Tää oli nyt sitten taas tällainen viikko. Lepoa tuli pidettyä enemmän kuin luonne kestää, mutta pakko se on kun paikat eivät kestä. Kortisonipiikkien tuoma kolmen päivän pakkolepo olisi päättynyt perjantaina, mutta venytin taukoa yhdellä päivällä ja kävin “vasta” lauantaina kokeilemassa paikkojen kestävyyttä. Pohjallisten alle kantapäähän asensin vielä sentin lisäkorot jotta akillekset saisivat vähän enemmän huilia. Aluksi oli vähän oudon oloista juosta lisäkorkojen kanssa, mutta loppulenkistä niitä ei enään huomannutkaan. 10 km kokeilu meni ihan ok, eikä mihinkään juurikaan sattunut.

Sunnuntaina tein toisen vähän pidemmän kokeilulenkin (14 km) eikä tälläkään kertaa tuntunut akilleksissa ollenkaan. Muuten meno oli väsyneen tuntuista, vaikka yksi pyöräilijämummo kehuikin, että “onpas kevyeen näköistä”. Joopa-joo…

Muuten ti-pe oli täyslepoa. Ei edes pyöräilyä tai punttisalia. Perjantaina kävin antamassa jalanjälkeni muottiin josta tullaan veistämään uuden tukipohjalliseni.  En tiedä oliko vanhoissa pohjallisissa mitään vikaa, mutta kun lääkäri suositteli, niin pitäähän sitä totella. Vähän kalliiksihan tämä nyt taas tulee, mutta nyt kun on sen verran vastaanottavassa mielentilassa, niin kaikki vähänkin perustellut suositukset menevät läpi.

Ainakin viikko pitää vielä ottaa vähän kevyemmin, sillä kaikentietävästä webistä lueskelin, että kortisonin jälkeen olisi hyvä pitää pari viikko huilia, sillä kortisoni heikentää valkuaisaineiden rakentumista ja voi näin heikentää jännettä. Tästä syystä jänne voi revetä mikäli sitä rasittaa liikaa.