Ei mitään uutta taivaan alla

Tämä on nyt 11. syksy kun lenkkipolkuja on tullut tahkottua. Ja taitaa olla myös 11. syksy kun täytyy olla telakalla. Kevät- ja talvitelakat on sitten vielä luku erikseen. Varmaankin kaikki lonkan ja varmaanpään välille osuvat vaivat on jossain vaiheessa keskeyttänyt hajoituskauden. Näin pikaisesti muistuu mieleen ainakin vaivat jalkapohjassa, pohkeessa, polvessa, takareidessä, akillesjänteessä… ja vaihtelevasti eri jaloissa. Jokuisena syksynä on tullut jo mieleen, että pitäisiköhän sitä jo lopettaa omien ennästysten jahtaaminen ja juoksennella ihan muuten vaan. Osallistua juoksutapahtumiin ilman isompia paineita, rennosti ja nauttien. Tällaisia mietteitä on syksyisin alkanut tulemaan pintaan ja sellaiset aatteet ovat jälleen mielessä. Joka vuosi kuitenkin on “telakkatauon” jälkeen joku tavoite tullut seuraavalle kaudelle asetettua ja omia ennätyksiään on pitänyt alkaa rikkomaan. Ja luulempa, että kun nykyiset vaivat on voitettu, niin taas aletaan muitelemaan, että mikä se TeivoCup:n ennätys olikaan ja koska seuraava osakilpailu on. Eipä taida kilpailuvietistään mihinkään päästä… ainakaan vielä tänä vuonna.

Alkuviikko meni taas juoksutauon merkeissä, akillesta parannellessa. Pyörää tuli sotkettua työmatkoilla perjantaita lukuunottamatta joka päivä ja saliaamut olivat taas perinteisinä päivinä maanantaina ja torstaina.

Juoksua tuli kolmelle päivälle. Torstaina kevyt kymppi meni ihan ok, mutta juoksu oli vähän honkkelin oloista. Syynä tähän oli varmaankin juoksua edeltänyt työmatkapyöräily.

Viikonloppu tuli vietettyä taas mökillä ja siellä tuli tehtyä pari reilun 14 km:n lenkkiä. Lauantaina mentiin vähän reippaampaa ja sunnuntaina rauhallisemmin. Lauantain reipasvauhtinen lenkki tuntui mukavan kevyeltä, eikä suurempia kipuja tuntunut. Sunnuntain tuntemukset olivat taas toisinto edelliseltä sunnuntailta. Vasen pohje vähän kivisti ja oikea akilles alkoi kipeytymään. Lenkin jätin suunniteltua lyhyemmäksi, mutta tästäkin huolimatta illalla akilles alkoi taas narisemaan.

Näyttäisi siltä, että kausi alkaisi olemaan pulkassa ja edessä olisi pidempi juoksutauko. Ensi viikonloppuna voisi käydä vielä suunnistamassa Jämin suunnistusmaratonin, sitten hakisi vähän lisää kortisonia jänteeseen ja sitten alkaa jokusen viikon tauko.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *