Kolme päivää Norjaa olisi nyt takana. Täytyy myöntää, että melkoisen hulppeat maisemat paikallisilla asukkailla on ympärillään. Ensimmäisen ja toisen päivien suunnistusmaastotkin oli sellaisessa paikassa, että lumihuippuja näkyi joka puolella. Onneksi niille ei tarvinnut kavuta. Kartan luku oli suositeltavaa tehdä vauhdissa, sillä pysähtyminen aiheutti sen, että kimpussa oli kaksi tai jopa kolme (tuhatta) paarmaa iskemässä hampaitaan suomalaiseen lihaan.

1. ja 2. pv:n kisakeskuksesta

Lauantain kisa oli alkuun vähän maaston opiskelua, sillä korkeuskäyrää, suota ja aluskasvillisuutta riitti. Parhaita etenemisreittejä olivat avosuot, sillä ne olivat kuivia ja suht tasaisia juosta. Aluskasvillisuutta oli paikoin leukaan asti ja kun nousu- tai laskukulma oli paikoin ihan riittävä, niin tarkkana sai olla. Ensimmäisen päivän matka oli 7 km ja aikaa siihen vierähti 1:17. Sillä ei ihan kärkipäähän päästy, mutta kyllä taaksekin muutama vielä jäi.

Sunnuntain kisassa aurinko ei porottanut niin kuin lauantaina ja paarmatkin olivat näin vähemmässä. Matka tosin oli pari km pidempi joten kyllä hiki virtasi tänäänkin. Mitään isoja pummeja ei tullut vaikka rinnerasteja olikin jälleen ihan riittämiin. Aikaa 8.9 km reissuun meni 1:27 ja sijoitus samaa luokkaa kuin lauantainakin.

Sunnuntaina käytiin vielä tekemässä kolmen tunnin ja 12 km:n vaellus Steigtind:n 793 m korkealle huipulle. Eipä ole ennen tullut koettua sellaisia näkymiä mitä sieltä näki. Luntakin vielä oli ja jokunen porokin viiletti editse.

Steigtind:n huipulta

Huomenna maanantaina on vuorossa iltakisa. Pimeyden yllättämisestä ei ole pelkoa, sillä vielä ainakin kello yhdeltätoista aurinko paistaa vielä niin korkealta, kuin päivä olisi vielä parhaimmillaan. Kisakeskuskin vaihtuu kahdelle viimeiselle päivälle siten, että ajomatka majapaikalta on vain n. 15 km, kun kahtena ensimmäisenä päivänä ajoa tuli n.70 km suuntaansa.

Muutamaan norjalaiseen erikoisuuteen on tullut törmättyä, mitä Suomessa en ole nähnyt. Yksi oli kaupoissa oleva leivän leikkuukone. Koneeseen heitettiin pötkö brödiä ja pienen suristelun jälkeen se sylkäisi ulos siivutetun leivän. Näppärä vekotin – en tosin ole vielä kehdannut kokeilla mitä se sylkee ulos jos sinne heittää kurkun tai banaanin. Toinen jännä käytäntö on kolmikaistaiset tiet, joista keskimmäinen kaista on valo-ohjatusti käytössä jompaan kumpaan suuntaan – varmaankin ruuhka-aika helpotus.

Majapaikka on myös ihan mainio. Parvekkeelta merinäköalat, muutama komea saari lähietäisyydellä ja horisontissa siintää Lofootit. Yksi mysteeri kyllä tästäkin paikasta löytyy, sillä vessan toisen valon kytkintä emme ole löytäneet, joten se on päällä 24×7. Televisioon omistaja toi uuden kaukosäätimen samalla kertaa kun saimme avaimetkin, mutta patterit siitä edellen puuttui. Patterit tuotiin muutaman päivän päästä, mutta silloinkin yhden liian vähän. Tosin eipä tässä kaukosäädintä juuri ole tarvittu, kun TV:stä näkyy vain kaksi kanavaa ja nekin huonosti. Nähtiin sentään perjantaina kun suomalaiset pesivät norskin keihäänheitossa Bisletillä. Sauna olisi kyllä kiva, vaikka huoneiston yläkerta onkin lämmöiltään samaa luokkaa, ainakin iltaisin, kun aurinko paistaa yhden seinän täydeltä sisään plus parista kattoikkunasta. Onneksi nukkumapaikat on alakerrassa ja siellä on ihan inhimillinen lämpö.

Työasiatkin meinasi pullahtaa esiin, sillä kävi ilmi, että naapurissa asustaa joku Valmarinen-heppu… kyllä maailma on niiiin pieni.

Lisää kuvia on tulossa jakoon kunhan vaan päästään parempiin kuin kännykkä-datanyhteyksiin kiinni.