Oli sen verran komee sunnuntaiehtoo, että ei malttanut tulla sisälle koneen viereen naputtelemaan blogiin juttua, joten viikkoraportti on taas vähän normaalista myöhässä.

Maanantai meni vielä Pyynikkijuoksun fiiliksissä leijuen, tosin aamulla salilla tai viimeistään jalkahieronnassa leijunta lakkasi, kun etureisiä alettiin murjoa. “Vaikka tekee kipeää, niin ei haitaaaa…” lauloi jo Mertaranta aikoinaan. Iltarastit piti ottaa jälleen harjoittelun periaatteella kävellen ja opetella kartanlukua… mutta ei tuntunut sekään oikein onnistuvan.

Tiistaina oli jalat vielä melko kipeät viikonlopun juoksusta ja ehkä myös edellisen päivän hieronnasta. Juoksin kuitenkin töistä kotiin ja meno tuntui yllättävän kevyeltä. Olikohan osasyynä juoksun rentouteen se, että päätin pitää keskiviikon vapaata töistä, joten matka vei kohti 5 pv:n lomaa.

Keskiviikkoaamuna lädin kuluttamaan vapaapäivääni lenkkipolulle. Hölkkäilin n.2,5 km Lamminpään harjulle ja tein siellä 12 km lenkin. Vauhtina pidin hieman alle 3 h:n maratonaikaan tähtäävää km-vauhtia, eli n. 4:10 min/km. Tälläkertaa juoksu ei sitten tuntunutkaan enään rennolta ja kevyeltä vaan meno oli alusta pitäen väsynyttä ja kankeeta. 5 km:n kohdalla teki mieli jo lopettaa, mutta luovutta ei parantanut. Sellainen tunne jäi, että ei ikimaailmassa tuollaista vauhtia voi koko maratonia mennä, kun alle kymppikin oli jo ihan tuskaa. Loppuveryttelyt päälle, ja päivän ensimmäinen rääkki oli ohi. Illalla menin vielä Nokialle iltarasteille juoksemaan 5 km reitin. Suunistukseksi sitä ei juuri voinut sanoa, sillä reitti kulki pääosin pururataa pitkin josta tehtiin vain pieniä pistoja mettikön puolelle. Vauhtia sai pitää ja se aiheutti taas kramppailua ylävatsassa.

Torstaina lähdin testaamaan edellisenä päivänä hommaamiani uusia tossuja. Pelkäsin vähän, että lenkistä tulisi rankka, sillä aamulla oli tosi nuutunut olo. Päätinkin siirtää lähdön puolillepäivin jos vaikka vähän piristyisi. Toinen pelko oli, että uudet tossut hiertäisi rakkoja. Mutta lenkki olikin kaikkea muuta. Tossut olivat tosi hyvän tuntuiset jalkaa, ja juoksu oli kevyttä ja vaihdikastakin. Ensimmäiset 4 km sykkeet oli tosi alhaalla, vaikka vauhti oli 4:30 luokkaa (välillä jopa alle). Sitten tuli pitkä jyrkkä nousu jossa sykkeet vähän pompsahtivat ja pysyivät jonkin aikaa korkealla, mutta loppumatka meni taas mukavasti. Matkaa kertyi 13 km, vauhti 4:32 ja keskisyke 134. Ihan jees…

Pe lepoa. Puita tuli sentään kaadettua, pätkittyä, raahattua, pilkottua ja pinottua.

Lauantaina matka suuntasi kohti Ylänettä ja FinnSpring suunnistuskisoja. Olin ilmottautunut ensimmäistä kertaa H35A sarjaan ja matka oli sen mukainen… 9,3 km. Reittini löytyy osoitteesta http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Lepanmaa_030508.jpg. Alku tuntui menevän ihan hyvin, kahdeksannelle rastille mennessä ei ollut tullut mitään isompaa hakua (omalla asteikollani minuutin virhe ei ole vielä mitään). Ysille menokin alkoi ihan hyvin, mutta pellon ja tien välisellä suolla kuvittelin meneväni lähellä suon eteläistä reunaa, mutta GPS-reitti paljastaa, että en ollut ihan siellä missä kuvittelin. Tästä syystä ajauduin väärälle puolelle suon jälkeistä kalliota ja näin tulin väärään kohtaan tietä. Pienen häröilyn ja kartan suuntaamisen jälkeen tajusin sijaintini ja otin jalat alleni. Loput rasteista löytyi sitten suht hyvin. Loppureitillä tosin oli vähän matkaseuraa joten pientä peesailuakin oli ilmassa. 12-13 -välillä tein muista poiketen tiekierron, ja väliajoista päätellen se oli ihan hyvä vaihtoehto. Loppupuolen rastivälien sijoitukset (keskim. n. 8.) olivat parempia kuin alkupuoliskon (keskim. n. 13.). Olisikohan syynä tuo matkaseura vai olisikohan minulla ollut vain hyytymistä vähemmän kuin muilla. Toivottavasti syynä tuo jälkimmäinen. Jälkipelit ja -selitykset, sekä kisavammat tuli setvittyä Hirvikoskella.

Sunnuntaina tein Leksan kanssa pitkän lenkin Virttaankankaalla. Gepsi simahti heti lähtöön joten tarkkaa matkaa ja aikaa en saanut, eikä siis sykkeistäkään ole tietoa. Matka taittui kuitenkin kevyen tuntuisesti, eikä lauantain 1,5 h:n suunnistus painanut. Matkaa kertyi n. 25 km ja aikaa meni n. 2:14. Sää oli ihanteellinen ja kangasmaasto oli rauhoittava ympäristö kaupungin pyöräteihin verrattuna. Ja kun menokin vielä maistui, niin mikäs sen hienompi päätös viikon treeneille.

Jälleen on yksi vanhenemisen rajapyykki saavutettu (joku varmaankin ajattelee, että nyt on löytynyt ensimmäinen harmaa hiuksi, mutta oivaltaa samantien, että eihän sillä enään hiuksia edes ole, eli jotain muuta sen on oltava). Ensimmäinen vanhenemisen oire on, että ravintolakierroksella hakeutuu mielummin pubeihin kuin diskoihin. Seuraava selvä merkki on se, että päivän aikana tulee katsottua enemmän kuin yhdet uutiset. Sen jälkeen, kun nukkumaanmenoaika on viikolla sekä viikonloppusin sama, niin oireet alkavat olemaan jo vakavia. Hiuspeitteen väheneminen ei välttämättä ole vanhuuden merkki, mutta harvoin pälveä 20-kesäiseltä löytyy. Nyt sitten tiistaina minä siirryin vanhenemisessa seuraavalle asteelle, eli hammaslääkärissä suoritettiin ensimmäinen juurihoito. 20 v. sitten tuota operaatiota pidettiin mummojen ja pappojen toimenpiteenä. Nyt sekin on sitten koettu, ja “hauskaa” oli. – Harmaita hiuksia odotellessa.

Maanantai oli sali + jalkahierontapäivä. Illalla kävin kävelemässä Kyötikkälän iltarastiradan läpi harjoittelumielessä, sillä jalkahieronnan vuoksi en viitsinyt kovaa lenkkiä tehdä.

Tiistaina tein 5 x 500 m:n mäkivetohajoituksen. Vajaan 2 min / 500 m loivaan ylämäkeen kovaa vauhtia oli aika raaka hajoitus. Alle ja päälle vielä hyvät verryttelyt. Hammaslääkärissä pumpatut puudutusaineet hävisivät vetojen yhteydessä, mutta särkyjä ei onneksi ilmennyt.

Keskiviikkona rauhallinen palauttava reilun 12 km lenkki kotipuolessa. Väsynyttä oli, liekö viikonlopun kisat vielä painaneen.

Torstaina juoksin töistä kotiin ja tein samalla viikon pitkän lenkin. Pitkä siksi, että sunnuntaina on suunnistuskisat ja muuten jäisi pitkä vallan tekemättä. Reitti kulki töistä Pyynikin ja Villilän kautta Nokian keskustaan ja sieltä Kalkun ja Ikurin kautta kotiin. Matkaa kertyi reilu 27 km. Meno ei ihan pirteintä mahdollista ollut, mutta ihmeen hyvin näin töiden päälle pitkäkin lenkki sujui.

Perjantaina pyörällä töissä.

Lauantiana reilu 14 km rentoa juoksua sykkeistä välittämättä. Lenkin lopuksi yksi km:n veto “kovaa” 3:30 min/km vauhtia. Jälleen tuntui meno hyvältä ja kevyltä.

Sunnuntaina oli kauden toisen suunnistuskilpailun vuoro. Paimion Silja-Rasteilla oli siis taas mahdollisuus nöyryyttää itseään. Kartta ja reitti löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Karhunoja_200408.jpg. Tulokset osoitteesta: http://online.jouniaaltonen.fi/tulokset/fi/2008_siljarastit/

Alku lähti taas liikkeelle takellellen. Onneksi ensimmäiset rastit olivat sen verran lähellä, että paljon ei päässyt eksymään. Kolmoselle pääsin suunnitelmien mukaan, mutta nelosella tuli pientä hakua, onneksi ei mitään isompaa. Vitoselle meni muuten ihan hyvin, mutta rastia lähestyessä, lankesin muutaman ohi juosseen peesailuun ja meinasin juosta heidän mukana oman rastini ohi, kun muut ei menneetkään samalle rastille (muista, oma kisa). Kympille asti sitten menikin ihan hyvin, ilman mitään isompaa haeskelua. Yhdelletoista reitti ajautui vähän vasemalle, mutta avokallion vierustaa oli hyvä juosta. Rastia lähestyessä kävin katsomassa ensin väärällä rastilla, mutta omakin löytyi aika äkkiä. Rastille 12 pääsin suunnitelmien mukaan, mutta 13. rasti oli nimensä veroinen. Eli radan suurin pummi sattui siinä. Ajauduin väärälle puolelle kalliota ja siellä jouduin vähän aikaa kartoittamaan maastoa. Onneksi tajusin sijaintini aika pian ja kirmasin toiselle puolelle kalliota. Seuraavalle rastille otinkin varmanpäälle tien kautta. Seuraavalla välillä meinasin jäädä Huovilan Jarkon jalkoihin (jos oikein tunnistin), peesiapua ei paljon ollut, kun mies hävisi liukkaasti näkösältä. Parilla viimeisellä rastilla oli vähän peesailun makua. Loppusuoralla jaksoi sentään vielä tykittää kunnolla.

Olen ihan tyytyväinen suoritukseeni, sillä 7 km:n lenkki meni alle tuntiin ja GPS näytti kokonaismatkaksi 9,5 km. Maasto oli kyllä hyvä kulkuista ja kartan lukeminen vauhdissa onnistui jopa minulta.

Muutenkin harjoittelu-fiilikset on hyvät, sillä paikat on pysynyt suht hyvässä kunnossa. Viimevuonna tähän aikaan polvi oli siinä kunnossa, että juoksulenkkejä ei oikein päässyt tekemään. Täytyy vain toivoa, että ongelmia ei ilmene. Hieman pää- ja kurkkukipua on viikonloppuna ollut, joten täytyy toivoa myös, että flunssa pysyy kaukana.

Taas on viikkoraportti päivän myöhässä. Eilen illalla oli edellisviikon kuntotestin palautetilaisuus Varalassa, ja siellä meni sen verran pitkään, että kirjoitukset jäivät väliin.

Tilaisuudessa tuli saatua paljon arvokasta harjoittelutietoutta ja ylipäätäänkin tietoa ihmisen kunnon perusteista. Sen verran päätin muuttaa treeniohjelmaani, että aion jättää viikon toisen salikerran väliin ja pitää silloin täyden lepopäivän. Salitreeni kuulemma lasketaan aina kovaksi treeniksi, sillä silloin muodostuu aina lihaksiin maitohappoa ja näinollen se on kuluttava treeni. Perjantain sali siis alkaa nyt jäämään useimmiten väliin. Maanantaiaamun salitreeni ja iltapäivän iltarastisuunnistus kuulemma sopivat hyvin yhteen. Muuten ohjelma varmaan pysyy suht. samana kuin ennenkin.

Maanantai oli jälleen sali-jalkahieronta-venyttely -päivä. Eli huoltopäivä, vaikka nykytietämyksen mukaan saliaamu ei olekaan kovin huoltava treeni.

Tiistaina juoksentelin töistä kotiin. Aloitin matkan rauhallisesti hölkkäilemällä n. 2,5 km sitten lähdin menemään hieman alle maratonvauhtia (3 h: rajan allittamiseen tähtäävää vauhtia). Ko. vauhtia juoksi 10 km jonka jälkeen hissuttelin n. 400 m kovan mäen ylös. Tämän jälkeen tein yhden tonnin vedon n. 3:35 min/km vauhtia. Loput 3 km oli loppuveryttelyä. 10 km maratonvauhti meni suht hyvin, ja sykkeet pysyivät aer. ja anaer. -rajojen puolenvälin tuntumassa. Tonnin veto olikin sitten jo tuskallisempaa, sillä jälleen alkoi vatsalihas kramppaamaan.

Keskiviikkona avasin pyöräilykauden, ja sotkin “sykkelillä” työmatkan molempiin suuntiin.

Torstaina oli palauttavan lenkin paikka, joten töistä piti hölkkäillä kevyttä vauhtia. Vauhti taisi sittenkin olla liian kovaa, sillä sykkeet eivät oikein tahtonut pysyä kurissa, vaan tuppasi olemaan liian paljon muutaman pykälän uuden aerob. kynnyksen yläpuolella.

Perjantaina kävin toistamiseen pyörällä töissä. Sali jäi väliin, sillä ajattelin sen edesauttavan lauantain TeivoCup:n juoksua.

Launtaina puoliltapäivin oli siis talvikauden viimeisen ja minun ensimmäisen TeivoCup:n vuoro. Lämpötila oli pari astetta lämpimän puolella ja tuulta oli jonkun verran. Ensimmäinen puolikas juoksusta meni mukavan tuntuisesti, mutta hötkyillä ei uskaltanut, sillä suunta oli myötätuuleen joten voimia piti jättää paluumatkan vastatuuleen. Ensimmäinen kilsa meni 3:34 min/km vauhtia (hieman nousevaan ma(a)stoon), toinen kilsa 3:30 (suurimmalta osin laskevaa), kolmas 3:41 (suht. tasasta, mutta kääntöpaikalla 180 asteen tiukka käännös), neljäs 3:54 (pääosin nousevaa sekä vastatuulta) ja viimeinen kilsa 3:31 (vastainen tuuli, hieman laskevaa). Viimeisellä puolella kilsalla alkoi taas vatsalihas kramppaamaan, mutta aikaa se ei varmaan kovin montaa sekunttia verottanut. Parilla viimeisellä sadalla metrillä meni ohi vielä pari kolme kanssakilpailijaa, mutta viimeinen vaihde minulta tuntui puuttuvan eikä ohitukseen pystynyt vastaamaan. Ennätys kuitenkin parani melkein 20 sek ollen nyt 18:08 (tosin oma kelloni näytti 18:10 (viralliset tulokset: http://www.sci.fi/~teivo/cgi-bin/tc_kysely.pl?tyyppi=tc6&vuosi=2008&sivu=&val=), ja pari muutakin sanoi, että virallinen aika näytti pari sek. liian vähän). Pelipaikalta tuli sitten vielä hölkkäilty kotiin vajaa 5 km.

Sunnuntaina oli pikainen herätys, sillä tarkoitus oli ehtiä järvenkiertoporukkaan, ja klo 8 aikoihin pitäisi olla Pirkkalan Nesteeltä. Heräsin vasta 7:15. Sitten kamppeet päälle, pari vessa käyntiä ja menox. Pari minuuttia jäi jopa aikaa venyttelylle, ennenkuin muu porukka saapui huoltoaseman kohdalle. Tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta (kok. toinen kerta :)) kun tämän porukan kanssa lähdin lenkille. Tiedä sitten olivatko kohteliaita vierailijalle, sillä vauhti tuntui mukavan leppoisalta, vaikka muu ryhmä oli täynnä kovia menijöitä. 5 min/km vauhdin molemmin puolin siinä mentiin ja matka taittui ihan huomaamatta. Reilu 28 km matkaa kertyi ja aikaa meni 2:20.

Tässä pikaisesti kirjoitettu viikkoraportti. Sen verran pitää mainostaa seuraavan viikon blogi-kirjoitusta, että suunnistuskausi on avattu ja Karhu-viestissäkin pitäisi viikonloppuna juosta.

Viikon harjoituspäivät olivat normaalista poikkeavia, kun pääsiäinen sotki vähän normaalirytmiä. Salitreenit olivat keskiviikko- ja perjantaiaamuina, ja maanantain vapaapäivänä tuli hiihdettyä. Enään ei parane luvata mitään ehdotonta, mutta maantaina oli melko varmaan talven viimeinen hiihto. Sillä tänään tuli laitettua toistamiseen sukset kesäteloille, ja kyllä ne nyt siellä pysyykin.

Tiistaina olin Pirkkahallilla TesKu:n järjestämässä kuntotestissä. Testin tuloksena tulisi mm. sykkeiden kynnysrajat, jotta pystyy paremmin harjoittelemaan oikeilla sykealueilla. Testissä juostiin nousujohteisesti 6 x 1000 m ja km:n välein sekä alussa ja lopussa otettiin verinäyte josta mitattiin laktaattipitoisuus. Perjantaina sitten postilaatikossa odotti testin tuloksen. Ensimmäinen km meni aikaan 6:06 ja loppusyke km:n loppusyke oli 112, toinen km 5:10 (130), kolmas 4:27 (146), neljäs 4:05 (158), viides 3:39 (171) ja viimeinen rutistus 3:13 (186).

Edellisen kerran olin ollut samassa testissä 7.12.2005. Silloin syksyllä minulla oli ollut (yllättäen) jälleen kerran polvivaivoja enkä ollut päässyt juoksemaan ennen testiä kuin nelisen viikkoa. Voi olla, että tuo juoksemattomuus vaikutti viimekerran tuloksiin.

Ensinnäkin testin tärkein anti, eli rasva% oli 13,9 (edellisesllä kertaa 16,9). Aerobinen kynnyssyke oli pudonnut 138 (143), mutta myös vauhti oli parantunut, nyt 4:50 min/km (5:15). Tiedä sitten onko tuo sykepudotus ihan normaalia. Nyt ainakin joutuu/saa juosta PK lenkit rauhallisemmalla tahdilla. Anerobinen kynnyssyke oli pysynyt suht samoissa, eli nyt se oli 167 (168). Kynnysaika tosin oli parantunut aika hyvin olessa 3:45 min/km (4:05). Maximi hapenottokyky oli 65 ml/km/min (61). Tuo arvo ei minulle kauheasti kerro, mutta kyllä sekin varmaan on ihan OK tällaiselle aktiivikuntoilijalle (Myllylällä ja Dähliellä se muistaakseni taisi lähennellä 100:aa). Max. syke oli 186 (187) ja laktaatit oli lopussa 9,4 (9,9). Joten “näillä mennään”…

Keskiviikkona oli sen verran kova pyrypäivä, että lenkki muuttui lumihommiksi. Eli aamun sali sai jatko illalla.

Torstaina sitten hölköttelin tuulisessa kelissä töistä kotiin. Pyörätiet olivat sulaneet edellispäivän myräkästä, mutta nastalenkkarit olivat kuitenkin sujahtaneet jalkaan, joten rapinaa taas riitti reilun 16 km:n ajan.

Lauantaina oli viikon toisen testin vuoro. KeKe:n 10 km:n testilenkki juostiin perinteiseen tapaan Pirkkalassa ja matkana oli 2 x “Peren lenkki”. Keli oli aurinkoinen ja vähän tuulinen, alusta oli lähes kokonaan sula. Osanottajia olisi voinut olla vähän enemmän, sillä paikalle vaivautui ainoastaan kolme urheaa. (Aamu-uniset taisivat vielä kääntää kylkeään). Yritin juosta testin nousujohteisesti siten, että ensimmäisen kahdeksan km:n aikana syke pysyisi anaerob. kynnyksen alapuolella ja sitten viimeinen kakkonen täysillä. Ensimmäinen kierros meni ihan ok, mutta toisella kierroksella joiduin vähän himmailemaan jotta sykkeet pysyisivät halutulla tasolla. 7 km:n kohdalla alkoi tuttu ylävatsalihasten kramppi, mutta sain pidettyä sen vielä jotenkin aisoissa. Viimeinen kahden kilometrin tykitys kuitenkin hyytyi vähän pahenevaan kramppiin ja ilkeään sivuvastaiseen tuuleen. Matkan keskivauhti oli toki himpun alle 4 min/km vauhtia, mutta aika jäi edellisestä vuodesta n. 30 sek. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen juoksuun, sillä se meni suht rennosti ja mukavasti. Harmi vaan kun tuo kramppi tuntuu vaivaavan kaikkia kovia harjoituksia.

Lauantai-iltana oli vuorossa MaSa:n kanssa vielä saunalenkki. Toiveena vähän oli, että se olisi ollut hyvinkin palauttava, mutta yllättäen mopo pääsi taas vähän karkuteille. Eli päivälle mahtui vuodenaikaan nähden poikkeukselliset kaksi juoksulenkkiä. Lenkkien välinen aika tuli vielä rähjättyä ulkona puuhommissa, joten yöllä uni maittoi.

Sunnuntaina oli sen verran nuutunut olo, että päätin jättää pitkän lenkin tekemättä. Lyhensin lenkin reiluun 17 km:iin ja yritin nyt mennä testin antamilla uusilla sykearvoilla. Ihmeen hyvin sykkeet pysyivät aisoissa, ainoastaan loppupuolen jyrkimmässä ylämäessä raja ylittyi yhdellä pykälällä. Keskivauhtikin oli ihan ok, 4:44 min/km.

Takatalvi taisi sittenkin yllättää, ainakin minun mielestäni. Sillä nostin kuitenkin vielä sukset pois hyllyltä ja kaivoin mono kaapista. Oikeastaan se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä ladut ovat vielä tosi upeassa kunnosaa – vaikka vähän jäisiä ovatkin. Keskiviikkona hiihto oli vielä vähän lipsuttelua, kun lähdin purkkivoitelulla. Mutta perjantaina ja lauantaina hiihto oli todella nautinnollista, kun viitsi tahria taas suksenpohjat liisterillä (kauhea homma taas puhdistaa). Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, pikku pakkanen ja ladut kuin kiskot, niin mikäs sen upeampaa. Ihmetyttää vaan, että muita hiihtäjiä oli suhteellisen vähän. Ensin valitetaan, että latuja ei laiteta kuntoon ja nyt kun olisi talven parhaat hiihtokelit, niin istutaan kotona syömässä mämmiä.

Maanantai oli huoltopäivä. Salilla ei tullut tehtyä juurikaan muuta kuin keskivartaloa – jalat jätettiin rauhaan. Päivällä kävin tunnin jalkahieronnassa, ja illalla KeKe:llä oli tunnin venyttely-sessio. Huolto teki ihan hyvää, sillä edellisen viikon reippaammat lenkit olivat taas aiheuttaneet pientä oireilua tuolla polven seuduilla. Taitaa olla niin, että tätä kroppaa ei ole tarkoitettu vauhdikkaisiin juoksuihin, pitää varmaa alkaa keskittymään ultra-matkoihin.

Tiistaina tosin taas uhmasin polveni hyvinvointia ja juoksin VK-harjoituksen töistä kotiin. Alkuun n.2,5 km hölkkää jonka jälkeen nousujohteisesti 7 km siten, että sykkeet pysyisivät anaerob. alueen tuntumassa. Alotin varovaisesti, mutta aika pian sykkeet kohosivat oikealla 165 – 170 alueelle. Alunperin oli tarkoitus tehdä 10 km:n VK-harjoitus, mutta se lyheni 7:ään kun n. 6 km kohdalla alkoi oikean rintalastan alta kramppaamaan niin pahasti, että 7:n kohdalla oli vauhtia hidastettava. En ymmärrä mikä tuon krampin aiheuttaa, sillä se ei ole minulle aivan uusi ilmiö. Usein kovilla lenkeillä (ja melkein aina esim. Karhuviestissä 5,5 km kohdalla) alkaa ko. – onkohan sitten joku ylempi vatsalihas – vaivaamaan. Otan erittäin mielelläni vastaan ideoita mistä tuo voisi johtua. Loppu matka kotiin tulikin sitten mentyä rauhallista hölkkää. Kramppi kyllä hävisi muutaman kilsan jälkeen, mutta polven seudulla alkoi olemaan kireyden tuntua.

Keskiviikkona teinkin sitten comeback:n laduille, 27 km.

Tälläviikolla toinen salikerta oli poikkeuksellisesti torstaiaamuna, sillä perjantaina oli pitkäperjantai. Illalla olikin sitten vuorossa Tipattoman Tappo -08 tapahtuma (Alkuvuodesta ruokailun yhteydessä nautittu viinilasillinenhan ei riko tipattoman saantöjä. Muut osallistujat kyllä olivat lipsuneet jo pahemmin). Tunnin saunalenkki tuli tehtyä, mutta muista sanomisrituaaleista ei parane puhua. Lunta olisi voinut olla enemmän, sillä saunasta ei hankeen päässyt ja itsesuojeluvaisto oli vielä sen verran hereillä, että niihin muutamaan jääkasaan ei tullut sukellettua.

Perjantai ja lauantai olivat vuorostaan hiihtopäiviä.

Sunnuntaina testasin taas vauhtikestävyyttä, sillä reilun 12 km:n lenkillä otin 5 km reippaamman pätkän. Paikoin oli vielä vähän jäistä, mutta muuten veto meni ok, eikä kramppia tai jalkavaivoja ilmennyt. Illalla piti tehdä vielä hiihtolenkki, mutta tyydyin kuitenkin tekemään vain klapihommia.

Alkuviikosta tuli laitettua hiihtokaudelle lopullinen piste, kun sukset sai kesävoiteet pohiinsa ja nostettiin seinälle. Aikamoinen takatalvi saa tulla, jotta sukset otetaan uudelleen käyttöön. Tosin säänhaltija kyllä yrittää tosissaan vielä hiihtokelejä tehdä, sillä melko talviset olosuhteet loppuviikon on ollut.

Täytyy heti näin alkuu hehkuttaa, että kaksi kuukautta sitten lupaamani painonpudotus on onnistunut, ja jopa viikon etuajassa. Eli tammikuun puolessa välissä salipunnitus näytti 73.1 kg ja lupasin, että pääsiäiseen mennessä lukema pitää alkaa kutosella. Perjantaina lukema oli 69.5, elikkä sanktioihin ei tarvinnut alistua. Nyt täytyy vain pystyä pysymään näissä lukemissa. Seuraava tiedotus painosta tulee sitten kun lukema alkaa vitosella, tosin siitä kyllä voi sitten lukea myös Aamulehden sivulta 6 :-o.

Ihmeen helposti tuo 3.5 kg lähi. Hieman ulkoliikuntaahan se vaati, mutta ruokavalion puolella ei tarvinnut ihmeempiä muutoksia tehdä. 0-toleranssia ei mistään ruokalajista ollut (paitsi limsat, karkit ja hampurilaiset, mutta ne ovat olleet poissa ruokalistalta jo useamman vuoden), herkkujakin tuli välillä siis syötyä. Viikolla päivittäinen ruokalistani muodostuu tukevasta aamiaisesta (kaurapuuro, jugurttia, pari leipää, mehua). Mikäli on salipäivä, niin salin jälkeen banaani välipalaksi. Lounaalla työpaikkaruokalassa normaali ateria (joskus keitto) salaatin kanssa. Töiden jälkeen ainoastaan leipää, jugurttia ja hedelmä. Illalla vielä omena ja näkkäriä. Sen verran ruokailutottumukset on muuttunut viimevuosista, että olin usean vuoden syönyt töissä ainoastaan leipää, jugurttia ja hedelmän, ja illalla lämpimän ruuan, mutta nyt olen alkanut käymään syömässä työpaikkaruokalassa ja illalla pysyn leipälinjalla. Viikonloppuna yleensä teen päivän harjoituksen ennen aamiaista (paitsi hiihtopäivinä). Tästä syystä lounas siirtyy iltapäivälle, ja aika usein tulee vielä illalla syötyä toinen lämmin ruoka. Tuolla tavalla sitä on yritetty pysyä viikot hengissä.

Maanantaiaamuna oli perinteiseen tapaan tunnin salitreeni. Nyt kun hiihtokausi loppui minun osaltani, niin muuta ei maanantaina tullutkaan tehtyä.

Tiistaina juoksin töistä kotiin. Tein harjoituksen vetoharjoituksena. Aluksi hölkkäilin reilun pari kilsaa. Sitten juoksin 2 km hieman alle 4 min/km vauhtia ja palauttelin km:n hölkäten. Näitä tein kolme kappaletta. Lopuksi tein vielä kaksi km:n vetoa n. 3:30 min/km vauhtia, välissä noin km:n hököttelyä. Ihmeen hyvin meni, paitsi viimeinen veto oli aika rankka, sillä se oli lievästi nousevaa maastoa. Harjoituksen oli tarkoitus olla VK-harjoitus, mutta se taisi lipsahtaa vähän turhan kovasykkeiseksi. Ensimmäinen veto meni ihan hyvin juuri ja juuri anaerobisen kynnyksen alapuolella. Seuraavat kaksi alkoivat sykkeiltään ihan OK, mutta vedon loppuosa meni anaerobisen kynnyksen yläpuolelle. Tonnin vedot olivat kokonaisuudessaan anaerob.-kynnyksen yläpuolella.

Keskiviikkona juoksin 12 km tasavauhtisen rennon reippaan lenkin, aerobisen alueen alimmalla puoliskolla.

Torstaina 14,5 km rauhallista juoksua PK -alueella.

Perjantaina 70 min:n saliharjoitus. Muuten lepäilyä.

Lauantaiaamuna piti tehdä 10 km:n VK-harjoitus, mutta juoksualusta oli luminen ja olo muutenkin vähän väsynyt. En viitsinyt alkaa rikkomaan paikkoja huonolla alustalla, joten muutin harjoituksen vain 12,5 km reippahkoksi tasavauhtiseksi lenkiksi.

Sunnuntaiaamusta lähdin pitkälle lenkille. Tarkoitukseni oli liittyä AS:n juoksuporukkaan joka juoksee Pyhäjärven lenkin. Lähdin juoksemaan kotoa heitä vastaan. Porukan piti tulla n. 9 km:n kohdalla vastaa, mutta kun ketään ei näkynyt, niin tajusin muistaneeni heidän lähtöajan tunnilla pieleen. Juoksentelin sitten yksin Pyhäjärven lenkin ja matkaa kertyi 31 km. Viimeiset kilometrit oli aika rankkoja, sillä en ollut ottanut juomista mukaan ja aamullakaan ei tullut syötyä kuin puolikas banaani. Lenkki taisi mennä aika hyvin rasvojen puolelle :). Sykkeet kyllä pysyivät melko hyvin PK-alueella (loppussa maltti kyllä vähän lipesi) ja vauhti siinä 5 min/km, joten lumisella alustalla se oli ihan OK.

Viikon juoksukilsat lähentelivät 90:ä, joten määrä on ihan hyvä, ainakin siihen nähden, että edellisviikot ovat olleet pääosin hiihtoa. Nyt pitää vaan kuulostella kroppaa tarkasti, että ei käy samoin kuin vuosi sittten. Silloin sain kovillä lenkeillä polveni sen verran huonoon kuntoon, että koko kevät meni juoksun osalta ihan puihin. Viimevuona alamäki alkui juuri pääsiäisen aikoihin.

Suunnistuskaudenkaan alkuuen ei ole enään aikaa kun kolme viikkoa, sillä Tampereella käynnistyy iltarastit 7.4. Eksymisiä siis taas tiedossa.

Nyt se talvi sitten tuli tällekin seudulle. Tosin ei sitä enään kaivattu. Nyt kun Pirkka on takana, niin mieli olisi ollut jo sulemmille lenkkipoluille. Tosin maanantain lumipyry takasi sen, että tonni hiihtoa olisi mahdollista saada täyteen tänä talvena.

Maanantaina meinasi jäädä salitreeni väliin, kun vasen olkapää oli Pirhanhiihdon lykkimisestäni niin kipeä, että paitaa ei meinannut päälle saada. Yölläkään ei tullut juuri nukuttua kun kättä särki, eikä sitä voinut liikutella. Kävin kuitenkin salilla tekemässä 50 min treenin. Päivällä oli jalkahieronta. Illallla oli vielä KeKe:n järjestämä pilates-tunti. Olkapää oli vertynyt päivän aikana eikä illalla enään juurikaan vaivannut.

Tiistaina hiihtoa 27 km upeilla mutta hieman nihkeillä laduilla.

Keskiviikkona hiihtokeli ei ollut muuttunut miksikään edellisestä päivästä, joten sama hiihtolenkkikin taittui melkein samaan aikaan.

Torstaina kävin aamulla tekemässä tunnin salitreenin. Illalla tein kotona n. 14 km juoksulenkin jotta juoksukilometrit eivät jäisi ihan nollille tälläkin viikolla.

Perjantai-iltana oli kunnostettu edellisiltaisen lumen huonontaneet ladut, ja meno oli sen mukaista. Taisi olla tämän talven upeimmat hiihto-olosuhteet Ylöjärvellä – ihan kuin olisi lapissa hiihdellyt.

Edellisenä päivänä rikkoutui tonnin raja hiihtokilometreille tänä talvelle ja sen piti olla viimeinen hiihto, mutta kun lauantaiaamulla oli 3 astetta pakkasta ja ladut kimmelsivät kutsuvasti, niin pitihän sitä vielä käydä yksi reilu 50 km:n jäähyväislenkki tekemässä. Seuraaviksi päiviksi on luvattu jo vesisadetta ja plussaa, joten comeback jää varmaankin tekemettä tältä talvelta.

Sunnuntaina väsynyt 24 km:n juoksulenkki lumisilla teillä, ja treeniviikko oli pulkassa.

Ihmeen hyvin palautuminen Pirkasta oli onnistunut. Maanantaina oli vähän väsynyttä, mutta tiistain hiihto meni jo ihan OK. Nyt pitäisi saada vettä ja lämpöä jotta lenkkipolut sulaisivat. Pyörä onkin jo huollettu joten työmatkapyöräilyä voisi myös alkaa pikkuhiljaa harrastamaan.

Talviloman jälkeen täytyi vähän vetää henkeä ja “herkistellä” paikkoja sunnuntain Pirkan hiihtoa silmällä pitäen.

Maanantaina kolmen vartin salitreeni, keskittyen keskivartalon lihaksiin.

Tiistaina juoksu töistä kotiin. Pyrin pitämään sykkeet PK-alueella, välillä kyllä vähän huonolla menestyksellä. Alusta oli pääosin sula joten vauhti tuppasi nousemaa ja samalla myös sykkeet. Juoksin nastareilla, sillä kuvittelin, että maanantain lumisade olisi jättänyt pyörätiet liukkaiksi. Liukkautta kyllä oli, mutta aika harvassa paikassa, joten kesälenkkareilla olisi pärjännyt hyvin.

Keskiviikko täysin lepoa.

Torstaina kävin tarkastamassa hiihtolatujen kunnon 27 km hiihtolenkillä. Puolet matkasta tosi jäistä, päivän pieni lumisade ei ollut parantanut latujen kuntoa yhtään. Mutta siellä missä ladut oli ajettu, niin meno oli aika upeeta ja vauhdikasta.

Perjantaina samanmoinen salitreeni kuin maanantainakin, eli sikspäkin kunnostusta. Iltapäivällä vielä 21 km hiihtolenkki Pirhan hiihdon voitelusuosituksia testaten. Ja kyllä liisteri+purkki yhdistelmä toimi hienosti. Illalla vielä suksihuoltoa.

Lauantai oli lepoa ja tankkausta.

Sunnuntaina oli sitten Pirkan hiihto, mutta siitä tulee sitten oma stoori kunhan vaan saan aikaiseksi.

Tälläkään viikolla ei sitten kauheasti tullut juoksua. Pari viikkoa on ollut juoksun osalta tosi huonoa, mutta täytyy nyt hiihdellä kun vielä jotenkin voi. Ensiviikollekin on luvattu lunta ja pakkasta, joten hiihdot taitavat vielä jatkua. Tavoite olisi saada se tonni hiihtoa tälle talvelle.