Takana on kaikinpuolin kostea viikko. Sen verran syksyä on jo ilmassa, että ilmankosteus alkaa olemaan sitä luokkaa, ettei tarvitse kovinkaan kummoista vauhtia mennä, niin paita on märkänä. Tosin reippaitakin lenkkejä tuli viikolla tehtyä, eli kosteutta pukkasi myös kropasta. Taivaalta tuli myös vettä. Myös kurkusta tuli lauantaina laskettua alas kosteaa, kun vietimme mökillä saunailtaa. Tosin melko maltillisissa merkeissä päihdeaineita tuli käytettyä.
Maanantaina oli jälleen vuorossa sulkapalloa. Pari tuntia neluria ei saanut paikkoja onneksi kipeäksi, vaikka paikka paikoin kovaa vääntöä olikin. Tiistaina pyöräilin töihin, ja illalla juoksentelin kotiin Pyynikin kautta. Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla Peetun kanssa reipas 12 km lenkki. Menimme 4:24 keskivauhdilla, jossa viimeinen kilsa oli kiihtyvävauhtinen. Sen verran hikinen lenkki oli, että sauna teki lenkin päälle hyvää. Torstaina juoksin aamusta töihin Pirkkalan kautta sellaista rennon reipasta vauhtia. Illalla sitten pyörällä kotiin. Perjantain pidin lepoa muusta liikunnasta paitsi työmatkapyöräilystä.
Lauantaina olikin vuorossa Valmetin kestävyyskerhon ratakymppi, joka juostiin Hervannan keskuskentällä. Kello kymmeneltä aamulla oli mitä optimaalisin keli juosta moinen rääkki. Lämpöä oli 12 astetta, tuulta ei laisinkaan ja taivas oli pilvessä mutta ei satanut. Sään puolesta oli siis kaikki edellytykset juosta hyvä aika. Jalkaan olin laittanut pitkästä aikaa Brooksin nakinkuoret. Niissä ei ole juurikaan mitään vaimennusta, mutta radalla niillä sentään uskaltaa juosta.
Suunnitelmat oliva, että lähtisin juoksemaan 1,5 minuutin kierroksia. Tasaisella vauhdilla se ajaisi 37:30 aikaan, johon en kuitenkaan etukäteen uskonut aivan pääseväni. Tavoite oli, että aika olisi lähempänä 38 minuuttia kuin 39:ää. Eli edessä oli 25 kpl 400m kierroksia. Juoksu lähti mukavasti liikkeelle, sillä ensimmäiset kierrokset menivät jopa muutaman sekunnin alle tuota tavoitevauhtia. Sitten kierrosajat ensin asettuivat siihen 1,5 minuuttiin ja ehkä noin kymmenen kierroksen jälkeen vauhtia alkoi hiipua noin sekunnin per kierros.
Ensimmäiset kymmenisen kierrosta peesissäni tuli JuYMa, mutta sen jälkeen menin yksin omaa vauhtiani. Välillä pääsi ohittamaan muita kierroksella, mutta peesiapua en saanut ja toisaalta tanakaan ei ketään hengittänyt niskaan. Juoksu tuntui ihan hyvältä eikä juurikaan tarvinnut puristaa vauhdin ylläpitämiseksi. Noin 8 km kohdalla olin 16 sekuntia perässä tuota 1,5 minuutin keskikierrosvauhtia. Tämän jälkeen kiristin puoli napsua vauhtia lisää, jonka jälkeen tuo 16 sekunnin takamatka alkoi pikku hiljaa pienenemään. Viimeisellä kilometrillä otin sitten koneesta irti kaiken mitä sain ja loppuaikana oli 37:27. Olin enemmän kuin tyytyväinen aikaani, sillä tähän tapahtumaan ei kovin kauheasti tullut passailtua etukäteen, eikä peesiapuakaan ollut.
Sunnuntaina iltapäivällä kävin tekemässä rangaistuslenkin lauantai-illan mässäilyn ja pienehkön kaljoittelun kunniaksi. Illalla (tai yöllä) tuli valvottua melko pitkään ja vähän pelkäsin, että miten pitkän PK-lenkin jaksaa tehdä ja pysyvätkö sykkeet kurissa. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, ettei hummailu tuntunut juurikaan matkan teossa. Sykkeen pysyivät koko matkan hienosti PK-kynnyksen alapuolella, vaikka keskinopeus olikin vajaan 26 km:n lenkillä 4:52 min/km.