat hieman heilumaan ja ensimmäiset sadepisarat putoavat maahan. Tuuli alkaa voimistumaan ja sade alkaa ropisemaa kovemmin. Ei aikaakaan kun hakkuuaukon puut alkavat taipumaan tuulen voimasta ja pisarat hakkaavat ikkunaan. Vesisade muuttuu rakeiseksi ja huopakatto alkaa paukkumaan kuin kiviä heiteltäessä. Ennen kuin näkyvyys ulkona häviää kaatosateen ja rakeiden vuoksi täysin, alkaa hakkuuaukon yksi suuri koivu hieman kallistumaan. Kallistuminen jatkuu aina vaan ja pian aukon yksinäinen puu rojahtaa maahan nostaen monen neliömetrin juurakon ylös maasta. Muutaman minuutin maailma on täysin harmaa, ukkonen pauhaa, rakeet hakkaa ja tuuli ulvoo.
Raesade muuttuu tihkusateeksi ja hetken kuluttua loppuu kokonaan. Tuuli tyyntyy ja jyminä siirtyä etäämmäksi. Edelleen taivaalla salamoi, mutta ukkosrintaman tulosuunta alkaa jo kirkastumaan. Maassa on suuria vesilammikoita, raekasoja on siellä täällä. Oksia, lehtiä, käpyjä on lennellyt joka puolelle. Luonto on jälleen näyttänyt voimansa, ihminen ei voi muuta kuin katsoa ja ihailla.