Viikko 41/2022 (10.-16.10.2022)

Tällä viikolla arkipäivät otettiin treenien kannalta kevyesti. Tuli kevennetty ihan kunnolla lauantaina juostavan Kankaanpään maratonin vuoksi. Edellisen viikonlopun puolimarakin tuntui vielä alkuviikosta jaloissa, joten senkin vuoksi piti ottaa erityisen rauhallisesti.

Ma, ke ja to kävin konttorilla ja matkat tuli kuljettua pyörällä, kevyesti rullaillen. Maanantaina oli myös jalkahieronta, joka oli tällä kertaa melkoisen tuskallinen, sillä jalat olivat viikonlopun jäljiltä (puolimara ja sunnuntain pitkä klapihommapäivä) aikas jumissa.

Tiistaina ei ollut sulkapalloa, mutta poljin sisätrainerilla reilun puolentoista tunnin harjoituksen 149W keskitehoilla. Keskiviikkona tein 40 minuutin kotisalitreenin ja torstaina kävin juoksemassa nelisen kilometriä kevyttä hölkkää, jonka aika tein jokusen lyhen kovan, jalkoja avaavan vedon. Perjantai olikin täysi lepopäivä.

Lauantaiaamu oli sateinen, mutta se onneksi loppui kello 11:30 mennessä, jolloin Kankaanpään maraton starttasi Niinisalon varuskunta-alueelta. Lämpöä oli 11 astetta ja jonkin verran etelätuulta, mutta kaiken kaikkiaan ihan sopiva juoksusää. Matka juostiin neljänä kieroksena ja reitti on tasainen, nousumetrejä kierroksella on vain reilu kymmenen metriä. Juottopaikat olivat joka kierroksella 3 ja 6 kilometrin kohdilla sekä uudelle kierrokselle lähtiessä. Oma “tankkaussuunnitelmani” oli, että 6 km:n juotossa urheilujuoma ja varvauksessa suolakapseli sekä geeliä ja vesi. Tämä myös toteutui suunnitellusti.

Jo verryttelyssä oli sellainen fiilis, ettei taida tämäkään päivä olla kovin hyvä juoksupäivä minulle. Jalka ei ollut kauhean kevyen oloinen ja muutenkin olo vähän nuutunut. Kisa lähti liikenteeseen samoilla fiiliksillä eikä juoksu ollut missään vaiheessa helppoa tai kevyttä – töitä joutui tekemään ensimmäisistä kilometreistä asti. Etukäteen ajattelin lähteä juoksemaan kolmen tunnin loppuaikaa tähtääviä kilometrejä, eli 4:10 – 4:15 min/km vauhdilla. Ensimmäinen kierros menikin vielä vähän alle 45 minuuttiin, mutta se oli ollut pitkään selvää, ettei tuolla vauhdilla kovin pitkään edettäisi. 18 kilometrin jälkeen alkoiva kilometriajat tippumaan jo vähäsen ja puolimatkassa aika oli 1:30:20. Takareisi oli kiukutellut jo jonkin aikaa ja pelkäsin senkin alkavan kramppaamaan jossain vaiheessa, muutenkin oli sellainen fiilis, että katsotaan nyt missä vaiheessa sitä keskeytetään. Kahden kierroksen jälkeen oli valtaosa puolimaratonin juoksijoista päässyt maaliin ja reitti oli muuttunut melko tyhjäksi. Oman vauhtisia juoksijoita ei ollut yhtään, vaikka kolmannella kierroksella tavoitinkin pikku hiljaa yhtä menijää, mutta kun sain se kiinni, niin hän jäi melko pian sen verran perään, ettei hänestä tullut matkaseuraa. Kolmannella kierroksella keskeyttämisajatukset voimistuivat, mutta kun vauhti ei kuitenkaan vielä romahtanut aivan valtavasti, niin päätin vielä kokeilla viimeisenkin kierroksen. Kolmannen kierroksen jälkeen aika oli 2:17:40, eli melkein kolme minuuttia edellisiä hitaampi. Neljättä kierrosta lähdein juoksemaan kilometri kerrallaan, jalat ja pää olivat ajatusta vastaan, mutta sydän ei sitten loppujen lopuksi antanut jättää kesken, vaan viimeisellä kierroksella kehitettiin luonnetta. Luonteen ja tuskan siedon kehittäminen olikin tämän retken ainoa anti, sillä loppuaika painui aikaan 3:07:48. Vasemman pohkeen kramppaillu oli oikeastaan ainoa isompi vaiva matkan aikana, tosin viimeisellä sadalla metrillä meinasi takareisikin krampata, mutta siitä selvittiin. Maaliin tulo oli samalla ihana ja kamala kokemus – taju meinasi taas lähteä ja jalat krampata, mutta juoksun sentään sai lopettaa. Suihkun, saunan ja ikäsarjan kolmannen sijan pokaalin pokkauksen jälkeen saikin lähteä ajelemaan kotiin päin ja kohti illan Apiksen keikkaa Pakkahuoneella, jonne MaSa:n kanssa suuntasimme muutaman Salojankadun pubin palautusjuoman jälkeen.