Takatalvi taisi sittenkin yllättää, ainakin minun mielestäni. Sillä nostin kuitenkin vielä sukset pois hyllyltä ja kaivoin mono kaapista. Oikeastaan se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä ladut ovat vielä tosi upeassa kunnosaa – vaikka vähän jäisiä ovatkin. Keskiviikkona hiihto oli vielä vähän lipsuttelua, kun lähdin purkkivoitelulla. Mutta perjantaina ja lauantaina hiihto oli todella nautinnollista, kun viitsi tahria taas suksenpohjat liisterillä (kauhea homma taas puhdistaa). Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, pikku pakkanen ja ladut kuin kiskot, niin mikäs sen upeampaa. Ihmetyttää vaan, että muita hiihtäjiä oli suhteellisen vähän. Ensin valitetaan, että latuja ei laiteta kuntoon ja nyt kun olisi talven parhaat hiihtokelit, niin istutaan kotona syömässä mämmiä.

Maanantai oli huoltopäivä. Salilla ei tullut tehtyä juurikaan muuta kuin keskivartaloa – jalat jätettiin rauhaan. Päivällä kävin tunnin jalkahieronnassa, ja illalla KeKe:llä oli tunnin venyttely-sessio. Huolto teki ihan hyvää, sillä edellisen viikon reippaammat lenkit olivat taas aiheuttaneet pientä oireilua tuolla polven seuduilla. Taitaa olla niin, että tätä kroppaa ei ole tarkoitettu vauhdikkaisiin juoksuihin, pitää varmaa alkaa keskittymään ultra-matkoihin.

Tiistaina tosin taas uhmasin polveni hyvinvointia ja juoksin VK-harjoituksen töistä kotiin. Alkuun n.2,5 km hölkkää jonka jälkeen nousujohteisesti 7 km siten, että sykkeet pysyisivät anaerob. alueen tuntumassa. Alotin varovaisesti, mutta aika pian sykkeet kohosivat oikealla 165 – 170 alueelle. Alunperin oli tarkoitus tehdä 10 km:n VK-harjoitus, mutta se lyheni 7:ään kun n. 6 km kohdalla alkoi oikean rintalastan alta kramppaamaan niin pahasti, että 7:n kohdalla oli vauhtia hidastettava. En ymmärrä mikä tuon krampin aiheuttaa, sillä se ei ole minulle aivan uusi ilmiö. Usein kovilla lenkeillä (ja melkein aina esim. Karhuviestissä 5,5 km kohdalla) alkaa ko. – onkohan sitten joku ylempi vatsalihas – vaivaamaan. Otan erittäin mielelläni vastaan ideoita mistä tuo voisi johtua. Loppu matka kotiin tulikin sitten mentyä rauhallista hölkkää. Kramppi kyllä hävisi muutaman kilsan jälkeen, mutta polven seudulla alkoi olemaan kireyden tuntua.

Keskiviikkona teinkin sitten comeback:n laduille, 27 km.

Tälläviikolla toinen salikerta oli poikkeuksellisesti torstaiaamuna, sillä perjantaina oli pitkäperjantai. Illalla olikin sitten vuorossa Tipattoman Tappo -08 tapahtuma (Alkuvuodesta ruokailun yhteydessä nautittu viinilasillinenhan ei riko tipattoman saantöjä. Muut osallistujat kyllä olivat lipsuneet jo pahemmin). Tunnin saunalenkki tuli tehtyä, mutta muista sanomisrituaaleista ei parane puhua. Lunta olisi voinut olla enemmän, sillä saunasta ei hankeen päässyt ja itsesuojeluvaisto oli vielä sen verran hereillä, että niihin muutamaan jääkasaan ei tullut sukellettua.

Perjantai ja lauantai olivat vuorostaan hiihtopäiviä.

Sunnuntaina testasin taas vauhtikestävyyttä, sillä reilun 12 km:n lenkillä otin 5 km reippaamman pätkän. Paikoin oli vielä vähän jäistä, mutta muuten veto meni ok, eikä kramppia tai jalkavaivoja ilmennyt. Illalla piti tehdä vielä hiihtolenkki, mutta tyydyin kuitenkin tekemään vain klapihommia.