Viikko 21/2022 (23.-29.5.2022)

Helatortaiviikko antoi hyvän mahdollisuuden pidentää vähän viikonloppua. Vapaapäivien sää ei tosin näyttänyt kovin kesäiseltä, sillä vettä oli luvattu vähän joka päivälle, mutta emme antaneet sen estää mökkikauden avausta Vehkajärvellä. Vastustuskykyä tuli tosiaan testattu useampaankin kertaan, sillä kastuttua tuli niin pyörä kuin juoksulenkeilläkin. Talviturkki tuli myös kastettua, niin blankkona kuin märkäpuvunkin kanssa.

Maanantaina oli vielä ihan kesäistä. Lämpö kipusi päivällä melkein pariinkymmeen asteeseen. Ohjelmassa tosin ei ollut kuin työmatkapyöräilyt.

Valkku oli tämän viikon saikulla, eikä näin ollen päässyt tekemään ohjelmaa. Minä otin siis ohjat käsiini ja tempaisin tiistaina iltapäivällä 10 kilometrin VK-juoksun. Ensimmäinen kilometri otin rennosti, mutta sitten 10 kilometriä reipasta mutta rentona yritin juoksun pitää. Päälle sitten vielä parisen kilsaa verraa. Sää oli komea, sillä lämpöä oli taas 20 astetta ja aurinkokin paisteli. 10 km meni aikaan 41:40. Melkein heti juoksun päälle oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria ja se vähän kärsi juoksulenkistä, sillä jalat olivat melko väsyneet eikä liikkeellelähdöt olleet kaikkein räväkeimpiä.

Keskiviikkona kävin avaamassa myös maauimalakauden. Uin kaksi kilometriä märkkärillä. Ihan ok meni vaikkei kauhea into uinnille ollutkaan. Töiden jälkeen lähdin polkemaan kotoa mökille. Lämpöä oli edelleen parikymmentä astetta, joten lyhyissä sai polkea, vaikka tuulen suunta oli pääosin vastainen ja vähän sateen uhkaakin oli ilmassa. Muutamaan otteeseen vähän piskottelikin, mutta kunnolla ei päässyt kastumaan. Reitti kulki Säijän, Lempäälän ja Vesilahden kautta Halkivahaan. Jalka tuntui sen verran hyvältä, että päätin poiketa Halkivahasta Urjalaan päin, joten sain parisen kymmentä kilometriä lisälenkkiä. Muuten meni reissu hyvin, mutta viimeisen tunnin ajan kylkeä pisti/kramppasi ja se vei suurimman pyöräilynautinnon. Matkaa kertyi 111 kilometriä ja aikaa kului 3:45, eli keskari oli 29.5 km/h. Keskitehot olivat 190W.

Torstai olikin sitten reippaan sateenuhan vuoksi plänätty jo etukäteen vapaapäiväksi treeneistäkin.

Perjantaina tuli aamupäivä seurattua sadealueiden kulkua ja puolilta päivin päätin lähteä tekemään pyörälenkkiä. Ajoin autolla ensin 5 kilometriä Jalasjärvelle, sillä hiekkatie oli sen verran kurainen, etten viitsinyt maantiepyörällä siinä ajella. Reitti kulki ensin Koskioisten kautta Punkalaitumen keskustaan ja sieltä Alastarolle. Alkumatka meni melko kuivissa merkeissä, mutta pientä vesitihuttelua oli vähän väliä. Alastaron ja Hirvikosken välillä alkoi sitten satelemaan vähän enemmän ja jo valmiiksi märät kamppeet kastuivat nyt läpi asti. Vastainen tuuli takasi myös melko hyytävän polkemisen. Hirvikosken ja Metsämaan välillä sade muuttui taas tihkuisemmaksi ja Metsämaan jälkeen se väheni entisestään ja jopa aurinko pilkateli välillä. 2-tiellä vettä ei enää tullut ja Murronharjuntie oli jo melkeimpä kuiva. Kehokin alkoi taas lämpenemään eikä maitokyytiä tarvinnut tilata matkan aikana. Reitille tuli mittaa 83 kilometriä ja aikaa kului 2:40, joten keskariksi muodostui tasan 31 km/h ja keskitehoksi 203W. Sitten autolla takaisin mökille ja kamppeet vaihtoon ja 9 kilometrin juoksulenkille. Juoksin hiekkatietä Nuutajärven tielle ja takaisin. Vauhti oli 4:33 min/km ja keskisyke 136 bpm. Juoksu tuntui vauhtiin nähden yllättävän hyvältä ja sykkeetkin melko alhaiset. Tosin tuolle pätkälle ei mäkiä juurikaan osu (paitsi heti alkuun). Saunan yhteydessä kävin testaamassa märkkärin kanssa, miltä 15 asteen järvivesi tuntuu. Uin parisen sataa metriä ja totesin, että ei valtavan paha, mutta lämpeempää saisi olla, jotta pidempään viitsisi polskia.

Lauantaina tuli seuraavan kerran koeteltua vastutuskyvyn tehoa, sillä 25 kilometrin lenkistä noin puolet satoi. Reitti kulki mökiltä Koskioisille ja Tursaan, jossa sitten sade alkoi. Lähdinkin siinä kohtaa oikaisemaan sunniteltua reittiä ja suuntasin kohti Harittua. Pari kilsaa ennen mökkiä sade lakkasi ja teinkin sitten vielä vitosen lisälenkin, jonka aika sade taas alkoi. Aikaa kului hieman alle 2:10, keskarin ollessa 5:08 min/km ja keskisykkeen 116 bpm. Juoksu kulki melko mukavasti, vaikka alussa jalka ei ihan tuoreelta tuntunutkaan. Syke oli vauhtiin nähden sopivan alhainen.

Sunnuntaina aamupäivästä lähdin polkemaan mökiltä takaisin kotiin päin. Lähtiessä lämpöä ei ollut kuin kymmenisen astetta, oli vähän sumuistakin ja oli siinä ja tässä etteikö olisi vähän tihuttanutkin. Pohjoisesta päin vähän tuulikin, mutta ei mitenkään häiritsevästi, mutta pääosin sekin oli vastastaista. Pitkissä kamppeissa sai siis lähteä liikenteeseen. Reitti kulki ensin Punkalaitumen keskustan kautta Sastamalaan ja sieltä Häijääseen. Vähän ennen Häijäätä pilvisyys alkoi hävitä ja lämmöt nousta. Hanskoja piti alkaa riisumaan ja arskalaseja asettelemaan päähän. Muuten en alkanut kamppeita vähentämään, vaikka syytä olisi ollut. Häijäästä poljin Heinijärven kautta Mahnalaan ja sieltä Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 121 kilometriä ja aikaa kului 4:05, eli keskari jäi hieman alle kolmenkympin. Tehomittari hyyty 15 km ennen maalia, mutta siihen asti keskitehot olivat 180W.