Viime vuosi päättyi ihan hyviin tunnelmiin. Joulukuussa meni 300 km rikki juoksussa, eikä sellaista ole tapahtunut sitten toukokuun 2011. Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle aika paljon heikommin, suorastaan nuhaisesti. Uudenvuoden aattona juoksin vielä matolla 21 km:n treenin, mutta heti kun päästiin seuraavan vuoden puolelle, alkoi tauti puskea päälle.

Viime viikolle ei tullut treeniä kuin viitisen tuntia. Pari salitreeniä, yksi sulkapallokerta ja kerran kävin pyörällä töissä. Saikkupäiviä ei sentään tullut, mutta auton otin käyttöön työmatkoille.

Tällä viikolla aloin jo käymään pyörällä töissä, mutta mitään kovin rankkaa treeniä ei tullut vielä viikolla tehtyä. Tiistain puolentoista tunnin sulistreenikin oli vähän siinä ja tässä, että oliko järkevää mennä, mutta onneksi ei tullut takapakkia toipumisen suhteen.

Keskiviikkona tein matolla kevyen kahdeksan kilometrin hölkän ja perjantaina 11 km. Nyt viikonloppuna kävin sitten molempina päivinä hiihtämässä vapaalla tyylillä n.30 km lenkin. Lamminpää – Julkujärvi välillä baanat olivat pääosin ihan hiihdettävässä kunnossa, mutta Lamminpää – Virelä välillä, josta itsekin lähden liikkeelle, ladut olivat jäiset ja lunta tarvittaisiin lisää, jotta ne saataisiin mukavampaan hiihtokuntoon.

Hiihto kuitenkin maistui nyt huomattavasti mukavammalta kuin kauden ensimmäinen kerta viime vuoden puolella. Nyt jopa vähän odottaa, että sitä lunta tulisi lisää, niin pääsisi taas keräämään hiihtokilsojakin lisää. Pirkan hiihtoon tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä, joten mitään pakkohiihtoa ei tarvitse alkaa harrastamaan.

Juoksumatto on ollut hieman huonolla käytöllä, kun Tuulillakin on ollut kaiken näköistä vaivaa. Edelleen mattojuoksussa sykkeeni ovat olleet normaalia korkeammalla, mutta muuten mattotreenit ovat olleet ihan ok. Nyt on tullut kokeiltua jo vähän kovempaakin vauhtia ja mäkijuoksua.

Nyt Joulun aatonaattona ainakin näyttäisi sen verran talviselta, että eiköhän Jouluaattokin ole kerrankin valkoinen. Tänään tuli aamupäivällä tehtyä lumipyryssä viikon pitkä lenkki, jotta huomenna voi keskittyä syömispuoleen. Sen verran paljon maassa on jo lunta, että hiihtämäänkin voisi mennä, mutta minulla on vielä kesken se 2000 juoksukilometrin metsästys tälle vuodelle. Kahdeksan päivää on aikaa ja 44 km puuttuu, joten jos paikat vaan pysyy edes tässä kunnossa, niin eiköhän tuo määrä saada juostua.

Huonot ulkokelit eivät enää haittaa juoksukilometrien keräämistä, sillä maanantaina saimme upouuden juoksumaton käyttökuntoon. Alunperin se oli tarkoitus asentaa yläkerran treenihuoneeseen, mutta sen verran iso ja painava laitos se oli, että portaista sitä ei millään saanut mahtumaan ja yläkerran parvekkeen kautta ei sitten alettu sittä nosturilla nostamaan. Eli matto on nyt sitten asennettuna makuuhuoneeseen. Juoksumatto on Tunturin Platinum Pro, eli ihan kunnon peli on kyseessä. Keskiviikkona tein sillä tunnin juoksun, mutta muuten olen jättänyt sen vielä odottamaan huonompia ulkojuoksukelejä. Ihan hyvältä laite tuntui vaikka melko tylsää köpöttelyä se onkin, ainakin vielä kun ei ole TV:ä saatu asennettua sen eteen. Matto on myös melko hiljainen, ainakin jos makkarin ovet laittaa kiinni, niin naapurihuoneessa pystyy kyllä hyvin olemaan ja katsomaan televisiota. Se oli ainakin positiivinen yllätys.

Viime viikkoina on päässyt tekemään ihan hyvin pitkääkin lenkkiä, vaikka melko talviset olosuhteet ulkona onkin. Viikko sitten tein 24 km nastarilenkin ja sain vasemman jalan peukalovarpaan sen verran kipeäksi, että pelkäsin jo kahden tonnin kilsatavoitteen jäävän toteutumatta. Mutta peukku on onneksi kuitenkin kestänyt juoksua ihan hyvin, vaikka sen taivuttelu jonkin verran sattuukin.

Toisen jalan peukun jänteessä on ollut myös koko syksyn jotain vaivaa, mutta nyt torstaina se otti sulkapallotreeneissä sen verran paljon itteensä, että piti jättää pelit reilun tunnin jälkeen kesken. Tänään kuitenkin molemmat peukalovarpaat antoivat juosta 24 km ulkolenkin ilman kipuja, vaikka näin levossa ne vähän kiukuttelevatkin. Nyt on onneksi puolitoista viikkoa taukoa sulkapallosta, jos vaikka edes toinen varvas kuntoutuisi siinä ajassa.

Vuoden vaihteen jälkeen pitää ottaa myös sukset esiin (jos vaan hiihtokelejä löytyy), jos vaikka tänä talvena saisi enemmän hiihtokilometrejä kuin viime talven 300. Mutta tämän vuoden puolella pitää vielä saada nuo puuttuvat 44 juoksukilometriä kerättyä.

Viime viikon pohjeongelmat olivat tällä viikolla jo taakse jäänyttä elämää. Tämän viikon treenit sai tehtyä ilman sen kummempia ongelmia, jos ei pimeyttä, märkyyttä, sohjoa ja lunta pitänyt sellaisena. Märät tossut tulivat kyllä tutuiksi tällä viikolla, mutta kyllä yksi mukava pakkasaamun nastarikelikin oli.

Juoksupäiviä olivat maanantai, keskiviikko, lauantai ja sunnuntai. Kilsoja kertyi 66 kappaletta. Sunnuntain juoksulenkki oli vaarassa muuttua sisäpyöräilyksi, sillä koko päivälle oli luvattu runsasta sadetta. Onneksi tälläkään kertaa ennusteet eivät pitäneet paikkaansa, vaan sain tehdä viikon pitkän lenkin pääosin sateettomana hetkenä. Lauantain lumet tosin olivat sulaneet paikoin sohjoksi, joten märkää oli. Lauanttaina oli saanut tehdä nastarilenkin muutaman sentin lumessa.

Sulkapalloa kertyi 3,5 tuntia, joten sulkaakin tuli hakattua ihan riittävästi tällä viikolla. Työmatkapyöräilyt ja yksi salitreeni noiden päälle, niin siinä se viikko sitten menikin. Perjantaina oli myös jalkahieronta, eli huoltavaa toimintaakin on ollut.

Olen saanut myös kilpailevan blogin. Naapurihuoneessa kirjoitellaan tällaiseen osoitteeseen: onnellinenjuoksija.blogspot.fi.

Syksyn toinen lumipyry osui tälle viikolle. Sitä riemua ei tosin kestänyt kuin päivän verran, sillä lumisadetta seurannut vesisade vei kaiken valkoisen pois melko pikaisesti. Työmatkapyöräilyn osalta olen nyt varautunut talven tuloon, sillä hommasin Laken MXZ303 talvipyöräilykengät talven ankariin pakkaskeleihin, joita tässä viime vuosina on ollut ihan riesaksi asti. Nyt ei tarvitse pelleillä lisäsuojien yms. kanssa vaan kengät vaan jalkaan ja menox.

Keskiviikkona tuli takapakkia 2000 juoksukilometrin tavoittelulle tälle vuodelle. Juoksulenkillä kolmen kilometrin kohdalla alkoi vasempaan pohkeeseen sattumaan ja kipu tuntui koko kahdentoista kilometrin lenkin ajan. Seuraavana päivänä kävelykin sattui sen verran paljon, että hieman alkoi pelottamaan oliko pohkeessa mennyt jotain oikein rikki.

Juoksut jäivät tämän viikon osalta siihen ja loppuviikolla on tehty vaan korvaavaa harjoittelua sisäpyöräilyn ja saliharjoittelun merkeissä. Omronilla olen myös antanut päivittäin sähköä pohkeeseen. Nyt sunnuntaina pohje onkin jo melko hyvä ja voi olla, että huomenna tulee vähän käytyä kokeilemassa sen kestoa.

Synkät viikot jatkuvat, ainakin säiden osalta. Pimeää, märkää ja kylmää, mutta ei kuitenkaan niin kylmää, että tulisi lunta. Treeniviikko on kuitenkin pyörinyt vanhaan tapaan, työmatkapyöräily, pari punttitreeniä ja kerta sulkapalloa. Ja jalkahierontakin oli perjantaina, pakarat tosi jumissa.

Juoksurintamalla sen verran uutta, että kevään 2009 jälkeen ensimmäinen TeivoCup tuli juostua lauantaina. Aikani oli 18:21, joka jäi puolisen minuuttia ennätyksestäni, mutta parhaan viiden aikani joukkoon tuolla ajalla pääsi. Sen enempää en ala olosuhteista yms. kertomaan, sillä ne voi lukea TeivoCupin omilta sivuilta osoitteesta: teivocup.blogspot.fi/2017/11/syyssateisehkossa-saassa-kauden-2018-tc.html

Keskiviikkona tuli juostua tunnin rennon reipas hölköttely. 4:31 vauhti tuntui ihan hyvältä ja lenkistä jäi hyvä fiilinkin. Lamppu päässä piti mennä, sillä sen verran pimeitä kohtia reitillä on, vaikka valaistuja reittejä pitkin meninkin. Torstaina tein saman lenkin uudelleen, mutta hieman rauhallisemmin. Tämäkin meni ihan ok, joskaan ei ihan yhtä kevyesti kuin keskiviikkona.

Sunnuntaina oli jälleen pitkän lenkin vuoro. Reilu 25 km PK2-vauhdilla meni yllättävän mukavasti. Suht kevyttä oli, vaikka parin viimeisen kilometrin aikana alkoi pohje vähän jumittamaan ja sitä myöden myös takareisikin. Mutta muuten tihkusateessa köpötelty peruskuntolenkki oli ihan jees.

Ensimmäinen syksyn lumikausi tuli ja meni. Enää näkyy lunta vain isompien lumikasojen jäänteissä. Toisaalta Hakkarin ja Koukkujärven tykkilumiladut alkavat olla taas hiihtokunnossa, joten jos oikein kovasti tekee mieli hiihtämään, niin kilsan latua pääsisi tahkoamaan. Juu-ei kiitos.

Uusi juoksukausi alkoi ihan mukavilla kilsamäärillä, sillä pääsin tekemään tälle viikolle neljä juoksulenkkiä, yhteensä 66,6 km, hmm. Keskiviikkona tein töiden jälkeen ihan vaan rennon tunnin hölköttelyn ja perjantaina aamulla töihin 16 km. Lauantaiaamusta kävimme Peetun ja OlSe:n kanssa Lamminpäässä tekemässä tunnin yhteislenkin. Sykkeet olivat vähän korkealla ja keskari melko maltillinen, mutta syynä oli varmaankin mäkinen maasto. Sääennuste ei onneksi pitänyt paikkansa, emmekä saaneet sadetta niskaamme. Vaatteiden märkyyden aiheutti vain oma hiki.

Sunnuntaina päivällä tuli tehtyä viikon pitkä. Alunperin oli tarkoitus juosta rauhallinen puolimaratonin mittainen PK-lenkki, mutta hieman tuli virheellisesti arvioitua lenkin pituus, sillä melkein 26 km mittariin loppujen lopuksi kertyi. Mutta eipä tuo haitannut, sillä sen verran oli tullut herkuteltua viikonlopun kekkereissä, että muutama lisäkilometri ei tehnyt ollenkaan huonoa. Btw. on kyllä mukava reitti tuossa Nässyn rannassa, kun lähtee Hiidenrannasta ja menee polkuja pitkin Lentävänniemen Jänissaaren ja Suomensaaren kautta Siivikkalaan. Kahdeksan kilometriä pääsee ihan rannan tuntumassa menemään hyväkulkuisia polkuja pitkin.

Muuten viikkoon mahtui työmatkapyöräilyä sekä kolme ja puoli tuntia sulkapalloa. Hieman rankempi oli siis sulkapalloviikko, kun vielä tiistain puolentoista tunnin vuoro oli pelkkää kaksinpeliä ja torstain kahden tunnin vuorokin vähän venähti pitkäksi. Ja mahtui viikkoon vielä yksi kotisalitreenikin.

10 vuoden takaa

Kymmenen vuotta sitten kärvistelin polviongelmien kanssa. Isänpäivänä kävin kokeilemassa jalan kestävyyttä ja jalka oli alkanut taas kestämään juoksemista. Kunto oli alamaissa, mutta haaveet kolmen tunnin alituksesta maratonilla oli vielä hengissä.

Lauantaina tuli täyteen suunniteltu kahden viikon juoksutauko. Maratonin jälkeen ajattelin pitää ns. ylimenokauden ja laitoin tossut kuivumaan vähäksi aikaa. Sinänsä sopivaan kohtaan tuo tauko tuli, sillä tämän kahden viikon aikana satoi parin kymmenen sentin ensilumi ja viikon verran oli ulkona melko heikot juoksukelit. Vieläkin on lunta pihassa, mutta lauantaina alkanut “lämpöaalto” on sulattanut kävelytiet jo siihen kuntoon, ettei nastareiden kanssa tarvitse juosta.

Ihan lepäilyä ei nyt sentään tuo kaksi viikkoinen ole ollut, sillä muut reenit ovat pyörineet normaaliin tapaan. Muutama maratonin jälkeinen päivä tuli otettua kyllä melko rauhallisesti, mutta sitten pääsi jo pelaileen sulkapalloa ja sisäpyöräilemään. Työmatkapyöräily on jatkunut talvikeleistä huolimatta, ja kotisalitreeniäkin on koitettu tehdä.

Loppuvuodelle ei ole juoksun osalta enää tavoitteita. TeivoCupit alkavat taas parin viikon päästä, joten niihin voisi pitkästä aikaa osallistua. Loppukauden tavoite voisi kuitenkin olla, että saisi 2000 km juoksua täyteen. Se vaatisi 54 km:n viikkoja, joten periaatteessa se pitäisi olla ihan mahdollista. Ensi kauden tavoitteita ei ole vielä ehtinyt miettiä, mutta kyllä se varmaankin on uuden maratonennätyksen tekeminen. Täytyy vaan miettiä missä sitä lähtisi kokeilemaan.

Viikko alkoi rauhallisesti treenien suhteen. Sunnuntain Pirkka painoi jaloissa sen verran paljon vielä, että illalle pystyi hyvällä omallatunnolla järjestämään muita pisneksiä Tiistainakin vielä työmatkapyöräilyt jäivät väliin, mutta illalla tuli käytyä jo pelaamassa sulkapallo neluria puolentoista tunnin ajan. Pohkeet olivat edellen melkoisen jumissa, mutta melko hyvin ne lämmittelyn jälkeen alkoi sulkapallopeliin venymään.  Keskiviikkona pääsin jo pyöränkin päälle ja tein viikon ensimmäisen työmatkapyöräilyn. Illalla tuli tehtyä vähän myös voimatreeniä kotona.

Torstaina olin etähommissa kotona ja kävinkin aamupäivästä tekemässä 8 km:n juoksulenkin. Kevyt lenkki piti tehdä, mutta jälleen vauhti karkasi 4:35:een. Pohkeet edelleen jumissa, joten vähän alkoi jänskättämään, että tuleeko jalat kuntoon lauantain suunnistukseen mennessä. Illalla kävin vielä MaSun sulkapallotreeneissä. Parin tunnin pelivuoro piti olla, mutta oikea olkapää kipeytyi sen verran, että päätin jättää pelit kesken tunnin jälkeen. Olkapää on ollut taas vaihteeksi vähän huonommassa kunnossa. Voi olla että torstain vieläkin huonompaan kuntoon vaikutti keskiviikon punttitreeni, jossa tein vähän uusia yläkropan liikkeitä.

Perjantaina töiden jälkeen lähdettiinkin sitten kohti Tukholmaa. Laiva lähti illalla Turusta ja maissa olimme taas aikaisin lauantaiaamuna. Tukholmasta bussilla kohti Vårstaa, jossa kisattiin tämän vuoden 25-manna suunnistusviesti. Hieman painetta toi osuus, jolle minut oli PunKun joukkuueessa lykätty. Osuus oli 24., eli miesten viimeinen ja pitkä osuus, 8.2 km. Ei siinä muuten olisi paineita ollut, mutta kun etukäteen oli tiedossa, että olisin yhteislähdössä klo 16 ja laiva lähtisi satamasta 19:30, niin ihan hirveästi ei ylimääräistä aikaa metsässä saanut käyttää.

Kahdeksan tunnin odottelun jälkeen pääsin vihdoin metsään. Yhteislähtö laukaistiin vasta klo 16:10, eli aikataulu oli entistäkin kireämpi. Nämä paineet siivittikin minut suunnistuksellisesti ihan uudelle tasolle. Jukolan viestissä on totuttu urajuoksuun ja peesailuun. Jukolassa on kuitenkin hajontoja, joten hieman pitää itsekin huomata suunnistaa. Tällä kertaa pääsin kuitenkin sellaiselle osuudelle, joka tiedettiin etukäteen olevan reitiltään kaikille sama. Ja kun kyseessä oli yhteislähtö sekä oli selviä aikataulupaineita ja juoksukuntokin oli ihan kohtalainen, niin tämän kertainen suunnistustaktiikkani oli törkeä peesailu.

Ensimmäiselle rastille peesailutaktiikka toimi niin kuin pitikin. Otin vaan varmuuden vuoksi suunnan rastille ja tarkastin rastin koodin, mutta muuten seurasin vain letkan mukana. Toiselle rastivälille ihan sama homma. Tämä tosin oli sen verran pitkä rastiväli, että välillä piti vähän karttaa vilkaista, että edes suurin piirtein tietää missä kohtaa mennään. Rastia lähestyessä kävi kuitenkin niin, että letkamme sekottui toisen letkan kanssa ja pian pakka olikin aivan sekaisin eikä seurattavia juurikaan ollut. Jonkin aikaa tuli yksin paikannettua itseään kartalta ja alkoi jo hieman kylmäämään, että näinkö hyvä suunnitelma kämähti heti toiselle rastille. Pian kuitenkin löysin taas oman letkani ja myös toinen rasti löytyi.

Vahingosta viisastuneena otin silmätikuksi yhden TuMen paidan ja seurasin sitä kuin hai laivaa ja toivoin, että hän olisi edes vähän parempi suunnistaja kuin minä. Olin myös melko varma, että myös hänellä on kiire laivalle. Viisi seuraavaa rastväliäa tuli seurattua pelkästää tätä Turun menijää. Letkassa oli kyllä muutama muukin, mutta luotin TuMeen. Aina rastilta lähtiessä yritin ottaa suunnan ja katsoa seuraavan rastin koodin, mutta välillä piti vain keskittyä pysymään laivan perässä.

Kymmennen rastin kohdilla huomasin, että letkamme todellinen vetäjä olikin eräs toinen, jota Turkulainenkin vain peesaili. Kolmikkona menimme useita seuraavia rastivälejä ja minä tyydyin vain pysymään porukan perän pitäjänä. Välillä en ehtinyt ottaa edes suuntaa seuraavalle rastille kun yritin pysyä kivikoisella, märällä ja liukkaalla reitillä veturin matkassa.

Jonkin verran pummia tuli letkan vetäjällekin, joten maaliin pästyämme aikaa oli mennyt noin 80 minuuttia. Vettä oli alkanut taas satamaa ihan kunnolla ja kilpailukeskus oli muuttunut päivän aikana melkoiseksi mutavelliksi. Sen verran kiire oli bussille, että en ehtinyt vaihtamaan kisakeskuksessa kuin kuivan paidan päälleni ja sitten rinkka selkään ja reilun kahden kilometrin vaellukselle kohti bussia. Sen verran tiukkaa vauhtia piti pitää, ettei kylmä päässyt yllättämään, vaikka housut, sukat ja kengät olivat läpimärät. Tulos kuitenkin saatiin ja laivaan ehdittiin, joten siltä osin reissu oli onnistunut. Keli olisi voinut olla kyllä kuivempikin, mutta tuulta ei onneksi ollut tällä kertaa samalla tavalla kuin edellisenä vuonna.

Sunnuntaina kotiin pästyämme ja päiväunien jälkeen tuli avattua myös syksyn sisäpyöräilykausi. Tunnin treeni oli perinteisen hikinen, mutta melko rankalta polkeminen tuntui. Kesällä on tullut pyöräiltyä sen verran vähän pitkiä matkoja, että pyöräilykunto on päässyt vähän rapistumaan. Mutta eiköhän se tässä talven aikana taas saada kohdilleen.

10 vuoden takaa

Kymmenen vuoden takaisessa blogi-kirjoituksessa on näemmä pidetty levoviikkoa juoksusta. Jalat ovat olleet juoksukelvottomat. Taka nimittäin oli ollut Karhunkierroksen juoksu sekä Tuulin kanssa Jämin 8 tunnin rogaining.

Tämän viikon voisi, tai ainakin pitäisi, luokitella lepoviikoksi, vaikka harjoituspäiväkirjaan kertyikin nelisentoista treenituntia. Joka arkipäivä tuli käytyä pyörällä töissä, yhtenä päivänä sulkapalloa ja yhtenä punttisali. Nämä siis juoksujen lisäksi.

Maanantaina piti käydä jo kokeilemassa miten äijä oli palautunut lauantain puolikkaasta. Piti tehdä rauhallinen tunnin lenkki, mutta vauhti pääsi taas karkaamaan ja alussa mentiin lähemmäksi neljän ja puolen vauhtia. Meno tuntui kuitenkin mukavan kevyeltä ja olin jo vähän hämilläni, että näinköhän sitä on jo palautunut. Loppumatkasta alkoi kuitenkin hieman jaloissa painamaan ja seuraavana päivänä olikin pohkeet sitten melko jumissa. Ei siis ihan täydessä terässä vielä oltukaan.

Sitten tulikin pidettyä pari päivää juoksutaukoa, mutta torstaina oli vuorossa toinen osa Valmetin kestävyyskerhon juoksukoulusta. Ensimmäisellä kerralla, viikko sitten, teimme koordinaatioharjoituksia. Tällä kertaa vuorossa oli voimaharjoittelua. Ensin teimme tukilihasharjoituksia ja sen päälle vielä loikkaharjoitteita. Ihan mukavasti sujui, eikä tuntunut pahalta ollenkaan. Päälle tein vielä kympin rennon reippaan juoksun Valmetilta Ratinaan ja takaisin. Ilmeisesti hieman loikkatreeni oli vienyt voimia, sillä juoksu ei ollut kovin kevyen tuntuista.

Seuraavana päivänä alkoi sitten tottumattomiltaan tehdyt loikat tuntumaan jaloissa. Kävin vielä aamupäivästä jalkahieronnassa, en tiedä oliko sillä asiaan vaikutusta, mutta iltapäivästä alkoivat reidet olemaan jo melko kipeät.

Onneksi viikonloppuna ei ollut mitään kisaa tiedossa, sillä lauantaina reidet olivat edellen kipeät torstain loikista. Tein kuitenkin tunnin juoksulenkin, mutta etenkin alamäissä reisiin otti melko mojovasti. Eikä sunnuntainakaan jalat olleet vielä herkimmillään kun tein tunnin rauhallisen lönköttelyn.

Tässä jokusen viikon päästä, kun juoksukausi saadaan pakettiin, niin pitää alkaa tekemään enemmän noita loikka- ja muita voimatreenejä, jos ne kerran noin hyvin löytää tiensä lihaksiin. Ensi kaudella on sitten hirveä pomppu kun painelee mettäpolkuja ristiin rastiin.

Takana on kaikinpuolin kostea viikko. Sen verran syksyä on jo ilmassa, että ilmankosteus alkaa olemaan sitä luokkaa, ettei tarvitse kovinkaan kummoista vauhtia mennä, niin paita on märkänä. Tosin reippaitakin lenkkejä tuli viikolla tehtyä, eli kosteutta pukkasi myös kropasta. Taivaalta tuli myös vettä. Myös kurkusta tuli lauantaina laskettua alas kosteaa, kun vietimme mökillä saunailtaa. Tosin melko maltillisissa merkeissä päihdeaineita tuli käytettyä.

Maanantaina oli jälleen vuorossa sulkapalloa. Pari tuntia neluria ei saanut paikkoja onneksi kipeäksi, vaikka paikka paikoin kovaa vääntöä olikin. Tiistaina pyöräilin töihin, ja illalla juoksentelin kotiin Pyynikin kautta. Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla Peetun kanssa reipas 12 km lenkki. Menimme 4:24 keskivauhdilla, jossa viimeinen kilsa oli kiihtyvävauhtinen. Sen verran hikinen lenkki oli, että sauna teki lenkin päälle hyvää. Torstaina juoksin aamusta töihin Pirkkalan kautta sellaista rennon reipasta vauhtia. Illalla sitten pyörällä kotiin. Perjantain pidin lepoa muusta liikunnasta paitsi työmatkapyöräilystä.

Lauantaina olikin vuorossa Valmetin kestävyyskerhon ratakymppi, joka juostiin Hervannan keskuskentällä. Kello kymmeneltä aamulla oli mitä optimaalisin keli juosta moinen rääkki. Lämpöä oli 12 astetta, tuulta ei laisinkaan ja taivas oli pilvessä mutta ei satanut. Sään puolesta oli siis kaikki edellytykset juosta hyvä aika. Jalkaan olin laittanut pitkästä aikaa Brooksin nakinkuoret. Niissä ei ole juurikaan mitään vaimennusta, mutta radalla niillä sentään uskaltaa juosta.

Suunnitelmat oliva, että lähtisin juoksemaan 1,5 minuutin kierroksia. Tasaisella vauhdilla se ajaisi 37:30 aikaan, johon en kuitenkaan etukäteen uskonut aivan pääseväni. Tavoite oli, että aika olisi lähempänä 38 minuuttia kuin 39:ää. Eli edessä oli 25 kpl 400m kierroksia. Juoksu lähti mukavasti liikkeelle, sillä ensimmäiset kierrokset menivät jopa muutaman sekunnin alle tuota tavoitevauhtia. Sitten kierrosajat ensin asettuivat siihen 1,5 minuuttiin ja ehkä noin kymmenen kierroksen jälkeen vauhtia alkoi hiipua noin sekunnin per kierros.

Ensimmäiset kymmenisen kierrosta peesissäni tuli JuYMa, mutta sen jälkeen menin yksin omaa vauhtiani. Välillä pääsi ohittamaan muita kierroksella, mutta peesiapua en saanut ja toisaalta tanakaan ei ketään hengittänyt niskaan. Juoksu tuntui ihan hyvältä eikä juurikaan tarvinnut puristaa vauhdin ylläpitämiseksi. Noin 8 km kohdalla olin 16 sekuntia perässä tuota 1,5 minuutin keskikierrosvauhtia. Tämän jälkeen kiristin puoli napsua vauhtia lisää, jonka jälkeen tuo 16 sekunnin takamatka alkoi pikku hiljaa pienenemään. Viimeisellä kilometrillä otin sitten koneesta irti kaiken mitä sain ja loppuaikana oli 37:27. Olin enemmän kuin tyytyväinen aikaani, sillä tähän tapahtumaan ei kovin kauheasti tullut passailtua etukäteen, eikä peesiapuakaan ollut.

Sunnuntaina iltapäivällä kävin tekemässä rangaistuslenkin lauantai-illan mässäilyn ja pienehkön kaljoittelun kunniaksi. Illalla (tai yöllä) tuli valvottua melko pitkään ja vähän pelkäsin, että miten pitkän PK-lenkin jaksaa tehdä ja pysyvätkö sykkeet kurissa. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, ettei hummailu tuntunut juurikaan matkan teossa. Sykkeen pysyivät koko matkan hienosti PK-kynnyksen alapuolella, vaikka keskinopeus olikin vajaan 26 km:n lenkillä 4:52 min/km.