Mennyt kaksiviikkoinen on ollut melkoisen rauhallista aikaa. Töissä on saanut olla melkein yksin, kun kaikki ovat vielä lomilla. Onneksi on hommaa ollut, mutta ei voi sanoa, että kauheeta kiirettä olisi pitänyt.

 

Lenkkeilyrintamalla on ollut sitten vieläkin hiljaisempaa. Kahteen viikkoon ei ole tullut käytyä kuin muutaman kerran juoksemassa kympin lenkki ja tunnustelemassa mitä herra Polvi siitä tykkäisi. Eikä hän ole oikein siitä tykännyt. Pyöräilyäkin olen kokeillut, mutta eipä sekään ole herra Polvelle kelvannut. Salilla on pystynyt käymään, mutta jalkatreenit olen jättänyt suosiosta vähän vähemmälle.

 

Reipas viikko sitten juttelin mr. Polven kanssa nätisti ja uhkailin vähän lääkärilläkin, ja tämän jälkeen hän suostuikin vähän aikaa olla kiukuttelematta. Mutta heti alkuviikosta hän rikkoi sopimuksemme ja minä päätin olla myös pitämättä lupaukseni, ja varasin ajan Koskiklinikan ortopedille. Perjantaina sitten istuttiin kolmisin alas, minä, herra Polvi ja sovittelevana osapuolena herra Lääkäri. Lyhyen neuvonpidon jälkeen tulimme siihen tulokseen, että olen kokenut jo riittävästi vääryyttä herra Polven suunnalta, ja kiusankappaleelle annettiinkin sitten rangaistukseksi kortisonipiikki. Mainitsin myös, että herra Aki les Jänne on myös ollut viimeaikoina melko yhteistyökyvytön, joten hän koki Polven kanssa saman kohtalon ja sai piikistä.

 

Herra AJ otti moisesta kohtelusta nokkiinsa ihan tosissaan ja pienen hetken jälkeen pistoksesta hän alkoikin protestoimaan oikein kunnolla. Pari tuntia hän särki aivan jumalattomasti eikä suostunut koko loppu päivänä yhteistyöhön ollenkaan, vaan jouduin klenkkaamaan hammasta purren. Lauantaina herra AJ oli jo vähän paremmalla tuulella ja sunnuntaina hän jo teeskenteli yhteistyökykyistä, mutta kun illallalla kävin sitä vähän ulkoiluttamassa juoksutossujen kanssa, niin kyllä hänellä vielä oli tunteet pinnassa, eikä suostunut olemaan kipuilematta. Herra Polvi sentään tuntui uskovan kerrasta oman parhaansa, eikä enää sunnuntaina ollut moksiskaan, vaikka 10:n lenkin hänen kanssa köpöttelinkin.

 

Pitää nyt katsoa mitä mieltä herrat ovat kuun vaihteessa alkavasta Skotlannin rastiviikosta. Sillä tässä pitäisi olla vielä muutama päivä töissä ja sitten hypätä Ryanairiin ja liihotella Edinburghiin syömään haggista ja juomaan viskiä.