Kesä alkaa tekemään tosissaan tuloaan, kun lämmöt nousee ja hyttyset alkavat kiusaamaan. Tähän asti on onneksi vielä pysytty sopivissa lämpötiloissa lenkkeilyn kannalta, mutta ensi viikoksi onkin sitten jo luvattu tuskaisen helteisiä kelejä.

Tällekin viikolle mahtui yksi kisa-startti, sillä helatorstaina juostiin länsi-Tampereella vajaan 7.5 km:n Siivikkalan kierros. Etelänpuoleista tuulta lukuunottamatta keli oli mitä hienoin, aurinko paistoi ja lämpöä oli pikkuisen vajaat 20 astetta. Siivikkalan koulun kentälle oli kerääntynyt n.70 osallistujaa, mukaan lukien jokunen lähialueen tossuhurjastelija, Saarijärven ja Karran johdolla.

Reitti lähti kiertämään Ilmarinjärveä ja Ryydynpohjaa vastapäivään, joten ensimmäisille kilometreille oli tarjolla vastatuulta. Vetohaluisia juoksijoita ei oikein tuntunut löytyvän ja kärjen vauhti olikin sellaista, että jopa minä pysyin kuuden hengen kärkiporukassa mukana. Reilun kilometri jälkeen reitti tuli varsinaiselle avoimelle vastatuuliosuudelle ja vauhdinpitäjiä ei edelleenkään ilmaantunut, ja yhtäkkiä huomasin, että meikäläinen juoksee Karran kanssa rintarinnan kärjessä. Kolmen kilometrin kohdalla olin vielä kärjessä, mutta sitten käännyttiin Ilmarinjärventieltä Teivaalantielle Ryydynpohjaanpäin ja vastatuuli muuttui sivutuuleksi ja samalla kärkipaikalla nautiskelu sai loppua. Saarijärvi pyyhälsi vasemmalta ja Karra perään oikealta ohitseni, ja näiden lisäksi vielä pari muutakin, joten hetkessä huomasin olevani viidentenä, ja kärki viiletti jo kaukana edessäni. Ihmeen kauan he jaksoivatkin perässäni lönkötellä.

Teivaalantieltä käännyttiin Ryydynkadulle. Kärkikolmikko paineli jo kaukana, mutta yksi selkä oli iskuetäisyydellä. Tosin melko lähellä takanakin kuului puuskutusta, joten ohitetuksikin vielä oli mahdollisuus tulla. Ennen Siivikkalantielle tulemista olin pystynyt ohittamaan tämän yhden juoksijan, eikä hän onneksi  ihan kantapäillä pystynyt seuraamaankaan. Viimeiset puolitoista kilometriä oli taas tuskaisempaa menoa, sillä palleakramppi teki taas tuloaan ja vähän nousuakin reitille vielä mahtui. Maaliin kuitenkin pääsin neljäntenä ja eroa voittaneeseen Saarijärveen tuli reilu minuutti. Lisää tuloksia ja kuvia löytää Mogulin blogista osoitteesta: http://mogulin.blogspot.com/2011/06/siivikkalan-kierros.html

Tosi mukavasti juoksu kulki, etenkin siihen nähden, etten ollut edellisinä päivinä passaillut yhtään tätä lähtöä varten, vaan esim. edellisenä päivänä olin juossut töihin vajaat 16 km ja käynyt sen lisäksi illalla vielä Nokialla iltarasteilla. Tiistaina olin myös tehnyt helteisen juoksun töistä kotiinpäin.

Perjantaina olikin sitten juoksusta vapaapäivä, mutta lauantaiaamulla tein viikon pitkän lenkin. Tällä lenkillä keskityttiin huolella pitämään sykkeet alhaalla, ja ihan hyvin se onnistuikin keskisykkeen ollessa 126 ja maksimikin kävi vain 135:ssä.

Sunnuntaiaamusta lähdin juosten hakemaan viikolla töihin jäänyttä polkupyörää. Juoksu tuntui niin hyvältä, että PK2-treeni muuttuikin VK1:ksi. Sykkeet pysyivät hyvin kurissa, vaikka keskivauhti reilun 15 km matkalla olikin hieman alle 4:20:n. Pyörällä takaisin saman matkan polkeminen oli juoksun päälle sopivan palauttava treeni.

Viikko 22/2011 (31.5.2011 – 6.6.2011)

Treeniviikko oli taas melko juoksupainotteinen. Vain maantaina tuli käytyä pyörällä töissä ja salilla, mutta muuten treeniviikkoon ei mahtunut muuta kuin juoksua.

Tiistaina järjestimme Ratinan kentällä jälleen työpaikan cooperin-testin. Sunnuntain kympin kisan vuoksi en itse lähtynyt kokeilemaan ennätystä, vaan tyydyin olemaan kolmen tonnin jäniksenä. Ensin nelisen kilsaa rauhallista hölkkään työpaikalta Ratinan stadionille. Ratinassa sitten tarkka 3000 m cooperissa, ja päälle kaksitoista km:n rauhallista juoksua kotiin. Melko rennosti pystyi tuon testin juoksemaan, ja ennen kaikkea mikä parasta, sain jänisteltyä yhden toisen juoksijan kolmen tonnin rajapyydin paremmalle puolelle. Ainakin hän väitti niin, ettei ilman vetoa olisi siinä onnitunut – kerrankin minustakin oli jotakin hyötyä.

Ke, to ja pe -aamuina tuli tehtyä töistäpäin aamulenkit. Ne ei nyt sisältänyt mitään ihmeellistä, perusköpöttelyä. Välillä meno oli melko väsynyttä, mutta pääasiassa juoksu tuntui kulkevan ihan OK.

Lauantai tuli pidettyä ihan täyslepoa, sillä takana oli neljän päivän juoksuputki ja sunnuntaina oli tarkoitus juosta tehotreeni Virttaanharjun puolimaratonin yhteydessä. Tavoitteena oli juosta tasaista 4 min/km vauhtia koko matka läpi. Tosin ajattelin, että jos alusta on kovin pehmeä, niin jokusen sekunnin km-aika saa olla hitaampikin. Tärkeintä olisi, että rennosti pystyisi juoksemaan. Juoksu etenikin alusta asti ihan suunnitelmien mukaisesti. Pysytin pitämään juuri tavoittelemaani vauhtia, eikä tullut hötkyiltyä edes silloin, kun muita pyyhälsi ohitseni. Kympin kohdalla olin pari sekunttia edellä aikatauluani, mutta se sallittakoon. Matka juostiin kahtena lenkkinä ja ensimmäisen kierroksen jälkeen 1/4-maratonareita hyppäsi edestä pois ja matkan teko muuttui yksinäisemmäksi. Pysytyin kuitenkin pitämään yllä samaa vauhtia toisenkin kierroksen, joten maaliin tullessani keskivauhti oli juuri 4 min/km. Lenkistä jäi tosi hyvät fiilikset, vaikka olosuhteet eivät olleetkaan ihan täydelliset. Kymmenisen astetta lämmintä, tihkusadetta ja paikoin melkoista vastatuulta, ja kun alustakin oli vielä lähes kokonaan hiekkapintaista, niin yllätys oli, että  juoksu kulki noin kevyesti.

Tällaisia lappu rinnassa tehtyjä treenejä pitää alkaa tekemään enemmänkin, sillä yksin ei tuollaista vauhtia pysty pitämään pitkällä lenkillä yllä. Tapahtuma oli muutekin mukavan leppoisa, tuttuja löytyi ja saunassa oli hyvät löylyt. Ainoa miinuspuoli oli, että matka oli jonkin verran alimittainen. Oma gepsini näytti jopa puolta kilometriä alimittaa puolimaratonilla, enkä usko, että mittarini niin paljon näyttää väärin.

Tälle viikolle tuli taas pitkästä aikaa hyvä määrä teputtelua, sillä juoksua tuli 95 km ja siihen päälle yksi suunnistus, eli voi sanoa, että satku meni rikki.

HCR:n jälkeiset pari päivää meni palautellessa. Sunnuntaina tulikin tehtyä ensimmäinen tämän kevään vähän pidempi pyörälenkki maantiepyörällä, kun polkaisin perinteisen Siuron lenkin. Maanantaina tyydyin myös pelkkään työmatkapyöräilyyn ja salilla käyntiin.

Tiistain töihin juoksu oli vielä melko väsyneen tuntuista, mutta keskiviikkoaamuna tehty VK1-treeni maistui jo ihan mukavalle, eikä HCR enää painanut kintereissä. Se taisi kuitenkin olla vain väliaikainen tila, sillä keskiviikon aamulenkin ja iltarastisuunnistuksen, sekä torstain aamulenkin jälkeen jalkoja pakotti siihen mallin kuin olisi joku rankempikin rupeama takana. Perjantaina oli taas lepoa juoksusta, mutta lauantaina kävin tekemässä radalla 6 x 800 m vetoja. Vetoharjoitus onnistui ihan mukavasti, sillä sain tehtyä siitä sopivan nousujohteisen siten, että ensimmäinen veto oli 2:50 ja viimeinen 2:38, ja muut meni noiden väliin. Lauantai-iltana tuli tehtyä vielä 9 km:n saunalenkki, kun oli pakko päästä kokeilemaan päivällä ostettuja uusia DS Sky Speedejä.  Eivät ne kauheasti DS Trainerstä, poikenneet joten varmaankin ihan hyvä hankinta. Sunnuntaina sain tehtyä pitkästä aikaa kunnon pitkän ja rauhallisen lenkin, sillä mittariin tuli 27 km ja aikaa 2:07. Sykkeet pysyivät alhaalla ja lopussa irtosi ihan mukavasti pari kilometriä vähän reippaampaa vauhtia.

Vähän negatiivistakin viikossa oli, sillä vasen akillesjänne alkoi taas lauantaina vihottelemaan vähän enemmän. Enkä se ei tykännyt lauantaiaamun vetotreenistä, tai sitten se otti nokkiinsa jo keskiviikon iltarasteilla, kun se joutui mulimaan ja muljumaan kylmässä suovedessä. Launtai-illan saunalenkillä se tuntui koko ajan, mutta sunnuntain pitkällä ei enää niin paljon. Jäähoitoa on taas jouduttu jänteelle kuitenkin antamaan.

Viikko 19/2011 (10.5.2011 – 16.5.2011)

No nyt on sitten avattu jos jonkinmoista kautta. Juoksukisakauden avaus oli edellisenä sunnuntaina, kun pääsin starttaamaan sitten kuitenkin Pyynikkijuoksussa. Pyttykausi avautui samalla kertaa, sillä kuntosarjan ykköstilasta tuli ansaittua vuoden ensimmäinen (ja melko varmaan myös viimeinen) pokaali. Pokaalin kanssa kävi vaan niin nolosti, etten huomannut käydä pokkaamassa sitä, sillä ei käynyt mielessänikään, että sellaisella juoksulla olisi podiumille päässyt. Pitää siis noutaa pysti jostakin jälkeenpäin.

Pyynikkijuoksu lähti käyntiin ihan mukavasti. Reitti oli muuttunut sitten minun viimekerran Pyynikkijuoksuni. Tällä kertaa lähtö tapahtui Ratinan stadionin ylähyllyltä ja ylitti heti lähdön jälkeen Ratinan uuden kävelysillan. Siitä sitten suunnattiin vanhalle perinteiselle reitille. Jyrkimmissä ylämäissä tuli vähän passailtua ja jokusia juoksijoita niissä kohdin menikin ohitseni, mutta alamäissä pääsin yleensä kuittaamaan takaisin. Koko matkan pelkäsin, että missä vaiheessa palleakramppi taas iskisi, sillä se oli vaivannut aikaisimmilla kovilla lenkeillä, ja pieniä tuntemuksia alkoi olemaan heti muutaman kilometrin juoksun jälkeen. Yleensä kramppi iskee puolen tunnin kohdilla, eli laskeskelin, että 8 kilsan jälkeen sitä voisi alkaa odottelemaan. 8.5 km:n kohdalla se sitten tuli. Jonnekin pallean seudulle iskettiin puukolla ja syvään henkitys sattui niin pirusti. Edessä menevä Visuran paita ei lähentynyt enää samaa tahtia kuin vähän aikaa aiemmin ja jo vähän jäänyt tyttönenkin alkoi taas puuskuttaa takanani. Onneksi kramppi vähän hellitti puolen kilometrin jälkeen, joten vauhtia ei juurikaan tarvinnut hidastaa. Visuran mies tuli ohitettua kun ylitimme toistamiseen Ratinan kävelysiltaa, ja matkaa maaliin oli enää 700 m. Stadionille päästyäni alkoi perästä kuulumaan melkoista puhinaa ja kuulosti siltä, että joku tyttönen oli taas iskeytynyt kantaani. Sain kuitenkin puristettua vauhtia sen verran, ettei naisten kilpasarjan kolmonen päässyt ohitseni, vaan jäi sekunnin verran taakseni. Sen verran kova loppurutistus oli, että oksa meinasi tulla ennen kuin osanottomitalli löytiin käteen, mutta onneksi tavara pysyi sisällä ja selvisin pelkällä yhdellä yökkäisyllä.

Suunnistuskisakausikin tuli avattua viime lauantaina. Finnspring suunnistettiin Pöytyän pienipiirteisillä avokallioilla ja meno oli sen mukaista. Kompassi oli ollut kädessä edellisen 8 kk:n aikana kerran, joten ylikunnosta ei ollut pelkoa. Tällä kertaa pokaalin tarjoajia ei kauheasti löytynyt, vaikka kolmas sija olisi tullut, mikäli tuloksia olisi laskettu häntäpäästä. Oli kyllä niin avuton olo, kun avokallioilla säntäili ristiin rastiin, ja kotiinkin teki mieli jossain vaiheessa jo lähteä. Maaliin kuitenkin selvittiin reilun 9 km:n radalta vajaassa kahdessa tunnissa, joten sentään samalla tunnilla tulin maaliin voittajan kanssa. Tällä kertaa meillä ei ollut Tuulin kanssa mahdollisuutta voittaa kisan huonoimman perheen titteliä, sillä Tuuli meni ja mokas voittamalla D21B-sarjan. Minä kyllä hoidin oman osuuteni tuossa kisassa melko mallikkaasti.

Muita kauden avauksia on ollut esim.: mökkikauden avaus, mökiilenkkikauden avaus, krillikauden avaus (tosin itse en syönyt), mettähommakauden avaus jne. Maantiepyöräkauden kun saisi vielä polkaistua käyntiin, niin sitten voisi sanoa kevään tulleen. Västäräkki tosin jo mökillä näkyi.

Eipä alkanut tämän kevään kilpailukausi ihan suunnitelmien mukaan. Koko viime viikko ja alkuosa tästäkin viikosta meni räkätaudin kourissa. Siinä meni sivu suun viime viikonlopun viimeinen TeivoCup:n osakilpailu sekä eilinen Karhu-viesti. TeivoCuppi tosin olisi tainnut jäädä muutenkin väliin, sillä silloin oli vielä melko liukas keli. Karhu-viestiin olisi kyllä ollut mukava päästä osallistumaan ja kokeilemaan olisiko talven matolla tehdyistä vauhtitreeneistä ollut hyötyä.

Viime viikolla ei siis tullut maanantain jälkeen tehtyä mitään kuntoiluun viittaavaa. Tällä viikolla kävin sitten tiistaina tekemässä pienen kevyen 8 km lenkin ja keskiviikkoaamuna juoksin pitkästä aikaa töihin. Näiden kokeilujen jälkeen tuli tehtyä lopullinen päätös Karhu-viestin väliin jättämisestä, sillä meno oli melkoisen kankeaa ja keskiviikkona vielä tuntui, että räkätautikin sai taas lisää puhtia. Perjantaina tehty lenkki olikin jo ihan suht mukavan tuntuista menoa, vaikka sykkeet olivatkin korkealla. Lauantaina päätin koittaa tehdä vähän reippaamman lenkin. 8 km pääsin vähän alle 4 min/km vauhtia suht rennosti, mutta sitten iski taas palleakramppi ja juoksu jäi siihen. Tuo kramppi laittoi taas raavituttamaan päätä, sillä matolla olin tehnyt samanlaisia ja jopa kovempivauhtisempiakin harjoituksia ilman minkäännäköistä kramppailua. Sunnuntaina tein tunnin rangaistuslenkin. Rangaistus siinä mielessä, että lauantai-illan Apis-keikan huurut piti käydä hikoilemassa pois.

Toivottavasti ensi viikolla pääsisi tekemään taas kunnon määräviikon, sillä Helsinki City Runiin ei ole enää aikaa kuin neljä viikkoa. Ja kun näyttää vähän siltä, ettei nuo talven matolla töpöttelyt olekkaan ihan verrattavissa maantiellä juoksemiseen, niin tekemistä viimeiselle neljälle viikolle jää.

Olisko tämän aamun lumisade nyt jo viimeinen pyry tälle talvelle? Tuskin nyt kuitenkaan. Melkein joka päivä on tälläkin viikolla lunta satanut joten suksikelitkin olisivat sitä myöden vielä ihan mainiot. Mutta hiihtokertoja ei tälle viikolle ole tuulut kuin yksi ainoa, eilen, 25 km:n saunalenkki. Muuten olisi ollut todella mainio hiihtorupeama, mutta paikoin ladut olivat melko likaiset ja suksenpohjia saikin jokuseen otteeseen raaputella puhtaaksi.

Juoksukilometrejä sitten kertyikin ihan kiitettävä määrä, sillä mattoa tuli teputettua viikon aikana pikkuisen vajaat 90 km. Tämän vuoden paras saldo. Tiistain PK2 meni ihan ok, mutta keskiviikon kiihtyvävauhtinen olikin sitten jo tuskallisempi rypistys. Puolen tunnin jälkeen alkoi sykkeet olemaan jo huolestuttavan korkealla, ja muutenkin alusta asti meno oli ollut melko tukkoista.

Torstaina valitsin treeniksi juoksumaton valmiin mäkiohjelman. Ajan määritin 60 minuuttiin, vauhdin 13 km/h ja vaikeustason 0-20:n taulukosta 10:iin. Kaltevuus nousi heti alussa 1.5:een. Pienin kaltevuusmuutoksin mentiin ensimmäisen kilometrin verran, mutta sitten kaltevuus muuttui minuutiksi 4.5:een, sitten palattiin 1.5:een minuutiksi, tästä eteenpäin menttin minuutin välein seuraavilla kaltevuuksilla: 5.5, 1.5, 6.5, 1.5 ja 7.8. Sitten lähdettiin taas alusta sama satsi ja niitä tuli kaiken kaikkiaan 5 sarjaa. Tuo 7.8:n kaltevuus oli jo sellainen, että siinä alkoi hapottamaan jalkoja jo ihan kunnolla, eikä sitä olisi montaa minuuttia viitsinyt mennä. Hyvä harjoitus joka tapauksessa.

Lauantaina menin salille vähän huonoon aikaan, sillä Lielahden GoGo:n molemmat paremmat matot olivat varattuina ja jouduin teputtamaan ensimmäisen 6 km vähän rähjäisemmällä pelillä. Ennen kuin pääsin vaihtamaan paremmalle matolle, niin ehdein tekemään 3 km verryttelyn ja vajaan 3 km:n vedon 3:30 min/km vauhdilla. Toiselle matolle päästyäni tein vielä 2:n sekä 1.5 km:n vedot tuolla samalla 3:30 min/km vauhdilla – tosin viimeisen vedon viimeinen 0.5 km vielä vähän kovempaa. Kyllä matoissa tuntuu olevan huomattavia eroja.

Sunnuntaina piti mennä hiihtämään, mutta aamun lumisade muutti suunnitelmia ja suuntasin jälleen kohti salia ja juoksumattoa. Tein 2 tunnin erittäin rauhallisen ja tasavauhtisen harjoituksen joka sisälsi kolme kappaletta vähän reippaampaa 200 m pätkää, sekä lopussa 2 km taas reippaampaa. 25.3 km tuli mittariin, joten siinä tuli tämän vuoden pisin juoksulenkki tehtyä. Kun vielä punttisalin puolella tuli käytyä maanantaina ja perjantaina, niin tällä viikolla vierailtiin salilla joka päivä.

Nyt kun juoksu- ja suunnistuskausi ovat alkamaisillaan, niin on pitänyt vähän selailla kisakalentereitakin. Kaikea hauskaa olisi taas tarjolla ja runsaudenpula on valtava, sillä päällekkäisiä tapahtumia on usealle viikonlopulle tarjolla. Juoksukausi alkaa varmaankin ensiviikon lauantaina TeivoCup:n viimeisellä osakilpailulla (jos reitti on vaan sula). Seuraavana viikonloppuna olisi Rauma-Pori -välillä Karhuviesti johon minulla olisi ainakin alustavasti osuusvaraus PunKu:n joukkueessa. Seuraavana viikonloppuna olisi jo ensimmäiset suunnistuskisatkin. Jos metsästä ovat lumet sulaneet, niin Paimion Silja rasteille olisi tarkoitus lähteä, ja seuraavana viikonloppuna Yläneelle FinnSpring suunnistukseen. Seuraavana viikonloppuna olisi Loimaalla Savihölkkä joka voisi olla mahdollinen tai sitten se viikonloppu tulee huilattua ja säästeltyä voimia seuraavan viikonlopun Helsinki City Run:iin johon olen jo ilmoittautunut. Seuraava kovempi koitos olisi kesäkuun puolessa välissä Pirkan pyöräily ja seuraavana viikonloppuna Jukolan-viesti. Juhannukseksi olisi tarkoitus lähteä Kilpisjärvelle viettämään urheilullista Juhannusta ja sieltä sitten Tromsaan Norjan rastiviikoille. Heinä-elokuun vaihteessa on Skotlannin rastiviikko jonne on myös jo lennot ja majoitukset varattu, ja siellä pitäisi vierähtää rastien lisäksi vielä toinenkin viikko. Elokuulla olisi tarjolla 24-tunnin rogainingkisa johon olemme jo myös ilmoittautuneet. Syksyn puolella olisi tarkoitus juosta pitkästä aikaa myös Pirkan-hölkkä, mutta syksy on vielä auki, sillä johonkin väliin olisi tarkoitus tunkea myös yksi maraton. Maraton määrää aika paljon sitä edeltävän ja jälkeisen kuukauden tapahtumia. Näiden lisäksi olisi tarjolla vielä kevään ja kesän aikana monta suunnistusta ja juoksua, mutta niitä pitää katsoa sitten lähempänä.

Viikko 12/2011 (22.3.2011 – 28.3.2011)

Yhteensä: Juoksu: 87,7 km Hiihto: 25,18 km Pyöräily: 66 km

Eipä tunnu kevät etenevän yhtään. Joten se tietää sitä, että hiihtokausi sen kun jatkuu. Perjantaina alkoi kyllä jo tuntumaan siltä, että hiihtokausi alkaisi olemaan jo paketissa, sillä ladut olivat jo todella roskaiset joten luisto oli huono ja eikä oikein pitoakaan tuntunut saavan millään konstilla. Näytti myös siltä, että tavoiteltu puolitoista tuhatta hiihtokilometriä jäisi nipin napin saavuttamatta. Lauantai kuitenkin “pelasti” kauden jatkumisen, sillä taivaalta tömähti reilu 10 cm uutta lunta ja jälleen oli ladut hohtavan valkoiset. Lauantai-illan hiihtolenkillä jopa Zero:t pitivät lähes täydellisesti, haittapuolena oli, että ne eivät luistaneet yhtään, jopa isoimmissa alamäissä piti lykkiä vauhtia. Sunnuntaina oli jo jonkin verran parempi luisto, muttei vieläkään kovin kehuttava. Ensi viikolle on siis varmaankin luvassa upeita hiihtokelejä, sillä yöpakkaset näyttäisi jatkuvan edelleen.

Pitkittynyt talvi tietää myös sitä, että mattojuoksukausi jatkuu edelleenkin. Tällä viikolla tuli käytyä neljä kertaa matolla ja kilsoja kertyi n.60. Reenien teemat olivat samat kuin aiemminkin, eli yksi PK2-treeni, yksi kiihtyvävauhtinen, yksi PK2 pieneen nousuun ja yksi kova-10. Lauantaina tuo kova-10 meni yllättävän mukavasti, vaikka jalat tuntuivatkin painavat alusta asti. Yritin mennä puolimaratonin ennätykseen tähtäävää vauhtia, eli 3:45 min/km. Tavoite toteutuikin ja viimeisellä 1,5 km:llä pystyin jopa nostamaan hieman vauhtia. Kympin aika 37:16. Ihan ok.

Viikko 11/2011 (15.3.2011 – 21.3.2011)