Kevään tulo sai tällä viikolla pariinkin otteeseen takapakkia. Maanantain lumisade muutti tiistain suunnitelmia sen verran, että kevään ensimmäinen töihin juoksu jäi väliin, ja siirtyi mattotreeniksi salille. Tiistain aikana maanantaina tulleet lumet olivat kuitenkin jo sulaneet pyöräteiltä, ja keskiviikkona pääsin sitten aamusta hölköttelemään töihinpäin. Muuten oli ihan mukava taas juosta ulkosalla, mutta akilleksen kanssa oli taas ongelmia alku- ja loppumatkasta.

Perjantai-illan lenkki olikin sitten jo vähän vaikeampi, sillä juoksu ei oikein kulkenut laisinkaan ja sekä akilles että polvi eivät tykänneet ollenkaan reilun kympin lenkistä. Olikohan syynä kiukutteluun aamulle tehty salitreeni ja työmatkapyöräily, sillä lauantai-iltana 13 km:n juoksulenkki meni taas ihan mallikkaasti ja kivutkin olivat tiessään suurimman osan matkasta.

Lauantaina tuli laitettua jo viimeisetkin sukset kesäteloille, mutta kun sunnuntain vastainen yö toi taas reippaasti lunta ja kun Aamulehden hakumatkalla nähtiin latukoneen ajavan latuja, niin otin kuitenkin vielä sukset esiin ja lähdin hiihtelemään. Nolla-asteinen keli ja sopivasti rouhitut ladut olivat pitopohjille juuri oikeanlainen keli. Pito oli luokkaa seinä ja luistokin ihan ok, mikäli ei ihan uudella lumella tarvinnut mennä. 1300 km meni rikki tältä talvelta ja siihen se taitaa jäädäkin – mikäli katsoo sääennustetta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä tulisi yksi takapakkipäivä keväälle.