Tänään oli taas ykx tanan maanantaiaamu. Huonosti nukutun yön jälkeen Tuuli räväyttä minuuttia ennen kellon soittoa makkarin täyteen valoja, sillä nyt oli kiire (hänellä) bussiin. Eilen alkanut päänsärky jatkui vielä aamullakin eikä valo-shokki parantanut asiaa. Siinä sitten silmä kädessä raahauduin puuron keittoon ja pyöräilykamppeita pukemaan. Pyörä alle varastosta ja polkemaan kohti punttisalia. Tuulen suunta oli tietenkin vastainen, jota se ei normaalisti tähän aikaan ja tähän suuntaan pyörräillessä ole. Salin pihaan päästyä pyörä parkkiin ja lukkoon. Tunti salilla jonka jälkeen pukemaan taas pyöräilykamppeita päälle. Ennenkuin ehdein edes lokeron ovea avata tajusin, että pyöränavain on muuten kotona kodinhoitohuoneen pöydällä. Kiva. Tuuli oli mennyt bussilla töihin, joten sieltä ei pelastusta löydy, enkä myöskään siihen hätään keksinyt ketä olisi voinut poiketa noukkimaan minut salilta. Lähdin siis kävelemään koti työpaikkaa – onneksi matkaa ei ollut kuin 5-6 km, mutta kyllä silläkin matkalla ehti pari kertaa miettimään, että olisi aamulla ollut mahdollistuuksia sujuvamminkin alkaa.

Töihin päästyä aloin metsästää työkavereita jotka asustaisivat lähistöllä, mutta kaikki sellaiset olivat tietenkin syyslomalla. Tuuli oli bussilla liikenteessä joten omakin auto olisi kotona. Samassa tajusin, että myös lompakko on kotona – kuka sitä nyt rahaa tarvitsee, kun on pyörällä liikenteessä ja kulkukortilla saa töissä ruokaa. Yksi mahdollisuus olisi ollut pummia joltain bussi-rahaa, mutta onneksi iltapäivällä löytyi sentään henkilö joka ajaisi kotiinsa sen verran läheltä omaani, että kyytiä kehtasi pyytää.

Nyt pitäisi sitten käydä vielä hakemassa pyörä pois sieltä salin pihalta. Melko varmaan sekin on potkittu paskaks tai ainakin tankoon unohtunut lamppu pöllitty.

Että tällainen aamu tänään.