Tällä viikolla tuli kolmisen viikkoa täyteen siitä, kun viimeksi olin yrittänyt ottaa juoksuaskeleita (tai no, sauvalenkeillä on toki tullut hölkkäiltyä alamäet). Päätin siis keskiviikkona kokeilla mitä kintut tykkäävät neljän kilometrin hölkästä. Testitulos oli positiivinen, eli hölkän aikana eikä sen jälkeenkään tullut minkäännäköisiä akillejännekipuja. Päivä taukoa ja perjantaina kilsa lisää ja uusi yritys . Tulos jälleen toiveita herättävä – ei kipuja Jälleen päivä taukoa ja sunnuntaina taas hölkkälenkki kilsan lisämatkalla. Eikä vieläkään oireita akillesjänteessä.

Olisikohan tässä vielä kuitenkin toivoa, että leikkauksen voisi välttää. Tiistaina pitää tehdä seuraava kokeilu taas vähän matkaa pidentäen. Jos viikonloppuun asti pääsee yhtä positiivisissa merkeillä, niin silloin pitää jo ehkä kokeilla juoksulenkkejä peräkkäisinä päivinä. Sihen tosin on vielä pitkä matka ja kivut voivat tulla takaisin millä askeleella hyvänsä.

Tällä viikolla on nyt sitten tullut pidettyä elämäni ensimmäiset lakkopäivänikin, kun isot järjestöpomot eivät ole pystyneet päättämään, että millä ehdoilla sitä töitä pitäisi oikein tehdä. Siellä sitä herrat miettivät, että pitäisikö sitä Rinteen pojalle maksaa euro vai kaksi enemmän palkkaa kuukaudessa. Ei sillä, etteikö noiden eurojen vuoksi kannata lakkoilla, mutta se on tullut tässä  maksamaan samalle Rinteen pojalle jo jokusen sataa euroa. Joten kyllä sitä saa taas muutaman näppäyksen näppäimistöä näpytellä, ennen kuin tuo summa tulee ansaittua takaisin. Joten koittakaapan nyt hyvät herrat pikku hiljaa saada se sopimus käteltyä. Mutta saapa nähdä jatkuuko sapeleiden kalistelu vielä ensi viikollakin.

Aamuheräämiset eivät lakon vuoksi muuttuneet, vaan normaaliin aikaan klo 5:30 sitä on tullut kömmittyä ylös koko viikko, ja aamupuuron jälkeen on tullut lähdettyä pyörällä punttisalille. Tosin en ole jaksanut polkea Pirkkalaan asti rautaa kiskomaan, vaan olen käynyt tuossa lähemänä Lielahdessa, kun kerran samalla jäsenyydellä pääsee sielläkin käymään.

Turkulaisten ennakkoluuloisuuden vuoksi Pirkanmaalaisia kohtaan, jouduin viettämään jokusen tovin tiistaina ja keskiviikkona Ylöjärven terveyskeskuksessa. Aj -leikkauksen vuoksi piti nimittäin käydä otattamassa MRSA-testit –  ja vielä kahtena päivänä peräkkäin. Ensin piti 75 minuuttia odotella, että oma vuoronumero ilmestyy taululle, ja sen jälkeen menee vielä kolme varttia, että näytteet saa otettua. Tämä johtui siitä, että aikaisemmin ei kuulemma vastaavia testejä ole heidän tarvinnut ottaaa. Toisena päivänä jonotusaika ei ollut yhtään lyhyempi, mutta näytteiden ottoon ei enää mennyt kuin kymmenisen minuuttia.  Eli nyt löytyy Ylöjärvenkin terveyskeskuksesta yksi ammattilainen MRSA-testien ottamiseen. Minun käyntini vuoksi taisi vähän muiden jonotusajat venyä entisestään. Myös yhden hoitajan yöunet taisi mennä, kun hän joutui jännittämään, että joutuuko hän toisenakin päivänä ottamaan näytteen mm. perineumista – ja samalle hoitajallehan toinenkin käyntivuoroni osui. Hienosti kaikki kuitenkin järjestyi.

Loppuviikosta olikin sitten aikaa tehdä sauvaköpöttelylenkkejä. Torstaina tuli tehtyä vajaan kahden ja puolen tunnin savoittelulenkki, ja siinä sain nivuseni niin kipeäksi, että perjantaiaamun salikäynnillä jäi jopa muutama jalkaliike tekemättä. Kaikesta huolimatta päätin kuitenkin perjantaina lähteä polkemaan pyörällä mökille (92 km), jonka seurauksena sain sitten polveni kipeäksi. Lauantaina olikin sitten sellainen tilanne, että toisen jalan aj. ja nivunen ja toisen jalan polvi olivat kipeänä. Joten hyvin menee. Lauantaipäivällä Tuulin kanssa tehty 50 km pyörälenkki ja illalla tehty 80 min sauvakävelylenkki eivät tilannetta ainakaan helpottaneet. Mutta kohta on aikaa parannella kaikki paikat kuntoon.

Akilles-projekti nytkähti taas jalanmitan eteenpäin, kun alkuviikosta Turustusta soiteltiin ja ehdotettiin leikkausaikaa. Heille ensimmäinen vapaa aika oli 13.12. ja siihen minä tartuin heti kiinni. Eli puolitoista kuukautta olisi vielä aikaa toivoa, että jalan saisi kuntoon ilman puukon apua. Olen alkanut kääntymään sille kannalle, että molemmat jänteet leikattaisiin samalla kerralla. Etuina siinä olisi se, että menisi molemmat jalat samalla toipumisajalla. Myöskään ei tulisi rasitettua toista jalkaa enempää, kun kumpikin on samassa tilassa. Huonona puolena on, että lompakko laihtuu entistäkin enemmän, vaikka toisaalta toisen jalan leikkauksen saakin puoleen hintaan, kun se tehdään samalla kertaa. Toinen huono puoli on, että sitten ollaan jonkin aikaa ihan jalattomia. Jonkin verran painoa saa jaloille laittaa, mutta käytännössä pitää varmaankin hommata pyörätuoli, jotta kotona pystyy paremmin liikkumaan.

Pari-kolme reilun tunnin sauvakävelylenkkiä on viikon aikana tullut tehtyä normaalien työmatkapyöräilyjen ja salikäyntien lisäksi. Sauvottelu tuntuu olen ihan ok jaloille, eikä ne kipeytä akillekia laisinkaan. Eli pientä toivoa pidän vielä yllä, että jos kuukauden juoksutauvolla ja sauvalenkeillä saisi jalat paranemaan sen verran, että leikkauksen voisi vielä välttää. Kolmen – neljän viikon sairasloma ei nimittäin hirveästi innosta.

Viime viikko näytti jo juoksun osalta lupaavalta. Neljä lähes kivutonta kympin lenkkiä pystyin tekemään, ja sunnuntaina RiLe:n kanssa jopa reilu 13 km. Saman viikon tiistaina ollut lääkäriaikakin tuntuikin jo vähän turhalta, mutta kävin kuitenkin näyttämässä akillesjännettäni ja kertomassa kurjasta kohtalostani. Röntgenkuviin pääsin samantien ja ultraäänikuviin sain ajan myöhemmin.

Tällä viikolla sitten palattiin takaisin maanpinnalle. Keskiviikkona lenkki loppui kipuun kahden kilometrin jälkeen ja kotiin teputeltiin kiltisti kävellen. Lauantaina tein seuraavan kokeilun, ja se olikin taas melko mukava kokeilu, sillä reilu 11 km sujui suht kivuitta. Sunnuntaina sama lenkki päättyi reilun 4 km:n jälkeen ja loppumatka tultiinkin sitten taas kävellen. Että sellaista.

Salikäynnissä on sentään hyvä putki päällä, sillä viimeiset 23 arkiaamua on tullut salia kulutettua. Ja näyttää siltä, että sama tahti jatkuu, sillä juoksuun ei ole luottamista. Tiistaina pitäisi sitten mennä ultraäänikuviin. Saa nähdä mitä sieltä sitten löytyy, toivottavasti edes jotain, sillä ei terve jalka voi noin kipuilla.

Kolme viikkoa on nyt kulunut rogainingista, ja pikku hiljaa alkaa herra Akillesjänne kelpuuttamaan jalkaan muunkin kengän kuin Crocksit. Crockseilla on siis pystynyt kävelemään ihan ok, mutta heti kun on laittanut jotkut kengät joissa on kantapäässä jotain, niin heti alkoi sattumaan ihan pirusti.

Jonkin näköistä kuntoa on yritetty pitää yllä työmatkapyöräilyllä ja kuntosalilla. Salilla onkin tullut käytyä melkein joka arkipäivä, ja pyöräilyäkin lähes yhtä usein. Pyöräilykengällä on pystynyt polkemaan, mutta kävely on tuottanut tuskaa. Salilla olen yrittänyt teputella mahdollisimman paljon ilman kengia.

Viikko sitten kokeilin ensimmäistä kertaa sitten oikein juoksuakin. Halkaisin ensin kirveellä vanhoista Trainereista kantapään ja toivoin, että se ehkäisisi edes vähän aj.:n kodistuvaa painetta. Aivan kivuton lenkki ei ollut vaikka otin väliin kävelypätkiäkin. Juoksin km:n ja kävelin 500 m. Tällä syklillä tuli kymppi hölköteltyä.

Maanantaina tein samanlaisen kantapään halkaisun myös suunnistuskengälle ja lähdin Tampereen iltarasteille. Ihme ja kumma suunnistaessa kipua ei tuntunut yhtään, vaikka välillä tuli juostua pitempiäkin välejä polkua pitkin. Tästä innostuneena teinkin sitten heti tiistaina toisen juoksukokeilun, mutta se ei ollutkaan enää sitten kivuton lenkki. Itse asiassa loppumatkasta puukkoa tunnuttiin taas väännettävän entistäkin kovempaa aj.:n seudulla.

Lauantaina uskaltauduin taas kokeilemaan juoksu/kävely -yhdistelmää. Nyt 1.5 km juoksua ja 500 m kävelyä. Juoksu tuntui taas hieman paremmalta, vaikkei nyt aivan kivutonta meno ollutkaan, mutta ei nyt sellaista kuin tiistaina. Tänään sunnuntaina tein sitten heti perään uuden juoksu/kävely -kokeilun. Suunnittelin meneväni syklillä 2 km / 500 m, mutta kun parin kilsan kohdalla ei tuntunut vielä missään, niin päätin muutta rytmin 3 km / 500 m. Kotiin päästyäni mieli oli melko aurinkoinen, sillä nyt voi melkeimpä sanoa, että kipua ei akillesjänteessä tuntunut. Ehkä sitä pääsee kuitenkin vielä tänä syksynä tekemään jonkinnäköisiä juoksulenkkejä. Saapi nähdä.

Taas löytyi uusi ennenkokematon jalkavaiva. Viikko sitten manantaina salitreenin yhteydessä tuntui pieni kipu oikean polven alla, ehkä jossain polvijänteen alaosassa. Maanantai-iltana kävin vielä iltarasteillakin, mutta siellä en muista tunteneeni mitään sen kummempaa kipua ko. kohdassa. Vasta tiistai-iltana se alkoi kipeytymään enemmän, jos käveli rappusia ylös tai jos sillä joutui ponnistamaan. Nyt se on sitten ollut kipeä viikon verran, eli kävely vähän sattuu, kuten myös pyöräily, mutta juoksussa kipua ei onneksi tunnut.

Viikko ei muutenkaan ole mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Alunperin oli tarkoitus, että lauantaina juostaisiin puolimaraton Seinäjoella, mutta +31 asteen helle ei paljon innostanut lähteä rehkimään auringon porotukseen, ja niinpä Seinäjoen matka jäikin tekemättä.

Alkuviikko tuli vielä reenattua siinä mielentilassa, että lauantaina kisaltaisiin, mutta kun torstaina sää ei vieläkään näyttänyt suosiollista juoksukeliä lauantaille, niin torstain ja perjantain lepopäivät jäi pitämättä. Lauantaiaamusta kävin tekemässä radalla viisi 1000 m vetoa n.3:40 – 3:20 aikoihin. Lämpö ei ollut aamulla noussut kuin vasta pariinkymmeneen asteeseen, joten se ei juurikaan haitannut vetoja. Sunnuntaiaamusta tuli tehtyä 25 km/2 h pitkä juoksulenkki. Alku meni ihan mukavasti kun pystyi juoksemaan pääosin varjossa , mutta lenkin loppupuolella lämpö alkoi olemaan jo hellelukemissa ja kun aurinkokin porotti pilvettömältä taivaalta, niin meno muuttui melko tukalaksi.

Tämä viikko täytyy koittaa ottaa taas vähän rauhallisemmin, jottei tämä uusi polvivaiva ärry liian kovaksi eikä vaaranna viikonlopun Jukolan-viestiä. Myös taas vähän enemmän vihoitteleva akillesjänne toppuuttelee suurimpia menohaluja.

Epäilty kipukohta (polvijänteen kiinnitys). Tai sen alla oleva limapussi.

Viikko 23/2011 (7.6.2011 – 13.6.2011)

Ma: Pyöräily 16,5 km aika: 00:45:00.0
Ma: Punttisali aika: 01:00:00.0
Ma: Jalkahieronta aika: 01:00:00.0
Ma: Suunnistus 8,47 km aika: 01:00:13.4, keskisyke: 148
Ti: Juoksu 15,67 km aika: 01:11:19.8, keskisyke: 134
Ke: Juoksu 13,02 km aika: 00:57:40.4, keskisyke: 136
Ke: Pyöräily 16 km aika: 00:45:00.0
To: Pyöräily 16,5 km aika: 00:40:00.0
To: Pyöräily 16,5 km aika: 00:40:00.0
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:40:00.0
Pe: Punttisali aika: 00:45:00.0
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:40:00.0
Pe: Juoksu 10,47 km aika: 00:46:59.7, keskisyke: 142
La: Juoksu 12,75 km aika: 01:00:00.3, keskisyke: 142
Su: Juoksu 25,03 km aika: 02:02:12.3, keskisyke: 126 

Kesä alkaa tekemään tosissaan tuloaan, kun lämmöt nousee ja hyttyset alkavat kiusaamaan. Tähän asti on onneksi vielä pysytty sopivissa lämpötiloissa lenkkeilyn kannalta, mutta ensi viikoksi onkin sitten jo luvattu tuskaisen helteisiä kelejä.

Tällekin viikolle mahtui yksi kisa-startti, sillä helatorstaina juostiin länsi-Tampereella vajaan 7.5 km:n Siivikkalan kierros. Etelänpuoleista tuulta lukuunottamatta keli oli mitä hienoin, aurinko paistoi ja lämpöä oli pikkuisen vajaat 20 astetta. Siivikkalan koulun kentälle oli kerääntynyt n.70 osallistujaa, mukaan lukien jokunen lähialueen tossuhurjastelija, Saarijärven ja Karran johdolla.

Reitti lähti kiertämään Ilmarinjärveä ja Ryydynpohjaa vastapäivään, joten ensimmäisille kilometreille oli tarjolla vastatuulta. Vetohaluisia juoksijoita ei oikein tuntunut löytyvän ja kärjen vauhti olikin sellaista, että jopa minä pysyin kuuden hengen kärkiporukassa mukana. Reilun kilometri jälkeen reitti tuli varsinaiselle avoimelle vastatuuliosuudelle ja vauhdinpitäjiä ei edelleenkään ilmaantunut, ja yhtäkkiä huomasin, että meikäläinen juoksee Karran kanssa rintarinnan kärjessä. Kolmen kilometrin kohdalla olin vielä kärjessä, mutta sitten käännyttiin Ilmarinjärventieltä Teivaalantielle Ryydynpohjaanpäin ja vastatuuli muuttui sivutuuleksi ja samalla kärkipaikalla nautiskelu sai loppua. Saarijärvi pyyhälsi vasemmalta ja Karra perään oikealta ohitseni, ja näiden lisäksi vielä pari muutakin, joten hetkessä huomasin olevani viidentenä, ja kärki viiletti jo kaukana edessäni. Ihmeen kauan he jaksoivatkin perässäni lönkötellä.

Teivaalantieltä käännyttiin Ryydynkadulle. Kärkikolmikko paineli jo kaukana, mutta yksi selkä oli iskuetäisyydellä. Tosin melko lähellä takanakin kuului puuskutusta, joten ohitetuksikin vielä oli mahdollisuus tulla. Ennen Siivikkalantielle tulemista olin pystynyt ohittamaan tämän yhden juoksijan, eikä hän onneksi  ihan kantapäillä pystynyt seuraamaankaan. Viimeiset puolitoista kilometriä oli taas tuskaisempaa menoa, sillä palleakramppi teki taas tuloaan ja vähän nousuakin reitille vielä mahtui. Maaliin kuitenkin pääsin neljäntenä ja eroa voittaneeseen Saarijärveen tuli reilu minuutti. Lisää tuloksia ja kuvia löytää Mogulin blogista osoitteesta: http://mogulin.blogspot.com/2011/06/siivikkalan-kierros.html

Tosi mukavasti juoksu kulki, etenkin siihen nähden, etten ollut edellisinä päivinä passaillut yhtään tätä lähtöä varten, vaan esim. edellisenä päivänä olin juossut töihin vajaat 16 km ja käynyt sen lisäksi illalla vielä Nokialla iltarasteilla. Tiistaina olin myös tehnyt helteisen juoksun töistä kotiinpäin.

Perjantaina olikin sitten juoksusta vapaapäivä, mutta lauantaiaamulla tein viikon pitkän lenkin. Tällä lenkillä keskityttiin huolella pitämään sykkeet alhaalla, ja ihan hyvin se onnistuikin keskisykkeen ollessa 126 ja maksimikin kävi vain 135:ssä.

Sunnuntaiaamusta lähdin juosten hakemaan viikolla töihin jäänyttä polkupyörää. Juoksu tuntui niin hyvältä, että PK2-treeni muuttuikin VK1:ksi. Sykkeet pysyivät hyvin kurissa, vaikka keskivauhti reilun 15 km matkalla olikin hieman alle 4:20:n. Pyörällä takaisin saman matkan polkeminen oli juoksun päälle sopivan palauttava treeni.

Viikko 22/2011 (31.5.2011 – 6.6.2011)

Treeniviikko oli taas melko juoksupainotteinen. Vain maantaina tuli käytyä pyörällä töissä ja salilla, mutta muuten treeniviikkoon ei mahtunut muuta kuin juoksua.

Tiistaina järjestimme Ratinan kentällä jälleen työpaikan cooperin-testin. Sunnuntain kympin kisan vuoksi en itse lähtynyt kokeilemaan ennätystä, vaan tyydyin olemaan kolmen tonnin jäniksenä. Ensin nelisen kilsaa rauhallista hölkkään työpaikalta Ratinan stadionille. Ratinassa sitten tarkka 3000 m cooperissa, ja päälle kaksitoista km:n rauhallista juoksua kotiin. Melko rennosti pystyi tuon testin juoksemaan, ja ennen kaikkea mikä parasta, sain jänisteltyä yhden toisen juoksijan kolmen tonnin rajapyydin paremmalle puolelle. Ainakin hän väitti niin, ettei ilman vetoa olisi siinä onnitunut – kerrankin minustakin oli jotakin hyötyä.

Ke, to ja pe -aamuina tuli tehtyä töistäpäin aamulenkit. Ne ei nyt sisältänyt mitään ihmeellistä, perusköpöttelyä. Välillä meno oli melko väsynyttä, mutta pääasiassa juoksu tuntui kulkevan ihan OK.

Lauantai tuli pidettyä ihan täyslepoa, sillä takana oli neljän päivän juoksuputki ja sunnuntaina oli tarkoitus juosta tehotreeni Virttaanharjun puolimaratonin yhteydessä. Tavoitteena oli juosta tasaista 4 min/km vauhtia koko matka läpi. Tosin ajattelin, että jos alusta on kovin pehmeä, niin jokusen sekunnin km-aika saa olla hitaampikin. Tärkeintä olisi, että rennosti pystyisi juoksemaan. Juoksu etenikin alusta asti ihan suunnitelmien mukaisesti. Pysytin pitämään juuri tavoittelemaani vauhtia, eikä tullut hötkyiltyä edes silloin, kun muita pyyhälsi ohitseni. Kympin kohdalla olin pari sekunttia edellä aikatauluani, mutta se sallittakoon. Matka juostiin kahtena lenkkinä ja ensimmäisen kierroksen jälkeen 1/4-maratonareita hyppäsi edestä pois ja matkan teko muuttui yksinäisemmäksi. Pysytyin kuitenkin pitämään yllä samaa vauhtia toisenkin kierroksen, joten maaliin tullessani keskivauhti oli juuri 4 min/km. Lenkistä jäi tosi hyvät fiilikset, vaikka olosuhteet eivät olleetkaan ihan täydelliset. Kymmenisen astetta lämmintä, tihkusadetta ja paikoin melkoista vastatuulta, ja kun alustakin oli vielä lähes kokonaan hiekkapintaista, niin yllätys oli, että  juoksu kulki noin kevyesti.

Tällaisia lappu rinnassa tehtyjä treenejä pitää alkaa tekemään enemmänkin, sillä yksin ei tuollaista vauhtia pysty pitämään pitkällä lenkillä yllä. Tapahtuma oli muutekin mukavan leppoisa, tuttuja löytyi ja saunassa oli hyvät löylyt. Ainoa miinuspuoli oli, että matka oli jonkin verran alimittainen. Oma gepsini näytti jopa puolta kilometriä alimittaa puolimaratonilla, enkä usko, että mittarini niin paljon näyttää väärin.

Tälle viikolle tuli taas pitkästä aikaa hyvä määrä teputtelua, sillä juoksua tuli 95 km ja siihen päälle yksi suunnistus, eli voi sanoa, että satku meni rikki.

HCR:n jälkeiset pari päivää meni palautellessa. Sunnuntaina tulikin tehtyä ensimmäinen tämän kevään vähän pidempi pyörälenkki maantiepyörällä, kun polkaisin perinteisen Siuron lenkin. Maanantaina tyydyin myös pelkkään työmatkapyöräilyyn ja salilla käyntiin.

Tiistain töihin juoksu oli vielä melko väsyneen tuntuista, mutta keskiviikkoaamuna tehty VK1-treeni maistui jo ihan mukavalle, eikä HCR enää painanut kintereissä. Se taisi kuitenkin olla vain väliaikainen tila, sillä keskiviikon aamulenkin ja iltarastisuunnistuksen, sekä torstain aamulenkin jälkeen jalkoja pakotti siihen mallin kuin olisi joku rankempikin rupeama takana. Perjantaina oli taas lepoa juoksusta, mutta lauantaina kävin tekemässä radalla 6 x 800 m vetoja. Vetoharjoitus onnistui ihan mukavasti, sillä sain tehtyä siitä sopivan nousujohteisen siten, että ensimmäinen veto oli 2:50 ja viimeinen 2:38, ja muut meni noiden väliin. Lauantai-iltana tuli tehtyä vielä 9 km:n saunalenkki, kun oli pakko päästä kokeilemaan päivällä ostettuja uusia DS Sky Speedejä.  Eivät ne kauheasti DS Trainerstä, poikenneet joten varmaankin ihan hyvä hankinta. Sunnuntaina sain tehtyä pitkästä aikaa kunnon pitkän ja rauhallisen lenkin, sillä mittariin tuli 27 km ja aikaa 2:07. Sykkeet pysyivät alhaalla ja lopussa irtosi ihan mukavasti pari kilometriä vähän reippaampaa vauhtia.

Vähän negatiivistakin viikossa oli, sillä vasen akillesjänne alkoi taas lauantaina vihottelemaan vähän enemmän. Enkä se ei tykännyt lauantaiaamun vetotreenistä, tai sitten se otti nokkiinsa jo keskiviikon iltarasteilla, kun se joutui mulimaan ja muljumaan kylmässä suovedessä. Launtai-illan saunalenkillä se tuntui koko ajan, mutta sunnuntain pitkällä ei enää niin paljon. Jäähoitoa on taas jouduttu jänteelle kuitenkin antamaan.

Viikko 19/2011 (10.5.2011 – 16.5.2011)