Tämän kesän juoksujen “päätavoite” oli asetettu alkukesästä Tampereen puolimaratonille. Tuolloin ei vielä aikatavoitetta laitettu vaan ainoastaan, että puolikkaan pystyisi kilpailumielessä ja -hengessä juoksemaan. Jos jalka vaan kestää kesän laadukkaat harjoittelut.
Tuo tapahtuma oli nyt sitten lauantaina ja kesän harjoittelut oli tarkoitus ulosmitata parhaalla mahdollisella ajalla. Sää oli syyskuun puolenvälin sääksi poikkeuksellisen hyvä. Lämpöä 18 astetta ja aurinko paistoi. Itäistä tuulta oli myös jonkin verran matkan varrella, mutta eipä juuri haitaksi asti.
Tämän kertainen sotasuunnitelma oli sellainen, että kuusitoista kilsaa 4 min/km vauhtia ja sitten kiristettäisiin loppukilometreillä sen verran, että 84 minuutin alle päästäisiin. Mielessä toki oli vielä parin viikon takainen kymppi, jossa alkoi kylkeä kramppaamaan ja matka meinasi tyssätä siihen. Olin asennoitunut jo siihenkin, että jos samanlainen kramppi iskisi, niin sitten keskeytetään ja koitataan myöhemmin syksyllä uudelleen.
Kympin juoksijat lähtivät kaksi minuuttia ennen meitä, pari sataa metriä meidän lähtöpaikkamme edestä. Tästäkin huolimatta ensimmäisen juostun kilometrin jälkeen tuli vähän ruuhkaa, vaikka ajoteillä pääsimmekin juoksemaan. Lähtö oli keskustorilta, jonka jälkeen teimme kierroksen keskustassa ja sitten suuntasimme kohti Tampellan aluetta ja sieltä Finlaysonin kautta Kekkosentien viertä kohti Lapinniemeä.
Alkukilometrit olivat hieman suunniteltua nopeampia, mutta Lapinniemeen tultaessa keskivauhti oli asettunut neljän minuutin paikkeille. Juoksu ei tuntunut niin kevyeltä kuin mitä olisi pitänyt neljänneksen juoksun jälkeen tuntua. Muuten kuitenkin kaikki oli ok, mihinkään ei sattunut eikä krampin tunteita vielä ollut. Ensimmäisen juoton Dexal taisi kuitenkin olla vähän liian tujua, sillä vatsassa alkoi vähän kipristelemään – ei kuitenkaan mitenkään pahasti.
Lapinniemestä suuntasimme takaisin kohti Tampellaa, josta reitti jatkui Tammerkosken reunustaa pitkin läpi Koskipuiston, ali Hämeenkadun kohti Ratinan stadionia. Stadionilla tehtiin puolenvälin kunniakierros, jonka jälkeen matka jatkuisi kohti Hatanpäätä ja Arboretumia. Etenkin tuolla keskustaosuudella oli melko paljon tiukkoja mutkia, jotka varmaankin haittasi alle 80 minuutin juoksijoita, sillä paikoin itsellänikin meinasi mennä kurvit pitkäksi.
Alkumatkasta kilometritolpat ja GPS näyttivät suurin piirtein samaa matkaa, mutta matkan edetessä GPS alkoi näyttämään vähän liian lyhyitä kilometrejä. Oman kelloni mukaan ensimmäinen kymppi olisi mennyt aikaan 39:40, mutta todellisuudessa se oli varmaankin aika tarkkaan 40 minuuttia. Järjestäjien tulospalvelun kympin aika ei kyllä pidä paikkaansa alkuun, sillä chip-ajanotto oli jokusen sata metriä kympin kyltin jälkeen.
Stadionin kierron jälkeen edessä oli siis Hatanpää, Arboretum sekä nousu Rantaperkiöön. Vähän ennen Ratinan stadionille tuloa kympin juoksijat olivat kääntyneet kohti maaliviitoitusta, joten nyt kaikki edessä olevat olivat saman matkan menijöitä. Stadionilta poistumiseni jälkeen kuulin järjestäjien kuulutuksesta, että stadionilla olisi käynyt seitsemän juoksijaa, johon tosin en uskonut ja joka todellisuudessa ei pitänytkään paikkansa. Olin nimittän tuossa vaiheessa ehkä 11. Ehkä siksi, että en ole täysin varma montako ohitin loppumatkasta, mielestäni kaksi, enintään kolme.
Noin kolmentoista kilometrin kohdalla ohitin toisen noista kahdesta. Meno ei tuntunut kovin hyvältä, mutta onneksi jokunen selkä näkyi edessä, niin se antoi voimia mennä eteenpäin. Vauhti oli edelleen neljän tuntumassa. Viidentoista kilometrin tolpan kohdalla Rantaperkiön nousuosuuden jälkeen kelloni näytti täsmälleen tunnin aikaa. Matkaa tosin oli 150 m enemmän kuin järjestäjät olivat mitänneet, joten omat kilometriaikani olivat vähän liian kovia.
Vihilahteen saapuessani eteeni oli tullut jälleen yksi selkä, jonka ohitinkin kun saavuimme uudelleen Arboretumiin. Kilometriajat olivat pysyneet sitkeästi tasan neljässä minuutissa, vaikka nyt olisi pitänyt juosta niitä hieman nopeampia kilometrejä. Jalat olivat kuitenkin jo sen verran loppu, että loppukiriä ei uskaltanut vielä tässä vaiheessa ottaa, sillä kovin pahaan katkeamiseen ei ollut varaa, jos halusi päästä vähänkin lähelle tavoiteaikaa.
Kahdenkympin kohdalla uskalsin sitten kiristää vauhtia ja sainkin sitten sen yhden kymmenen sekunttia pois kilometriajasta. Se ei kuitenkaan riittänyt 84 minuutin alitukseen vaan aika meni 13 sekunttia yli. Maaliin tuli kuitenkin päästyä ja sijoitus oli 9. Mitään isompia ongelmia ei ollut, mahaa vähän matkan aikan kivisti, mutta muuten ei ole selityksille sijaa. Päivän kunto on nyt vaan tämmöinen.