Viikko 19/2023 (8.-14.5.2023)
Nyt alkaa pikku hiljaa jo tarkenemaan. Aamut tosin ovat vielä olleet viileitä, mutta lämmöt ovat nousseet nopeasti melko mukaviin lukemiin. Viikonloppuna päästiin jo ihan kesäisiin lämpöihin kun päivälämmöt nousivat jo yli kahdenkymmenen asteen ja kun vielä aurinkokin paisteli, niin kyllä kelpasi.
Viikon arkipäivät tuli otettua vähän kevyemmin. Edellisen viikonlopun setti tuntui olevan kuitenkin sen verran kova, että alkuviikosta ei jalat olleet vielä palautuneet. Ja kun lauantaina oli tiedossa seuraava kisalähtö, niin palautumaan piti pystyä.
Viikko oli myös toimistoviikko. En muistakaan koska olen viimeksi ollut joka päivä toimistolla. Maanantaina olin gravelilla liikenteessä. Aamulla lämpö oli nollassa, joten piti laittaa lisäkerros alle, mutta iltapäivän 15 asteen lämpöön sai jo ylimääräistä riisua pois.
Tiistaina olin maantiepyörällä liikenteessä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Rose oli allani sen jälkeen, kun se tuli syksyllä rungonvaihdosta. Eli melkein vuosi on ollut taukoa tästä pyörästä. Olisi pitänyt tehdä pieni testilenkki ennen aamua, sillä satula oli liian matalalla, ohjaustanko oli vähän löysällä ja takalevyjarrun kiristäjä oli löysällä ja alkoi helistä kesken matkan. Nämä tuli kahvitunnilla korjattua, joten töiden jälkeen pääsi tekemään vähän pidempää kotiinpaluureittiä. Kiersin perinteisen Lempäälä – Säijä – Nokia reitin ja tästä kertyi matkaa 58 kilometriä ja aikaa kului 1:54. Keskariksi tuli n.31 km/h ja tehoja irtosi 198W:n verran. Hyvin Rose liikahti, etenkin kun tuulensuuntakaan ei ollut ihan paras mahdollinen ja rauhallisesti otettavia pyöräteitäkin oli n.20% matkasta. Jalkakin oli aika hyvä, vaikka vielä päivällä se tuntui väsyneeltä.
Keskiviikkona oli taas graveli alla kun poljin töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä arborettumin, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta vähän reilun 12 km:n lenkin. Aikaa kului vähän alle 56 minuuttia, eli tästä tuli tähän kohtaan vähän liiankin kova lenkki 4:35 min/km:n keskarilla. Sykkeet (128bpm) oli kuitenkin vahtiin nähden ihan hyvä. Iltapäivällä pyörällä kotiin normireittiä.
Myös tortaina olin pyörällä toimistolla. Muuta treeniä ei päivään tullutkaan. Pihahommia tuli kyllä tänänäkin päivänä tehtyä töiden jälkeen. Perjantai oli täyslepopäivä. Tosin lapio-kottikärryhommia tuli illalla tehtyä, eli voimatreeniksi sitä voisi luokitella. Toimistolla autolla.
Lauantaina klo 10 starttasi Raholan kymppi. Kisa oli nimensä mukaisesti 10 kilometrin lenkki ja se kulki ihan kotikulmilla. Lähtö oli Tesoman uimahallilta ja kiersi ensi Tesomajärven ja sen jälkeen suunnattiin Vuorentaustaan päin, jossa kierrettiin koulu ja sieltä palattiin Haukiluoman kautta lähtöpaikalle, jälleen Tesomajärvi kiertäen. Osanotto oli hyvä, sillä lähtöviivalla oli puolentoistasataa juoksijaa. Myös keli suosi. Lämpöä oli vähän alle parikymmentä astetta ja aurinko paisteli eikä tuultakaa ollut häiritsevästi. Lähtöpaukun jälkeen oli vähän ruuhkaista, mutta jokusen sadan metrin jälkeen tilaa alkoi löytymään ja astelmat alkoivat vakiintumaan. Itse olin pääjoukossa vajaan kilometrin verran, mutta kun totesin, että vauhti on vähän turhan reipasta omaan tavoitteeseeni nähden, niin rauhoitin menoa. Oma tavoite oli juosta lähemmäksi 38 minuutin kuin 39 minuutin aikaa. Tämä tarkoittaisi n. 3:50 min/km vauhtia. Ja kun ensimmäinen kilsa oli 3:40 vauhtia, niin himmasin suosiolla. Tästä syystä jäin tässä kohtaa vähän välimallin juoksijaksi, sillä reilun kymmenen hengen porukka meni menojan ja takanakaan ei ollut ihan lähellä ketään. Vajaan kolmen kilometrin kohdalla sain ensimmäisen karkulaisen kiinni, enkä jäänyt odottelemaan. Seuraaviin näytti olevan sen verran matkaa, että ajattelin että sijoitukseni olisi tässä. Vähän ennen vitosta, Vuorentaustan koululle noustaessa ohitin kuitenkin jälleen yhden. En saanut hänestäkään matkaseuraa. Lähietäisyydelle oli tullut myös pari muuta selkää, jotka voisi olla saavutettavisa. Myllypuronkadun alituksen jälkeen, vähän ennen kasin tolppaa sainkin seuraavan kiinni. Olin vähän ilkeä, kun pääsin ohi, niin kiihdytin vähäksi aikaa sen verran vauhtia, ettei kaveri pääse peesiin kiinni. Tähän tein siksi, että hän näytti vähän vanhemmalta menijältä ja ajattelin hänen olevan samassa sarjassa kuin minä (todellisuudessa hän oli M60-sarjassa). Vähän kasin jälkeen sain vielä yhden ohitettua, eikä hänestäkään ollut kovin pitkään seuraa. Lopussa ei sitten enää ollutkaan yhtään realistista selkää lähellä, joten piti vain keskittyä vauhdin ylläpitämiseen, sillä tavoiteaika oli vielä ihan haarukassa. Maaliviivan ylityksen jälkeen kello näytti ajaksi 38:22, eli tavoitteeseen tuli päästyä. Aika riitti M50-sarjan voittoon ja koko porukasta kymmenennelle sijalle. Jalka oli yllättävän hyvä ja melko hyvin palautunut edellisen viikonlopun kisailuista. Edellisen päivän tankkaus taisi onnistua. Rajoittava tekijä oli paremminkin hapenotto.
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin polkemaan mökille äitienpäivää viettämään ja aloittamaan etätyöviikon mökiltä päin. Sää oli jälleen mukavan aurinkoinen ja lämpökin oli suht sopiva, sillä montaa astetta yli kahdenkympin se ei noussut. Tuultakaan ei kauheasti ollut, vaikka lounasta jonkin verran puhaltelikin. Reittisuunnitelma muuttui jonkin verran matkan aikana, mutta lopullinen reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen ja sieltä Sastamalaan. Sastamalasta suuntasin Sammaljoelle päin, mutta ennen Sammaljokea käännyin Rautaniementielle, jota kautta pääsin asfalttia pitkin Halkivahaan. Loppukieppaus kulki Halkivahasta Urjalankylän kautta Koskioisiin ja sieltä mökille. Matkaa kertyi 132 kilometriä ja aikaa kului 4:15. Tästä tuli ihan mukava keskari 31.2 km/h ja tehojakin löytyi 192W:n verran. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, mutta ihan hyvin jaksoi pyörittää. Lopussa tuli vähän yritystäkin kehiin, jotta sain pidettyä 31:n keskarin loppuun asti. Mökillä tuli kasteltua talviturkkikin, ja ihan ilman märkäpukua.