Edellisviikko meni pitkälti Tampereen puolikkaasta palautteluun. Viikolla pari perusköpöttelyä ja jalkahieronnassa käynti. Viikonloppuna tulikin sitten tehtyä jo laadukkaampia harjoitteita. Lauantaina tein vähän vajaan tunnin juoksun Lamminpään kuntopoluilla. Laadukkaan lenkin siitä teki maaston mäkisyys. Lenkkiin mahtui yhdeksän enemmän tai vähemmän kunnon ylämäkeä reilun 12 km:n matkalla. Nousumetrejä n. 220.
Sunnuntaina tein muuten normi pitkän ja rauhallinen lenkin, mutta venytin mittaa muutamalla kilometrillä normaalista. Mittaa tuli hieman päälle 28 km. Nuin pitkää juoksulenkkiä ei ole tullut tehtyä viiteen vuoteen, jolloin juoksin viimeisen (tai ainakin viimeisimmän) maratonini. Maanantaina kyllä tiesi tossujen olleen viikonloppuna jalassa.
Viikonloppuna kannoin myös maantiepyörän yläkertaan ja kiinnitin harjoitusvastukseen. Ja maanantaiaamuna tuli sitten avattua sisäpyöräilykausikin. Tein 40 minuutin treenin ja tuli todettua, että kyllä on kesän aikana päässyt pyöräilykunto huonoon jamaan. Mutta ensi keväänä ollaan varmaankin sitten kovassa pyöräilykunnossa, kun talveilla ei varmaan juuri muuta pääse tekemään.
Tällä viikolla tuli juostua viikolla parina päivänä töihin ja takaisin, 20 km/pv. Lauantaina oli sitten seuraava kisa, kun vuorossa oli Suomensaaren juoksu. Kuuden (=5,5) kilometrin lenkki koostui kolmesta kierroksesta Suomensaaren lenkkipoluilla. Maasto oli vaihtelevaa eikä tasaista kohtaa juuri reitille osunut. Polut olivat paikoin kapeita ja tarkasti juostavia, joten vauhti (ainkaan omani) ei päässyt nousemaan päätä huimaavaksi. Sijoitus kuitenkin oli neljäkymppisten sarjassa toinen, ja kun päivälle osui vielä mainio syyssää, niin mikäs siinä oli tempaista keuhkoja raastava pikamatka.
Sunnuntaina oli vuorossa taas pitkä lenkki. Vaihtelun vuoksi jätin Tahmelan lenkin tekemättä ja suuntasin Lamminpään, Julkujärven ja Koukkujärven lenkkipoluille. Sen verran oli maasto mäkinen, ettei reissusta muodostunut sykkeiltään ihan rauhallinen PK-lenkki, vaan pääasiassa mentiin PK2-alueella ja vähän myös anaerobisenkin puolella. Mutta hieno maastoreitti kyllä oli. Sää osui taas kohdilleen, vaikka lähdössä ei ollutkaan kuin kolmisen astetta lämmintä. Mutta vajaan 27 km ja yli 200 nousumetrin matkalla lämpöäkin ehti tulemaan. Loppumatkasta alkoi jo paikatkin ihmettelemään moista polkujuoksentelua ja ainakin polvi ja nivunen alkoivat vähän kiukuttelemaan.