Oli sen verran komee sunnuntaiehtoo, että ei malttanut tulla sisälle koneen viereen naputtelemaan blogiin juttua, joten viikkoraportti on taas vähän normaalista myöhässä.
Maanantai meni vielä Pyynikkijuoksun fiiliksissä leijuen, tosin aamulla salilla tai viimeistään jalkahieronnassa leijunta lakkasi, kun etureisiä alettiin murjoa. “Vaikka tekee kipeää, niin ei haitaaaa…” lauloi jo Mertaranta aikoinaan. Iltarastit piti ottaa jälleen harjoittelun periaatteella kävellen ja opetella kartanlukua… mutta ei tuntunut sekään oikein onnistuvan.
Tiistaina oli jalat vielä melko kipeät viikonlopun juoksusta ja ehkä myös edellisen päivän hieronnasta. Juoksin kuitenkin töistä kotiin ja meno tuntui yllättävän kevyeltä. Olikohan osasyynä juoksun rentouteen se, että päätin pitää keskiviikon vapaata töistä, joten matka vei kohti 5 pv:n lomaa.
Keskiviikkoaamuna lädin kuluttamaan vapaapäivääni lenkkipolulle. Hölkkäilin n.2,5 km Lamminpään harjulle ja tein siellä 12 km lenkin. Vauhtina pidin hieman alle 3 h:n maratonaikaan tähtäävää km-vauhtia, eli n. 4:10 min/km. Tälläkertaa juoksu ei sitten tuntunutkaan enään rennolta ja kevyeltä vaan meno oli alusta pitäen väsynyttä ja kankeeta. 5 km:n kohdalla teki mieli jo lopettaa, mutta luovutta ei parantanut. Sellainen tunne jäi, että ei ikimaailmassa tuollaista vauhtia voi koko maratonia mennä, kun alle kymppikin oli jo ihan tuskaa. Loppuveryttelyt päälle, ja päivän ensimmäinen rääkki oli ohi. Illalla menin vielä Nokialle iltarasteille juoksemaan 5 km reitin. Suunistukseksi sitä ei juuri voinut sanoa, sillä reitti kulki pääosin pururataa pitkin josta tehtiin vain pieniä pistoja mettikön puolelle. Vauhtia sai pitää ja se aiheutti taas kramppailua ylävatsassa.
Torstaina lähdin testaamaan edellisenä päivänä hommaamiani uusia tossuja. Pelkäsin vähän, että lenkistä tulisi rankka, sillä aamulla oli tosi nuutunut olo. Päätinkin siirtää lähdön puolillepäivin jos vaikka vähän piristyisi. Toinen pelko oli, että uudet tossut hiertäisi rakkoja. Mutta lenkki olikin kaikkea muuta. Tossut olivat tosi hyvän tuntuiset jalkaa, ja juoksu oli kevyttä ja vaihdikastakin. Ensimmäiset 4 km sykkeet oli tosi alhaalla, vaikka vauhti oli 4:30 luokkaa (välillä jopa alle). Sitten tuli pitkä jyrkkä nousu jossa sykkeet vähän pompsahtivat ja pysyivät jonkin aikaa korkealla, mutta loppumatka meni taas mukavasti. Matkaa kertyi 13 km, vauhti 4:32 ja keskisyke 134. Ihan jees…
Pe lepoa. Puita tuli sentään kaadettua, pätkittyä, raahattua, pilkottua ja pinottua.
Lauantaina matka suuntasi kohti Ylänettä ja FinnSpring suunnistuskisoja. Olin ilmottautunut ensimmäistä kertaa H35A sarjaan ja matka oli sen mukainen… 9,3 km. Reittini löytyy osoitteesta http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Lepanmaa_030508.jpg. Alku tuntui menevän ihan hyvin, kahdeksannelle rastille mennessä ei ollut tullut mitään isompaa hakua (omalla asteikollani minuutin virhe ei ole vielä mitään). Ysille menokin alkoi ihan hyvin, mutta pellon ja tien välisellä suolla kuvittelin meneväni lähellä suon eteläistä reunaa, mutta GPS-reitti paljastaa, että en ollut ihan siellä missä kuvittelin. Tästä syystä ajauduin väärälle puolelle suon jälkeistä kalliota ja näin tulin väärään kohtaan tietä. Pienen häröilyn ja kartan suuntaamisen jälkeen tajusin sijaintini ja otin jalat alleni. Loput rasteista löytyi sitten suht hyvin. Loppureitillä tosin oli vähän matkaseuraa joten pientä peesailuakin oli ilmassa. 12-13 -välillä tein muista poiketen tiekierron, ja väliajoista päätellen se oli ihan hyvä vaihtoehto. Loppupuolen rastivälien sijoitukset (keskim. n. 8.) olivat parempia kuin alkupuoliskon (keskim. n. 13.). Olisikohan syynä tuo matkaseura vai olisikohan minulla ollut vain hyytymistä vähemmän kuin muilla. Toivottavasti syynä tuo jälkimmäinen. Jälkipelit ja -selitykset, sekä kisavammat tuli setvittyä Hirvikoskella.
Sunnuntaina tein Leksan kanssa pitkän lenkin Virttaankankaalla. Gepsi simahti heti lähtöön joten tarkkaa matkaa ja aikaa en saanut, eikä siis sykkeistäkään ole tietoa. Matka taittui kuitenkin kevyen tuntuisesti, eikä lauantain 1,5 h:n suunnistus painanut. Matkaa kertyi n. 25 km ja aikaa meni n. 2:14. Sää oli ihanteellinen ja kangasmaasto oli rauhoittava ympäristö kaupungin pyöräteihin verrattuna. Ja kun menokin vielä maistui, niin mikäs sen hienompi päätös viikon treeneille.