Viikko 16-17/2023 (17.-30.4.2023)

Lomaa edeltävä viikko antoi jo vähän kesän tuntua Suomessakin. Aamut olivat tosin edelleen kylmät, mutta iltapäivällä lämmöt nousivat jo yli kymmenen asteen. Myös aurinkoista oli. Pihasta löytyi myös vielä aikas paljon lunta. Tämä antoi kuitenkin hyvää esimakua Mallorcan lomaviikosta, joka alkaisi lauantaina. Vajaa viikko pitäisi kuitenkin vielä kärvistellä ennen lennon lähtöä.

Maanantaina kävin pyörällä töissä. Maastopyörä oli edelleen alla, sillä pyöräteitä ei oltu vieläkään saatu kovin hyvin putsattua sepelistä. Aamulla oli vielä pari astetta pakkasta, mutta iltapäivällä päästiin jo yli kymmenen plussa-asteen. Illalla kävin vielä puolentoista tunnin jalkahieronnassa.

Tiistaina aamupäivällä juoksin reilun 14 kilometrin VK-treenin. Tavoitteena oli juosta noin marathonin kolmen tunnin aikaan tähtäävää vauhtia, mutta pääsin jopa vähän kovempaa. Keskari oli 4:10 min/km ja keskisyke oli 154 bpm. Juoksu tuntui yllättävän rennolta ja jopa kevyeltäkin. Toki alkoihan tuo vauhti painamaan loppuvaiheessa, mutta ihan hyvin sai pidettyä vauhtia yllä ja lopussa tuli jopa vähän keskivauhtia kovempiakin kilometrejä. Sääkin oli melko hyvä kun lämpöä oli kolmisen astetta ja aurinko lämmitti vielä lisää. Pieni pohjoistuulikaan ei juurikaan häirinnyt. Illalla kävin pelaamassa kevätkauden viimeiset sulkapallonelurit. Tähän mennessä olen välttynyt melko hyvin tapaturmilta pelin aikana, mutta tällä kertaa kaveri kolautti mailalla melko mojovasti ylähuuleen. En oikein tiedä miten kaikki kävi, mutta epäilys on, että kun molemmat tavoittelivat samaa palloa, niin kaveri löi takaa päin siten, että osui ensin näpeille ja siitä maila kimposi naamalle, tai sitten oma mailani heilahti näpeille tulleen iskun voimasta. Vaikea sanoa. Hampaita ei onneksi mennyt poikki eikä edes vertakaan tullut, mutta ylähuuli tunnottomana ja turvonneena loppupelit tuli pelailtua.

Keskiviikkona kävin myös pyörällä konttorilla. Sää ja keli jatkoivat edellisten päivien kaavaa, eli aamulla viileetä ja illalla lämpesi selvästi, ja aurinko paisteli. Illalla kotona tunnin salitreeni.

Torstai oli vuorostaan kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen ja rennon tunnin / 12.3 kilometrin lenkin. Jalka ei ollut vielä täysin palautunut tiistaista, ja vaikka rauhallisesti menin, niin vähän jalka oli väsynyt. Myös sykkeet olivat vauhtiin nähden korkealla. Muuten oli ihan mukava juoksennella sen kummemmin vauhtia tai sykkeita katselematta. Illalla poljin vaijaan puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwiftreenin 186W keskitehoilla. Ohjelmassa oli taas vähän enemmän kovempia vetoja ja kandensseja.

Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Päivästä tuli treenien suhteen lepopäivä, sillä töiden jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Vantaata. Seuraava yö pitäisi majailla lentokentän lähdellä hotellissa, koska lento kohti Mallorcaa lähtee jo aikaisin aamulla.

Lauantaina pitikin sitten herätä jo ennen neljää, sillä lento lähtisi jo aamukuudelta. Tämä olikin hyvä juttu, sillä perillä olisimme ajoissa ja pyöräilyt voisivat alkaa jo ensimmäisenä lomapäivänä. Reissuun lähdimme EW Dive matkanjärjestäjän mukana. Pyöräilijöitä ei ollut meidän lisäksemme mukana kuin viisi + matkanjärjestäjän pyörälenkkien vetäjä. Noista viidestäkin kaksi tekivät pääasiassa omaa harjoitusohjelmaa, joten aika pienellä porukalla oltiin matkassa. Samassa reissussa oli mukana myös jooga-porukka, mutta heitä ei juurikaan näkynyt muuten kuin ruokailujen yhteydessä.

Pienten laukkusulkeisten ja lisätaksin hauan jälkeen pääsimme lentokentältä pikku-bussilla matkaan kohti hotelliamme Ferre Concordia, joka sijaitsi saaren pohjoisosassa Can Picafortissa, aivan merenrannan tuntumassa. Hotellilla olimme jo ennen puoltapäivää paikallista aikaa. Huoneita ei heti saatu, mutta jätimme tavarat hotellille ja lähdimme köpöttelemään kohti pyöränvuokrausfirmaa, josta olimme varanneet pyörät jotka ovat koko viikon käytössämme. Sinne oli matkaa kolmisen kilometriä, ja kun päällä oli vielä Suomen vaatetus, niin lämmintä oli tarpoa yli parin kympin lämmöissä. Pyörien noudon jälkeen pääsimme jo majoittumaan huoneisiin. Tämän jälkeen kokoonnuimme porukalla yhteen ja kävimme alustavasti läpi viikon ohjelmaan.

Ilatapäivällä lähdimme Tuulin ja vetäjä-Esa H:n kanssa ottamaan pientä ensituntumaa Mallorcan teille ja cameille (asfaltoituja pikkuteitä, joita meni ristiin rastiin saaren “maalaismaisemia”). Reitti kulki Can Picafortista Muroon ja sieltä Sa Poblan, Pollencan ja Alcudian kautta takaisin. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului reilu pari tuntia. Rauhallisesti mentiin ja totuteltiin autoliikenteeseen, joka oli isommilla teillä melko vilkasta. Takatutka olikin ihan hyvä olla matkassa mukana. Pyöräilijät tuntuvat kuitenkin olevan tällä saarella kunkkuja, ja autoilijat ottavat pyöräilijät todella hyvin huomioon – Suomessa tällaiseen ei ole kyllä tottunut, eikä tööttiä kovinkaan usein kuulunut. Illalla kävin vielä juoksemassa 7 kilometrin edestakaisen lenkin rannikkokatua pitkin. Kevyissä kamppeissa ja lämpimässä juoksu oli kevyen tuntuista ja kun reittikin oli lähes tasainen, niin vauhti pääsi nousemaan 4:32 min/km:iin. Tosin keskisykekin nousi 141 bpm:n, mutta kevyesti meni.

Sunnuntai alkoi puoli kasilta vajaan 7 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä. Aamulämpö oli mukava, jonkin verran alle pari kymmentä astetta. Aikaa kului vajaa 40 minuuttia ja keskariksi muodostui 5:45 min/km. Aamulenkin jälkeen tuhdille aamupalalle ja sitten valmistautumaan pyörälenkkiin. Pyörät olivat koko viikon hotellin isossa ja valvotussa “pyörähotellissa”. Siellä oli varmaankin pari sataa pyörää yöpymässä. Palvelu oli ihan hyvä, sillä vartioidun tilan lisäksi siellä oli tarjolla pumppuja, juomavettä ja vessa. Sieltä sai tarvittaessa myös huoltopalvelua ja joitain varaosiakin. 3.5 €:n päivähinnalla sai lisäksi vielä pääsyn hotellin iltapäivän pasta-buffaan, jota tulikin hydynnettyä melkein joka päivä. Päivän pyöräilyn teimme myös yhteislenkkinä. Reitti kulki Manacorin, Petran, Sant Joan, Sineun ja Muron kautta. Matkaa kertyi 84 kilometriä, nousua n.650 m ja aikaa kului 3:30. Rauhallisesti mentiin, keskari jäi vähän alle 24 km/h:n. Paljon tuli myös pysähdeltyä, sillä karttaa jouduttiin tutkimaan melko tiheään, sillä camien kanssa meni helposti sekaisin. Pikkukylien läpi ajettaessa piti myös mennä varovaisesti, sillä kadut olivat kapeita ja autoja tuli niissäkin vastaan ja kulmien takaa. Myös lämmöt nousivat auringon porottaessa jo yli hellerajan ja vesipulloja jouduttiin matkan varrella täydentämään. Illalla kävin tekemässä vielä oman vajaan 50 kilometrin pyörälenkin Alcudiassa ja Port de Pollencassa. Tähän retkeen meni aikaa vajaa 1:50 ja keskitehot sain nyt nousemaan jo 159W:iin.

Maanantaina päästiinkin sitten jo vuoristonkin puolelle. Aamu kuitenkin alkoi jälleen 6,5 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä ja aamupalalla. Polkemaan päästiin puoli kympin aikoihin jollon lämmöt olivat vielä hieman alle 20 asteen. Reitti kulki Sa Poblan, Bugerin ja Campanetin kautta Caimariin, josta lähti Llucan nousu. Nousu on mitaltaan 7,89 kilometriä ja nousumetrejä 391 (4.9%). Otin oman kellotuksen tuohon mäkeen. Ihan täpöillä en uskaltanut mennä kun ei oikein tiennyt mitä edessä oli. Aikaa kului 30:09 ja keskitehot olivat 234W. Nousun päällä pysähdyimme kuppilaan vähän tankkaamaan itseämme kymmenien muiden pyöräilijöiden kanssa. Vilskettä ja vilinää oli. Sitten olikin vuorossa pitkä lasku Pollencaan. Matkaa sinne olisi 20 kilometriä, josta pääosa oli vauhdikasta laskua, tosin ei niin serpentiiniä kuin nousu oli. Nousussa ja laskussa oli kyllä huikeita maisemia, joita ei ole aiemmin nähnyt eikä kokenut. Kuvia tuli vähän otettua, mutta niistä ei mitenkään saa samaa kuvaa mitä livenä näkee. Pollencasta poljimme takaisin hotellille. Matkaa kertyi melko tarkkaan 100 kilometriä ja aikaa kului 4:12, nousumetrejä kertyi tonnin verran. Illalla kävin vielä juoksemassa 11.6 kilometriä Can Picafortin ympäristössä. Aikaa kului 54 minuuttia, eli keskari oli 4:39 min/km. Ihan hyvin jaksoi vaikka kuormaa oli alla ja lämpötilakin vielä yli kahden kympin. Päivä päättyi tänäänkin kunnon illalliseen hotellilla.

Tiistaina en ottanut ohjelmaan kuin pyöräilyn yhteislenkin. Tällä kertaa reitti kulki Muron ja Bugerin kautta Santa Margalidaan. Bunyolasta lähdimme nousemaan kohti Coll d’Honoria. Otin taas oman irtioton nousuun ja samalla vähän enemmän watteja kehiin. Nousun mitta oli 9,94 km ja nousua 423 metriä (4.2%). Nousun jälkeen huonokuntoinen lasku ja matka jatkui Selvan kautta Sa Poblaan ja takaisin hotellille. Matkaa kertyi 117 km, nousumetrejä 1150 ja aikaa kului hieman päällee 5 tuntia. Lämpöä ja aurinkoa oli taas edellispäivien tapaan ja aurinkorasvalle oli käyttöä, silti käsivarret ovat alkaneet jo punertaa.

Keskiviikkona lähdin aamu-ysiltä tekemään omaa pyörälenkkiä. Ensin poljin suorinta reittiä Pollencaan ja sielä pari päivää aikaisemmin alas laskemaamme mäkeä ylös päin kohti Llucia. Sieltä matka jatkui entistäkin huikeimmissa maisemissa kohti Port de Sa Calobraa, joka on lähtöpaikka yhdelle saaren kuuleisalle nousulle. Ennen sitä satamaan piti kuitenkin laskea sama 9,44 kilometrin serpentiinireitti. Lasku oli aika jänskää hommaa, sillä vauhti pääsi helposti melko hurjaksi ja ainakin itselläni jarrukahvat olivat sen verran kovalla käytöllä, että sormia meinasi alkaa kramppaamaan. Alas tuli kuitenkin ehjänä päästyä ja sielllä pieni tankkaustauko ennen nousua. Syytä oli vähän tankatakin, sillä ennen nousuun lähtöä pyöräilyä oli takana melko tarkkaan kolme tuntia ja 64 kilometriä. Nousulla siis mittaa 9.44 km ja nousumetrejä 656 (7.0%). Vaikka alamäessä pääsi vähän paikat viilenemään, niin sitä pelkoa ei ollut ylöspäin kivutessa. Lämpöä oli ainakin sen helteen verran ja aurinko paistoi lähes koko reitin ajan. Aikaa minulta kului nousuun 41:22 ja keskitehot olivat 257W (eli n.10W vähemmän kuin FTP), keskisyke oli 156bpm. Nousun jälkeen matka jatkui Llucin serpentiinilaskun kautta Selvaan ja sieltä Campanetin ja Sa Poblan kautta kämpille. Matkaa kertyi 124 kilometriä, nousua 2100m ja aikaa kului 5:30. Keskitehot koko päivälle oli 158W. Illalla kävin vielä pikaisesti altaalla uimassa 500m vaparia pullarin kanssa.

Torstaina lähdin aamuseiskalta juoksemaan Alcudiaan päin. Aurinko nousi juuri heinosti merestä ja muutenkin oli hieno aamu juosta, ei ollut edes vielä kovin kuuma. Kävin kääntymässä Platja de Murossa. Tästä kertyi matkaa 15.7 kilometriä ja aikaa kului 1:12, eli keskari oli 4:35 min/km. Keskisykekin pysyi mukavan alhaalla 131 bpm:ssä, vaikka kuormaa olikin alla. Reitti kuitenkin on ihan flätti eikä nousumetrejä tuolle tullut kuin 22m. Aamupalan jälkeen lähdimme taas yhteiselle pyörälenkille. Poljimme ensin Sa Poblan kautta Pollencaan ja sieltä Platja de Cala Barquersin rantaan ihailemaan rantamaisemia. Sieltä lähdin jälleen omille teilleni ja suuntasin Port de Pollencan kautta kohti Formentorin majakkaa. Majakalle päästäkseen piti jälleen kavuta mäkiä ja hurjastella niitä alas. Reitille mahtui jälleen myös aivan huikeita maisemia merelle ja vuoristoon. Takaisin tulin suorinta reittiä Port de Pollencan ja Alcudian kautta. Matkaa kertyi 105 kilometriä, nousua 1150 m ja aikaa kului 4:20. Illalla kävin vielä pyörällä Alcudiassa päin kiertelemässä pyöräliikkeitä ja muita kojuja. Rauhallisesti kelailin koko 15 kilometrin edestakaisen matkan ja aikaa polkemiseen kului 40 minuuttia. Illallisella pääsimme maistamaan hotellin lajoittamaa kuoharipulloa, jonka sain heiltä 50 v lahjaksi. Pyöräporukan kesken sitä tuli maisteltua.

Perjantai oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Porukalla lähdimme taas aamukympiltä sitä tekemään. Reitti kulki osittain samoja, osittain uusia teitä ja cameja pitkin. Ensin menimme Santa Margalidaan ja sieltä Sineun kautta Incaan, jossa pidimme pienen sämpylätauon. Tauon jälkeen suuntasimme Selvaan, josta lähdin jälleen omille reiteilleni ja nousin yksin jo tutuksi tulleen Llucan serpentiininousun. Lasku Pollencaan oli myös tuttu ja nyt alamäkeä uskalsi päästellä jo vähän reippaammin. Pollencasta rannikon kautta Alcudiaan ja jälleen pyöräliikkeille, jossa treffasimme Tuulin kanssa. Lopuksi ajelimme yhdessä pyörävuokraamolle, jossa kävimme palauttamassa pyörät. Päivän pyöräilylle tuli mittaa 108 kilometriä, nousua 1050 m ja aikaa kului 4:38.

Lomaviikko meni omalta osaltani ihan putkeen. Pyöräilyä tuli 750 km ja nousua 7500 m. Juoksua vielä lisäksi vähän vajaat 50 kilometriä. Näistä kertyi treenitunteja 7:lle päivälle yhteensä 36 tuntia. Harmillista oli, että Tuuli tuli reissun aikana kipeäksi eikä hänelle tullut kuin neljä kunnollista pyöräilypäivää.

Lauantaina aamusta aikaisin lähdimme ajelemaan kohti lentokenttää ja kotona olimme illansuussa. Eli päivästä muodostui, jo kaivattukin lepopäivä. Yöllä tosin tuli katsottua kolmeen asti snookeria, joten yöunet jäivät vähän huonoiksi.

Sunnuntaiaamuna tuli nukuttua vähän pidempään, mutta kun pääsin tolpilleni, niin lähdin tekemään pidempää juoksulenkkiä. 5 asteen lämpötila oli melko hyytävä edellisiin päiviin verrattuna. Vettä en onneksi saanut niskaani, vaikka aamulla ja illalla sitä jonkin verran satelikin. Juoksin purkkarilla Lamminpään majalle ja sieltä vedenottamon kautta Ylöjärven keskustaan. Sieltä Teivon kautta Tesomalle ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 21.1 kilometriä ja aikaa kului 1:41. Alkuun jalka oli vähän väsynyt, mutta loppumatkasta jalka alkoi taas toimimaan ja meno tuntui jopa kevyeltä. Keskisyke 128 bpm oli 4:47 min/km vauhtiin nähden ihan ok. Purkkarikin alkaa olemaan jo melkein täysin sula, muutamia jäälaikkuja vielä oli, mutta juoksemista ne eivät haitanneet. Myös kotona lumet alkavat olla vähissä. Takapihalla vielä muutama läikkä ja ojan pohjilla jonkin verran valkoista löytyy.