Viikko 17/2022 (25.4. – 1.5.2022)
Pitkästä aikaa oli kunnon konttoriviikko, kun oikein neljänä päivänä tuli poljettua työmatkaa. Kevään eteneminen on vähän hidastunut, kun lämpötilat ovat tippuneet reippasti alle kymmenen asteen ja yöllä/aamulla on ollut jokunen aste pakkastakin. Lunta ei onneksi ole enää tullut, mutta sitä kyllä on vielä omasta takaa ihan riittämiin. Tänä vuonna ei ole lähelläkään, että vapuksi olisi lumet sulaneet.
Maanantai oli vielä vähän lämpimämpi päivä ja työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin tekemässä illalla vajaan puolentoistatunnin rauhallisen PK1-juoksulenkin. Lämpöä oli 12 astetta, mutta siihen ne lenkin positiiviset asiat jäikin. Jalat olivat väsyneet koko lenkin ajan, vaikka vauhti oli mukavan leppoista, mutta ei kuitenkaan liian rauhallista. Matkaa kertyi vähän vajaat 17 kilometriä keskarin ollessa 5:09 min/km ja keskisykeen 122 bpm.
Tiistai oli ainoa kotitoimistopäivä ja silloin oli ohjelmassa vain illan sulkapallonelurit. Muutaman viikon vähän heikomman sulkisfiiliksen jälkeen pelit maistuivat taas hyvältä. Peli-into oli heti alusta asti kohdillaan ja äijä oli liekeissä. Erävoittojakin tuli ihan kiitettävästi. Iskukäsivarsi edelleen kipeytyy – vähän liikaakin, mutta ei onneksi niin paljon, että haittaisi uimista.
Keskiviikkona töistä kotiin pyöräillessä tein pienen lisälenkin ja samalla tein puolen tunnin polkemisen jälkeen 10 minuutin reippaamman vedon. Tehomittaria ei ollut mukana, joten vedon watit jäivät saamatta. Tunnin pyöräilyn päälle juoksin lyhyen 2.5 kilometrin reippaan vedon nelosen vauhdilla. Jalkoja ei hapottanut, mutta muuten ei ollut oikein isku päällä. Illalla oli vielä tunnin MO:n uintitreenit. Valkun ollessa pois altaan reunalta, meninkin vähän aikaisemmin pulikoimaan, niin pääsi vähän aikaisemmin poiskin. Uin 3 x 1000m, joista kaksi ensimmäistä bullarilla ja viimeisen lätbullia. Aikaa meni taukoineen vähän päälle tunti.
Myös torstaina kävin työmatkapyöräilyjen jälkeen juoksemassa reilun 17 kilometrin lenkin 5:10 min/km vauhdilla. Alku tuli otettua vähän rauhallisemmalla sykkeellä, mutta vajaan tunnin jälkeen kiihdytin vähän vauhtia. Alun rauhallinen osuus oli melko väsyneen oloista menoa, mutta kun sai vähän jalkoja alle, niin meno alkoi tuntumaan rennommalta ja mukavammalta. Keskisyke pysyi 120 bpm:ssä ja maksimikin alle 130.
Perjantaina poljin töistä suoraan Tesoman uimahallille uimaan 3800m matkaa. 2 ensimmäistä tonnia bulliksella ja loput lätbullilla. Tonnin pätkissä menin. Uintiaika oli noin 1:20 tuntia. Rauhallisesti, pitkällä liulla yritin mennä. Altaassa ei saanut ihan yksin uida, mutta ei silti ruuhkaa ollut, vaikka jonkin verran joutui ohittelemaan.
Lauantaina aamupäivällä tein duathlon kisatreenin. Sisällä. Ensin puoli tuntia verraa trainerilla. Sitten matolle juoksemaan kaksi kilsaa nelosen vauhtia, sitten 8 minuuttia trainerilla 243W keskiteholla ja sitten taas matolla kilsan verran nelosen vauhdilla. Sitten oli vuorossa 10 minuutin kelailua trainerilla alhaisilla tehoilla ja sitten toinen setti juoksu-pyörä-juoksua. Toisen setin ensimmäinen jouksu oli 1,5 kilometriä 17 km/h (3:32 min/km) vauhdilla. 8 minuutin pyöräily oli tuollaisen juoksutykityksen jälkeen erittäin hapokasta, enkä saanut keskitehoiksi kuin 222W. Polkemisen päälle taas matolla kilsan verran 14 km/h vauhdilla. Kaiken tämän päälle parikymmentä minuuttia kevyttä kelailua trainerilla. Hapokasta paikoin oli, mutta toivottavasti tästä harjoituksesta oppi jotain vauhdin/tehon jaosta.
Vappupäivän kunniaksi tein sunnuntaina ulkona pitkän pyörälenkin. Alle otin ensimmäistä kertaa tällä kaudella maantiepyörän. Uskaltauduin noinkin rohkeaan vetoon, sillä uskoin reittini olevan melko siisti hiekoitussepeleistä. Reitti kulki Ylisen, Karhen ja Viljakkalan kautta Hämeenkyröön. Sieltä suuntasin Jumesniemen, Salmin, Siuron, Sasiin kautta kotinurkille, mutta tein sitten vielä parinkymmenen kilometrin lisälenkin Nokian keskustan ja Tesoman kautta. Matkaa kertyi 140 kilometriä ja aikaa kului tasan 5 tuntia. Keskitehot olivat yllättävän korkealla, 195W keskivauhdin jäädessä kuitenkin vain 28 km/h:iin. Vauhtiin toki vaikutti se, että mäkeä oli yli 1300 nousumetrin verran ja länsituuli hidasti myös vauhtia vastatuuliosuuksilla. Sää oli muuten ihan suhtkoht kohdillaan. Alussa oli pilvistä ja Karhella tuli jokusia vesitippojakin, mutta Viljakkalan jälkeen alkoi aurinko paistelemaan eikä palelemisesta tarvinnut huolestua, lämpöä oli 10 asteen verran. Maantiepyöräkausi on siis avattu ja kalustokin pysyi ehjänä.