Yhden lepoviikon jälkeen alkoi jälleen juoksuinotoa löytymään. Maanantai meni vielä pyöräilyn merkeissä, mutta tiistai-iltapäivästä olikin lomanaloituslenkin vuoro. Viikonlopun lenkit olivat olleet ensimmäisiä juoksuja maratonin jälkeen ja niin ollen myös rauhallisia. Nyt annoin jo sykkeidenkin nousta ja menin vähän reippampaa vauhtia. Testissä olivat myös uudet Nimbukset jotka olin tilannut web:n kautta Englannista. Samanlaiset olivat kuin edellisetkin joten webbi-tilaus kannatti. Matkaa kertyi reilu 15 km.

Keskiviikkoaamusta käytiin Tuulin kanssa yhdessä juoksulenkillä. Mentiin sellaista vähän alle 5:30 min/km vauhtia. Illalla käytiin vielä Nokian Iltarasteilla Pinsiöntiellä. 5 km:n reitti meni ihan mukavasti, joten se oli ihan hyvä valmistautuminen viikonloppuna alkavalle Fin5:lle.

Torstaiaamusta lähdin tekemään ylipitkää juoksulenkkia. Yhdenksän aikaa aamulla tankkasin juomavyön täyteen urheilujuomaa ja taskuun muutaman energiapatukan. Tarkoitus oli lähteä hölkkäilemään 6 min/km vauhtia siten, että vuoreotellen 25 min juoksua ja sitten 5 min reipasta kävelyä. Matkan mitasta en ollut vielä tehnyt päätöstä, joten se selviäisi juoksun aikana, kun alkaa tietämään miten sitä jaksaa… toivottavasti ainakin maratonin verran. Vauhtia en saanut millään putoamaan 6 minuuttiin joten oli mentävä n. 5:30 min/km vauhtia. Ensimmäinen 25 min meni tosi rennosti ja 5 min kävely rentoutti entisestään seuraavaa juoksupätkää. 7 km:n jälkeen piti käydä kiskalla vessassa, mutta sen jälkeen vessareissuja ei tarvinnut tehdä. Toinen ja kolmaskin 25 + 5 min meni kevyesti eikä ongelmia esiintynyt. Neljännen kävellyn alussa Tuuli sai minut pyörällä kiinni ja pyöräili loppumatkan mukana. Keskivauhti oli pysynyt 6 min/km:ssä kävelyosuudet mukaanlukien, joten neljännen kävelyn jälkeen aikaa oli mennyt 2 tuntia ja matkaa 20 km. Olin päättänyt kokeilla juosta 5 tuntia joten reittisuunnitelma tehtiin sen mukaan. Nyt olin juossut kotoa Pirkkalan kautta Ratinaan, nyt matka suuntasi kohti rantatietä ja sieltä kohti Ylöjärven keskustaa. Kävelyosuuksilla oli alkanut vasemman polven etuosassa esiintymään kipua, mutta juoksussa kipua ei tuntunut. 30 km:n jälkeen alkoi jo odottamaan kävelyosuuksia, sillä ne piristivät aina vähäksi aikaa juoksua. Maraton meni aikaan 4:11:30. Viimeisellä puolella tunnilla en enään kävellyt vaan juoksin tasan 5 tuntiin jolloin matkaa oli kertynyt 50,65 km. Jalat menivät kyllä melko jumiin, mutta mitään vaivoja ei juoksusta tullut. Vaikeinta reissussa oli varmaankin vauhdin pitäminen riittävän rauhallisena. Liian rauhallinen vauhti tuntui vain jumittavan paikkoja enemmän ja tästä syystä en 6 min/km vauhtia pystynyt menemäänkään. Rauhallista juoksuvauhtia pitää harjoitella, mikäli haluaa juosta pitempiä aikoja/matkoja.

Perjantaina oli lepopäivä. Kävin kuitenkin jalkahieronnassa, mikä tosin ei ollut kovin mielyttävä kokemus edellispäivän 5 h:n juoksun jälkeen.

Lauantaiaamusta tein 12 km:n reippaamman lenkin, mutta meno oli vähän kankean oloista. Vauhti ei ollut kovin kummoinen, ja sykkeetkin olivat korkealla.

Sunnuntaina olimme jo saapuneet Saarijärvelle. Päivällä olisi ensimmäinen suunnistus, mutta aamusta ehti vielä hyvin tekemään reilun 11 km:n rauhallisen juoksulenkin.

Tämä viikko oli kautta-aikojen toinen yli 100 km:n juoksuviikkoni (101 km). Tämän lisäksi tuli vielä reilu kymppi suunnistusta, joten määrällisesti viikko oli hyvä (laadusta en kylläkään olisi niin varma).

Alkuviikko meni vielä viikonlopun hyvän suorituksen fiilistelyssä. Vaikka pohkeet ja etureidet olivat monta päivää todella kipeät, ja pienenkin istumisen jälkeen liikkeelle lähtö näytti varmaankin paremminkin siltä kuin olisi myöhästynyt juuri ratkaisevalla hetkellä vessakeikalta, niin henkinen olotila oli upea. Alkuviikosta olisi kannattanut tulla pyytää talkoisiin, nimeä asuntovelan takaukseen tai elimenluovutukseen, sillä kaikkiin olisi tullut varmaan myöntävä vastaus. Näin loppuviikosta tunnelmat on jo sen verran tasaantunut, että enään ei kannata kysyllä kuin talkoisiin.

Vähän tyhjä olo tässä nyt on, kun takana on onnitunut suoritus ja seuraavaa tavoitetta ei ole vielä asetettu. Palkitsemismässäilykin on vähän jäänyt päälle ja tossut ovat saaneet olla melko rauhassa. Toivottavasti juoksumotivaatiokin pian taas herää, vaikka uskonkin, että lähiviikot menee enemmänkin suunnistuksen parissa.

Tässä on ehtinyt jo vähän miettimään ja ihmettelemään, että mikä moisen suorituksen oikein mahdollisti. Suurin asia on varmaankin ollut, että jalat ovat olleet juoksukunnossa yhtämittaisesti yli 7 kk, eli treeneihin ei ole tullut tuona aikana taukoja. Marraskuun alussahan jalat olivat vielä siinä kunnossa, että tein pelkkiä kävelylenkkejä joiden aikana hölkkäilin muutama sata metriä kerrallaan.

Syyt sitten siihen, että miksi jalat ovat nyt pysyneet kunnossa, niin voi olla montakin. Yleensä jalkavaivani ovat alkaneet keväällä, kun määrät ja tehot ovat kasvaneet. Tänä keväänä kuulostelin erityisen tarkasti kiputiloja ja pidin rohkeasti tarvittaessa taukoa. Onneksi mitään isompaa ei ilmennyt. Uskon myös, että työpaikkapyöräilyn vähiin jättäminen piti jalat paremmassa kunnossa. Keväällä tehty kuntotesti suositteli tiputtamaan PK -lenkkien vauhtia ja se vähensi myös jalkojen kuormitusta pitkillä lenkeillä. Aloin myös pitämään viikossa yhden totaalisen lepopäivän treenirasituksesta, eli juoksu, suunnistus ja punttisali jäivät ainakin yhdeltä päivältä väliin (tosin usein kylläkin pyöräilin tuolloin töihin ja takaisin… rauhallisesti). Ruokavalio muuttui edellisiin vuosiin sen verran, että söin töissä lämpimän ruuan ja siirsin leipä/jugurtti -aterian illalle. Salilla aloin myös tekemään enemmän polven seutua tukevien lihasten vahvistavia liikkeitä.

Oliko millään, yhdellä vai useammalla näistä asioista vaikutusta tulokseen jää arvailujen varaan, mutta samaa rataa hajoittelun pitäisi jatkua, jos vaikka saisi joskus vielä muutaman sekunnin nipistettyä ennätyksestä pois. Vaikka 3 h tulikin nyt alitettua, niin kyllä bloggailu varmaankin vielä jatkuu (vaikka joskus mainitsinkin, että 3 h:n alitukseen asti tulee kirjoiteltua), joten raporttia on tulossa ainakin vielä Fin5:lta, Tunturisuunnistuksesta ja rogainingista (mikäli tapahtumiin ylipäätään päästään).

Mahtui viikkoon sentään vähän liikuntaakin. Kävin neljänä päivänä töissä pyörällä, ja siitä kertyi n. 32 km/pv. Keskiviikkona tuli myös käytyä pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kompassia metsän puolella. Noki-rastit on jäänyt tänä kesänä vähän paitsioon, mutta nyt tuli taas Koukkujärven maastossa harhailtua. Vähän oli taas hakemista tuo suunnistus, mutta pois päästiin. Juoksu oli tosi väsynyttä ja jalatkin olivat vielä kipeät.

Loppuviikosta alkoi jo sen verran juoksu polttelemaan, että lauantaina oli tossut ihan pakko laittaa jalkaan ja lähteä kevyelle lenkille. N. 12 km jaksoin jolkotella ja voivotella vielä kipeitä jalkojani. Vasen etureisi ja oikea takareisi olivat alusta asti vähän arat, mutta 7 km:n kohdalla meni pohkeet ihan jumiin ja olivat loppumatkan kipeät. Muuten juoksu tuntui jo ihan mukavalta.

Sunnuntaina oli Alastarolla PunKu:n järjestämät Kesälaitumen rastit. Ilma oli suunnistukselle juuri sopiva, 16 astetta lämmintä ja puolipilvistä. Sarjalleni oli tiedossa 6 km reitti ja 12 rastia. Alku meni perinteiseen tapaan, eli pummasin ykköstä sen verran reippaasti, että kompassi meinasi jäädä koivunoksaan roikkumaan. 4 – 5 min ylimääräinen haku siinä tuli, mutta matka kuitenkin jatkui. Hyviä selityksiä tuolle haulle kyllä löytyy, mutta jätetään ne nyt väliin. Kotimatkalla aloin miettimään, että kuinkahan iso prosentti minun kaikista pummiminuuteistani on tullut ykkösrastille mennessä – se on kyllä varmaan aika iso. Loppumatka ei sitten sujunutkaan perinteiseen tapaan, vaan meni yllättävän hyvin. Suht varovasti otin, joten mitään isompaa ei sitten tullutkaan sohlattua (aina nyt jotain pientä). Sijoituskaan ei ollut viimeinen. Eli olen ihan suht tyytyväinen suoritukseeni, ja järjestelytkin toimivat mainiosti (olikohan maksettu kommentti 😉 ). Vessapaperiakin oli riittävästi ja kilpailunjohtaja huolehti siitä ihan henk. koht.

Ykkösrastin pummausreitti.

Illalla tuli käytyä vielä tekemässä kevyt kympin verryttelylenkki.

Vaikka en omaakkaan kovin pitkää historiaa Jukolan tapahtumista, niin tämän vuoden Jukolan jälkeen olen ainakin nähnyt tapahtuman monelta kantilta. Kerran olen ollut turistina katsoja, kaksi kertaa olen päässyt ihan metsään juoksemaankin (silloinkin kyllä aika turistina) ja tänä vuonna toimitsijatehtävissä. Vaikka selvisin muihin verrattuna suht vähällä talkootuntimäärällä, niin kyllä sitä tuli varmaankin noin 70 tuntia, ja useamman sadan kilometrin edestä dieseliä uhrattua tapahtuman hyväksi. Puolet tuosta ajasta kului itse kisaviikonloppuna.

Kisan aikana hommiini lähinnä kuului seurata, että tulospalvelun koneet ja yhteydet toimivat moitteetta, ja jos ei toiminut, niin sitten tehdä korjaavia toimenpiteitä (jotka pääasiassa olivat asian enemmän tuntevien hätyyttely). Muina talkoohommina oli laitteiden kasaus ja purku. Yksi pieni, mutta “jännä” tehtävä oli ottaa 15 ensimmäiseltä Venlalta ja 25 ensimmäiseltä Jussilta vastaan maalileimaus heti maaliintulossa. Siinä tuli nähtyä lähietäisyydeltä kaikki jukkolat, förit ja gueorgiout kun he räkä poskella tulivat maaliin. Voiton riemu ja tappion karvas kalkki oli käsin kosketeltavissa. Muutaman ihan kärkipään joukkueen hylkäysehdotuskin oli ilmassa, mutta pääosin ne peruttiin tarkastuslapun tutkimisen jälkeen.

Vaikka omat reenit vähän kärsivätkin talkoiden vuoksi, niin olihan se kokemisen arvoinen tapahtuma jota tuskin tulee toistamiseen koettua.

Taas on reilun parin viikon harjoitukset listaamatta, joten aloitetaan “jukola-viikon” treeneistä.

Maanantaina hölkkäilin töistä kotiin vajaan 17 km. Meno tuntui kevyeltä ja lopussa tehty km:n veto meni rennosti.

Tiistaina tunti punttisalia ja tunti jalkahierontaa. Illalla Kaanaassa talkoissa.

Keskiviikkoaamuna juoksin kotoa töihin päin. Yritin mennä rennosti sykkeitä ja vauhtia seuraamatta. Juoksu oli vähän aamu-unista, mutta muuten meni ihan OK. Tihkusade herätti hyvin matkan aikana ja myötätuuli antoi vauhtia.

Torstaina oli taas talkoopäivä ja treeni jäi tekemättä.

Perjantaina tein kotona n. 14 km lenkin – jälleen rennolla juoksulla. Meni ihan ok, ei mitään erikoista

Viikonloppu menikin sitten Kaanaassa Jukolan toimitsijahommissa ja lenkit jäivät tekemättä. Tämä viikko piti olla vielä kova harjoitusviikko, mutta talkoot haittasivat vähän liikaa eikä kilometrejä oikein kertynyt.

Seuraavat kaksi viikkoa olikin sitten tarkoitus ottaa rennosti ja valmistautua kuun lopun maratonille. Ensimmäisen viikon aloitin kuitenkin töistä juoksulla. Juoksu oli väsynyttä, johtui varmaankin viikonlopun valvomisesta.

Seuraavan vastaavan lenkin tein keskiviikkona ja meno oli vieläkin väsyneempää. Kävelin välillä pieniä pätkiä kun ei jaksanut eikä oikein huvittanutkaan juosta. Laitoin väsymyksen edelleen viikonlopun piikkiin.

Juhannusaattona tein kotona vähän vetoharjoituksia. Hölkkäilin Lammimpään pururadalle ja siellä tein vuorotellen 500 m ja 1000 m vetoja välissä hölkkäillen. Molempia vetoja tein kolme kertaa. Yhteismittaa tuli vajaa 13 km. Enään ei ollut niin väsynyttä kuin alkuviikosta, mutta ei meno ihan tuorettakaan ollut.

Sunnuntaina oli vuorossa kevyt 10 km. Testasin matkan aikana myös yhden uuden geeli-maun, että tuleeko ylös vai voiko käyttää maratonin aikana. Vieläkään juoksu ei tuntunut kovin kevyeltä, ja sykkeetkin olivat vähän korkealla.

Maanantaina oli tarkoitus mennä vähän matkaa kovempaa. Hölkkäilin taas Lamppimpäähän ja siellä alkoitin 4:10 min/km vauhdilla, seuraavalla km:llä nostin vauhtia 4:00 :een, sitten 3:50 :een ja vielä 3:40 :een. Tarkoituksena oli vielä mennä viideskin kilometri vauhdilla 3:30, mutta se jäi tekemättä. Edelleenkään juoksu-fiilikset eivät olleet ihan kohdillaan.

Tiistaina kävin jalkahieronnassa.

Keskiviikkona tein töissä reilun 10 km lenkin. Sen piti olla tosi rauhallinen, mutta jotenkin vauhti lipsahti taas lähemmäksi 4:30 min/km. Alussa meno oli edelleen vähän väsynyttä, mutta lenkin loppupuolella juoksu alkoi jo maistumaan. Toivottavasti väsymys alkaa häviämään.

Tänään perjantaina tein vielä ihan lyhyen hölköttelyn ja siinä sivussa muutaman lyhyen terävän vedon.

Huomenna olisi sitten kesän ensimmäinen kova koitos edessä. Valmistautuminen on mennyt suht hyvin, vähän nuo Jukolan talkoon ovat häirinneet, mutta pienillä järjestelyillä lenkkejäkin olen lähes normaalisti pystynyt tekemään. Paikat on olleet hyvässä kunnossa, paitsi nyt viime päivinä on oikea takareisi alkanut jomottamaan, olisikohan se vähän venähtänyt jossain vetotreenissä. Toivottavasti ei vaivaa Turussa. Alkuviikosta oli myös vähän kurkkukivun tuntua, mutta se taisi olla pelkkää luulosairautta, sillä mitään isompaa nuhaa ei ole iskenyt. Huomenna sitten startataan “tulos tai ulos” periaatteella. Perästä kuuluu.

Nyt on sitten kesän kisakalenteri lyöty lukkoon. Tiedä sitten pystyykö kaikkiin (tai mihinkään) osallistumaan, mutta suunnitelmat ainakin on tehtynä. Kesäkuun viimeisellä viikonloppuna olisi Paavo Nurmi maraton johon olen nyt muutaman kuukauden valmistautunut. Jos maratonista on palautunut niin seuraavana viikonloppuna olisi PunKu:lla Kesälaitumen rastit, johon voisi mennä taas pokkaamaan viimeisen sijan. Tästä viikko eteenpäin, alkaa kesäloma ja auto suunnataan kohti Saarijärveä ja Fin5:a. Fin:n jälkeen seuraavana kahtena viikonloppunakin olisi mahdollisia suunnistuskisoja, mutta ne voivat jäädä väliin, mutta sitten elokuun alkupuolella olisi Tunturisuunnistus Ylläksellä jonne olisi tarkoitus lähteä. Sitä seuraavana viikonloppuna olisikin kruunu kesän hulluttelulle, sillä olemme ilmottautuneet Seitsemisissä järjestettävään Rogaining kisaan ja vielä 24h:n sarjaan. Näistä kun selviäisi hengissä, niin sitten täytyykin pitää vähän taukoa, ja suunnitella syksyn ohjelmaa. Syksyllekin olisi jo kaikkee kivaa harkinnassa, mutta yritetään selvitä nyt ensin kesästäkin.

Maratonille pitäisi reenata tiukasti vielä pari viikkoa ja sitten pitää pari leppoisampaa viikkoa ennen h-hetkeä.

Toiseksiviimeinen “kova” viikko alkoi löysästi 40 min punttisalitreenillä. Oli sen verran väsynyt olo sunnuntain kovasta harjoittelusta, että ei oikein sali maistunut.

Tiistaina hölkkäilin töistä kotiin. Alku oli aika väsynyttä, mutta Pyynikin jälkeen alkoi taas sujumaan. Reilu 15 km tuli mittariin.

Keskiviikkona oli Tampereen Iltarastit Siivikkalassa. Menin 7 km:n radan lämpimän ja aurinkoisen iltapäivän kunniaksi. Ei oikein sujunut tälläkään kertaa. Mitään kauhean isoa (siis 10 min) pummeja ei tullut, mutta ei sitä vielä mitään “janilakasia” olla.

Torstaina oli jälleen ohjelmassa viikon pitkä lenkki, kun viikonloppu menee Jukola-talkoissa. Lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja vastatuultakin oli suurimman osan matkaa. Meno oli myös sen mukaista, eli raskasta, väsynyttä ja kankeeta. Sykkeet oli korkeella ja vauhti alhaalla, polvikin alkoi loppumatkasta siinä väkinäisessä menossa oireilemaan. Reilu 27 km tuli sentään mittariin, eikä polvivaiva kovin pahaksi äitynyt, vaikka seuraavana päivänä vähän vielä jäykistelikin. Toivottavasti “Paavo Nurmessa” ei ole tällaista säätä.

Perjantaina (ehkä) ansaittu lepopäivä.

Lauantaina oli Orivedellä OrPo 100 v. juhlasuunnistukset, ja sen päälle Kaanaassa talkoot. Lauantaina olin jo päättänyt, että tästä päivästä ei enempää kirjoitettaisi, mutta nyt on mieli vähän viilentynyt ja suunnistuskisaakin voi vähän (mutta vain vähän) kommentoida. Tulos oli siis hylsy. Jokaisen rastin löysin, mutta leimaukset jätin tarkoituksella tekemättä. Syynä tähän ensimmäisen rastin super-hyper-mega-mammutti -pummi ja sen tuoma “negatiivinen mielentila” (=v…tus). Loppumatka otettiinkin sitten rennosti harjoittelumielellä ilman ajanoton tuomaa painetta (toisinsanoen ei enään huvittanut). Tuskin kisa olisi muutenkaan mennyt hyvin vaikka ensimmäinen rasti olisi löytynytkin hyvin, sillä alusta asti ei suunnistus oikein kiinnostanut eikä jaksanut yhtään keskittyä, joka näemmä on melko tärkeää tässä laijissa. Maalissa kartta lensi ensimmäiseen roskikseen ja kellosta poistin harjoituksen reitin katsomattakaan loppuaikaa tms. Tähän kisan aktiivinen unohtamisprosessi on meneillään.

Sunnuntaina piti tehdä lenkki heti aamusta, sillä puolilta päivin piti lähteä jälleen Kaanaaseen talkoisiin. Verryttelin ensin pari kilsaa ja sitten nykäisin pururadalla kympin aikaan 39:23 ja päälle pari kilsaa jäähdyttelyä. Juoksu tuntui rennolta eikä muutenkaan ollut ongelmia. Pääasia, että ylävatsalihas ei alkanut kramppaamaan.

Seuraava viikko pitäisi vielä painaa normaaliin tahtiiin, mutta sitten pitäisi pudottaa määriä ja tehoja, ja “herkistellä” maratonia varten. Ensiviikko tosin on Jukola-viikko joten talkoot ja itse Jukolan-viesti seoittaa harjoitusohjelmaa. Mutta pitää tehdä se mitä pystyy.

Sellaiset lukijat jotka eivät ole liikkunut vähään aikaan luonnossa, niin voin kertoa, että hyttyset eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon. Itse kyllä yritin viikonloppuna parhaani tehdä sen eteen, että noista mukavista verenimijöistä päästäisiin. Viikonloppuna nimittäin tuli taas tehtyä metsän puolella riukuaitaa, eikä siellä montaa hetkeä tarvinnut olla kun ininä alkoi korvanjuuressa kuulumaan. Ja kiukkuisiakin vielä olivat, niinkuin olisin jotain pahaa heille tehnyt – muutama heidän sukulainen tosin taitoi takaraivossani olla liiskana, suuttuivatkohan ne siitä. Kiusankappaleita läiskiessä piti olla tarkkana, sillä kun toisessa kädessä oli välillä puukko ja välillä vesuri, niin aina piti vähän miettiä kummalla kädellä huitaisee. Olisi siinä poliisi- ja lääkärisedillä ollut ihmettelemistä, että miten se vesuri tuonne lapaluiden väliin on onnistunut kaivautumaan, tai puukko taikaraivoon. CSI – Ylöjärvi olisi pitänyt kutsua paikalle. Harmikseni voin todeta, että epäonnistuin pahoin joukkotuhoyrityksessäni, nimittäin törmäsin tänään vielä pariin hyttyseen – nykyisin edesmenneeseen.

Maanantaina lepuuteltiin koipia viikonlopun kisojen jälkeen. Pieni salitreeni tuli aamulla tehtyä ja hieronnassa laitettiin taas jalat vetreään kuntoon. Iltarastit jäivät väliin.

Tiistaina aamu alkoi mukavasti lenkillä. Lähdin nimittäin pistelemään klo 6:15 juosten töihinpäin. Illalla olisi työpaikan Jukola-/Venlajoukkueiden harjoitukset joihin minunkin piti mennä, joten päivän reeni oli tehtävä aamulla. Ihmeen mukavasti jakoi juosta, vaikka puolikkaan banaanin voimalla tuli mentyä. Rennonreipasta vauhtia menin ja lopussa vähän vauhtia kiristäen. 16.5 km meni keskim. 4:32 min/km vauhtia.

Keskiviikkoiltana olisi taas Jukolatalkoot joten tänään piti lenkki tehdä työpaikan ympäristössä. Tarkoitukseni oli hölkkäillä Ratinaan tekemään vähän vetoja ja sitten takaisin töihin ja suihkuun. Ratinassa kuitenkin totesin, että siellä laitettiin uutta Mondoa paikoilleen joten sinne ei päässyt. Piti siis tehdä peruslenkki pikkuisen vajaa 16 km. Muutama veto siinä samalla tuli tehtyä, mutta ei mitään sen suunnitellumpaa. Vauhti oli taas siinä neljän ja puolen kieppeillä. Vähän väsynyttä kyllä oli. Keskiviikkona tuli ilmottauduttua myös kesän ensimmäiselle kovalle koetukselle, Paavo Nurmi maratoniin. Jalat ovat olleet sen verran hyvässä kunnossa, että uskalsin ilmoittautua näin ajoissa. Toivottavasti ne pysyvätkin kunnossa.

Torstaina tein kotipuolessa sellaisen reippaamman tasavauhtisen lenkin. Taaskaan ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kunhan rennosti menee eikä sykkeitä katsella. Matkaa kertyi reilu 13 km ja keskivauhti oli n. 4:20 min/km. Vielä meni suht mukavan oloisesti vaikka pari edellistäkin päivää olivat olleet vähän reipasvauhtisempia.

Perjantai oli täyslepoa.

Lauantainakaan en tehnyt muuta kuin aamusta rauhallisen 12 km, sekä loppupäivän tapoin hyttysiä pihalla.

Sunnuntaille oli suunniteltu viikon pitkä ja viikon kova harjoitus. Lähdin heti aamusta liikkeelle ja parin kilsan verryttelyn jälkeen lähdin menemään tavoitellulla maratonvauhdilla puolimaratonia. Aivan rennolta juoksu ei tuntunut, mutta ei mitään kauheaa vääntöäkään ollut. Ensimmäinen 10-12 km meni suht. mukavasti, reitti oli siihen asti hieman alamäkivoittoinen. Seuraavat viisi km meni vielä ihan tavoitekilometriajassa, mutta vähän alkoi jo painaa, sillä ko. matka oli puolestaan lievästi nousuvoittoinen. 17.5 km kohdalla tuli sitten jyrkempi ylämäkiosuus ja parilla seuraavalla km:llä vauhti vähän notkahti ja vei mehuja. Viimeinen km oli taas alamäkivoittoinen ja sain nostettua vähän vauhtiakin. Puolikkaan aika oli 1:27:22 joten kilometrivauhti oli vähän kovempaa kuin tavoitteena oli. Ihan kevyesti tuo reissu ei kyllä sujunut, ja vielä on tehtävää jos meinaa toisen samanlaisen matkan juosta perään. Tosin vauhtia voi vähän tiputtaa ja valmistautumisenkin pitää olla vähän erillainen.

Viikko oli tehoiltaa ja km-määrältää ihan mukava. Kilometrejä kertyi n. 83 ja niistä suurin osa oli muuta kuin PK:a. Ensiviikolla pitää taas ottaa enemmän palauttavia harjoituksia. Jalat ovat pysyneet suht hyvässä kunnossa, jos ei lasketa uusien tossujen hiertämää melkoista rakkoa pikkuvarpaassa. Nimbukset ovat olleet kyllä tosi hyvät juosta, vielä kun saisi hiertymät pois, niin sitten voisi uskaltaa vaikka ostaa toiset samanmoiset. Jalkineista puheen oleen, niin piruuttani laskin tuossa yx päivä, että monetko jalkineet meiltä löytyy näkyviltä eteisessä ja kodinhoitohuoneessa – 25 paria joista 12 oli lenkkarit. Luulisi, että taloudessa olisi enemmän kuin kaksi henkilöä. Ja kaikille on kuulemma vielä käyttöäkin…

Juu, uskokaa pois SM-kisoissa olin, eikä olleet mitkään Sado-Maso -karkelot, tai no… olihan ne Suunnistus-Masokismikisat. Kyseessä oli siis Suomusjärvellä pidetyt SM Erikoispitkät johon erehdyin ilmottautumaan. Nyt on sitten elämäni ensimmäiset SM-kisatkin takana ja minut on rankattu Suomen 31. parhaaksi erikoispitkän matkan suunnistajaksi H35 -sarjassa :). Tai olisiko paremminkin Suomen 8. huonoimmaksi ko. kategoriassa. Tarkempi kisaraportti tulee erillisenä blogi-merkintänä.

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta joten palataan taas ajassa sen verran takaisin ja yritetään muistella mitä on tapahtunut.

Raportti alkaa siis 5. päivästä jolloin oli jälleen normaali salipäivä sekä Iltarastit Kaupissa. Kauheassa myrskyssä tuli harhailtua mettässä peukkukompassin käyttöä harjoitellen, ja todettua, että ei homma ihan hanskassa vielä ole.

Tiistaina oli kalenterin mukaan lepopäivä. En muista kylläkään syytä, mutta olisikohan ollut taas Jukolan talkoot.

Keskiviikkona oli taas Iltarastipäivä. Rastit pidettiin Teiskossa ja se oli “virallinen” pitkänmatkanharjoitus, sillä mahdollisuus oli ottaa 7 km:n lenkki 1:15000 kartalla. No pitihän sitä kokeilla, sillä tuon mittakaavan karttaa ei ole ennen maaliin tuotu (kerran kyllä lähdin matkaan sellaisen kanssa, mutta jouduin keskeyttämään kun tipuin kartalta ja pääsin hädin tuskin autolle takaisin – taitaa muuten löytyä kotisivuilta top5 -pummien joukosta). Eipä kyllä tämäkään kerta ihan putkeen mennyt, mutta maaliin tuli sentään päästyä. Reitti löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Teisko_070508.jpg. Tulipahan ajettua toista sataa kilometriä iltarastien vuoksi.

Torstaina juoksentelin töistä kotiin. Rauhallista oli meno, mutta sujui ihan OK.

Perjantaina jälleen lepopäivä. Tämä viikkohan on ihan rötväysviikko.

Lauantaina 14 km hieman alle 3 h:n maratonaikaan tähtäävää kilometrivauhtia + ennen ja jälkeen 2,5 km:n verryttelyt. Edelliseen vastaavaan lenkkiin nähden meni todella hyvin ja kevyeen oloisesti. Nyt olisi kiinnostusta kokeilla maratoni, mutta kun ei ole mitään sopivaa lähiaikoina. Tukholmakin on ihan täynnä.

Sunnuntaina oli pitkän lenkin vuoro. Lenkki venähti reiluun 33 km:iin ja reiluun kahteen ja puoleen tuntiin. Matka taittui yllättävän kevyen oloisesti, edellispäivän kovemmasta lenkistä huolimatta. Vauhti oli vähän päälle 4:40:n ja sykkeet pysyivät 28 km:iin asti suht hyvin kurissa, mutta sitten kyllästyin kyttäileen mittaria ja annoin vaan mennä 5 viimeistä km. Maratonpoltot sen kun kovenee.

En nyt osaa sanoa oliko tuo lepoviikko vaikka lepopäiviä tulikin kaksin kappalein. Juoksua sentään tuli kilometreissä ihan riittävästi vaikka kerrat jäivät kolmeen. Tuon päälle sitten vielä pari suunnistusta.

Seuraava viikko alkoi pelkällä punttisalilla. Illalla oli taas Jukola-talkoita, joten Iltarastit jäivät väliin. Tosin Suolijärven kierto ei kauheasti kyllä houkutellutkaan.

Tiistaina HaPa oli järjestänyt KooVee:laisille harjoituksen SM-EP:ä silmälläpitäen. Reitti oli tehty Teiskoon Rääkkykankaalle, oli perhoslenkkiä, reitinvalintaa ja kaikkee… Sujui suht OK, vaikka muutama tyhmä reitinvalinta tulikin tehtyä. Taas tuli yli 100 km ajoa (kyllä suunnistus on luontoystävällinen laji).

Keskiviikkona järjestettiin Kangasalla Teerinevalla iltarastit. Taas tuli kilometrejä mittariin, mutta täytyi sitä käydä kokeilemassa pitkät rastivälit teemalla ollutta “taitorasteja”. Rasteja oli sen verran vähän 7 km:n lenkillä, että minäkin selvisin jopa hyvin 8 -rastin reitistä. Kärkeen kyllä tuli aika paljon aikaeroa, mutta siellä oli varmaan jotain tosi kovia huippuja menemässä… tai sitten ei. Aamu kuitenkin alkoi salitunnilla, ja päivällä oli vielä jalkahierontakin ja sehän teki kutaa, sillä viikonlopun jumit olivat vielä päällä… aijai sentään…

Torstaina rennon reipasta vauhtia töistä kotiin. Mittariin ei vilkuiltu ja keskisyke nousikin 139:ään ja max 152:een. Tosin vauhtikin oli 4:25 min/km.

Pe ja La lepoa urheilusta ja valmistautumista sunnuntain koitokseen.

Sunnuntaina 19,6 km suunnistusta.