Tähän viikkoon on taas mahtunut monen moista häppeninkiä. Siitä syystä viikko onkin hujahtanut ohi super-nopeasti. Kulttuuri pläjäys alkoi tiistaina, kun kävin katsomassa Tappari-Lukko -jääkiekko-ottelun. Kyllä kai tuotakin voidaan jonkin näköisenä kulttuurina pitää. Se olikin sitten ensimmäinen lätkämatsi moneen vuoteen, jota on tullut käytyä katsomassa. Tosin ei tuokaan ottelu omaa lompakkoa verottanut. Kulttuuri jatkui torstai-iltana, kun kävimme kuuntelemassa HIFK:n kotihallissa 3 Doors Down nimistä Jenkki-poppoota. Eipä se mikään ihmeellinen keikka ollut, mutta kyllä sieltä tuli heidän neljä hittikappalettaan bongattua. Yö Hesassa, ja perjantai-iltana katsomaan Erja Lyytikäistä Vuosaareen. Tämä keikka olikin sitten jo parempaa sorttia. Enpä ole ennen nähnyt tai kuullut kenenkään suomalaisen tiluttavan kitaralla tuohon tapaan. Veti kyllä melko tyylikkään keikan. Suosittelen, jos vaan on mahdollisuus päästä kuulemaan.
Iltamenojen vuoksi viikon kuntoilut oli mahdutettava pääosin aamuohjelmaan. Maanantaina tosin ehdein tekemään illalla hiihtolenkin, mutta tiistaina hiihto piti tehdä aamulla, ennen töihin lähtöä – eipä ole ennen tullut lähdettyä hiihtämään klo 6 aamulla – melko rauhallista oli ladulla. Keskiviikko- ja torstaiaamuna kävin matolla hölkkäilemässä tunnin verran, mutta perjantai olikin täysin vapaa päivä – niin treeneistä kuin töistäkin. Kävin tosin katsomassa millainen hotellin kuntosali oli, mutta eipä se juuri houkutellut jäämään.
Lauantaina oli vuorossa Jämi42 Ski. Eli 42 km:n hiihtokilpailu Jämin maastossa. Paikalle oli saatu melko laadukas kärkiporukka. Siellä oli esim. O.B. Hjelmeset, Kari Varis, Tero Similä jne. Tästä syystä meikäläistä ei näy ihan kärkikahinoissa. Itseasiassa sadan joukkoon ei ollut mitään asiaa. Tai ehkä sadan joukkoon olisi ollut mahdollisuuksia, mikäli suksi olisi toiminut. Pitoa kyllä löytyi, mutta luistoa ei pätkääkään. Vaikka keli ei ollut luiston kannalta muutenkaan otollinen, sillä uutta lunta oli satanut yöllä ja kova tuuli pöllytti sitä koko ajan ladulle lisää, niin oma luisto oli muihinkin nähdä tosi surkea. Tasatyöntöosuuksilla ja alamäissä jäin ihan sikana kaikista, mutta taas vuorotahtiosuuksilla ja ylämäissä porukkaa tuli selkä edellä vastaan. Aikaa kului himpun päälle kolme tuntia. Jotain pitää keksiä ennen Pirkkaa, sillä tuollaisella luistolla menee hermo.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Pinsiön kierros. Sääennuste näytti kovaa lumipyryä ja kovaa tuulta, mutta onneksi sentään suurin lumipyry jäi tulematta. Kova tuuli piti kuitenkin huolen siitä, että aukeilla paikoilla ladut oli tukossa, mutta onneksi metsäpätkillä moottorikelkkalatu oli ihan hiihdettävää. Tuulin kanssa tuli peräkanaa taivallettua 69 km tuulessa ja tuiskussa, ja 50:n kerran järjestetty Piensiön kierros sivakoitua. Kaloreita tuli siis viikonloppuna kulutettua, mutta voi vannoa, että kaikki on kyllä tullut takaisin.