Kolme päivää Norjaa olisi nyt takana. Täytyy myöntää, että melkoisen hulppeat maisemat paikallisilla asukkailla on ympärillään. Ensimmäisen ja toisen päivien suunnistusmaastotkin oli sellaisessa paikassa, että lumihuippuja näkyi joka puolella. Onneksi niille ei tarvinnut kavuta. Kartan luku oli suositeltavaa tehdä vauhdissa, sillä pysähtyminen aiheutti sen, että kimpussa oli kaksi tai jopa kolme (tuhatta) paarmaa iskemässä hampaitaan suomalaiseen lihaan.

1. ja 2. pv:n kisakeskuksesta

Lauantain kisa oli alkuun vähän maaston opiskelua, sillä korkeuskäyrää, suota ja aluskasvillisuutta riitti. Parhaita etenemisreittejä olivat avosuot, sillä ne olivat kuivia ja suht tasaisia juosta. Aluskasvillisuutta oli paikoin leukaan asti ja kun nousu- tai laskukulma oli paikoin ihan riittävä, niin tarkkana sai olla. Ensimmäisen päivän matka oli 7 km ja aikaa siihen vierähti 1:17. Sillä ei ihan kärkipäähän päästy, mutta kyllä taaksekin muutama vielä jäi.

Sunnuntain kisassa aurinko ei porottanut niin kuin lauantaina ja paarmatkin olivat näin vähemmässä. Matka tosin oli pari km pidempi joten kyllä hiki virtasi tänäänkin. Mitään isoja pummeja ei tullut vaikka rinnerasteja olikin jälleen ihan riittämiin. Aikaa 8.9 km reissuun meni 1:27 ja sijoitus samaa luokkaa kuin lauantainakin.

Sunnuntaina käytiin vielä tekemässä kolmen tunnin ja 12 km:n vaellus Steigtind:n 793 m korkealle huipulle. Eipä ole ennen tullut koettua sellaisia näkymiä mitä sieltä näki. Luntakin vielä oli ja jokunen porokin viiletti editse.

Steigtind:n huipulta

Huomenna maanantaina on vuorossa iltakisa. Pimeyden yllättämisestä ei ole pelkoa, sillä vielä ainakin kello yhdeltätoista aurinko paistaa vielä niin korkealta, kuin päivä olisi vielä parhaimmillaan. Kisakeskuskin vaihtuu kahdelle viimeiselle päivälle siten, että ajomatka majapaikalta on vain n. 15 km, kun kahtena ensimmäisenä päivänä ajoa tuli n.70 km suuntaansa.

Muutamaan norjalaiseen erikoisuuteen on tullut törmättyä, mitä Suomessa en ole nähnyt. Yksi oli kaupoissa oleva leivän leikkuukone. Koneeseen heitettiin pötkö brödiä ja pienen suristelun jälkeen se sylkäisi ulos siivutetun leivän. Näppärä vekotin – en tosin ole vielä kehdannut kokeilla mitä se sylkee ulos jos sinne heittää kurkun tai banaanin. Toinen jännä käytäntö on kolmikaistaiset tiet, joista keskimmäinen kaista on valo-ohjatusti käytössä jompaan kumpaan suuntaan – varmaankin ruuhka-aika helpotus.

Majapaikka on myös ihan mainio. Parvekkeelta merinäköalat, muutama komea saari lähietäisyydellä ja horisontissa siintää Lofootit. Yksi mysteeri kyllä tästäkin paikasta löytyy, sillä vessan toisen valon kytkintä emme ole löytäneet, joten se on päällä 24×7. Televisioon omistaja toi uuden kaukosäätimen samalla kertaa kun saimme avaimetkin, mutta patterit siitä edellen puuttui. Patterit tuotiin muutaman päivän päästä, mutta silloinkin yhden liian vähän. Tosin eipä tässä kaukosäädintä juuri ole tarvittu, kun TV:stä näkyy vain kaksi kanavaa ja nekin huonosti. Nähtiin sentään perjantaina kun suomalaiset pesivät norskin keihäänheitossa Bisletillä. Sauna olisi kyllä kiva, vaikka huoneiston yläkerta onkin lämmöiltään samaa luokkaa, ainakin iltaisin, kun aurinko paistaa yhden seinän täydeltä sisään plus parista kattoikkunasta. Onneksi nukkumapaikat on alakerrassa ja siellä on ihan inhimillinen lämpö.

Työasiatkin meinasi pullahtaa esiin, sillä kävi ilmi, että naapurissa asustaa joku Valmarinen-heppu… kyllä maailma on niiiin pieni.

Lisää kuvia on tulossa jakoon kunhan vaan päästään parempiin kuin kännykkä-datanyhteyksiin kiinni.

Treenien suhteen tuli tällä viikolla tehtyä parikin järkevää päätöstä. Ensinnäkin päätin keventää viikon harjoitusmäärää viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonia silmälläpitäen. Vaikka harjoituspäiväkirja itki ikävää, metsän rastit huhuilivat löytäjäänsä ja lenkkipolku alkoi vierastamaan, niin sain hillittyä itseni ja jätettyä lenkkikertoja väliin.

Maanantaina jätin salilla käynnin ja iltarastit väliin, ja kävin vain pyörällä töissä. Tiistaina jäi työmatkajuoksut pois ohjelmasta ja suunnitelmissa oli juosta 5 km kovaa, mutta 3 km pystyi vain menemään ja sitten alkoi helle ja jalat painavaan niin paljon, että treeni muuttui vauhtileikittelyksi.

Keskiviikkona jälleen vain pyörällä töissä, mutta sitten torstaina tulikin tehtyä viikon toinen järkipäätös. Sääennuste näytti lauantaille, jolloin PN:n puolimaraton pitäisi juosta, reilusti yli 25 astetta lämpöä ja aurinkoa, joten päätin jättää kisan väliin. Nyt kun ei tarvinnut enää valmistautua kisaan, niin voi taas vapaasti kerätä kilometrejä. Joten torstaille suunnitellut lyhyet vedot muuttuivat 12 km rennon reippaaksi lenkiksi.

Perjantaina jälleen pyörällä töihin ja aamulla salikäynti. Lauantaiaamusta kiihtyvävauhtinen 11 km tuntui sen verran kankealta, että ei yhtään harmittanut vaikka puolikas jäikin tältä päivältä juoksematta. Illalla vielä perinteinen sauna-10.

Sunnuntaiaamusta täytyi lähteä mahd. aikaisin liikkeelle, sillä päiväksi oli luvattu melkin 30 astetta lämmintä. Aamulle klo 7:30 olikin vielä mukavan viileää ja rauhallista lähteä pitkälle lenkille. 30 km lenkin aikana lämpö ehti nousta 21 asteeseen, mutta hyvin sykkeet pysyivät kurissa ja juoksu rentona. Viimeisellä vitosella alkoi tosin jo painamaan, sillä mukana taisi olla vähän turhan vähän juotavaa. Keskisyke pysyi 10 pykälää alle aerobisen kynnyksen ja kun vauht oli 4:45 min/km, joten lenkki meni ihan OK.

Ensimmäinen kunnollinen helleviikko takana ja toivottavasti jää viimeiseksi, sillä eihän tällaisilla keleillä mitään jaksa tehdä. 5-10 astetta pois niin jo passaa.

Tällaista tällä viikolla:
Ma: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
Ti: ip. juoksu 13.9 km
Ke: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
To: ip. juoksu 12.1 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip. juoksu 10.9 km
Su: ap. juoksu 30.2 km

Ao. otus hiippaili tälläkertaa tontillamme – olisikohan lumikko.

Kostean Juhannuksen makuun päästiin jo heti aatonaattona torstai-iltana, kun suoraan töistä lähdimme ajamaan kohti Kukko-oluen synnyin sijoja Laitilaan. Aluksi näytti siltä, että tulisi kuiva iltapäivä, mutta mitä vielä, juuri ennen Kukko-suunnistuksen alkua alkoi taivaalta tihuttamaan vettä. Metsä oli muutenkin märkä joten vähän kostea lenkki tuli.

Sen verran pienet ja vähäväkiset Juhannuksen aatonaaton iltakisat olivat, että minullakin olisi ollut kerrankin puhtaalla suorituksella mahdollisuus voittaa H35 -sarja. Yhdellä rastilla tuli kuitenkin töpeksittyä pari minuuttia liikaa ja näin ollen hävisin voittajalle vähän reilun minuutin. Jalassa oli ensimmäistä kertaa Jukolasta ostetut Icebug:n Spiritit. Ensimmäinen kerta myös suunnistamassa matalavartisilla kengillä. Vähän pelotti, että millaisella mutkalla nilkat ovat kun metsästä tulee, mutta täytyy sanoa, että oli tosi positiivinen kokemus juosta noilla kengillä. Ei minkään näköistä nilkkojen nuljumista ja todella hyvän tuntuiset jalkaan.

Aatonaaton kosteasta illasta jäi sen verran putki päälle, että aattoaamuna piti jatkaa samaan tapaan. Alastarolla Saappaanmäen kartta käteen ja heti aamusta kiertämään edellispäivän 7 km:n iltarastirata. Yöllä oli tullut vettä ja metsä oli sen mukainen. Reilun tunnin metsässä kirmailun jälkeen tulin metsästä kuin uitettu koira.

Juhannuspäivä jatkui samaan tapaa kuin miten pari edellistäkin päivää oli mennyt, kosteeta oli. Nyt aloitettiin heti aamusta ja rankemman kautta. 10 km reipasta vesisuhjussa – taas oltiin kalsareita myöden märkänä. Kymppi meni yllättävän hyvin, aikaa siihen kului 38:20 ja meni vielä suht rennon tuntuisesti. Illalla piti ottaa vähän loiventavaa 10 km:n saunalenkin merkeissä – ja taas vesisuhjussa.

Putki kun oli jäänyt päälle, niin sunnuntaina piti taas aloittaa heti aamusta kun heräsi. Nyt homma ei lähtenyt ihan käsistä, vaan pystyi rajoittamaan lenkin ainoastaan 23 km:iin ja vauhtikin pysyi rauhallisena. Postitiivista oli myös, että aurinko paistoin siniseltä taivaalta.

Huomenna on sitten varmaankin kauhea morkkis eikä auton rattiinkaan uskalla hypätä, vaan töihin pitää sotkea pyörällä.

Viikon pämppäämiset:
Ma: ap. punttisali 1h, jalkahieronta 1h
Ti: ap. juoksu 16.1 km, ip. juoksu 16.1 km
Ke: ap. juoksu 16.3 km
To: ip. suunnistus 5.8 km (tot)
Pe: ap. suunnistus 8.8 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip juoksu 10.6 km
Su: ap. juoksu 23.1 km

No, tuli sitä pari-kolme oluttakin otettua aatonaattona kun käytiin perhe L:llä testaamassa juhannussaunan löylyjä. Kiitos siitä.

YouTube:sta tuli bongattua jokunen aika sitten pari todella loistavaa Muppet -pätkää. Varoituksen sanana, että ei kannata katsoa kahta kertaa peräkkäin, sillä nuo jäävät soimaan päähän viiko(i)ksi. Kerran uskaltaa katsoa, mutta kaksi kertaa on jo riskirajalla. Itse katsoin kolme kertaa Jukolaa edeltävänä päivänä, ja suunnistus oli mennä ihan kiville, kun Manah Manah soi koko reissun ajan päässä.

http://www.youtube.com/watch?v=JI52YmxgQvs
http://www.youtube.com/watch?v=CgfZVNv6w2E

“…laskin aivan itse eilen, kun pummasin viimeistä rastia.” (San.+sov. T Rinne, säv. Petter Ohls).

Joo, Jukola lähenee ja perhoset alkavat pikkuhiljaa heräilemään vatsassa. Ainakin jos katsoo sääennustetta la-su väliselle yölle, niin kivaa on tiedossa. Tosin ennusteet ovat sahanneet koko viikon mainion ja surkean kelin välillä, joten saa nähdä mihin sahaaminen lopulta päätyy. Yön sääennuste kiinnostaa lähinnä sen vuoksi, että n. klo 3 olisi arvioitu metsään lähtö aika. Ja kun yö-suunnistuskokemuksen voi sanoa olevan 0, ja jos sade sattuu kohdalle, niin meno voi muuttua erittäin rauhalliseksi. Toisaalta aika kyllä hoitaa tuon pimeyden, eli pitää varmaan istua tunniksi jonnekin puun alle paistamaan makkaraa ja lähteä liikkeelle vasta kun aamu alkaa valkenemaan.

Pitää varmaankin myös yrittää tehdä kova harjoitusviikko jotta Mikkelin metsissä ei olisi enää kauheeta juoksuintoa ja voisi keskittyä olennaiseen. Alkuviikosta ainakin on ollut hyvä yritys kerätä kilometrejä, sillä tiistaina menin taas työmatkan ees-taas. Aamulla tein kiihtyvävauhtisen treenin (samanlainen kuin viime viikollakin) ja takaisinpäin tulin rennon reipasta vauhtia sykkeistä kauheasti välittämättä.

Eilen keskiviikkona juoksin töihinpäin rauhallisesti PK-vauhtia. Vähän väsynyttä juoksu oli, sykkeet oli pikkuisen korkealla ja vauhtikaan ei päätä huimannut. Illalla tuli tehtyä viimeinen Jukola-treeni iltarasteilla Kangasalla Puikkarissa. Yllättävän mukavasti sujui vaikka olin liikkeellä peukalokompassin kanssa. Tosin rata ei ollut kovin hankala vaikka matkana olikin “päämatka” 7 km. Teemana oli pitkät rastivälit, eli rasteja oli vähän ja juosta sai jokin verran jopa teitä pitkin… sopi meikäläiselle. Tämä olisi ollut paikoin hyvä maasto harjoitella suunnistusta pienipiirteisessä maastossa, mutta kun kello tikitti ranteessa, niin tiekierrot olivat nopeimpia reittivaihtoehtoja, joten harjoittelu siirtyi tulevaisuuteen.

Jos eilinen aamulenkki oli väsynyttä, niin samaa ei voi sanoa tämän iltapäivän töistä juoksusta. Vaikka aamulla olin tullut töihin pyörällä ja käynyt salilla, niin iltapäivälenkiksi juoksu tuntui yllättävän kevyeltä. Jopa niin kevyeltä, että kotopäässä tein muutaman kilometrin lisälenkin jotta 20 km tulisi täyteen.

!Varoitus voimakkaista sanoista! Toi mun peukalokompassi lentää hevon helvettiin hyvin pian. Tällä viikolla kahdet iltarastit ja molemmat on mennyt päin persettä kun ei ..ttu vaan osaa. Se saa vielä yhden näyttömahdollisuudet yhteistyökyvystä minun kanssani, ja jos ei luonaa, niin sitten se saattaa hyvinkin pudota jollekin rastivälille. HaPa saa sanoa ihan mitä vaan tuosta vehkeestä, mutta surkea keksintö se joka tapauksessa on.

Jos kirjoituksen olisi jättänyt sunnuntaille, niin ehkä tuo vuodatus olisi jäänyt väliin, mutta näin tuoreeltaan Nokirastien jälkeen on vähän hillitsemisongelmia.

Eilinen aamulenkki onneksi meni mukavasti, sillä muuten viikko olisi alkanut aika surkeasti. Eilen aamulla juoksin kiihtyvävauhtisen harjoituksen töihinpäin. Aloitin 4:40 min/km vauhdilla ja kiihdytin 10 sek:lla aina kahden km:n välein 3:50 asti. 3:40 vauhtia en mennyt enää kuin km:n jonka jälkeen hidastin vauhtia viimeisen kolmen km:n aikana. Matkaa tuli siis n. 16 km.

Tiistaille ei muuta harjoitusta mahtunutkaan sillä illalla piti käydä katsomassa (ja kuuntelemassa) kun Bruce Pomo teki 3 tunnin treenin Ratinan stadionilla. Ihan hieno kokemus, mutta ei minusta vielä Bruce-fania tullut. Kyllä vapun Apis-keikka oli räväkämpi kuin tämä.

Viikon juoksut taitavat jäädä hieman vähiin, sillä viikonloppukin menee suunnistusten parissa (mikäli laji-innostus ei lopu ennen sitä), ja muutenkin on luvattu vähän huonoa ulkoilukeliä seuraaviksi päiviksi. Toisaalta tämän viikon pitikin olla kevyempi viikko, sillä parilla edellisellä on tullut kerättyä kilometrejä ihan riittävästi.

Vähän pyöräilyä, salia ja jalkahierontaakin on jo viikolle mahtunut, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa sillä saralla.

Vai miten se sananlasku nyt menikään. No helluntailenkki ainakin tuli tehtyä ja vielä pidennettynä versiona. Matkaan tosin piti lähteä jo aamu-seitsemältä, sillä päiväksi oli luvattu reilua hellettä. Lämpö ei onneksi ehtinyt nousta reilun 28 km lenkin aikana kuin 18 asteeseen ja kun muutenkin pääsi menemään aika paljon varjon puolella, niin olosuhteissa ei ollut moittimista. Menossakaan ei ollut moitteen sijaa, kun sykkeet pysyivät hyvin kurissa ja keskivauhtikin ihan ok (4:42). Hieman vähiin vaan ovat jääneet nämä pitkät juoksut, sillä edellisestä vastaavan pituisesta on jo jokunen viikko aikaa.

Lauantaina oli myöskin hellepäivä ja silloinkin tuli lähdettyä tien päälle heti aamusta. Ohjelmassa oli 10 km reipasvauhtinen lenkki, mutta reippaan juoksun osuus typistyi 9 km:iin, sillä ylävatsalihas alkoi taas kramppaamaan sen verran kovin, että veto piti jättää kesken. Taisi olla mutenkin virhe lähteä tekemään kovaa lenkkiä heti aamusta ilman syömistä, sillä siinä vaiheessa kun jouduin vatsakramppin vuoksi pysähtymään, alkoi vintti pimeneen ja jouduin istahtamaan maahan. Kun kömmein ylös, niin sitten meinasi tulla yrjö joten perse takaisin maahan. Pienen huilailun jälkeen olo helpottui ja hölkkäilin rauhassa kotiin. Taisi vähän sokeriarvot heilahtaa turhan rajusti. Muuten veto meni ihan mukavasti, meno oli suht rentoa ja vauhtikin oli hieman alle 4 min/km luokkaa. Illalla tuli tehtyä vielä rauhallinen saunalenkki.

Perjantaina oli lepoa (tai työistä kyllä pyöräilin kotiin).

Torstaina pyöräilin punttisalille ja sieltä töihin, ja illalla juoksin töistä kotiin. Muuten kotimatka meni ihan ok, mutta puolessa välissä alkoi satamaan oikein reilusti ja sitä riitti sitten melkein kotiin asti. Uitettu olo oli.

Viikon treenit:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
Ti: ap. juoksu 16.3 km, ip. juoksu 16.2 km
Ke: ap. juoksu 16.2 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. juoksu 16.3 km
Pe: ip. pyöräily 16 km
La: ap. juoksu 12.5 km, ip. juoksu 10.6 km
Su: ap. juoksu 28.5 km

Huh huh, kun oli vaikeeta tänä aamuna juoksu töihin. En tiedä vaikuttiko eilinen edestakainen työmatkajuoksu, vastatuuli vai normaalia aikaisempi liikkeelle lähtö (5:50). Minulla oli vähän suunnitelmissa, että aamulla olisi voinut mennä vähän kovempaa vauhtia, sillä illalla ei treeniä pääse tekemään KooVee:n iltarastitalkoiden vuoksi. Mutta meno oli alusta asti tahmeaa eikä sykkeita eikä vauhtia saanut kunnolla nostettua koko matkan aikana.

Syynä reissun rankkuuteen voi olla vielä myös sunnuntain erikoispitkä suunnistus. Maanantaina ainakin oli työmatkapyöräily ja salitunti melko väsynyttä, ja salilla jäikin muutama jalkatreeni tekemättä. Toisaalta tiistain juoksut kyllä menivät ihan OK, eikä silloin juoksu painanut ollenkaan.