Kulunut viikko paranneltiin vaivoja. Pohje ja penikka olivat vaivanneet sen verran paljon, että nyt oli aika pitää pieni breikki. Viikolla ei tullut käytyä kertaakaan juoksulenkillä. Salilla puolestaan tuli käytyä joka aamu ja keskiviikkona kävin myös iltarasteilla.

Viikonloppuna olikin sitten jo juoksulenkinkin vuoro. Lauantaiaamun VK-lenkillä ei vauhti oikein irronnut ja tyydyin 4:20 vauhtiin 12 km lenkillä. Puolessa välissä lenkkiä oli tarkoitus ottaa kolmen kilometrin pätkä 3:45 vauhdilla, mutta kilsan jälkeen alkoi pistämään, joten se veto tyrehtyi siihen. Pääasia kuitenkin oli, että jalat tuntuivat olevan taas ihan hyvässä kunnossa.

Sunnuntain pitkän lenkin tein taas kotimaisemissa. Tahmelassa alkoi tulla vastaan Varalan maratonin juoksijoita ja melkein seitsemän kilometrin ajan juoksijoita tuli vastaan jatkuvalla syötöllä. Enpä ole ennen saanut näin paljon huomiota harjoituslenkilläni. Useaan otteeseen sain kuulla, että menen väärään suuntaan ja katsojatkin ihmettelivät vastavirtaan juoksemistani. Pitää varmaankin perustaa seura nimeltään “Vastavirtaan juoksijat” ja alkaa kiertämään juoksutapahtumissa ja juosta reitti väärin päin. Olisiko muita kiinnostuneita moiseen seuraan?

Koirauutisia wuh… wuh…

Sisu pääsi taas pitkästä aikaa mökkeilemään. Muutosta parempaan on tapahtunut, sillä sisällä sai tavarat ja tuolin jalat olla jo melko hyvin rauhassa. Mattojakaan emme enää keränneet lattialta eikä juuri muitakaan suojatoimia tehty. Pystyimme myös nukkumaan yläkerrassa ilman, että Sisu olisi vinkunut alhaalla. Mökin sohva tosin tuli Sisun toimesta vallattua.

Puruaika ei ole vielä täysin ohi, vaikka parempaan suuntaan silläkin saralla on menty. Sisäsiisteydessä olisi myös vielä toivomisen varaa. Lenkit alkavat myös jo joten kuten sujumaan. Muut koirat lenkin aikana tosin vielä aiheuttaa ylimääräisiä stoppeja.

Viikon kuva by Tuuli

“Vielä on kesää jäljellä…”, tai ainakin oli. Mitä upeimmat juoksukelit saapuivat takaisin pienen sadejakson jälkeen. Aamut ovat olleet jo mukavan kirpeitä, ainakin viikonloppuna, kun lämpömittarissa oli vain 5-6 astetta lämpöä. Noilla lämpötiloilla piti pukea jo vähän pidempää vaatetta ylle.

Tämän viikon juoksutreenit hieman kasaantuivat sekä alku- että loppuviikkoon. Tiistaina ja keskiviikkona kertyi yhteensä 36 kilsaa työmatkojen juoksuista ja viikonlopun treeneistä 43 km. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen jalkahieronnassa. Ja täytyy sanoa, ettei ollut mukava reissu. Tämä oli nyt kolmas painija-hieroja, jonka käsittelyssä olen ollut viimeisten vuosien aikana, ja vaikkei edellistenkään otteissa ole ollut moittimista, niin nyt en meinannut pöydällä pysyä. Tuskan parahduksia pääsi ilmoille vähän väliä ja koko homman mielekkyys oli epäilyksen alaisena moneen kertaan. Ehkä olisi pitänyt pyytää vähän hellempää käsittelyä, mutta sisu ei antanut myöden. Vasemman säären kohdalla kyllä mainitsin, että penikkatauti on sen verran ärjy, että sitä ei kannata ehkä käsitellä ihan samalla voimalla. No, hengissä selvisin ja kolme seuraavaakin aikaa on nyt varattuna.

Lauantaina kävin tekemässä Lamminpään urheilukentällä 400 m vetoja. Vetojen välissä oli 400 metrin palautus puoliksi kävellen ja puoliksi hölkäten. Kuuteen vetoon riitti into ja paukut. Ensimmäinen veto meni 78 sekuntiin, jonka jälkeen tahtia vähän kiristettiin siten, että viimeinen veto meni 70 sekuntiin. Ihan oksennustreeniksi tuo ei muodostunut, sillä kaikkea ei tuntunut saavan itsestään irti, jaloissa kun ei vaan ole riittävästi nopeutta noin lyhyille vedoille. Myöskään kello 8 aamulla alle kymmenen asteen lämmössä ei välttämättä ole optimaalisin aika tehdä tuollaista harjoitusta.

Sunnuntaina oli jälleen pitkän lenkin vuoro. Pääosan matkasta juoksin TaRu:n kanssa Lamminpään vaihtelevilla lenkkipoluilla. Yhteislenkin alkuun ja loppuun tein yhteensä noin kymmenen kilometrin lisäkierrokset, jotta pitkän lenkin mitta tulisi täyteen. Sykkeet/vauhti oli melko korkea, mutta reitin mäkisyys varmaankin selittää suurimmaksi osaksi tuon. Reilu 26 kilsaa tuli juostua ja aikaa kului 2:16. Viikon juoksusaldo oli melko tarkkaan 80 km.

Saa nähdä millaiseksi ensi juoksuviikko muodostuu, sillä vasen pohje on edelleen melko jumissa ja penikkakin kipuilee melkoisesti. En ole varma johtuuko edellä mainituista, mutta vasen nilkka on myös taas alkanut oireilemaan. Myös oikean polven patellajänne kenkkuilee. Voipi olla, että nyt olisi oikea hetki toteuttaa sitä “itsensä kuuntelua” ja pitää muutama ylimääräinen lepopäivä, sillä syyskuun puolessa välissä olisi Tampereen puolimaraton, johon olen jo ilmoittautunut.

Viikon kuva by Tuuli

Lenkkarivalikoimaan tuli tällä viikolla hieman päivitystä. Maanantaina DHL vihdoin ja viimein keksi missä minä asun, ja toimitti ison laatikollisen juoksukamaa. Lähetys tosin sisälsi vain yhdet minulle tarkoitetut lenkkikaverit, Asicsen Nimbukset. Samalla hetkellä vanhat Vomerot siiryvät työkenkäkastiin, ja samaan kastiin siirtyvät kohta myös vanhat Nimbukset, tosin niillä on muutama sata kilsaa vielä työaikaa jäljellä, ennen kuin eläkepäivät koittaa.

Tiistaina piti heti päästä uusia menopelejä kokeilemaan. Eikä tuottanut Asics tälläkään kertaa pettymystä. Hieman isoilta kengät alkuun tuntuivat, kun olin valinnut mallista leveän lestin, mutta vauhtiin päästyä kenkä tuntui tutun turvalliselta.

Keskiviikkona tuli sitten toinen lähetys, ja tällä kertaa kenkävalikoiman uusi tulokas oli Brooksin T7 Racer. Tämä tossu oli ihan extempore-ostos, kaverin suosituksesta. Mitään aiempaa kokemusta kengästä ei minulla ollut, joten mielenkiinnolla kenkiä tuli solmittua jalkaan. Kevyiltä kilpureilta ne jalassa tuntuivat, ihan niin kuin pitikin. Torstaina työmatkalla sitten korkkasin nämäkin uudet menopelit. Töihin päin juoksin asfalttia pitkin ja takaisin pururataa. Molemmilla alustoilla kenkä tuntui ihan hyvältä, lukuunottamatta hiertymää, joka oikeaan pikkuvarpaaseen alkoi kengistä tulla. Maratonille tai edes puolikkaalle en itse näillä kengillä tosin uskaltane lähteä, mutta lyhyemmille kisamatkoille ja vetoharjotuksiin kengät ovat varmaankin ihan passelit.

Lauantain Kangasalla järjestettyyn kympin kisaan en uusia kenkiä kuitenkaan vielä uskaltanut pukea, vaan turvauduin vanhoihin Asicsen Sky Speedeihin. Ensimmäistä kertaa järjestetyn Kangasalan puolimaraton yhteydessä oli myös kympin matka tarjolla, joten se sopi paremmin ohjelmaan tänä viikonloppuna. Sää oli jälleen tosi hyvä, jos ei kohtalaista etelätuulta lasketa. Reitti lähti K:alan uimahallilta ja kulki Kangasalantien viertä kohti Suoramaa. Sielä käännyttiin kohti Suoramajärveä ja takaisin uimahallille. Ensimmäinen kilometri oli tasaista, mutta sitten alkoi vähäinen nousu, joka kesti neljään ja puoleen kilometriin asti. Noin kuuden kilometrin kohdalla asfaltti vaihtui hiekkatieksi ja sitä se oli melkein loppuun asti. Reitti ei siis ollut ihan nopeimpia.

Oma tavoitteeni kisaan oli juosta 3:50 min/km vauhtia. Alun nousuosuus hieman verotti tavoitevauhtia, mutta hieman ennen puolta väliä alkanut alamäkiosuus korjasi tilannetta. Pystyin pitämään tavoitevauhtia myös hiekkaosuuden vastatuulessakin, joten kisan tavoite tuli saavutettua. Loppuaikani oli 39:28 matkan ollessa 10.35 km, eli keskivauhti oli 3:49 min/km.

Osanottomaksu (jälki-ilmoittautuminen) oli 25 €, sinänsä ei kovin paljon, mutta kun siihen rahaan ei saanut muuta kuin osallistumisoikeuden ja tuloksen nettiin, niin silloin hintaa kyllä oli liikaa. Maalissa ei saanut edes juomaa. Muutenkin järjestelyissä olisi hieman petrattavaa, esim. reittikartta olisi ollut hyvä olla vielä lähtöpaikalla nähtävissä ja muutenkin opasteita ei kauheasti ollut. Reitti sentään oli hyvin merkittyä ja emit-ajanottokin toimi mukavasti.

Sunnuntain lenkille lähtiessä oli hieman arvoitus, kuinka pitkän lenkin sitä oikein pääsee, sillä vasen pohja oli ollut jo jonkin aikaa melko jumissa ja penikkakin vaivasi vielä. Lenkki kuitenkin meni suht mukavasti. Juoksu tuntui tosi kevyeltä eikä jalkakaan vaivannut liikaa. Vajaa 25 km tuli teputeltua 5 min/km vauhdilla.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli

Tämä viikko meni vähän passaillessa, sillä lauantaina oli nimittäin tarkoitus ottaa osaa kotikunnan Elojuoksun puolimaratonille. Alkuviikosta kävin vielä tekemässä TaRu:n kanssa rauhallisen kolmetoistakilsasen ja keskiviikkona juoksin aamusta töihin (poiskin töistä piti juosta, mutta rankkasade sammutti iltapäivän juoksukipinän). Torstai ja perjantai olivatkin sitten täyslepoa (lukuunottamatta työmatkapyöräilyä).

Lauantain kisasää oli lähes täydellinen, sillä lämpöä oli 19 astetta, taivas pilvessä ja tuulta vain pari metriä sekunnissa (se tosin oli puolet matkasta vastaista). Kaiken kaikkiaan lähtöviivalle oli vaivautunut satakunta juoksijaa, jossa oli mukana sekä puolikkaan että 11,8 km:n menijät. Tuo määrä oli huomattavasti vähemmän kuin edellisinä vuosina, ja syynä tuohon varmaankin on heikko tiedottaminen, sillä Elojuoksun viimevuotisilla sivuilla on vieläkin ilmoitus että: “uudet vuoden 2013 ohjeet tulossa lähiaikana” sekä “järjestetään elokuussa, tapahtumalla on uudet sivut, uusi osoite:   ilmoitetaan heti kun tiedossa !” Muutenkin järjestelyt tuntuivat vähän vasemmalla kädellä tehdyiltä (pahoittelen kaikki vasenkätiset). Muuta kaikki kuitenkin sujui ihan mukavasti. Reitti myöskin on nopea, joten senkin puolesta harmi, ettei monikaan ole löytänyt tätä kisaa, sillä ennätyksiä pystyisi tällä reitillä tekemään.

Itselläni ei ollut mitään sen kummempia tavoitteita kisassa, mutta sovimme työkaverin kanssa, että lähtisimme kokeilemaan puolentoista tunnin alitusta, joka olisi hänen ennätyksensä. Kilsavauhdiksi sovittiin siis 4:15 ja se sopi minullekin ihan mainiosti. Edellisestä puolikkaastani oli aikaa jo yli kaksi vuotta ja pitkä juoksutauko toi hieman epävarmuutta pystyisinkö minä pitämään koko matkan tuota vauhtia. Kympin kovat treenit kuitenkin antoivat luottoa, että tuohon vauhtiin voisin pystyä. Toinen huolenaihe oli vasemman jalan sääressä vaivaava penikkatauti, joka oli vaivannut melkoisesti viime viikkojen aikana.

Itse kisasta ei ole kovinkaan paljon kerrottavaa. Lähdimme juoksemaan sovittua vauhtia ja sitä pystyimmekin pitämään todella hyvin. Kilometriajat eivät montaa sekuntia heittäneet tuosta, joten loppuaika oli myös tavoiteltu, hieman alle 90 minuuttia. Vaikka Peetun ennätys olikin etusijalla, niin olen tyytyväinen myös omaan suoritukseeni, sillä se tuli tehtyä rennolla juoksulla eikä ihan kaikkea tarvinnut laittaa peliin. Siitä kertoo myös 156:n keskisyke ja 170:n maksimisyke. Myöskään penikka ei vaivannut juoksun aikana.

Viikon kuva by Tuuli

Koirauutisia wuh, wuh…

Tai tällä kertaa ei oikein mitään uutisia ole, mutta vähän koirajuttua kuitenkin. Nimittäin koiran kanssa juttelemisesta. Ennen koiran omistanista olen pitänyt sellaisia ihmisiä vähän kajahtaneina, jotka mennä teputtaa koiransa kanssa ja juttelee sille vähän väliä. Nyt nimittäin kuulun itsekin noiden kajahtaneiden joukkoon. Pihaa mennään ympäri ja juttu kulkee, tosin hieman yksipuolisesti. Sitten kun päästään enemmän ihmisten ilmoille, niin pitää olla tarkkana, ettei kovin kummoisia juttutuokioita tule pidettyä.

Samaan kastiin kuuluu myös kysymykset, joita koiralle tehdään. Esimerkiksi kun tulen “kusetusreissulta” sisään, niin Tuuli kysyy Sisulta, että: “Tuliko Sisu sinulta kakka?” Kyllä se olen minä, joka joutuu sanomaan, että kyllä jöötiä tuli niin, että koko mäki haisee, ja Sisu tyytyy vain jyrsimään seinän kulmaa. “Wuh” voi tulla joskus vastaukseksi, mutta yleensä tuo tarkoittaa, että nyt olisi parempi saada ruokaa tai ovi auki heti. Kovin henkevää keskustelua tuosta ei synny.

Lämmintä on taas pitänyt koko viikon. Onneksi aamut ovat olleet sentään siedettäviä ja pääosa viikon juoksutreeneistä onkin tullut tehtyä aamulla. Suunnistusta tälle viikolle ei ole kertynyt laisinkaan ja pyöräilykilometritkin on kertynyt vain työmatkoista. Salilla tuli käytyä kolmena aamuna.Viikon ensimmäinen juoksu tuli tehtyä poikkeuksellisesti heti maanantaiaamuna. Juoksin töihin vähän pidemmän kautta, sillä illalla oli iltarastitalkoot, joten iltalenkki jäi väliin. Toinen juoksu oli vuorossa heti tiistai-iltana, kun kävin tekemässä TaRu:n kanssa kiihtyvävauhtisen lenkin Lammimpään harjulla. Torstaina olikin sitten perinteinen aamulenkki töihin ja illalla takaisin. Hieman reippaampaa vauhtia yritin pitää kotiin päin juostessa, mutta mäkinen maasto verotti kilsa-aikoja.

Viikonlopun settiin kuului tällä kertaa kympin kova lauantaina ja sunnuntaina pitkä lenkki. Lauantain kymppi meni muuten ihan mallikkaasti, mutta puolenvälin paikkeilla alkoi oikeassa palleassa taas tuntumaan krampin oireita. Onneksi se ei äitynyt ihan pahaksi ja sain juostua koko kympin reipasta vauhtia. Sää oli tosi ihanteellinen kovalle lenkille, sillä lämpöä ei ollut kuin viitisentoista astetta, taivas oli pilvessä eikä tuulta juurikaan ollut. Aika oli tällä kertaa 39:13, joten puoli minuuttia lähti kolme viikkoa aiemmin tehdystä kympin kokeesta. Tosin silloin juoksin pääosin hiekkatietä pitkin.

Sunnuntaina tein 25 km hölköttelyn. Pääsin lähtemään (toisin sanoen, en herännyt) liikkeelle vasta puoli yhdeksän aikoihin aamulla, joten lämpö oli noussut jo lähemmäs paria kymppiä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Alkumatkasta vasenta säärtä vaivasi melko kovasti penikkatauti, mutta loppumatkasta siitä ei ollut enää vaivaa. Liekö syynä lämmin keli vai edellisen päivän kova lenkki, mutta sykkeet eivät tuntuneet pysyvän oikein kurissa ja loppumatkasta iski melkoinen hyytyminen. Vauhti painui hieman päälle viiden minuutin. Se ei sinänsä haittaa, mutta sykkeet nousi hieman liian usein yli 130. Yksi syy hyytymiseen voi olla myös pikkuisen vajaat 90 kilometriä, jotka tuli tällä viikolla kerättyä juoksumittariin.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli.

Pari viikkoa on taas painettu töitä apinan raivolla. Lomat on siis loppu, mutta onneksi viikonloppuisin on vielä päässyt mökkeilemään. Ensimmäisenä viikonloppuna oli ohjelmassa lauantaina PunKu:n suunnistuskisat. Sää ja järjestelyt olivat kohdillaan, mutta muuta sanottavaa ei noista kisoista olekkaan, tai no ehkä se, että penkin alle meni. Sunnuntaina oli vuorossa perinteinen (minulle toinen kerta) Säkylän Pyhäjärven ympäripyöräily. Osanottajien määrä oli kasvanut viime vuodesta huikeasti, sillä RiLe:n lisäksi matkassamme oli myös MaSa. Sää oli kylmä ja tuulinen, mutta matka eteni joutuisasti rupattelun lomassa. Matkaa kertyi 123 km keskivauhdin ollessa hieman päälle 29 km/h. Tässä vähän dataa reissustamme: http://connect.garmin.com/activity/346596367.

Tämän viikon lauantaina oli ohjelmassa tonnin vedot Punkalaitumen urheilukentällä. Lämpöä oli hellelukemien verran ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta tuulen ollessa lähes nolla. Eli ihanteelliset olosuhteet vetää täysillä. Neljä km:n vetoa tuli tehtyä km:n palautuksella. Ensimmäinen meni aikaan 3:49, toinen 3:40, kolmas 3:37 ja viimeinen tuli rutistettua aikaan 3:25. Jalat oli melko pökkelot eikä askel oikein pyörinyt, mutta kyllä nuo ajat kelpaavat tähän kohtaan treenikautta. Sunnuntaina kävimme Pöytyällä kisaamassa Varsinais-Suomen rastipäivien pitkällä matkalla. Tiedossa oli pienipiirteistä avokalliomaastoa ja hellettä. Ja sitä myös saimme, ja lisäksi vielä pitkiä rastivälejä. Maasto huomioon ottaen rastit löytyivät yllättävänkin hyvin. Yhtään mega-pummia ei tullut, mutta toisaalta maasto ei ollut niin nopeakulkuista kuin oletin, joten kartan lukemiseen jäi paremmin aikaa. Vauhtia hidasti myös suunnistuskengät, jotka olin jo aiemmin todennut hieman pieniksi, mutta nyt puolentoista tunnin reissulla ne olivat jo haitallisen pienet. Nyt olisi myynnissä sopuhintaan kokoa 41,5 olevat Icebug Sprit 3 -kengät. Toinen hidastava tekijä tuli vähän ennen neljänneksi viimeistä rastia, kun mulkkasin turvalleni ja löin molemmat sääreni mukavasti kiveen. Viimeiset neljä rastia olivatkin sitten tuskien taivalta. Tulos oli kuitenkin ihan hyvä, sillä sijoitukseni oli 8. kun sarjassamme lähti matkaan 17 suunnistajaa.

Arjen reenit sujuivat normaaliin tapaan. Salilla käynti alkoi taas muutaman viikon tauon jälkeen ja sen kyllä jälleen kerran huomasi sekä treenin aikana, että seuraavana päivänä. Muutama Siuron pyörälenkki tuli tehtyä aamulla, mutta nyt tuo lenkki jää tauolle vähäksi aikaa, sillä Miharintiellä on alkanut tietyöt. Viimeisellä reissuilla jouduin kantamaan pyörää melkein parin kilometrin matkan, kun tielle oli vedetty kunnon kerros mursketta.

Koirauutisia wuh, wuh!

Ripuli ja punkki on viimeisen jakso suurimmat tapahtumat. Myös lekurilta tuli haettua rokotepiikki. Kiloja on kertynyt jo melkein 12 kappaleen verran, mutta järki ei ole kehittynyt samassa tahdissa. Hepulit ja niiden rauhoittelut ovat vielä jokaehtoisia tapahtumia. Sisäsiisteydessäkin on vielä toivomisen varaa, vaikka viikonloppu mökillä menikin ilman lattioiden moppausta. Myös sunnuntain Alastaron päivähoitokeikka sujui kuulemma ilman suurempia välikohtauksia. Tassun anto, istuminen ja maahan meno sujuu jo melko hyvällä prosentilla, mutta luokse tulon kanssa on vielä töitä. Metsän kutsu tuntuu olevan vielä liian kova.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli

Jälkimmäinenkin lomaviikko kului Vehkajärven rannalla. Treeniviikko oli edellisen viikon kaltainen, eli se sisälsi juoksua, pyöräilyä ja suunnistusta. Tiistain iltarastit olivat Huittisten Aittakalliolla. Oli harvinaisen vaativa reitti ja vaativat rastipisteet noin iltarasteiksi. Tuo taisi olla myös kova koitos järjestäjille, sillä tuloksia ei ole vieläkään tullut seuran sivuille. Torstaina oli vuorostaan rastit Alastaron Lampisuon tienoilla. Nämä rastit olivat taas puolestaan melko helpohkot, vaikka kyllä minä siitäkin huolimatta pystyin muutamalla rastilla sössimään. Haastetta toi ainoastaan 1:5000 mittakaavalla oleva kartta.

Pyöräilyä viikkoon kertyi hieman päälle parisataa kilometriä. Maanantain lenkki Punkalaitumella jäi vähän kesken, sillä sade yllätti vajaan neljänkympin kohdalla. Valitsin siinä kohdassa neljänkymmenen minuutin kastumisen puolentoista tunnin kastumisen sijaan ja käännyin takaisin, eikä se mökille päästyä tuntunut laisinkaan huonolta ratkaisulta. 65 km reissulle kuitenkin kertyi matkaa. Tiistaina sain sitten tehtyä pyöräreissun kokonaisuudessaan, vaikkakin kiertosuunta olisi voinut olla toisinpäin, sillä nyt painelin avoimet suorat vastatuuleen ja suojaiset metsäpätkät myötätuuleen. 85 km oli tämän lenkin pituus. Perjantaina päivällä olimmekin sitten jo kotosalla ja kävin tekemässä perinteisen Säijän lenkin. Matka sujui puoleen väliin asti ihan mukavasti, mutta sitten iski pitkästä aikaa taas kylkeen joku pirun kramppi ja se kesti sitten kotiin asti. Ei krampilla muuten väliä, mutta kun syvään hengitys ei onnistunut ja tavallinenkin hengitys sattui pirusti. Kuudenkympin lenkki tuli kuitenkin tehtyä ja keskivauhtikin oli hieman päälle 30 km/h. Ehkä vauhti “tappoi” tällä kertaa.

Juoksukilsoja kertyi viikkoon kuutisenkymmentä. Maanantain ja lauantain lenkit olivat perusteputusta, mutta torstaiaamuna tein kympin kovan ja se menikin aikaan 39:39. Alkuperäinen ajatus oli mennä 8 km 4:05 vauhtia, mutta kun seiskan jälkeen alkoi näyttämään, että vauhti on alle neljää, niin sitten päätin koittaa vielä yhdeksännekin kilometrin. Vähän ennen ysin täyttymistä päätin mennä koko kympin. Viimeinen kilsa oli kyllä melko tuskaa ja metsän eläimetkin lähti varmaan karkuun, kun sen verran äänekkääksi hengitys muuttui. Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki. Edellisen viikon tapaan 25 km meni rikki ja muutama sata metriä vielä päällekin. Niin helppoa ei tosin ollut kuin viime viikolla, mutta kotiin pääsin.

Viikon kuva by Tuuli

Koirauutisia wuh… wuh…

Joopa, joo. Sama ralli tuntuu jatkuvan. Purukalusto on kovassa käytössä ja pissa lentää vanhaan tapaan, myös sisällä. Nyt on tullut lisäksi hyppiminen ja takajaloille nousu, joten tavaroita pitää nostaa jälleen vähän korkeammalle. Painoa ja kokoa on alkanut tulla myös sen verran, että jäähylle otto syliin alkaa käymään voimille. Ja jäähyille tuntuu olevan edelleen tarvetta, sillä 11 viikkoinen ei ole vielä päässyt hepuleistaan eroon. Onneksi tottelevaisuutta on ehkä hieman tullut lisää ja luoksetulo alkaa onnistumaan suuremmalla prosentilla. Myös vesikammo on voitettu ja mökin rannassa on kahlattu jo harva se päivä.

Viimeinen reilu viikko on tullut majailtua lomaillen Vehkajärven rannalla. Sääennustusten vastaisesti ilmat ovat suositeet, joten ulkoilua on voinut harrastaa mielensä mukaisesti. Jos viime kesäloma oli pelkkää pyöräilyä, niin tämän vuoden tynkäkesäloma on ollut hieman monipuolisempi, sillä pyöräilyn lisäksi on päässyt juoksemaan ja suunnistamaan.

Nyt kun on taas päässyt kunnolla juoksun makuun, niin kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä on se laji josta minä tykkään. Onhan nuo pyörälenkitkin ihan mukavia, mutta ei ole sunnuntaiaamun pitkän lenkin voittanutta, etenkin kun sen pääsee tekemään maaseudulla peltojen keskellä aurinkon paistaessa ja pienen tuulen hönkiessä. Siinä ei haittaa pienet kärpäsparvetkaan, jotka tuulettomissa paikoissa tulee testaamaan juoksuvauhtia.

Loman aikana on tullut tehtyä kaksi pidempääkin lenkkiä. Toinen viime sunnuntaina, jolloin mittaa kertyi puolimaratonin verran. Ja toinen tänään, jolle mittaa kertyi jo 25 km. Nyt harjoituspäiväkirjaa sai kelata yli kaksi vuotta taaksepäin, että löytyi vastaavan mittainen juoksulenkki. Ja jalatkin kestivät tuon reilun kahden tunnin teputuksen ihan hyvin. Viikolla tuli tehtyä myös yksi VK-harjoitus, jossa juoksin 8 km 4:05 vauhdilla.

Iltarasteilla käytiin Oripään hienoissa kangasmaastoissa. Ihan putkeen ei mennyt, mutta kyllä oli ilo kirmata hyvässä maastossa. Ei tarvinnut Pirkanmaan rytöjä rämpiä. Torstaina oli vuorossa iltarastit Majanojalla. Maastot eivät olleet ihan niin juostavat kuin Oripäässä, mutta kyllä Punkalaitumenkin metsät kelpasivat. Emit tosin jatkoi sohlaamista eikä virallista tulosta tullut, joten se pitää loman loputtua laittaa ensi töiksi vaihtoon.

Perjantaina tuli puettua pitkästä aikaa oikein numerolappu juoksukisan merkiksi. Vampulassa järjestettiin Loimijokihölkkä, jonne piti mennä kokeilemaan päivän kuntoa. Lähtö oli klo 19 ja lämpöä oli päässyt kertymään lähes hellelukemien verran. Onneksi taivas oli pilvessä, sillä muuten lähes täysin aukealla juostu lenkki olisi ollut melkoinen pätsi. Sateenuhkakin oli päällä, mutta vettä ei kisan aikana tullut.

Lähtö oli Sallilan koululta ja reitti suuntasi asfalttia pitkin kohti Alastaroa. Reilun kolmen kilometrin jälkeen käännyttiin peltotielle ja Loimijoki ylitettiin kävelysiltaa pitkin. Tämän jälkeen oli parisen kilsaa hiekkatietä ja sen jälkeen loppumatka taas asfalttia. Korkeuseroja ei reitillä kauheasti ollut. Pieni ala- ja ylämäki oli, kun jokea ylitettiin.

Oma suunnitelmani oli, että neljän minuutin vauhtia täytyisi koittaa mennä. Ensimmäisen puolen kilometrin kohdalla GPS näytti vauhdiksi 3:40, joten siinä vaiheessa piti alkaa himmailemaan, jotta maaliin ylipäätään pääsisi. Alun asfalttipätkä meni hieman päälle 3:50 min/km vauhdilla. Seuraava kilometri olikin sitten hitain ja kilometriaika oli hieman päälle 4 min. Loppu meni taas suurin piirtein samaa vauhtia kuin alkukin ja viimeisellä kilsalla sain vielä vähän puristettua. Hieman vajaa 8 km:n lenkki meni 3:53 min/km vauhdilla, joten tyytyväinen pitää olla, että edes tuota vauhtia pääsee, vaikkei kovia lenkkejä ole alla kuin pari.

Koirauutisia wuh wuh.

Ensimmäisen viikon tutustusmisjakson jälkeen Sisukin on päässyt jo vauhtiin. Enää ei hirveästi uusia ihmisiä tai paikkoja kainnostella, vaan kuono lykätään sen enempää ihmettelemättä joka paikkaan. Mökin pihapiirikin on tullut hyvin tutuksi. Sisäsiisteydessä on hieman edetty ja hieman tottelevaisuuttakin jo löytyy, kunhan vaan sille päälle sattuu. Tosin myös pentuhepulit ja puruvimmat ovat tulleet tutuiksi. Etenkin Crocsit ovat kovassa huudossa. Luoksetuloa ja seuraamista on opeteltu vaihtelevalla menestyksellä. “Ei” -sana on myös tullut tutuksi monella eri äänensävyllä ja -voimakkuudella. Yöt kun vielä saisi nukuttua ilman eareita, niin sitten olisin tyytyväinen.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli

Tämän vuoden juoksentelut ovat olleet pääasiassa tasavauhtisia lönköttelyitä, mutta nyt Juhannusviikolla aloin tekemään taas vähän spesiaaliharjoituksiakin. Lauantain vajaan kympin lenkkiin liitin kolme kilometrin vetoa. Vielä en mitään kummoisia vauhteja päässyt, mutta alle neljän vauhtia kuitenkin jokainen veto meni.

Sunnuntaina tein pisimmän juoksulenkkini sitten helmikuun 2012 alun, kun lenkille kertyi matkaa hieman päälle 18 km. Tosi hyvin jaksoi mennä hieman alle 5 min/km vauhtia ja välillä piti toppuutella, ettei vauhti nousisi liian kovaksi. Muutenkin viikolle kertyi pitkästä aikaa suht hyvä määrä kilsoja, nimittäin kuutisenkymmentä. Tämä määrä oli myös paras sitten tammi-helmikuun vaihteen 2012.

Kilsojen nostosta huolimatta, kantapää on pysynyt tosi hyvässä kunnossa. Tosin polvivaiva on alkanut taas ilmoittelemaan itsestään, mutta ei se ole, ainakaan vielä,  juoksua häirinnyt. Myös penikkatautia alkaa taas pukkaamaan, mutta sehän on ihan normaalia tällaiselle aloittelevalle juoksijalle.

Koirauutisia, wuh, wuh. Juhannuspäivänä käytiin sitten hakemassa Jyväskylän takaa uusi perheenjäsen, Sisu. Kahdeksanviikkoinen Irlanninsetterin pentu. Automatka oli pennulle hieman rankka, sillä seitsämän yrjöä tuli Jämsään mennessä ja sitten vasta uni vei loppumatkaksi voiton. Lauantai-ilta meni vielä nukkuessa, mutta sunnuntaina alkoi jo vauhtia löytymään ja pennun hyvät ja huonot puolet alkoivat tulla esiin.

Viikon kuva by Tuuli