No nyt on sitten avattu jos jonkinmoista kautta. Juoksukisakauden avaus oli edellisenä sunnuntaina, kun pääsin starttaamaan sitten kuitenkin Pyynikkijuoksussa. Pyttykausi avautui samalla kertaa, sillä kuntosarjan ykköstilasta tuli ansaittua vuoden ensimmäinen (ja melko varmaan myös viimeinen) pokaali. Pokaalin kanssa kävi vaan niin nolosti, etten huomannut käydä pokkaamassa sitä, sillä ei käynyt mielessänikään, että sellaisella juoksulla olisi podiumille päässyt. Pitää siis noutaa pysti jostakin jälkeenpäin.

Pyynikkijuoksu lähti käyntiin ihan mukavasti. Reitti oli muuttunut sitten minun viimekerran Pyynikkijuoksuni. Tällä kertaa lähtö tapahtui Ratinan stadionin ylähyllyltä ja ylitti heti lähdön jälkeen Ratinan uuden kävelysillan. Siitä sitten suunnattiin vanhalle perinteiselle reitille. Jyrkimmissä ylämäissä tuli vähän passailtua ja jokusia juoksijoita niissä kohdin menikin ohitseni, mutta alamäissä pääsin yleensä kuittaamaan takaisin. Koko matkan pelkäsin, että missä vaiheessa palleakramppi taas iskisi, sillä se oli vaivannut aikaisimmilla kovilla lenkeillä, ja pieniä tuntemuksia alkoi olemaan heti muutaman kilometrin juoksun jälkeen. Yleensä kramppi iskee puolen tunnin kohdilla, eli laskeskelin, että 8 kilsan jälkeen sitä voisi alkaa odottelemaan. 8.5 km:n kohdalla se sitten tuli. Jonnekin pallean seudulle iskettiin puukolla ja syvään henkitys sattui niin pirusti. Edessä menevä Visuran paita ei lähentynyt enää samaa tahtia kuin vähän aikaa aiemmin ja jo vähän jäänyt tyttönenkin alkoi taas puuskuttaa takanani. Onneksi kramppi vähän hellitti puolen kilometrin jälkeen, joten vauhtia ei juurikaan tarvinnut hidastaa. Visuran mies tuli ohitettua kun ylitimme toistamiseen Ratinan kävelysiltaa, ja matkaa maaliin oli enää 700 m. Stadionille päästyäni alkoi perästä kuulumaan melkoista puhinaa ja kuulosti siltä, että joku tyttönen oli taas iskeytynyt kantaani. Sain kuitenkin puristettua vauhtia sen verran, ettei naisten kilpasarjan kolmonen päässyt ohitseni, vaan jäi sekunnin verran taakseni. Sen verran kova loppurutistus oli, että oksa meinasi tulla ennen kuin osanottomitalli löytiin käteen, mutta onneksi tavara pysyi sisällä ja selvisin pelkällä yhdellä yökkäisyllä.

Suunnistuskisakausikin tuli avattua viime lauantaina. Finnspring suunnistettiin Pöytyän pienipiirteisillä avokallioilla ja meno oli sen mukaista. Kompassi oli ollut kädessä edellisen 8 kk:n aikana kerran, joten ylikunnosta ei ollut pelkoa. Tällä kertaa pokaalin tarjoajia ei kauheasti löytynyt, vaikka kolmas sija olisi tullut, mikäli tuloksia olisi laskettu häntäpäästä. Oli kyllä niin avuton olo, kun avokallioilla säntäili ristiin rastiin, ja kotiinkin teki mieli jossain vaiheessa jo lähteä. Maaliin kuitenkin selvittiin reilun 9 km:n radalta vajaassa kahdessa tunnissa, joten sentään samalla tunnilla tulin maaliin voittajan kanssa. Tällä kertaa meillä ei ollut Tuulin kanssa mahdollisuutta voittaa kisan huonoimman perheen titteliä, sillä Tuuli meni ja mokas voittamalla D21B-sarjan. Minä kyllä hoidin oman osuuteni tuossa kisassa melko mallikkaasti.

Muita kauden avauksia on ollut esim.: mökkikauden avaus, mökiilenkkikauden avaus, krillikauden avaus (tosin itse en syönyt), mettähommakauden avaus jne. Maantiepyöräkauden kun saisi vielä polkaistua käyntiin, niin sitten voisi sanoa kevään tulleen. Västäräkki tosin jo mökillä näkyi.

Eipä alkanut tämän kevään kilpailukausi ihan suunnitelmien mukaan. Koko viime viikko ja alkuosa tästäkin viikosta meni räkätaudin kourissa. Siinä meni sivu suun viime viikonlopun viimeinen TeivoCup:n osakilpailu sekä eilinen Karhu-viesti. TeivoCuppi tosin olisi tainnut jäädä muutenkin väliin, sillä silloin oli vielä melko liukas keli. Karhu-viestiin olisi kyllä ollut mukava päästä osallistumaan ja kokeilemaan olisiko talven matolla tehdyistä vauhtitreeneistä ollut hyötyä.

Viime viikolla ei siis tullut maanantain jälkeen tehtyä mitään kuntoiluun viittaavaa. Tällä viikolla kävin sitten tiistaina tekemässä pienen kevyen 8 km lenkin ja keskiviikkoaamuna juoksin pitkästä aikaa töihin. Näiden kokeilujen jälkeen tuli tehtyä lopullinen päätös Karhu-viestin väliin jättämisestä, sillä meno oli melkoisen kankeaa ja keskiviikkona vielä tuntui, että räkätautikin sai taas lisää puhtia. Perjantaina tehty lenkki olikin jo ihan suht mukavan tuntuista menoa, vaikka sykkeet olivatkin korkealla. Lauantaina päätin koittaa tehdä vähän reippaamman lenkin. 8 km pääsin vähän alle 4 min/km vauhtia suht rennosti, mutta sitten iski taas palleakramppi ja juoksu jäi siihen. Tuo kramppi laittoi taas raavituttamaan päätä, sillä matolla olin tehnyt samanlaisia ja jopa kovempivauhtisempiakin harjoituksia ilman minkäännäköistä kramppailua. Sunnuntaina tein tunnin rangaistuslenkin. Rangaistus siinä mielessä, että lauantai-illan Apis-keikan huurut piti käydä hikoilemassa pois.

Toivottavasti ensi viikolla pääsisi tekemään taas kunnon määräviikon, sillä Helsinki City Runiin ei ole enää aikaa kuin neljä viikkoa. Ja kun näyttää vähän siltä, ettei nuo talven matolla töpöttelyt olekkaan ihan verrattavissa maantiellä juoksemiseen, niin tekemistä viimeiselle neljälle viikolle jää.

Olisko tämän aamun lumisade nyt jo viimeinen pyry tälle talvelle? Tuskin nyt kuitenkaan. Melkein joka päivä on tälläkin viikolla lunta satanut joten suksikelitkin olisivat sitä myöden vielä ihan mainiot. Mutta hiihtokertoja ei tälle viikolle ole tuulut kuin yksi ainoa, eilen, 25 km:n saunalenkki. Muuten olisi ollut todella mainio hiihtorupeama, mutta paikoin ladut olivat melko likaiset ja suksenpohjia saikin jokuseen otteeseen raaputella puhtaaksi.

Juoksukilometrejä sitten kertyikin ihan kiitettävä määrä, sillä mattoa tuli teputettua viikon aikana pikkuisen vajaat 90 km. Tämän vuoden paras saldo. Tiistain PK2 meni ihan ok, mutta keskiviikon kiihtyvävauhtinen olikin sitten jo tuskallisempi rypistys. Puolen tunnin jälkeen alkoi sykkeet olemaan jo huolestuttavan korkealla, ja muutenkin alusta asti meno oli ollut melko tukkoista.

Torstaina valitsin treeniksi juoksumaton valmiin mäkiohjelman. Ajan määritin 60 minuuttiin, vauhdin 13 km/h ja vaikeustason 0-20:n taulukosta 10:iin. Kaltevuus nousi heti alussa 1.5:een. Pienin kaltevuusmuutoksin mentiin ensimmäisen kilometrin verran, mutta sitten kaltevuus muuttui minuutiksi 4.5:een, sitten palattiin 1.5:een minuutiksi, tästä eteenpäin menttin minuutin välein seuraavilla kaltevuuksilla: 5.5, 1.5, 6.5, 1.5 ja 7.8. Sitten lähdettiin taas alusta sama satsi ja niitä tuli kaiken kaikkiaan 5 sarjaa. Tuo 7.8:n kaltevuus oli jo sellainen, että siinä alkoi hapottamaan jalkoja jo ihan kunnolla, eikä sitä olisi montaa minuuttia viitsinyt mennä. Hyvä harjoitus joka tapauksessa.

Lauantaina menin salille vähän huonoon aikaan, sillä Lielahden GoGo:n molemmat paremmat matot olivat varattuina ja jouduin teputtamaan ensimmäisen 6 km vähän rähjäisemmällä pelillä. Ennen kuin pääsin vaihtamaan paremmalle matolle, niin ehdein tekemään 3 km verryttelyn ja vajaan 3 km:n vedon 3:30 min/km vauhdilla. Toiselle matolle päästyäni tein vielä 2:n sekä 1.5 km:n vedot tuolla samalla 3:30 min/km vauhdilla – tosin viimeisen vedon viimeinen 0.5 km vielä vähän kovempaa. Kyllä matoissa tuntuu olevan huomattavia eroja.

Sunnuntaina piti mennä hiihtämään, mutta aamun lumisade muutti suunnitelmia ja suuntasin jälleen kohti salia ja juoksumattoa. Tein 2 tunnin erittäin rauhallisen ja tasavauhtisen harjoituksen joka sisälsi kolme kappaletta vähän reippaampaa 200 m pätkää, sekä lopussa 2 km taas reippaampaa. 25.3 km tuli mittariin, joten siinä tuli tämän vuoden pisin juoksulenkki tehtyä. Kun vielä punttisalin puolella tuli käytyä maanantaina ja perjantaina, niin tällä viikolla vierailtiin salilla joka päivä.

Nyt kun juoksu- ja suunnistuskausi ovat alkamaisillaan, niin on pitänyt vähän selailla kisakalentereitakin. Kaikea hauskaa olisi taas tarjolla ja runsaudenpula on valtava, sillä päällekkäisiä tapahtumia on usealle viikonlopulle tarjolla. Juoksukausi alkaa varmaankin ensiviikon lauantaina TeivoCup:n viimeisellä osakilpailulla (jos reitti on vaan sula). Seuraavana viikonloppuna olisi Rauma-Pori -välillä Karhuviesti johon minulla olisi ainakin alustavasti osuusvaraus PunKu:n joukkueessa. Seuraavana viikonloppuna olisi jo ensimmäiset suunnistuskisatkin. Jos metsästä ovat lumet sulaneet, niin Paimion Silja rasteille olisi tarkoitus lähteä, ja seuraavana viikonloppuna Yläneelle FinnSpring suunnistukseen. Seuraavana viikonloppuna olisi Loimaalla Savihölkkä joka voisi olla mahdollinen tai sitten se viikonloppu tulee huilattua ja säästeltyä voimia seuraavan viikonlopun Helsinki City Run:iin johon olen jo ilmoittautunut. Seuraava kovempi koitos olisi kesäkuun puolessa välissä Pirkan pyöräily ja seuraavana viikonloppuna Jukolan-viesti. Juhannukseksi olisi tarkoitus lähteä Kilpisjärvelle viettämään urheilullista Juhannusta ja sieltä sitten Tromsaan Norjan rastiviikoille. Heinä-elokuun vaihteessa on Skotlannin rastiviikko jonne on myös jo lennot ja majoitukset varattu, ja siellä pitäisi vierähtää rastien lisäksi vielä toinenkin viikko. Elokuulla olisi tarjolla 24-tunnin rogainingkisa johon olemme jo myös ilmoittautuneet. Syksyn puolella olisi tarkoitus juosta pitkästä aikaa myös Pirkan-hölkkä, mutta syksy on vielä auki, sillä johonkin väliin olisi tarkoitus tunkea myös yksi maraton. Maraton määrää aika paljon sitä edeltävän ja jälkeisen kuukauden tapahtumia. Näiden lisäksi olisi tarjolla vielä kevään ja kesän aikana monta suunnistusta ja juoksua, mutta niitä pitää katsoa sitten lähempänä.

Viikko 12/2011 (22.3.2011 – 28.3.2011)

Yhteensä: Juoksu: 87,7 km Hiihto: 25,18 km Pyöräily: 66 km

Eipä tunnu kevät etenevän yhtään. Joten se tietää sitä, että hiihtokausi sen kun jatkuu. Perjantaina alkoi kyllä jo tuntumaan siltä, että hiihtokausi alkaisi olemaan jo paketissa, sillä ladut olivat jo todella roskaiset joten luisto oli huono ja eikä oikein pitoakaan tuntunut saavan millään konstilla. Näytti myös siltä, että tavoiteltu puolitoista tuhatta hiihtokilometriä jäisi nipin napin saavuttamatta. Lauantai kuitenkin “pelasti” kauden jatkumisen, sillä taivaalta tömähti reilu 10 cm uutta lunta ja jälleen oli ladut hohtavan valkoiset. Lauantai-illan hiihtolenkillä jopa Zero:t pitivät lähes täydellisesti, haittapuolena oli, että ne eivät luistaneet yhtään, jopa isoimmissa alamäissä piti lykkiä vauhtia. Sunnuntaina oli jo jonkin verran parempi luisto, muttei vieläkään kovin kehuttava. Ensi viikolle on siis varmaankin luvassa upeita hiihtokelejä, sillä yöpakkaset näyttäisi jatkuvan edelleen.

Pitkittynyt talvi tietää myös sitä, että mattojuoksukausi jatkuu edelleenkin. Tällä viikolla tuli käytyä neljä kertaa matolla ja kilsoja kertyi n.60. Reenien teemat olivat samat kuin aiemminkin, eli yksi PK2-treeni, yksi kiihtyvävauhtinen, yksi PK2 pieneen nousuun ja yksi kova-10. Lauantaina tuo kova-10 meni yllättävän mukavasti, vaikka jalat tuntuivatkin painavat alusta asti. Yritin mennä puolimaratonin ennätykseen tähtäävää vauhtia, eli 3:45 min/km. Tavoite toteutuikin ja viimeisellä 1,5 km:llä pystyin jopa nostamaan hieman vauhtia. Kympin aika 37:16. Ihan ok.

Viikko 11/2011 (15.3.2011 – 21.3.2011)

Olipas huono hiihtoviikko. Ei tullut kuin viikonloppuna hiihdettyä pari lenkuraa. Syynä suksimattomuuteen oli alkuviikosta kipeä käsi, jok a kipeytyi Pirkasta niin pahoin, ettei se kestänyt maanantaina ja tiistaina minkäännäköistä vääntelyä. Loppuviikko oli sitten muuten vaan niin kiireinen ettei ladulle ehtinyt. Lauantai-iltana kävin GoExpo:sta tulon jälkeen tekemässä 25 km lenkin. Laitoin Zero:t alle, kun kuvittelin, että nyt voisi olla jo niiden aika… mutta ei, ei pidä Fischerin pitopohjan vielä näilläkään keleillä. Sunnuntaina jätin Zero:t varastoon häpeämään, ja laitoin liisterisuksen alle. Eipä ollut sekään täysin pitävä ratkaisu, mutta parempi kuitenkin kuin lauantain lipsuttelu. 40 km tuli lykittyä mahtavassa lentokelissä.

Matolla kävin juoksemassa ti-, ke- ja to-aamuina. Tiistain PK2-treeni sujui yllättävän kevyesti. Etukäteen kuvittelin, että juoksu voisi olla Pirkan jälkeen kankeeta, mutta se oli kaikkea muuta. Askel oli kevyen tuntuinen ja sykkeetkin pysyivät kurissa.

Perjantaina tuli salilla tehtyä joku poikkeuksellinen vatsalihasliike, sillä koko viikonlopun oli vatsalihakset mojovan kipeät. Pitää kokeilla maanantaina uudelleen löytyisikö samat lihakset uudelleen.

Eipä tunnu kevät vielä tekevän tuloaan ihan täydellä voimallaa, sillä lumi pysyy sitkeästi maassa ja pyörätiet lumisina. Pitää siis edelleen jatkaa mattojuoksuakautta. Iltarastikaudenkin pitäisi alkaa neljän viikon päästä, ja jos ei kohta ala tulemaan taivaalta vettä, niin ensimmäiset suunnistuskerrat taitavat olla melkoiset lumirastit.

Kirjotetaan nyt sitten vaikka blogia kun talvilomalla ollaan ja aikaa on, sillä ulkona on vielä sen verran paljon päälle 20 astetta pakkasta ettei hiihtämään tai puita kaatamaan tarkene mennä. Mutta jos viimepäivien merkit pitävät paikkansa, niin tunnin parin päästä lämpötila näyttää enää n.16 pakkasastetta ja sitten voikin alkaa jo pukemaan hiihtovarusteita.

Viime viikko oli hiihdon osalta suhteellisen huono, sillä ladulle pääsi vain kaksi kertaa. Työpäivän jälkeiset lämpötilat olivat aina lähempänä 20 kuin 15 pakkasastetta joten sukset saivat jäädä suosiolla varastoon. Keskiviikko oli ainut päivä viikolla jolloin tuli ladulla käytyä, mutta muuten piti tyytyä matolla juoksemiseen ja salilla käyntiin. Torstaina tuli juostua Pirkkahallissa cooperin testi. Vetoapuakin oli tarjolla, mutta se osottautui muutaman kierroksen jälkeen liian kovaksi ja tyydyin omaan vauhtiini. 12 minuutin rypistyksen, ja kierrosten laskun jälkeen päädyin 3480 m mittaan joka oli oma uusi ennätykseni, ja parani 15 m:llä viime syksystä. Toisaalta kello näytti paria sekunttia yli 12 minuutin joten en ole nyt ihan varma juoksinko yliaikaa vai pysäytinkö kellon vaan myöhässä. Parissa sekunnissa pääsee juuri tuon ennätyksen verran, joten jos yliaikaa tuli mentyä, niin samoissa lukemissa pyöritään kuin syksylläkin. Tulos oli kuitenkin lupauksia antava sillä tällaisessa juoksukunnossa en aikaisempina talvina ole ollut.

Talvilomahiihdot alkoivat oikeastaan vasta sunnuntaina, sillä lauantaina kävin vielä tekemässä matolla 19 km pk2/vk1 treenin. Aikaa kului tuohon juoksuun vähän alle 80 min. Sunnuntaina tein 40 km, maanantaina 48 km ja tiistaina taas 40 km hiihtolenkin. Sunnuntaina sateli vähäsen lunta joten uusi lumi 15 asteen pakkasen kanssa ei ollut järin l(u/o)istava yhdistelmä. Maanantaina sain tyypata RiLe:n kaverilta kokeiluun saadut vanhat Atomicin kilpasukset. Nämä testisukeset olivat kyllä kertaluokkaa luistavammat kuin mitä omat sukset edellispäivänä oli. Voi olla, että kelikin oli liukkaampi, mutta kyllä huomaa, että “kilpasuksi” aina tavalliset lankut hakkaa mennen tullen. Tiistaina omat vanhat Fischerit jäivät taas varastoon ja alle laitoin liukkaammat pelit.

Sama tahti pitäisi tämä viikko hiihdossa jatkua. Tänään olisi tarkoitus tehdä viiskymppinen lenkki, mikäli vaan lämpötila nousisi ennen puoltapäivää. Sitten olisi 1100 km tälle talvelle rikottu. Toivottavasti Pirkkaan mennessä säät vähän lämpenevät ja aamupakkaset olisivat edes 10-15 pakkasasteen välillä – siinä vielä selviäisi vähän kevyemmällä pukeutumisella.

Äääh… vieläkin -21… ei siis vieläkään pääse ulos.

Eipä ole viime viikkoina tapahtunut mitään kummallista, joten on jäänyt kirjoittelutkin vähille. Samaa rataa on menty viimeiset kolme viikkoa, 3-4 kertaa viikossa juoksua aamulla matolla ja 4-5 kertaa viikkoon hiihtoa illalla. Välillä kulkee välillä ei, välillä luistaa välillä ei.

Hiihtokeleissä ei ole ollut kyllä mitään moittimista ja ladutkin on pidetty todella hyvässä kunnossa. Paitsi nyt viime päivät pakkanen on paukkunut vähän turhan kireänä ja tänään hiihto jäikin vallan väliin. Ja alkavakin viikko näyttää hieman huonolta pakkasten suhteen. Mutta pitäkööt nyt pakkaset pois, niin sitten ensiviikon jälkeen voi lautua, kun aloitan talviloman. Pirkan hiihtoa ja kevättä odotellessa.

Kaksi viimeistä viikkoa on ollut treenien osalta melko identtiset. Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja lauantaina on aamusta ollut juoksutreeni salilla matolla ja illalla hiihtoa. Tiistain treeni on ollut tunti PK2-sykkeillä loivaan ylämäkeen, keskiviikkona kiihtyvävauhtinen tunti ja torstaina taas tunti PK2-sykkeillä mutta ilman nousukulmaa. Launataina on ollut vuorossa reipas kymppi joka on mennyt 38-39 minuutin väliin. Näinä iltoina hiihtolenkit ovat olleet 25 km, paitsi pari kertaa on jaksanut mennä vain pari kymppiä. Sunnuntaisin on tullut tehtyä 40 km:n hiihtolenkki. Maanantait ja perjantait ovat olleet kuntosalipäiviä. Pyöräilyt ovat jääneet nyt lähes täysin paitsioon, sillä hiihtopäivinä ei oikein ehdi ja salipäivinä on ollut usein muita menoja.

Ensi viikko taitaa olla vähän rauhallisempi viikko ja kahden treenin päivät taitavat jäädä vähiin. Onneksi hiihtokelit näyttäisi jatkuvan edelleen hyvinä, joten tonni ennen Pirkan hiihtoa voi olla täysin realistinen tavoite tänäkin talvena – nyt on koossa vähän reilu 500 km.

Maanantai

• Aamulla työmatkapyöräily, 16,5 km, n.55 min. Lumista oli ja pakkasta -11 astetta. Uutta lunta oli tullut yöllä hieman ja pyörätiet hieman heikosti auratut. Pirkkalan pätkä hoidettu perinteisesti kaikista huonoiten.
• Aamulla kuntosalitreeni Partolan GoGo Expressissä, 60 min. Perussatsi: Vatsa, selkä, jalkaprässi, pohkeet, pakara, lonkankoukistaja /-ojentajat, hoover, vinot vatsat, hapat, ojentajat, rintalihakset, Vibrogym
• Illalla työmatkapyöräily, 16,5 km, n.55 min. Pakkasta -12 astetta. Pyörätiet aamua paremmassa kunnossa.

Tiistai

• Aamulla Partolan GoGo Expressissä matolla juoksua 60 min. Matkaa kertyi 12,5 km. Maton nousukulmaksi laitoin heti alusta 1:ksi ja noupeutta säädin siten, että sykkeet pysyisivät 140 kieppeillä. 13 km/h asti vauhtia sai nostaa, mutta puolen tunnin kohdalla sykkeet alkoivat nousta sen verran, että vauhtia piti alkaa laskemaan. Yllättävästi tuo nousukerroin nosti sykkeitä. Muutenkin meno vähän väsyneen oloista. Päälle juoksin vielä salilta töihin reilut kaksi kilometriä / vajaa 13 min. Jalassa olleet Nike Vomerot eivät pitäneet lumella yhtään. Aivan kelvottomat talvijuoksukengät.
• Illalla piti mennä tekemään hiihtolenkki, mutta pakkasta oli töistätullessa -20 astetta, joten hiihto jäi tekemättä.

Keskiviikko

• Aamulla Partolan GoGo Expressissä matolla juoksua 60 min. Matkaa kertyi 13,8 km. Kiihtyvävauhtinen harjoitus. Ensimmäinen 10 min verryttelyä, sitten vauhdin nosto 13 km/h. Tästä eteenpäin 2,5 min välein vauhdin nostoa 0.1 km/h. 40 min jälkeen tihensin vauhdin nostoväliä siten, että 50 min:ssa vauhtia oli 15 km/h. Seuraavat 8 minuuttia vauhdin nostoa minuutin välein siten, että viimeinen minuutti 18 km/h. Lopuksi pari minuuttia verryttelyä. Harjoitus meni mukavasti ja etenkin vauhdikas juoksu tuntui hyvältä. Päälle juoksin taas salilta töihin reilut pari km / reilu 12 min. Nyt jalassa Asics:n Trainerit ja edellispäivän kaltaista lipsuttelua ei esiintynyt.
• Illalla piti taas mennä hiihtämään, mutta jälleen oli -20 astetta pakkasta, joten hiihdot jäi tekemättä

Torstai

• Loppiaisen vapaapäivän kunniaksi aamusta Lielahden GoGo Expressiin matolle juoksemaan 75 min:ksi. Matkaa kertyi 16,85 km. Nousuksi asetin heti alussa 0.5. Alussa vauhti 12,5 km/h. 15 min kohdalla nostin vauhdin 13 km/h, 30 min kohdalla 13,3 km/h ja 45 min kohdalla 13,5 km/h. Tunnin kohdalla nostin vauhdin 15 km/h ja sitten 5 minuutin ajan nostin vauhtia 0.1 km/h / min. Seuraavat 5 min vauhdin nostoa 0.2 km/h / min. Lopuksi 4 min verryttelyä. Juoksu tuntui todella hyvän tuntuiselta, ja vauhdikkaampikin juoksu maistui.
• Miesten Tour de Ski kisan jälkeen ladulle. Hiihdin Lamminpään majan, Julkujärven ja Koukkujärven kautta kiertävän lenkin. Pakkasta oli -6 astetta ja tuuli oli melko kova. Metsäpätkillä puista pyrytti lunta naamalle melko runsaasti, ja peltopätkät olivat vastatuulta. Muutan hyvä keli. Loppumatkasta meinasi yllättää pimeys, sillä koko kierros ei ole valaistu. Mutta vielä klo 16:30 näkee kyllä hiihtää suht hyvin ilman valaistustakin.

Perjantai

• Päivällä hiihtoa 41 km. Aikaa kului 3:35. Perjantai oli  omaa lomaa töistä, siispä ladulle. Yöllä oli tullut jokunen sentti uutta lunta ladulle, mutta onneksi latukonemies oli ollut aamulla ahkera. Pakkasta -5 astetta ja jonkin verran tuulista. Lunta sateli vähäsen koko matkan ajan eikä näin ollen luisto ollut järin kummoinen. Vaikka vauhti oli rauhallinen, niin 30 jälkeen alkoi painamaan ihan tosissaan. Loppumatkasta ei meinannut jaksaa lykkiä eteenpäin ollenkaan. Taisi aamun reilun tunnin lumihommat viedä parhaimman terän narunpätkistä.

Lauantai

• Puoliltapäivin 14 km juoksua matolla GoGo Express Lielahdessa. Treenin alkuun ja loppuun kaksi kilometriä verryttelyä ja välissä 10 km reipasta aikaan 38:50. Hieman väsynyttä juoksu oli, mutta etukäteen kuvittelin, että meno olisi voinut olla vieläkin vaikeampaa.
• Illalla saunan alle 25 km hiihto aikaan 2:05. Taisi olla tämän talven mukavin hiihtokeli. Nelisen astetta pakkasta, suht tyyntä ja ladutkin ajettu hyvään kuntoon, vaikka perjantai-iltana pyryttikin taas kunnolla lunta. Laduillakin oli melko väljää joten ohitellakkaan ei paljon tarvinnut. Päivän juoksulenkki ei painanut yhtään ja eilisen kaltaista nuukahdusta ei tullut.

Sunnuntai

• Aamupäivällä 45 km:n hiihto. Reittinä Lamminpää ja Juolkujärven majojen kautta Koukkujärvelle, ja samaa reittiä takaisin, lopuksi vielä käynti Virelässä. Aikaa kului suurinpiirtein saman verran kuin perjantainakin, mutta matkaa tuli 4 km enemmän. Keli oli siis liukkaanpuoleinen. Yöllä oli tullut sentti pari lunta ja aamulla tuli vesitihkua. Kolmasosa matkasta oli aamulla koneella ajettua latua, loput oli aukihiihdettyä ja paikoin piti itsekin vielä avata latua. Lämpö oli lähtiessä juuri ja juuri pakkasen puolella ja tulessa juuri ja juuri plussan puolella. Pitopohjasuksi piti melko hyvin ja luistokin oli pääosin hyvä.

Jaa-hans, sitä olis taas yksi vuosi lusittu loppuun, ja pitäisi vähän kurkistaa mitä sitä on vuoden aikana laatikon pohjalle kertynyt. Tärkeintä mitä olisin toivonut boxin pohjalta löytyvän olisi ollut akillesjännevaivat. Valitettavasti vaivat eivät sinne menneet, vaan jäivät edelleen pyörimään jalkoihin. Nuo samat surullisenkuuluisat vaivat vaikuttivat vuoden mittaa moneenkin asiaan ja ratkaisuun.

Vuosi alkoi totaalisella juoksutauolla, sillä vuoden ensimmäiset juoksukilometrit tulivat harjoituspäiväkirjaan vasta maaliskuun lopulla, ja silloinkin erittäin maltillisissa määrin. Talvella keskityttiinkin keräämään pelkästään hiihtokilometrejä. Talvi olikin hiihtoon sen puolesta mainio, että lunta tuli runsain mitoin, mutta toisaalta pakkanenkin paukkui koko talven poikkeuksellisen kiereänä. Hiihtokilometrejä kuitenkin kertyi reilut 2100 ja tunteja n. 170, ja hiihtokauden päätapahtuma Pirkan-Hiihtokin tuli sauvottua nyt jo 11. kerran.

Akillejännevaivojen vuoksi pidin siis koko talven juoksutaukoa, mutta maaliskuun lopulla aloin pikkuhiljaa keräämään myös tossuttelukilometrejä. Jänteet eivät kuitenkaan olleet täysin kunnossa ja päätinkin, että pitkät PK-lenkit tehtäisiin pyörällä. Tämän vuoksi perheeseen ilmaantui huhtikuun alussa italialainen kaunotar nimeltä Bianchi. Uudella maantiepyörällä tulikin kerättyä kilometrejä rutkasti enenmmän, kuin mitä vanhalla hybridillä olisi jaksanut sotkea, joten pyöräilystä tulikin mukava harjoituslisä juoksentelun rinnalle. AJ-vaivat eivät kuitenkaan äityneet niin pahaksi kesän aikana, etteikö pitkiä PK-lenkkejä olisi voinut tehdä juostenkin, joten kesällä pyöräily jäi vähälle. Vuoden aikana pyöräilykilometrejä keryi reilu 5500 ja tunteja n. 250. Tästä määrästä leijonan osa oli työmatkapyöräilyä.

Keväällä ei juoksukilpailuissa tullut käytyä, vaan kuntoa piti kasvatella maltilla. Kesällä alkoi olemaan jo jonkin näköisessä kunnossa, mutta helteinen, jopa tuskaisen helteinen kesä söi suurimpia juoksuintoja ja lenkkejä piti tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Heinäkuussa tuli juostua yksi vajaan 8 km kisa Oripäässä, ja elokussa reilun 10 km:n Pirkkalana yöhölkkä, 10 km Z-maraton Kempeleellä sekä 10 km:n IMU-hölkkä Kurussa. Syksyllä alkoi sitten juoksutulostakin tulemaan, kun Jyväskylässä tuli juostua uusi puolimaratonennätys 1:20:35. Tavoiteltu 80 minuuttia ei mennyt vielä rikki, joten hieman tuosta jäi hampaankoloon. Pari viikko myöhemmin juoksin uuden ennätykseni myös cooperin-testissä, 3460 m, joka oli iloinen yllätys. Lokakuun puolessa välissä oli sitten vuorossa koko maraton jonka juoksin Kankaanpäässä. Sielläkin tuli uusi ennätys 2:55:31, joka oli myös ihan positiivista, mutta ihan tavoitteeseen ei tullut sielläkään päästyä. Loppuvuodesta lumet tulivat taas aikaisin ja akillesjänteet eivät oikein tykänneet lumella juoksemisesta, joten siiryin ensimmäistä kertaa tekemään juoksutreenejä salille juoksumatolle. Juoksukilometrejä kertyi vuodessa pikkuisen vajaat 2500 ja tunteja n.190. Määrä on ihan hyvä, ainakin siihen nähden, että vuoden ensimmäiset 2,5 kk oli täysin juoksutaukoa.

Suunnistuskausi oli tälläkertaa melko surkea (tulokseltaa ne ovat kyllä olleet joka vuosi surkeita). Iltarasteja ei tullut juurikaan juostua, sillä yritin säästellä aj:ä juoksua varten. Kesän helteet eivät myöskään kauheasti innostaneet metsään läkähtymään. Keväällä tuli muutama kansallinen kisa käytyä, mutta siihen se melkein jäivätkin. Kesällä kylläkin käytiin Puolangalla kisailemassa Kainuun rastiviikoilla. Myös meille jo pieneksi perinteeksi muodostuneet Jukolan-viesti, Retki rogaining-kisa ja tunturisuunnistus tuli vietyä läpi tänäkin kesänä. Syksy meni suunnistuksen osalta täysin hiljaiselossa, sillä jalkoja tuli säästeltyä syksyn maratonia sylmälläpitäen. Suunnistuskilometejä keryi ainoastaan reilu 300 ja tuntejakin vain n.50.

Vuoden aikana tuli taas vaihdettua punttisalipaikkaakin. Syksyllä loppui Sykkeellä vuoden jäsenyysaika, ja toista vuotta en siellä sitten jatkanut. Työpaikan lähelle perustettiin uusi kuntokeskus (GoGo Express) jonne sitten liityinkin jäseneksi. Hyviä puolia tuossa paikassa on se, että se on sopivasti työmatkan vareella, ja toinen hyvä puoli on, että niillä on toinenkin kuntokeskus joka taas sijaitsee lähellä kotikulmia. Kun punttisalikertoja ja myös -tunteja kertyi vuoden aikana melko tarkaan 100, niin koko vuoden aikana harjoituspäiväkirjaan tuli, kaikki lajit yhteen laskettuna, n.750 tuntia hikoilua.

Vuoden viimeinen viikko oli myös tämän talven hiihtokauden avausviikkoni. Alkuviikosta tuntui vielä siltä, että tänä talvena ei hiihtoa tulekaan paljon, sillä ladulla lykkiminen ei napannut yhtään. Mutta viikonloppuna meno alkoi jo maistumaan ja sunnuntain lenkki olikin jo suorastaan nautinnollinen. Niin hiihtopainotteinen talvi kuin viime talvi oli, ei tästä taida tulla, sillä juoksukin maistuu yllättävän mukavalle, vaikka matolla joutuukin ravaamaan.

Viikko 52/2010 (28.12.2010 – 3.1.2011)

Ma: Pyöräily 13 km aika: 00:40:00.0
Ma: Punttisali aika: 00:50:00.0
Ma: Hiihto 25,09 km aika: 02:24:43.8, keskisyke: 124
Ti: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
Ti: Hiihto 19,72 km aika: 01:47:20.6, keskisyke: 122
Ke: Juoksu 16 km aika: 01:12:29.0, keskisyke: 149
Ke: Jalkahieronta aika: 01:00:00.0
Ke: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
To: Juoksu 12,3 km aika: 01:00:00.0, keskisyke: 137
To: Hiihto 19,73 km aika: 01:42:38.1, keskisyke: 128
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:55:00.0
Pe: Punttisali aika: 01:00:00.0
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:55:00.0
La: Hiihto 36,9 km aika: 03:09:55.4, keskisyke: 130
Su: Juoksu 14,3 km aika: 01:00:00.0, keskisyke: 147
Su: Hiihto 25,11 km aika: 02:04:12.3, keskisyke: 130