Eipä tule heti mieleen yhtä kylmää toukokuun alkua. On totisesti ollut totuttelemista näihin lämpöihin etelen reissu jälkeen. Pakkasella on käyty ja räntääkin satanut. Päivälläkään ei olla päästy, viikonloppua lukuunottamatta, kymmeneen lämpöasteeseen, ja vielä pohjoistuuli on lisännyt kylmyyden tunnetta. Eikä ennusteetkaan kauheasti parempaa lupaa. Ehkä nyt ei enää pakkaselle mennä, mutta päivälämmöissä viisitoista astetta voi olla ensi viikollakin tiukassa.
Arki alkoi taas maanantaina, kun pyörällä polkaisin konttorille. Aamulla mittari nollassa, iltapäivällä sentään 8 astetta. Takkaa sai alkaa taas lämmittää.
Tiistaina oli vieläkin kurjempaa, kun sai laittaa asteen lämpötilaan sadekamppeetkin päälle, penkoissa vähän valkoista. Retkipyöräkin tuli ensimmäistä kertaa kuraiseksi. Kotiin ajaessa viisi astetta. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Keskiviikkona oli kotikonttoripäivä. Illalla kävin tekemässä 11,5 kilometrin sauvakävelylenkin Kalkun suunnalla. Nyt en ottanut juoksuaskeleita, mutta siitäkin huolimatta oli tuntemuksia vaiva-alueellani. Ei hyvä. Lämpöä oli 6 astetta ja kylmä pohjoistuuli.
Torstaina taas pyörällä konttorilla. Lämmöt 1 ja 7 astetta. Illalla tistain tapaan tunnin kotisalitreeni.
Perjantaina oli jälleen kotikonttoripäivä. Kolmen aikoihin lähdimme ajelemaan kohti Espoota. Itse jäin Linnatuulessa kyydistä ja lähdin graveloimaan loppumatkaa. Reitti kulki Riihimäen, Kytäjän, Rajamäen, Nurmijärven ja Klaukkalan kautta. Kohde oli Korpilammen hotelli, jossa yövyimme seuraavan yön. Matkaa kertyi 80 kilometriä ja aikaa kului n.2:50. Keskitehot olivat 191W. Lämpöä ei ollut kuin 8 astetta, mutta ihan hyvin tarkeni, kun oli hieman normaalia toukokuuvarustusta enemmän vaatetta päällä.
Lauantaina aamulla Tuuli lähti juoksemaan Bodom trailiin. Itse pidin vähän aikaa seuraa Sisulle, ja sitten jätin vanhuksen hotellille nukkumaan ja lähdin tekemään pyörälenkkiä. Ensin poljin Bodominjärven ohi Oittaaseen ja sieltä Bembölen kautta kohti Masalaa ja Kirkkonummea. Vähän ennen kirkkonummea käännyin kohti Porkkalaa, jossa kävin kääntymässä. Porkkalaan menevä tie oli hyväkuntoinen, kumpuileva ja mutkainen. Muutenkin tämä seutu tuntuu olevan tosi kumpuilevaa. Pirkanmaallakin on mäkiä, mutta ne ovat paremminkin pitkiä ja loivia, kun etelärannikolla mäet ovat jyrkkiä ja lyhyitä – töpäreitä. Maisematkin olivat Porkkalan reitillä hienot. Hirvenkin pääsin näkemään aika läheltä, kun lähti ylittämään tietä. Porkkalasta paluumatkan alussa poikkesin ottamaan vähän munkkienergiaa, muuten pärjäsi hyvin taskueväillä. Paluureitti kulki ensin Kantvikin suuntaan ja sieltä Kirkkonummelle, josta jatkoin Nummelan kautta Vihtiin. Vihdissä hyppäsin Tuulin kyytiin, ja loppumatka Alastarolle jatkui neljällä pyörällä. Jos alkumatkalle jännitystä toi hiven kohtaaminen, niin loppumatkalle jännän aihetta antoi vesisateen uhka ja mittariin tullut ilmoitus, että takavaihtajan virta olisi vähissä. Vaihteet onneksi pelasi loppuun asti, eikä vettäkään satanut kuin vähän Nummellassa ja sen jälkeen. Matkaa kertyi 125 kilometriä ja aikaa kului 4:30. Keskitehot 189W ja nousumetrit 1340. Porkkalaan asti aurinko paisteli mukavasti, sen jälkeen tulikin pääosin pilvistä. Lämpöä oli 13 astetta ja tuulen suunta oli jostain idästä päin.
Sunnuntaina, äitienpäivänä, oli myös hääpäivämme. Lähdimme aamupäivällä melkeimpä perinteiselle hääpäiväpyöräilylle – siis yhdessä. Poljimme ensin Lamminpään latupohjia pitkin Pikku-Ahvenistolle. Sieltä Elovainion ja Haaviston kautta Asuntilaan. Asuntilasta Siivikkalaan ja Pohtolaan, josta rantoja pitkin Hiedanrantaan ja Näsinsaarta pitkin Santalahteen. Vielä pyörähdys Pyynikillä ja Tahmelassa ja sitten suunta Villilän ja Kalkun kautta kotiin. Matkaa kertyi 50 kilometriä ja aikaa kului 2:30. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämpöäkin oli yli kymmenen astetta. Tuulista oli edelleen.
Jälleen kotona. Kymmenen päivää Mallorcalla, etelän lämmössä, oli kyllä ihan riittävästi. En nyt sanoisi että liikaa, mutta ihan riittävästi. Vaikka kotona odottikin pari kymmentä astetta kylmemmät kelit ja lumikuurojakin saatiin sunnuntaina, niin kyllä sitä on taas ihan riittävästi reissattu yhdeksi kertaa.
Reissu meni kyllä ihan toiveiden mukaisesti. Joka aamu kuulosteli kurkkua, että onko se kipeä, mutta kun ei ollut, niin terveenä sai lomailla koko reissun. Kelitkin olivat aika täydelliset. Ei mitään superhelteita, mutta joka päivä aurinko lämmitti sen verran paljon, että lyhyillä tarkeni vallan mainiosti polkea aamusta asti. Muutamana päivänä oli sateen uhkaa, mutta vettä ei minään päivänä tullut niskaan. Tosin viimeisenä ajopäivänä muutama tippa tuli, mutta niitä tuskin edes huomasi. Melko tuulista kyllä oli, mutta en nyt osaa sanoa oliko tuulisempaa kuin edellisillä kerroilla. Myöskään pyörän kanssa ei ollut ongelmia, eikä liikenteenkään kanssa ollut mitään kovin läheltäpititilanteita. Vaikka luimme yhdestä pahasta onnettomuudesta, jossa kuoli yksi pyöräilija ja useampi loukkaantui, mutta onneksi ei osunut omalle kohdalle.
Kilometrejäkin kertyi ihan mukavasti. Garminin mittariin kertyi 1240 kilometriä ja noin 12000 nousumetriä. Pyöräilytunteja tuli 49. Yhdeksänä päivänä kymmenestä tuli ajettua. Kahtena päivänä Tuulin kanssa, loput yksikseen. Joka päivälle tuli ainakin jonkin verran itselleni ennen ajamatonta pätkää.
Toisen viikon maanantaina, lepopäivän jälkeen, lähdin polkemaan taas pidempää siivua. Alkumatka tuli ajettua tutuksi tullutta pätkää ensin Sa Poblaan ja sieltä kohti cami vell de Muroa. Tältä camilta käännyin Sencellesiin, jonka jälkeen reitti jatkui Algaidan ja Llucmajorin kautta etelärannikolle Cala Pi:n rantakylään, jossa pidinkin pienen tauon.
Algaidasta eteenpäin reitti olikin minulle uutta. Cala Pi:stä jatkoin saman rannan sa Rápitaan ja sieltä sitten takaisin pohjoiseen päin, Campoksen kautta Felanitxiin. Alkumatka oli ollut hyvää myötätuulta, mutta takaisin pohjoiseen päin sai taas puskea vastatuuleen. Päivä oli ollut puolipilvinen, mutta lämpöä oli edelleen ihan riittävästi. Felanitxissa pysähdyin pullalle ja limpparille. Samalla päätin myös käydä huiputtamassa muutaman kilometrin päässä olen Sant Salvadorin huipun, joka olikin ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka siitä tulikin pari kymmentä kilometriä lisämatkaa ja aikaakin tuohon lenkuraan kului vajaa tunti ylimääräistä. Sant Salvadorista laskin takaisin Felanitxin keskustaan ja sieltä sitten vähän tutumpia reittejä pitkin, Petran ja Santa Margalidan kautta, takaisin hotellille. Tämä loppupätkä tuli sotkettua vähän kovempaa (tai no mitä vastatuulelta pääsi), koska hotellin “snack bar” sulkeutuisi klo 17, ja olisi ihan kiva saada jotain syötävää heti pyöräilyn jälkeen. Minuuttiaikatauluksi saapuminen meni, sillä olin kahta minuuttia vaille sulkemisen ravintolassa. Tuuli oli onneksi seurannut tuloani live trackistä ja oli kerännyt minulle valmiiksi lautasellisen sapuskaa, jos en oli itse ehtinyt. Matkaa kertyi 177 kilometriä ja aikaa kului 6:30. Sant Salvadorin huiputuksen vuoksi nousumetrejäkin kertyi 1300, muuten reitti olisi ollut suht tasainen. Keskitehot olivat reissulle tyypilliset 157W.
Myös tiistai oli tuulinen päivä. Nyt tuuli paremminkin idästä, joten reitin alkumatka oli vastatuulista. Puolipivistä oli edelleen, mutta lämpöä riitti tällekin päivälle. Alkureitti kulki cameja pitkin Muroon ja sieltä minulle uusia cameja pitkin Santa Margalidaan. Matkalla Manacoriin kävin vielä Arianyssä nousemassa yhden mäen, sekä Petrassa. Reitti oli vähän huonosti suunniteltu (tai paremminkin yritetty pitää järkevän mittaisena), sillä Manacorista Portocristoon, itärannikolle, poljin ison tien reunaa, vaikka melko lähellä olisi mennyt mukavampiakin teitä. Portocristossa en ollut ennen käynytkään, eikä näillä näkymin tarvitse toista kertaa käydäkään. Reitti jatkui edelleen ison tien reunaa Son Serveraan ja sieltä kohti Artaa. Viimeinen kymppi Artaan olikin sitten taas jo hienoa pienempää tietä. Artasta kävin nousemassa jokusen mäen. Ensin nousin Cala Mitjanaan johtavan nousun huipulle, josta sitten sai laskea kohti rantaa, jossa ei ollut kuin parkkipaikka, josta olisi päässyt sorapolkua pitkin rannalle. Tein siis vain U-käännöksen ja lähdin nousemaan takaisin päin. Tosin heti nousun alussa päätin poiketa Agroturismo Sa Duaian ravintolaan pullalle ja limsalle. Sitten olikin taas hyvin energiaa nousta, melko jyrkkäkin, parin kilometrin pätkä. Nousun jälkeen lasketeltiin jokunen kilometri takaisin Artaan. Artassa oli sen verran katuhommia kesken, että jouduin pyörimään vähän keskustassa, jotta löysin reitin seuraavaan nousuun, joka johti Ermita de Betlem -luostariin. Myös reitti luostariin oli kaksiosainen. Ensin noustiin serpentiiniä ja sitten perille laskettiin toista serpentiiniä. U-käännös luostarin pihassa ja taas oli edessä nousu ja lasku Artaan. Artasta sitten takaisin kohti hotellia. Tällä kertaa ehdein syömään viisi minuuttia ennen snack barin sulkeutumista, joten nyt oli hyvin aikaa kerätä oma lautanen täyteen syötävää. Reitille kertyi matkaa 156 kilometriä ja aikaa kului 6:22. Nousumetrejä 1830, ja keskitehot 145W.
Keskiviikoksi olin tilannut Tuulilta kevyemmän päivän, ja lähdimme tekemään yhdessä lenkkiä. Poljimme Muron kautta Sineuhin, ja sieltä Algaidan kautta Sencellesiin, jossa poikkesimme pullalle ja limpparille. Sencellistä sitten cameja pitkin Sa Poblaan ja takaisin hotellille, jossa ehdeimme jopa lounaalle, toki vain 10 minuuttia ennen sen päättymistä. Matkaa kertyi tälle päivälle 86 kilometriä ja aikaa kului 3:38. Nousumetrejä ei kertynyt kuin 530 ja keskitehotkin olivat kevyelle päivälle sopivan maltilliset 103W.
Vapunpäivänä, torstaina, olikin sitten tosi kyseessä. Reitille oli suunniteltu mittaa karvan päälle pari sataa kilometriä ja myös nousumetrejä oli tiedossa jonkin verran. Aurinkoa ja reipasta itätuulta oli säänhaltija antanut tälle päivälle. Palmaan asti reitti oli melko tasaista, ja sinne menin suoraviivaisesti Sa Poblan, Incan, Binissalemin ja Santa Marian kautta. Myötätuulessa ja pääasiassa hyvällä asfaltilla matka taittui joutuisasti. Pariin otteeseen sain peesiapuakin. Persus alkoi olemaan jo lujilla, mutta kestettävä oli. Palman kaduista ja liikennevaloista selvittyä, pääsin vähäksi aikaa taas rauhallisemmille seuduille. Establimetista suuntasin kohti Calviaa, jonne mennessä oli päivän ensimmäinen pidempi nousu. Es Capdellá oli risteyskohta, josta lähdin ensin alamäkiosuuteen kohti Port d’Andratxia. Rannikolla kävin vielä kääntymässä Sa Molan majakalla, joka oli huonokuntoisen pikkukadun päässä. Tälle pätkälle osui myös pieni 15% nousupätkä, jossa oli ihan oma kampeamisensa. Port d’Andratxissa kävin myös pullalla ja limpparilla, ennen kuin lähdin kapuamaan takaisin, mutta toista reittiä pitkin, kohti es Capdellaa. Capdellasta kännyin tällä kertaa kohti pohoista ja Galileaa, jonne oli taas oma nousunsa. Galileasta sitten puolestaan lasketeltiin useampi kilometri Puigpunyentiin, jossa poikkesin ostamaan pulloihin lisävettä. Sitten oli vuorossa jälleen jokusen kilometrin nousuosuus. Tämän nousun jälkeen isoimmat nousut olivatkin takana päin ja sain lasketella varmaankin viidentoista kilometrin matkan läpi Esporlesin kohti Santa Mariaa. Tällä osuudella vastatuuli alkoi sitten tosissan puskea vastaan ja tässä kohtaa reissua se alkoi syömään miestä. Onneksi Santa Marista kännyttiin kohti koillista ja suora vastatuuli ei enää päässyt puskemaan niin pahasti. Loppureitti kulki vielä Binissalemin pohjoispuolelta Llosetaan, Selvaan, Moscariin, Campanetiin ja Pollencaan. Loppukilometreillä tuli vielä pieniä hidasteita, kun ensin yhdellä pikku-camilla eteen tuli hevosia kärryineen ja niitä piti varovaisesti ohitella. Myös poliisit olivat motittaneet yhden auton tielle liikenneympyrään ja se ruuhkautti ajoväylän. Matkaa kertyi 206 kilometriä ja aikaa kului 8:08. Nousumetrejä 2230 ja keskitehot 145W. Yllättävän hyvin jaksoi ja enemmänkin olisi voinut ajaa, jos tarvetta olisi ollut. Edellisen illallisen hyvä tankkaus oli onnistunut.
Perjantai oli matkan viimeinen ajopäivä. Sille en ollut sunnitellut mitään loman huipentumaa, vaan ihan peruslenkki oli edessä. Melko pilvisessä säässä sai ajella, mutta lämmin silti oli. Reitti kulki ensin Port de Pollencaan, josta lädin nousemaan kohti Llucaa. Olikohan ilmankosteus korkeampi, vai mistä johtui, mutta hiki virtasi nousussa edellispäiviä vuolaammin, melkeinpä kiusaksi asti. Llucan jälkeen pääsikin sitten laskettelemaan kohti Caimaria. Vastaan tuli jatkuvalla syötöllä pyöräilijää ja autoa. Tuntui kuin kaikki olivat halunneet lähteä vuoristoon juuri tällöin. Alas sai kyllä laskea ihan väljästi. Caimarin jälkeen pääsin taas uusille, rauhallisille ja pienille cameille. Santa Margalidaan ajelin pääosin myös uusia cameja pitkin, tosin paikoni vähän huonokuntoisiakin. Loppumatkasta kävin Can Picafortissa ja vielä reissun lopuksi pieni lisäkiemura Sa Poblassa päin. Matkaa kertyi 110 kilometriä, aikaa kului 4:11. Nousumetrit 1100 ja keskitehot 153W.
Lauantaina ehdeimme käymään vielä hotelliaamiaisella, ennen kuin taksi haki meidät lentokentälle. Laukut menivät näppärästi eteenpäin, mutta pyörälaukun luovutusta sai jonottaa puolisen tuntia. Turvatakastuksen läpi pääsi jonottamatta, mutta lento oli vajaan tunnin myöhässä. Helsingin päässä laukut tulivat hihnalle Palman päätä nopeammin, joten matka kohti kotia pääsi alkamaan ihan hyvissä ajoin.
Sunnuntaina aamupäivällä kävin tekemässä reilun 2,5 tunnin sauvakävelylenkin, jonka aikana hölkkäsin ylämäkiä. Nämä olivat käytännössä ensimmäiset juoksuasekeleet puoleen vuoteen. Melko pian huomasin, että eipä ole OP-vaivani mennyt kovin kummoiseen suuntaan, vaan kivut ja kiristelyt alkoivat taas vaivaamaan. Eipä taida olla juoksu-/suunnistuslenkkareille käyttöä tänä kesänä. Pyöräillä ilmeisesti pystyy, kun etelän reissun aikana vaivoja ei ollut.
Lepopäivä. Viides päivä Mallorcalla josta neljä ensimmäistä päivää pyöräilyä – nukkumista, syömistä ja pyöräilyä. Vapaapäivä tuli sopivasti vähän epävakaisemmalle päivälle. Aamupäivällä vähän sateli, mutta päivemmällä ei sitten enää.
Saarelle saavuimme keskiviikkona aamupäivällä, mutta matkaan lähdimme jo tiistai-iltana, kun ajelimme Helsinki-Vantaan kentälle viemään laukkuja ja yöksi hotelliin. Palman kentällä menikin sitten vähän normaalia pidempään, kun pyörälaukkua piti odotella melko pitkään, kymmenien muiden odottajien kanssa. Onneksi pyörä tuli perille ja ehjänä. Ja onneksi etukäteen tilattu taksikin oli jaksanut odottaa meitä, niin pääsimme jouhevasti Platja de Muroon hotellille.
Mulla on siis oma maantiepyörämukana, ja kun olimme saaneet hotellihuoneen, niin ensimmäisenä hommana oli pyörälaukun purku ja pyörän kasaus ajokuntoon. Sitten lähdimmekin Tuulin kanssa tekemään yhdessä pientä tutustumislenkkiä, ja totuttautumaan taas paikalliseen pyöräily- ja autoilukulttuuriin. Lämpöä oli parikymmpiä ja aurinkokin paisteli, joten lyhyissä kamppeissa sai ajella. Suuntasimme ensin Pollencaan josta Campanetin kautta Sa Poblaan. Sitten vielä pienen kiemuran kautta Muroon ja takaisin hotellille. Matkaa kertyi 56,5 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Pyörä toimi muuten hyvin, mutta takajarrut huusivat melkoisesti jarruttaessa. Kävinkin ostamassa uudet jarrupalat ja sillä sain jarruongelman hoidettua.
Torstaina lähdin sitten ensimmäiselle omalle lenkilleni. Aamulla mittarissa ei ollut vielä kahtakymppiä lämpöä, mutta aurinko paisteli sen verran lämpimästi, että irtohihat ja tuuliliivin sai riisua melko pikaisesti. Ensin suuntasin Betlemin kylään pohjoisrannikolla. Siellä en ole ennen käynytkään ja tavoitteena onkin saada jokaiselle pyöräilypäivälle edes vähän uusia reittejä ajettua. Betelmistä suuntasin itärannikolle ja sieltä keskisaaren reittejä pitkin takaisin hotellille. Loppumatkasta poikkesin suunnitellusta reitistä ja se aiheutti vähän ylimääräistä kartan tutkimista. Matkaa kertyi 144 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle viisi tuntia. Ei siis mitään hirmukeskaria, mutta eipä se ole täällä tarkoituskaan. Keskitehotkin jäivät 160W:iin. Hotellin all inclusive -palvelussa on se hyvä puoli, että melkein aina on jotain syömistä tarjolla. Pyöräilyn jälkeen olikin mukava mennä nappaamaan muutama pizzan palanen ja muuta roskaa, ennen parin tunnin päästä alkavaa illallista.
Perjantaina oli myös lämmin päivä, vaikka mittari ei mitään ihmeellisiä lukuja näyttänytkään, niin aurinko porotti ihan mukavan lämpimästi. Lähdimme Tuulin kanssa heti aamusta matkaan ja ensimmäisen 10 kilometriä Sa Poblaan poljimme yhdessä. Sa Poblassa hyppäsimme junaan, jolla matkustimme vajaan tunnin verran Palman päättärille. Palman keskustasta pääsin melko kivuttomasti rannikolle ja sitten katuja pitkin kohti Palma Novaa, josta lähdin nousemaan kohti vuoristoa. Calviaan päästyä nousumetrejä oli tullut jo jonkin verran, mutta sieltä ne nousut (ja laskut) sitten vasta alkoivat. Vuoristoreitti oli sinänsä tuttu, kun olin ajanut sen edellisenä vuonna toiseen suuntaan. Aamun sumut vuoriston päältä olivat hävinneet ja aurinko lämmitti jälleen mukavasti, vaikka kovimmissa alamäissä viileämpää olikin. Positiivista oli, että Andratxin jälkeen oli uutta tienpintaa, sillä vielä edellisenä keväänä se oli ollut melko huonossa kunnossa, ja nyt uskalsi alamäetkin ajella huolettomammin. Suuntana oli Söller. Matkan aikana reittisuunnitelma muuttui siten, että päätinkin polkea Puig Majorin nousun ylös, vaikka alunperin ei pitänytkään. Sölleriin mennessä törmäsin kahteen suomalaiskaksikkoon, joiden kanssa tuli vaihdettua muutama sana, mutta muuten tuli ajeltua yksin. Tai yksin ja yksin, porukkaa kyllä meni molempiin suuntiin, mutta kenenkään matkaan en liimaantunut. Puig Majorin nousu oli taas maineensa veroinen. 13 kilometriin meni reilu tunti ja kun juomat olivat päässeet jo vähiin, niin niitä piti säännöstellä, että nousun lopussakin olisi vielä jotain nestettä. Puigin huiputuksen jälkeen saikin rallatella alamäkeen useamman kilometrin ajan. Sa Calobran risteyksessä pysähdyin ottamaan vähän lisäenergiaa ja juomaa matkaan, jotta viimeiset kymmenet kilometrit pääsisi kunnialla läpi. Pollencaan sai kylläkin jatkaa pääosin laskuvoittoisesti, eikä loppumatka hotellillekaan enää sisältänyt juurikaan nousumetrejä. Matkaa kertyi juna-asemalta 160 kilometriä ja aikaa kului vähän 6:50. Nousumetrejä vähän vajaa 3000 ja keskitehot 150W.
Lauantai olikin sitten vähän pilvisempi päivä, vaikka liikkeelle pääsikin aurinkoisessa kelissä. Sateenuhkaa ei kuitenkaan ollut ja lämpökin nousi yli kahteenkymppiin. Edellisen päivän vuoristo-osuuden jälkeen menin vaihteeksi tasaiselle keskimaalle. Sa Poblan ja Santa Marian kautta suuntasin Algaidaan, ja sieltä Sencellesin ja Muron kautta Alcudiaan. Lisälenkkinä kävin vielä Port de Pollencassa, kun sää oli ihan ok eikä satkun lenkki tuntunut olevan riittävä. Matkaa kertyikin 135 kilometriä ja aikaa kului 4:45, keskitehojen ollessa 155W. Jälleen tuli edellisten päivien tapaan uusia reittipätkiä plakkariin, ja hienoja pätkiä tulikin. Lauantai oli myös se päivä, jolloin tavoitteeni oli osallistua Mallorca 312 -pyöräilytapahtumaan. Mutta kun en mahtunut mukaan, niin sitten piti vaan fiilistellä omilla reiteillä. Yhdessä kohtaa ristesin kisareitin ja siinä jouduin tekemään vähän reittimuutoksia, mutta ei onneksi mitään isompaa.
Tänään, synttäripäivänä, onkin sitten kierrelty kävellen Platja de Muron katuja ja vähän yhtä luontopolkuakin. Snookeria on tullut myös katsottua vähän edellispäiviä enemmän. Hotellilta tuli synttäripullo juotavaksi, mutta se taitaa jäädä odottamaan parempaa hetkeä.
Viikko oli vaihteeksi vähän lämpimämpi. Toisaalta viikonloppuna vähän viileni ja alkoi tulevaa vesisateitakin, mutta sateet tekivät vain hyvää, sillä luonto alkoi samantein vihertämään.
Maanantaina kävin pyörällä konttorilla. Muuta harjoituspäiväkirjaan ei sitten tullutkaan. Illalla olin pihahommissa ja siivosin kotitien virtä naapurin metsätöiden jäljiltä.
Tiistaina olin kotikonttorilla. Illalla oli kevätkauden viimeiset sulkapallonelurit. Paikat olivat taas vähän huonommassa kunnossa, joten pelit olisi voinut jättää väliinkin, mutta kun porukka oli kasassa, niin piti mennä. Pitkästä aikaa Ana ja Hate olivat nelikossa mukana. Vähän eri luonteista pelaaminen taas oli, kun ei ollut vakioporukka.
Keskiviikkona avasin maantipyöräkauden, kun kävin Rosella konttorilla. Kotiin päin poljin Säijän kautta. Lämpöä oli mukavat parikymmentä astetta ja tuulen suuntakin oli aika suotuisa. Matkaa kertyi 52 kilometriä ja aikaa kului 100 minuuttia, eli keskari oli noin 31 km/h. Keskitehot olivat 194W. Tämä oli testilenkki pyörälle, joka pitäisi ottaa ensi viikolla mukaan etelänreissuun.
Torstaina olin myös Rosella liikenteessä. Töistä suuntasin Vehkajärvelle avamaan mökkikautta ja pääsiäisen vietoon. Alkumatkasta kiersin Pirkkalan lentokentän kautta, koska Lempäälän pyöräteitä ei oltu vielä edellisenä päivä putsattu ja se pätkä olisi renkaille riskialttiit aja. Tuosta tuli 15 kilometrin kierto. Loppumatka meni normaalia reittiä pitkin Vesilahden kautta. Matkaa kertyi 91 kilometriä ja aikaa kului 3:06, eli vähän alle kolmenkympin keskaria. Keskitehot olivat 186W. Sää oli melko tyyni, lämpöä oli 14 astetta ja taivas oli pilvessä. Ihan mukava ajokeli, ei mitenkään kovin lämmin, mutta hyvin tarkeni.
Perjantaiaamuna tein pari tuntia lapiohommia rannassa, kun odottelin että sää lämpenisi. Vähän puolen päivän jälkeen lähdin jälleen maantiepyörälenkille. Etellätuulta oli jonkin verran, lämpöä lähtiessä 14 astetta ja taivas alkoi avautumaan. Kun 3,5 kilometrin hiekkapätkästä oli selvitty ehjin renkain, suuntasin Ristimäenkulman kautta Ypäjälle. Positiivistä tällä pätkällä oli, että Ristimäenkulmantie oli päällystetty uudelleen, ja reikäinen viiden kilsan pätkä oli nyt hyvä ajaa. Ypäjälle oli matkaa 40 kilometriä ja melkein koko matka oli vastatuulta. Ypäjältä Koski TL:ään oli matkaa 20 kilometriä ja vastatuuli jatkui tämäkin ajan. Koskella pysähdyin jäätelölle ja pienelle paussille. Lämpö oli noussut jo pariinkymppiin ja lisätakin sai riisua pois. Koskelta jatkoin Mellilän kautta Niinijoelle ja matkan maali oli Alastarolla. Matkaa kertyi yhteensä 103 kilometriä ja aikaa kului 3:15. Eli keskari oli melkein 32 km/h. Keskitehot olivat 197W. Koskelta reitti kääntyi myötätuuleksi. Viimeinen 43 kilometriä sai tullakin melkoista haipakkaa, sillä keskinopeus tasaisella loppupätkällä oli melkein 38 km/h.
Lauantai olikin sitten lepopäivä. Aamulla tosin tuli heiluttua taas jonkin aikaa lapion kanssa. Aamupäivällä tuli myös avattua järvessä “uinti” kausi, saunan kera. Päivällä lähdimme takaisin kotiin päin, kun viikonloppu näytti niin sateiselta.
Sunnuntaina aamupäivällä pihahommia kunnes alkoi satamaan. Päivällä reissukamojen pakkaamista ja snookerin katselua. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Tämä oli nyt sitten varmaan se jokavuotinen kiintiötakatalviviikko. Lunta oli pari aamuna ja pakkasellekin päästiin muutamana yönä. Ei sentään tarvinnut lumiauraa käyttää tai talvirenkaita vaihtaa takaisin, mutta liukkaita ajokelejä oli kyllä tarjolla, jos olisi tien päälle lähtenyt. Viikonloppuna onneksi päästiin takaisin keväisiin keleihin.
Maanantaina olin kotikonttorilla. Treenien osalta päivä oli lepoa.
Tiistaina ajoin neitsytmatkan talvella kasatulla uudella Fairlight-retkipyörälläni. Pakkasta oli viitisen astetta, joten neitsytmatka ei sujunut kovin lämpimissä merkeissä. Liukasta ei onneksi ollut. Pyörä kyllä toimi ihan hyvin, pientä säätöä ajoasento tosin vaati. Satulaa piti vähän laskea ja ohjaamoa vähän säätää. Illalla poljin vielä Rouvyssä vajaan puolentoista tunnin ajan 198W keskiteholla.
Myös keskiviikkona olin retkipyörällä konttorilla. Aamulla oli jokunen aste plussaa, mutta päivän aikana viileni ja illalla oli lämpö nollassa ja kotimatkalla tuli raekuuroja. Illalla ehdein tekemään puolen tunnin kotisalitreenin, ennen kuin lähdimme Tampere-taloon katsomaan Diandraa ja kuuntelemaan Bond-kappaleita.
Torstaina lusmuilin, enkä tarjennut lähteä pyörällä töihin, vaan jäin kotikonttorille. Pakkasta oli viitisen astetta, enkä viitsinyt palella samalla tavalla kuin tiistaina, enkä kaivaa talvikamppeita uudelleen kaapista. Illalla poljin Rouvyssä 70 minuuttia 207W keskiteholla.
Perjantaina myös kotikonttorilla. Maa oli valkoinen ja pakkasta pari astetta. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Myös lauantaiaamuna oli maa valkoinen. Kävin kuitenkin aamupäivällä pyörällä Ylöjärven uimahallissa uimassa vaparia 2,5 kilometrin verran. Päivällä alkoi sitten lämpeämään ja päivä olikin komean aurinkoinen, ja mukava sää pihahommille. Illalla poljin Rouvyssä reilun tunnin verran 208W keskiteholla.
Sunnuntaina aamupäivän tein pihahommia. Puolen päivän jälkeen lähdin tekemään gravelilla ulkolenkkiä. Lämpöä oli 15 astetta ja aurinko paistoin. Länsituuli oli melko napakka. Ensin poljin Siuron kautta Jumesniemeen, ja sieltä edelleen Hämeenkyröön. Sitten matka suuntasi Viljakkalaan ja sieltä takaisin Ylöjärvelle. Kävin vielä tekemässä kiemurat Teivon ja Tohlopin kautta, jotta satanen menisi rikki. Matkaa kertyi 104 kilometriä ja aikaa kului 3:40. Keli oli kyllä komea, vaikka, etenkin alkumatkasta, vastatuuli hyydytti vauhtia.
OP-vaivani suhteen viikko on ollut vähän parempi. Muutamana päivänä olen pystynyt jopa kävelemään ilman kipuja ja kiristelyä. Mutta ei nyt sentään joka päivä.
Tällä viikolla on otettu treenien suhteen vähän rauhallisemmin. Viikolla tuli käytyä kolmena päivänä pyörällä töissä. Tiistaina puolitoista tuntia sulkapalloa ja perjantaina tunti kotisalia. Sulkapallopelit sujuivat omalta osaltani yllättävänkin hyvin, ja paikatkin tuntuivat olevan edellis viikkoa paremmassa kunnossa.
Työmatkapyöräksi otin jälleen Bianchin cyclocrossin, kun kadut alkavat olla jo melko puhtaat tappajasepelistä. Reiden lähentäjät ovat olleet viime aikoina taas melko kipeät ja ajattelinkin keventää niiden kuormitusta jättämällä tömatkoilla lukkopolkimien käytön. Näin ei polkemisessa tule rasitettua reisiä niin paljon, kun polkimen ylöspäin veto jää vallan pois. Toki näin tehotkin laskevat, mutta työmatkapyöräilyssä sillä ei ole väliä.
Talven aikana kasauksen alla ollut retkipyöräkin tuli viimeisteltyä siihen kuntoon, että sillä voisi lähteä tekemään testilenkkiä. Jarrujen ilmauksessa oli outoja haasteita, mutta melko hyvään kuntoon ne kuitenkin sain. Vaihteet tuli säädettyä kohdilleen, ja vähän muutakin loppusäätöä tuli tehtyä. Testilenkille sillä voi lähteä, mutta vielä pitäisi hommata pullotelineet ja rapasuojat. Myös tavarateline pitäsi asentaa paikalleen. Näiden jälkeen se pitäisi olla valmis kesän retkille.
Viikko on ollut säiden osalta kaksijakoinen. Torstaihin asti oli lämmintä. Keskiviikkona ja torstaina oli jo 15 astetta lämpöä ja aurinko lämmitti vielä lisää. Näinä päivinä tulikin tehtyä jo pihahommiakin. Perjantaina sitten viileni ihan kunnolla ja viikonloppuna öisin mentiin taas jokusen asteen pakkasellekin, eikä päivälläkään ollut montaa lämpöastetta. Lauantaiaamu herättiin jopa lumisiin maisemiin.
Viikonloppuna ei ollut siis mitään intoa lähteä ulkopyöräilemään, joten sitten poljettiin taas sisällä. Lauantaina puolitoista tuntia 192W keskiteholla, ja sunnuntaina 3:50 177W keskiteholla.
Kirsikukkia, sinivuokkoja ja jopa ensimmäinen perhonenkin bongattu, kevät puskee nyt kovalla otteella eteenpäin. Yli kymmenen asteen lämpöjäkin saatiin jokusena päivänä, ja kun aurinkokin vielä samaan aikaan paistoi, niin komeita päiviä on ollut. Takapiha on edelleen lumen peitossa, mutta muuten alkaa olemaan melko sulaa
Tiistaina pyörällä töihin. Aamulla oli pari astetta lämpöä ja sen venrran kostea yö oli ollut, että tien pinnat olivat märkiä. Lielahden kohdalla on pieni alamäki, johon ei oikein pääse aurinko koskaan paistamaan. Siinä kohtaa olikin vielä sen verran kylmää, että märkyys oli päässyt jäätymään, ja kun pyörässäni ei ollut enää edessäkään nastoja, niin nurinhan siinä tuli mentyä. Jää tuli kyllä täytenä yllätyksenä ja sen vuoksi en osannut varoa laisinkaan. Kauden ensimmäiset asfaltti-ihottumat tuli siis kerättyä. Illalla olikin sitten jo 7 astetta lämpöä eikä mustasta jäästä ollut pelkoa. Illalla kävin pyörällä Ylöjärven liikuntahallissa pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Erävoittoja tuli ihan mukavasti, vaikka peli ei tuntunut oikein kulkevan. Lähentäjät olivat kipeä, varmaankin viikonlopun pyöräilyistä.
Keskiviikkona taas kotikonttorilla. Illalla poljin Rouvyssä tunnin verran 209W keskiteholla.
Torstaina jälleen pyörällä toimistolla. Aamulla oli vaihteeksi pakkasta, nelisen astetta, mutta kuivaa, joten liukasta ei ollut. Illalla plussan puolella kahdeksan asteen verran. Illalla poljin jälleen Rouvyssä tunnin verran. Tällä kertaa vähän kevyemmin, 182W keskiteholla. Meinasi kyllä jäädä koko polkeminen väliin, kun oli niin väsynyt olo, mutta kun sohva oli varattu, niin päätin istua pyörän selkään.
Perjantaina oli jälleen kostea aamu, mutta lämpöä oli sentään nelisen astetta eikä liukkaudesta ollut pelkoa. Silti tuli mukkauskohta otettua vähän varovaisemmin. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Lauantaina kävin aamupäivällä uimassa Ylöjärven uimahallissa 2,3 kilometriä. Sata metriä piti uida enemmän, mutta yhdessä 600m:n pätkässä tuli laskuvirhe ja tulikin vain 500m. Iltapäivällä oli komea aurinkoinen keli ja 12 astetta lämpöä. Vaikka etelätuuli oli melko kova, niin päätin kuitenkin tehdä ulkona pyörälenkin. Ensin suuntasin Ylöjärven keskustaan ja sieltä Takamaan kautta Lintuharjulle ja sieltä Hämeenkyrön kautta Mahnalaan, ja sitten Sasin ja Pinsiön kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 72 kilometriä ja aikaa kului 2:40. Keskitehot olivat 193W. Reitti oli sen muotoinen, että täyttä vasta tai myötätuulta ei kauheasti ollut, eli sivusta puhalsi. Välillä sai melkein nojata tuuleen ja muutenkin piti sivutuulen kanssa olla tarkkana, silla gravelissani on nyt kiekoissa vähän korkeampi profiili, joten tuuli nappasi niihin vähän napakammin kuin vanhoihin kiekkoihin.
Myös sunnuntaina oli komean aurinkoinen päivä. Lämpä oli 13 astetta, mutta tuulta huomattavasti vähemmän kuin lauantaina. Jälleen piti siis hypätä gravelin selkään ja lähteä kierrokselle. Ensin suuntasin Santalahden kautta Petsamoon, ja sieltä Ruotulan kautta Linnainmaalle. Matka jatkui Kaukajärvelle, Ruskoon, ja sitten Vuoreksen kautta Sääksjärvelle. Sitten Kuljun kautta Lempäälään ja Säijän läpi kohti Pitkääniemeä, josta käännyin Nokian suuntaa. Kiersin vielä Taka-Lauttalan ja Kankaantaan kautta ennen kuin tulin kotiin. Matkaa kertyi melko tarkkaan 100 kilsaa ja aikaa kului 3:35, keskitehot 198W. Tehot olivat vähän enemmän kuin tavoittelin, mutta Kaukajärvellä joku sähköpyöräilijä hurjasteli ohi ja siitähän niskakarvat nousivat pystyyn ja kampeen tuli ylimääräisiä watteja. Kymmenisen kilsaa tuli mentyä vähän reippaammin. Ihan mukava reitti, vaikka alkumatkasta onkin aika paljon liikennevaloja ja muutenkin pitää olla tarkkana muun liikenteen kanssa.
Kyllä se kevät vaan sieltä pikku hiljaa tulee. Komeita aurinkoisia päiviä on viikolla ollut. Öisin tosin on ollut pakkasta, ja jonain päivänä tuli vielä vähän luntakin. Sen verran kova luotto hyviin keleihin kuitenkin on, että vaihdoin jo talven työmatkapyörään eteenkin kesärenkaan, ja nyt täytyy vaan toivoa, että se kestää sepelit, joita vielä ei ole harjattu pois. Myös Avantista otin jääketjut pois ja työlaitteeksi vaihdoin kauhan ja puskulevy meni odottamaan ensi talven lumia.
Maanantaina olin pyörällä toimistolla. Aamulla oli yhdeksän astetta pakkasta ja paikoin oli taas lumista ja jäistä. Illalla kotiin polkiessa oltiin jo plussan puolella eikä liukastakaan enää ollut, mutta jokunen lumikuuro kotimatkan aikana tuli.
Tiistaina olin kotikonttorilla, ja illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Myös keskiviikkona töitä kotoa päin. Illalla poljin Rouvyssä 77 minuuttia 211W keskiteholla. Kilometrejä ei paljon kertynyt, mutta nousumetrejä sitäkin enemmän.
Torstaina taas pyörällä konttorilla. Aamulla pikku pakkasta ja illalla kuutisen astetta plussan puolella. Iltareeninä oli 70 minuutin pyöräily 200W keskiteholla. Tällä kertaa reitti oli aika tasainen – ainakin edellisiin pyöräilyihin verrattuna.
Perjantain keli työmatkapyörilyyn oli torstain kaltainen. Komeeta keliä on. Ainoa haitta on kauhea tiepöly. Illalla vielä tunti kotisalia.
Lauantaina aamupäivällä kävin Ylöjärven uimahallissa uimassa 2,4 kilometriä vaparia pullarin kanssa. 600m:n pätkissä menin. Iltapäivällä aloitin ulkomaantiepyöräkauden. Alla tosin oli gravel-pyörä, kun maantiepyörää ei vielä uskaltanut ottaa kehiin. Gravel-pyörä sai talven aikana osasarjapäivityksen. Myös kiekot ja renkaat menivät uusiksi. Pyörä pysyi hyvin kasassa ja toimi moitteetta. Sram:n sähkövaihtaja napsutteli täsmällisesti vaihteet paikalleen, Huntin kuitukiekot kohisivat vakuuttavasti ja Tufon renkaat ujelsivat mukavasti asfaltin pinnassa. Kausi tuli avattua Siuron viiskymppisellä. Keli oli kohdillaan, sillä lämpöä oli kuutisen astetta ja aurinko lämmitti vielä mukavasti lisää. Jonkin verran oli kyllä tuulista. Aikaa kului 1:52 ja keskitehot 200W.
Sen verran mukava lauantain lenkki oli, että päätin tehdä sunnuntaina pidemmän. Reitti kulki Tottijärven, Vesilahden, Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului 3:43. Keskitehot olivat 192W. Keli oli jo lauantaita parempi, sillä lämpöä oli jokunen aste enemmän ja tuulta vähemmän. Tiepöly oli vaan aika ikävä, etenkin Turuntiellä, jossa jouduin jokusen kilometrin ajamaan. Jalat olivat vähän väsyneet, ja muutenkin loppumatka oli raskaan oloinen. Mutta hyvä että ulkokausi on saatu näinkin ajoissa käyntiin.
Vaikka talvi olisi ollut kuinka leuto ja vähäluminen, niin keväät ovat aina samanlaisia. Siinä vaiheessa kun kevään tulo näyttäisi alkaneen, niin silloin aina kelit kylmenevät ja lumisateet saapuvat. Näin on käynyt myös tänä keväänä ja tällä viikolla. Lunta on satanut parina päivänä viitisen senttiä, ja etenkin öisin, on ollut ihan kunnon pakkasia.
Treeniviikko on ollut jonkin verran löysempi, ainakin tuntimäärällisesti. Tunteja on verottanut etätyöpäivät, joita tälle viikolle kertyi kolme kappaletta.
Maanantaina olin kotikonttorilla, ja muutenkin pidin treeneistä lepopäivän. Tiistaina kävinkin sitten pyörällä toimistolla. Mennen tullen oli pari astetta pakkasta. Aamulla oli vielä vähän liukkaan oloista kun maanantaina sataneet lumet olivat sulaneet ja jäätyneet. Iltapäivällä oli jo ihan sulat kevli:t. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.
Keskiviikkona taas kotikonttorilla. Illalla poljin 75 minuutin sisäpyöräilyn Rouvyssa 186W keskiteholla.
Torstaina oli työmatkapyöräilyjen vuoro. Pakkasta oli viitisen astetta ja luntakin sateli pikkaisen. Illalla oli jälleen ohjelmassa sisäpyöräilyä. Vähän reilun tunnin poljin 215W keskiteholla.
Perjantaina vähän mamoilin ja jäin kotikonttorille kun pakkasta oli kymmenisen astetta, enkä jaksanut pukea lisävaatteita pyöräilyyn. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Lauantaina kävin aamupäivällä pyörällä Ylöjärven uimahallilla uimassa 2,2 kilometriä vaparia pullarin kanssa. Aikaa kului 50 minuuttia taukojen kanssa. Taukoja ei ollut kuin kaksi kappaletta sillä uintipätkät olivat 750 metrin mittaisia. Jälleen sai uida rauhassa kun radalla ei ollut muita uimareita. Illalla, ennen saunaa, poljin vielä Rouvyssä 1:12 211W keskiteholla.
Sunnuntaina oli tullut taas talvi, sillä yöllä oli satanut lunta viitisen senttiä. Olisikohan ollut tämän talven viimeiset lumihommat, joita pääsi A:lla lykkimään. Ulkona paisteli hienosti aurinko ja oli niin komea kevätsää, mutta istahdin kuitenkin sisäpyörän selkään ja poljin 4:20 174W:n keskiteholla. Ihan mukavasti jaksoi, vaikka alussa jalka tuntuikin hieman väsyneeltä.
Ensiviikolla näyttäisi jälleen ilmat lämpenevän. Öisin taidetaan kuitenkin vielä olla säännöllisesi pakkasella, joten lumet eivät vielä ensi viikolla sula pois.
Melkein kaksi viikkoa ehdeinkin olemaan poissa toimistolta, mutta nyt sitten tällä viikolla tulikin käytyä siellä joka päivä. Koko viikon onkin ollut hyvät työmatkapyöräilykeli, sillä plussalla on oltu ja alusta on sulanut. Paikoin on alettu jo pyöräteitäkin harjailemaan sepelistä puhtaaksi. Uskaltauduinkin jo vaihtamaan maastopyörään taakse kesäkumin. Pieni riskihän tuo on, kun sen verran paljon kuitenkin vielä sepeliä löytyy pyöräteiltä. Samalla kun vaihdoin kesäkumia, huomasin että kiekosta oli kaksi pinnaa irti ja ne piti samalla vaihtaa uusiin. Onneksi minulla oli varapinnoja kaapissa, kun syksyllä purin yhden kiekon ja otin siitä pinnat talteen. Ihan samanlaisia kuin alkuperäiset ne eivät olleet, mutta eiköhän noillakin pärjää. Tuli sitten samalla ensimmäistä kertaa opeteltua pinnojen vaihto ja kiristys.
Maanantai ja tiistai oli vielä kurkussa sellaisia tuntemuksia, etten uskaltanut tehdä muuta kuin työmatkapyöräilyt.
Keskiviikkona uskalsin tehdä jo tunnin kotisalitreeninkin, ja torstaina tunnin sisäpyöräily 192W keskiteholla. Perjantaina oli myös kotisalitreenin vuoro. Tällä kertaa vain kolmen vartin mittainen.
Lauantaina kävin aamupäivällä Ylöjärven uimahallilla uimassa 2.1 kilometriä vaparia pullarin kanssa. Aikaa meni taukoineen n.51 minuuttia. Aika rauhassa sai jälleen uida. Illalla poljin vielä Rouvyssä pari reittiä läpi. Ensin 1:15 191W keskiteholla ja heti perään 24 minuuttia 208W teholla.
Sunnuntaina ehdein ennen Alastarolle juhliin lähtemistä polkea 3.5 tuntia Rouvyssä suht kevyellä, 165W keskiteholla.
Aika hyvin alkaa olla jo toipunut parin viikon takaisesta sairastelusta. Limaa nousee vielä kurkkuun, mutta muuta ei oikeastaan ole taudista enää jäljellä.
