Viikko 19/2022 (9.-15.5.2022)

Tällä viikolla kevät sitten pääsi vähän paremmin vauhtiin. Yöpakkaset loppuivat ja päivälämmöt nousivat taas kymmenen asteen paremmalle puolelle. Vettäkin on saatu, joten tontiltamme on kadonneet loputkin lumet. Tulotien varren ojien pohjilla on vielä vähän valkoista, mutta pikaista vauhtia nekin ovat vähenneet. Vihreetä on alkanut ilmestymään niin puihin kuin maahankin. Ensimmäiset sammakon kudutkin on ilmestynyt pihalammikkoon. Eli kyllä tämä nyt alkaa hyvältä näyttämään.

Harjoitusviikko oli vähän kevyempi ja treenipäiväkirjaan ei tullutkaan kuin 13,5 tunnin verran merkintöjä. Syynä tällaiseen oli, että lauantaina oli kevätkauden pääkisa ja siihen piti vähän passailla.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla pari astetta lämpöä ja illalla kymmenen enemmän. Kotiin päin poljin pienen lisälenkin, Jasperintien kautta. Paluumatkalle tuli mittaa n.20 km. Gravelin takajarru alkoi jo aamulla krahnuttamaan, eikä se toennut edes paluumatkan aikana.

Tiistaina jätin sulkapallot väliin olkapäävaivan vuoksi. Illalla oli kuitenkin treeniä, jossa ensin juoksin rauhallisen lyhyen 4.1 km:n lenkin 22 minuuttiin. Tämän jälkeen pyöräilin Siuro – Sasi -lenkin, 50 kilometriä. Vajaan puolen tunnin alkuverran jälkeen tein 10 x 30 sekunnin tehovetoja 3,5 minuutin palautuksella. Lämpöä oli 16 astetta ja vaikka länsituuli olikin melko reipas, niin uskaltauduin polkemaan lyhyissä pyöräilyhousuissa. Vetojen lisäksi intouduin polkemaan Aqua Plussan pyöräilijöiden perässä Sasin mäen ylös vähän reippaammilla tehoilla.

Keskiviikkona olin jälleen gravelilla töissä. Aamulla normireittiä töihin, mutta kotiin päin poljin Jasperintien, Sionkylän ja Nokian kautta. Kotimatkalle tuli mittaa 31.5 km ja siinä yhteydessä tein 2 x 5 minuutin tehovedot. Tehomittausta ei ollut mukana, mutta tein vedot fiiliksen pohjalta. Illalla vielä tunnin MO:n uintitreeni Ylöjärven uimahallilla.

Torstaina ei ollut ohjelmassa kuin normaalit työmatkapyöräilyt. Perjantai oli totaalilepopäivä. Tai no, kävin minä testaamassa TT-pyörän toimivuuden ulko-oloissa Kolmenkulmantiellä – 5 kilometriä.

Lauantaina olikin sitten kisapäivä ja tällä kertaa olin viivalla SM-Duathlonissa Tikkakoskella. Lähdin ajelemaan jo aamupäivästä, vaikka startti olikin vasta klo 15:03. Jäi hyvin aikaa tutustua paikkoihin eikä muutenkaan tarvinnut hosua – vaikka tästäkin huolimatta meinasin myöhästyä lähdöstä. Tikkakoskella sää oli mitä mainioin. Lämpöä oli 17 astetta, puolipilvistä eikä pieni luoteenpuoleinen tuuli haitannut niin juoksua kuin pyöräilyäkään. Kisakeskus sijaitsi Luonetjärven koululla, jossa oli parkkipaikkaa lukuunottamatta kaikki kompaktissa paketissa. Järjestelyt toimivat mainiosti ja joustavasti.

Kisa alkoi 5 kilometrin juoksulla. Matka juostiin kahtena 2,5 kilometrin lenkkinä. Kierroksella oli 10 nousumetriä ja viimeinen puoli kisaa oli hiekkapintaista. Suurin osa kierroksen nousumetreistä osui n. kilometrin kohdalle ja sama lasketiin alas 1,6 kilometrin kohdilla. Ikäluokat lähetettiin porrastettuna liikenteeseen. Itse olin M45-54 luokassa. Samaan aikaan lähti myös meitä vanhemmat luokat. Kolme minuuttia ennen lähti nuoremmat ja saman verran jälkeen naiset ja kuntosarjalaiset. Omassa lähtöryhmässä oli n. 20 kilpailijaa. Ihan tarkkaan en tiedä, mitä takanani tapahtui, mutta heti lähtöpaukusta neljä juoksijaa erottautui hieman muista. Nimellä ja Suomen lipulla varustetulla puvulla kilpaileva kanssakilpailija lähti vetämään joukkoa ja saikin melko pian muutaman kymmenen metrin eron minuun, missä juoksin kakkossijalla. Ensimmäisessä U-käännöksessä n. 1.3 kilometrin kohdalla ero kärkeen oli sama parikymmentä metriä ja käännöksessä näin, että taakse päin oli eroa suurinpiirtein saman verran. Parin kilometrin kohdalla sain kärjen kiinni ja siinä sitten juostiin rintarinnan. Suunnitelmani oli juosta n. 3:50 min/km vauhdilla, vähän tilanteesta riippuen. Eka kierros menikin suunnitelmien mukaan. Toinen kierros juostiin kaksikkona kärjessä vuorotellen vetän ja välillä rinnakkain. Juoksuosuuden viimeisellä 100 m:llä nykäisin sen verran, että sain ryhmäni pohja-ajan 19:29. Juoksuosuus meni siis suunnitelmien mukaisesti eikä ihan täysillä tavinnut juosta, vaan sai säästellä pyöräosuudelle.

Kärjessä kanssani juossut tuntui melko prolta ja hänen vaihtonsa olikin tosi nopea. Kun minä revein vielä tossuja jalastani, niin hän juoksi jo pyörän kanssa pyöräilyosuuden lähtöviivalle. Kun itse pääsin pyöräilyn alkuun, niin ryhmäni kärkimies oli jo parin sadan metrin päässä edelläni. Pyöräosuus oli 20 kilometrin mittainen ja se ajettiin kahtena 10 kilometrin lenkkinä Luonetjärventiellä. Molemmissa päissä tiukka U-käännös. Reitti oli melko hyväkuntoista asfalttia ja reikäkohdat oli merkattu maalilla. Nousumetrejä oli yhteensä noin 160 m. Taktiikkana oli laittaa all-in pyöräilyosuudella.

Yksinään sai lähteä polkemaan eikä ihan lähietäisyydellä ollut muita polkijoita. Pyöräjalka tuntui ihan hyvältä ja laitoinkin hanan pohjaan heti alusta asti. Huomasinkin, että kärkipolkija ei pääsekään karkuun vaan päin vaistoin selkä lähenee. Noin kolmen kilometrin ajon jälkeen takaani humahti sarjamme voittaja ohi ja hävisi pian horisontiin. Ennen ensimmäistä U-käännöstä, viiden kilometrin kohdalla, sain kärkeen lähteneen pyöräilijän kiinni ja painelin samantein ohi. Huomasin että hän polki tavallisella maantiepyörällä, joten oma TT-pyöräni kulki selvästi vauhdikkaammin. Ensimmäisen kierroksen loppupätkällä ei sitten muuta tapahtumaa ollutkaan (paitsi pyörästäni putosi matkan varrelle yksi suojalevy, mutta se ei menoa haitannut). Toisella kierroksella alkoi tulla kuntosarjalaisia selkä edellä vastaan ja niiden ohittelu piti mielen virkeänä. Yritin pitää mahdollisimman kovia tehoja päällä ja aina käännöksissä pääsin tarkkailemaan miten takaa tulevat, oman lähtöryhmäni polkijat, saivat kiinni tai jäivät enemmän. Tilanne näytti siltä osin hyvältä, ettei ihan välittömässä läheisyydessä ollut uhkaajaa. Toisella kierroksella huomasin, että kisa-asuni päälle pukemani lyhythikaisen pyöräilypaidan vetoketju oli jäänyt juoksuosuudelta auki, ja se ei ollut ihan kaiken aerodynaamiikan kannalta hyvä asia. Pyöräilyosuuden loppupuolella alkoi myös oikeasta kyljestä pistämään, mutta sekään ei menoa haitannut. 20 kilometrin polkemisen jälkeen oma mittarini näytti ajaksi 32:28 (toimitsijoilla vähän eri aika, mutta heillä aikaa taisi kuulua joku siirtymäkin). Keskinopeudeksi tuli 37.4 km/h, keskitehoiksi 267 W, keskisykkeksi 164 bpm ja keskikadenssiksi 91 rpm. Numeriset arvot pyöräosuudelle yllätti positiivisesti, joten tyytyväinen pitää olla pyörän kulkuun.

Toisessa vaihdossa kypärä ja pyöräilykengät laatikkoon ja juoksukengät uudelleen jalkaan. Kenkiä repiessäni jalkaan alkoi pohkeita kramppailemaan, mutta ihan kiinni ne eivät onneksi leikanneet. Toinen juoksuosuus oli 2,5 kilometrin mittainen, eli yksi kierros samaa lenkkiä kuin alkujuoksussakin. Toisen juoksuosuuden ensimmäisen puolen kilometrin ajan molemmat pohkeet kramppailivat, mutta sitten krampit laukesivat ja juoksu muuttui rennommaksi. Kylkipisto ei myöskään haitannut juoksemista ja sekin unohtui matkan aikana. Vaikka juoksuosuudelle jahtaaja lähti perääni vain puolen minuutin päästä, niin luottoni juoksuuni oli sen verran kova, ettei ihan täysillä tarvinnut lähteä liikenteeseen. Kääntöpaikalla tilanne myös varmistui, ettei jahtaaja ollut saanut kaulaani kiinni, joten pystyin juoksemaan rauhassa ja rennosti maaliin asti. Toisen juoksuosuuden aikani oli 10:24.

Kokonaisaika 1:04:51 oli aika pitkälti sitä, mitä etukäteen ajattelinkin. Vaihdot olivat vähän hitaita ja juoksussakaan ei tarvinnut ihan kaikkea antaa, mutta pyöräosuus oli nopeampi kuin kuvittelin. Sijoitus oli sen sijaan iso yllätys, sillä tuo aika riitti tällä kertaa SM-hopeaan – ja kyllähän se kelpaa.

Sunnuntaina treenit jatkuivat heti aamusta MO:n uintitreenien muodossa. Alkuverran jälkeen uimme 40 x 50 m vetoja, 10 kerran seteissä eri välineillä ja vauhdeilla. Uinnin päälle poljin palauttavan pyöräilyn. Reitti kulki Ylöjärven uimahallilta ensin Viljakkalaan ja sieltä Hämeenkyrön, Jumesniemen, Salmin ja Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 92,5 kilometriä ja aikaa kului 3:23 tuntia. Rauhallisesti tuli kelailtua maantiepyörällä eikä keskivauhti noussutkaan kuin 27.4 km/h:ssa ja tehotkin olivat maltilliset 161W. Lämpöä oli 12 astetta, oli puolipilvistä ja luoteistuuli melko napakka. Mukavasti kulki, eikä jalkakaan ollut kovin väsyneen tuntuinen.