Kohta on koko takamettä kaadettu ja kannot revitty maasta, sillä johonkin pitää tämä kaikki ylimääräinen energia hävittää. Yöt tulee nukutta huonommin, kiloja kertyy  ja maha ei toimi normaaliin tapaan. Sitä se teettää kun lenkille ei pääse.

Eikä kovin lupaavalta vaikuta akillesjänteiden paraneminen vieläkään. Puolitoistaviikkoa sitten saatu toinen kortisonipiikki ei ole auttanut asiaan ja edelleen aamuisin on jänteissä arkuutta. Päivän mittaan jänteet kyllä lämpenee ja kipu häviää, mutta juoksemaan ei ole vielä vähään aikaan mitään asiaa – toivottavasti edes tämän vuoden puolella pääsee. Salilla olen kyllä käynyt ja huomenna alkaa  taas työmatkapyöräily, vaikka tuskin se toipumista ainakaan nopeuttaa.

Tuleekohan huomenna tännekin ensilumi…