Viikko 19-20/2026 (4.-17.5.2026)

Maanantaina oli ohjelmassa 126 kilometrin tasamaalenkki, johon kului aikaa hieman päälle 4.5 tuntia. Nousua ei ollut kuin 800 metriä, joten keskarikin pääsi nousemaan melkein 28 km/h. Keskitehot 144W. Sää oli ihan mukava, aurinko pääosin paisteli ja lämpöä oli hieman päälle 20 astetta. Eli juuri sopiva, kun ei ollut liian kuuma eikä koko ajan porottanut siniseltä taivaalta. Lenkkiin mahtui aika paljon itselleni uusia ajopätkiä. Alkuun poljin Palmasta itään etelärannikkoa seuraillen. Ensimmäinen tunti oli melko tylsää ison tien reunassa ajamista puskamaisemia katsellen. Tämän jälkeen alkoi tulla viljavampaa ja mukavampaa maisemaa. Pääsin myös tässä vaiheessa vähän vauhdikkampaan kyytiin, kun isompi porukka tuli ohi ja pääsin ajamaan heidän peesiin. Pitkä pätkä mentiin mukavaa 40 km/h vauhtia, eikä tehnyt tiukkaakaan pysyä mukana. Ensimmäinen mainittava paikka johon tulin oli Ses Salines. Sieltä hienoja cameja pitkin Santanyihin ja edelleen saaren kaakkoiskulmaan Cala d’Or lomapaikkaan, joka oli päivän etäisin paikka. Takaisin päin ajoin jälleen hienoja teitä pitkin, ensin Campokseen, sitten matka jatkui vähemmän hienompaa tietä (mottoritien vieressä menevää pienempää tietä) Llucmajoriin ja sieltä pitkää suoraa tietä takaisin hotellille Palmaan. Aika lopussa tuli pieni suhjusadekuuro, mutta sen verran mitätön, ettei sitä juuri huomannut, laseihin vain tuli vähän tippoja.

Myös tiistaille olin suunnitellut sisämaan lenkin. Mittaa reitille kertyi 154 kilometriä, aikaa kului 5:40, nousumetrejä 1300 ja keskitehot 149W. Jälleen oli mitä hienoin pyöräilysää, pitkälti samanlainen kuin maanantainakin, mutta ehkä vähän aurinkoisempaa. Tuuli oli aika napakka etelästä päin. Ikävien alkukilometrien jälkeen pääsin jälleen hienoihin ja rauhallisempiin maisemiin. Ensin tulin Algaidaan josta jatkoin tuttua ja hienoa reittiä Sencellesiin. Tämän jälkeen taas pieni pätkä uutta reittiä Sineuun. Sineusta jatkoin ensin Muroon, sitten Santa Margalidaan ja edelleen Alcudia – Arta väliselle tielle, joka oli tämän päivän etäisin sekä pohjoisin paikka. Etelään ajaessa ensin vastaan tuli Petra. 10 km vastatuuleen nousujohteisella reitillä, jossa alustakaan ei ollut ihan priimaa oli päivän tylsin pätkä. Petrassa pysähtyin tauolle pyöräilijöiden suosimalle aukiolle, jossa tälläkin kertaa oli varmaan parisataa polkijaa. Kahvilat tekevät todellakin tiliä tällaisina päivinä. Petrasta reitti jatkui edelleen vastatuulessa Felanitxiin. Sitten matkan varrelle jäi Porreres, Randa ja jälleen Llucmajor. Hyvä päivä, ja eteenkin alkuosa reitistä todella upeaa ajettavaa.

Keskiviikkona olikin sitten vuoristoisempi päivä. Aikaa kului melkein viisi tuntia, vaikka matkaa kertyi vain 105 km. Nousumetrejä oli kuitenkin 1500. Keskitehot jäivät vaatimattomaan 132W:iin. Nousuissa ei viitsinyt kauheasti runtata ja alamäkiä sai rullailla pitkät pätkät. Jälleen tuli aika paljon itselleni uutta reittiä. Itselleni osui todella hyvä sää, jälleen edellispäivien kaltainen. Tuulilla kävi huonompi tuuri sisämaassa, kun sade yllätti ja kasteli niin pahasti, että piti turvautua bussikyytiin takaisin hotellille. Palmasta poljin ensin Santa Mariaan ja sieltä Alaroon. Alarosta suuntasin Orientiin. Tässä kohtaa meinasi kuitenkin tulla mutka matkaan, kun Orientin nousun alussa oli ilmoitus, että reitti suljettu kunnostustöiden vuoksi. Päätin kuitenkin lähteä nousemaan mäkeä, kun siinä on niin komeat maisemat, ja kääntyä sitten takisin kun ei enää pääse eteenpäin. Neljän kilometrin nousun jälkeen tiellä olikin puomi estämässä eteenpäin menemisen. Sattumalta juuri samaan aikaan puomin toiselta puolelta tuli pari pyöräilijää, ja he kertoivat, että kyllä siitä pääsee eteenpäin. Kiersin puomin ja lähdin katsomaan mitä tuleman piti. Parin sadan metrin ajamisen jälkeen tiellä oli työkoneita, mutta niiden ohi pääsi kävellen ja tämän jälkeen reitti olikin selvä. Oli kyllä tosi rauhallista ajaa Orientiin ja sieltä Bunyolaan, kun autoja ei juurikaan näkynyt eikä kauheasti pyöräilijöitäkään. Pariin otteeseen sain kertoa vastaantuleville pyöräilijöille, että mitä heillä edessä olisi tiedossa. Todella upea reitti niin ylös kuin alaskin päin. Uutta asfalttia, hienot maisemat ja mitä parahin sää. Seuraavaksi olikin vuorossa nousu Valldemossaan. Myös tässä nousussa oli upeat maisemat. Valldemossassa pysähdyin tauolle. Samalla tuli haastateltua yhtä kanadalaista vaeltajaakin. Upeat maisemat jatkuivat Valldemossastakin eteenkin päin. Erinäisen määrän nousuja ja laskuja tulin Puigpunyentiin, josta laskettelin takaisin Palmaan hotellille. Sään osalta kävi kyllä hyvä tuuri, sillä Palmaan tulessa näin että joka puolella muualla oli jo sateisen oloista, mutta itse en saanut tippaakaan sadetta niskaani. Vuoristossakin, josta juuri tulin, näytti jo aika sateiselta. Iltapäivä olikin sitten melko sateista, joten ulos ei tarvinnut kauheasti mennä.

Torstai oli reissun ainoa pyöräilystä vapaa päivä. Lähdimme aamulla ajoissa bussilla Valldemossaan tekemään pieni vaellusretki. Jo iltapäiväksi oli luvattu sadetta, joten ajoissa piti olla liikenteessä, eikä kovin pitkää retkeä vuoristossa uskaltanut tehdä. Kuutisen kilometriä vaeltelimme, enemmän ja vähemmän merkattua reittiä. Ihan rapsakoita nousuja oli tarjolla. Itselläni ei ollut kunnon vaelluskamppeita matkassa mukana, joten juoksulenkkareissa piti mennä. Etenkin alamäissä kenkävalinta oli huono, sillä useampaan otteeseen meinasin olla selälläni kun kivet pyörivät jalan alla. Kuivin kamppein kuitenkin selvisimme reissusta.

Perjantai oli jälleen pyöräilypäivä. Vuoristoon ei vieläkään tullut lähdettyä, kun iltapäiväksi luvattiin taas vesisadetta. Heti aamusta piti lähteä jälleen liikenteeseen, jotta ehtisi pyöräillä mahdollisimman pitkään kuivana. Ensin poljin Santa Eugenian ohi Sencellesiin. Alkumatkasta tuli jo pari pisaraa, mutta en antanut sen haitata. Sencellesissä alkoi sitten vähän paistamaan aurinkokin, ja siellä piti tehdä päätös, lähtisikö alkuperäiselle suunnitellulle reitille, vai lyhennetylle sadevarareitille. Päätin valita lyhyemmän reitin ja lähdin polkemaan kohti Pinaa ja Algaidaa. Algaidassa alkoi taas satelemaan vähän, mutta ei onneksi kovin runsaasti. Mutta Llucmajorin jälkeen alkoi sitten tulemaan sen verran vettä, että piti oikein pukea sadetakki päälle. Sateesta huolimatta lähdin kuitenkin vielä tekemään pientä lisälenkkiä ja suuntasin pienemmälle camille kohti Palma-Cala Pi välistä tietä. Sade lakkasi muutaman kilometrin jälkeen ja aurinkokin alkoi vaihteeksi paistelemaan, eli lisälenkki oli ihan hyvä valinta. Vähän ennen Palmaa alkoi taas satamaan, mutta kun hotellille päästyäni sade taas lakkasi ja Tuuli ei ollut vielä tullut perille, niin lähdin polkemaan häntä vastaan – tosin ajoimme sen verran ristiin, että emme kohdanneet. Matkaa kertyi 108 kilometriä ja aikaa kului 4 tuntia. Keskitehot 137W. Kylmä ei onneksi tullut vaikka välillä satelikin, lämpöä oli kuitenkin 18 astetta.. Illalla kävin vielä juoksemassa 10 kilometrin lenkin rantaväylää pitkin kohti länttä. Nyt aurinko paisteli ja muutenkin oli hikinen sää juosta. Aikaa juoksuun meni 47 minuuttia, eli keskari oli 4:43 min/km. Ei ihan tuorein jalka, mutta tulipahan juostua.

Ei ollut lauantaillekaan vielä ennustettu poutasäätä, luvassa oli jopa ukkosta. Onneksi sateet oli ennustettu jälleen vasta iltapäiväksi, joten aamusta aikaisin kun pääsi liikenteeseen, niin kuivana voisi pysyä. Reitti kulki ensin Llucmajoriin, sieltä Santa Eugeniaan, Binialiin ja Incaan. Incasta Biniamariin, Binissalemiin ja Santa Mariaan. Tällä välillä aikoi tummia pilviä kasaantumaan vuoriston seudulle ja siellä näytti tosi synkältä. Mutta onneksi suuntasin pois päin tummemmista pilvistä. Santa Mariasta suuntasin hotellille Portalin ja San Jordin kautta. Ihan loppumatkasta tuli pari tippaa vettä, mutta ei niin paljon että olisi kastellut. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului vähän alle neljä tuntia. Keskitehot olivat 140W. Tosi hyvä ajokeli, kun lämpöä oli 20 astetta ja oli pilvistä. Etelätuuli vähän kiusasi, etenkin loppumatkasta. Illalla kävin vielä testaamassa paikallisen tumman ja tuhdin tädin hierontataidot, kun olin varannut 50 minuutin käsittelyn. Vähän erillainen kokemus kuin suomalaisen käsissä oleminen.

Sunnuntai oli sitten vihdoinkin säältään sellainen päivä kuin edellisinäkin vuosi oli meillä ollut. Eli vain lämpöä ja paistetta. Uskallauduin nyt pitkälle vuoristoretkelle. Reitti kulki ensin Palman keskustan läpi kohti Palmanovaa ja sieltä edelleen Port d’Andratxia. Tällekin välille mahtui jo ihan mukavia nousuja vaikka vuoristoon en vielä ollut päässytkään. Tuolta Andratxin satamasta alkoi sitten nousut. Ensin kapusin pienempää tietä s’Arracoon ja sieltä Andratxin keskustaan. Andratxista alkoi sitten pitkien nousujen ja laskujen sarja. Upeissa maisemissa ja säässä sai ajaa useamman kymmenen kilometrin matkan ja parin tunnin ajan ennen kuin pääsin Valldemossaan, jossa pidin pienen tankkaustauon. Sitten palasin takaisin MA-10 -tielle, jota pitkin jatkoin Solleriin. Sollerissä matkaa oli takana 110 kilometriä ja 5 tuntia. Vielä olisi kuitenkin edessä päivän pahin nousu, eli 14 kilometrin yhtäjaksoinen raastava vääntö Puig Majorin tunnelille. Nousumetrejä kertyy noin 850 ja keskimääräinen jyrkkyys on 6%. Ja kun aurinkokin paistoi sopivasti koko matkan, niin paita oli huipulla aika märkä. Nousuun kului aikaa hieman päälle tunti. Puig Majorilta matka jatkui vuoristossa vielä noin viidentoista kilometrin matkan, Llucin huoltoasemalle asti. Tuolla pidin jälleen pienen energian tankkaustauon. Sitten olikin jonkin aikaa laskettelua serpentiinitiellä Selvaan. Loppumatka menikin sitten aika kovassa vastatuulessa Binisalemin ja Santa Marian kautta takaisin hotellille. Mittaa päivälle tuli 190 kilometriä ja ajoaika 8:25. Nousumetrejä kertyi hieman päälle 3000m. Perille päästyäni saikin mennä melkein suoraan illalliselle ja sitten nukkumaan.

Myös maanantaille oli luvattu lämmintä ajosäätä. Maanantai oli myös meidän 24 v hääpäivämme, ja perinteiseen tapaan teimme hääpäiväpyöräilyn. Se sopi ihan hyvin, sillä kevyempi alku pyöräilypäivään sopi ihan mainiosti. Ajelimme yhdessä Incaan leivoksille Santa Eugenian ja Sencellesin kautta. Incasta lähdimme omille reiteilemme. Itse lähdin kohti Campanetiä, jonka jälkeen pääsin hienolle, reilun 10 kilometrin mittaiselle maisemareitille. Tuolla pätkällä pyöräilijöitä tuli vastaan solkenaan, vaikka muuten päivä oli melko hiljainen pyöräilijöiden osalta. Päivän nousu alkoi Pollencasta ja päätyi Llucin huoltoasemalle. Hieno, mutta lämmin päivä oli taas tällekin nousulle, jota oli noin 15 kilometrin verran. Nousumetrejä ei ollut yhtä paljon kuin Puig Majorille, mutta kyllä tuossakin sai nousta 500 nousumetrin verran. Tällä kertaa en pysähtynyt Llucin huoltoasemalle, vaan lähdin heti laskettelemaan Camariin. Sieltä jatkoin Biniamarin kautta Incaan ja sitten  Binissalemin kautta Santa Mariaan ja Portolin kautta takaisin hotellille. Päivän mitaksi tuli 140 kilometriä ja vajaa 6 tuntia. Nousumetrejä kertyi 1400 ja keskitehot olivat 122W.

Tiistai olikin sitten reissumme viimeinen ajopäivä. Tällekin päivälle olin suunnitellut vuoristopätkiä. Tosin olin hieman epävarma, että kuinka jaksava jalka enää olisi, eli voisiko kaikkia suunniteltuja nousupätkiä ajaa. Ensin suuntasin Palman keskustaa hieman kiertäen Bunyolaan ja sieltä sitten heti Solleriin johtavaan serpentiininousuun. Kaksi asiaa nousussa ihmetytti. Ensinnäkin kuinka hiljaista reitillä oli, juuri ketään ei tullut vastaan eikä ohituksiakaan tullut kuin pari. Sää oli kuitenkin hieno ja sopivan lämmin, tosin kello oli vasta hieman päälle aamuysin. Toinen mikä ihmetytti oli että jalka oli tosi hyvässä iskussa. Nousussa ei tuntunut juurikaan väsymyksen merkkejä. Lasku Sollerin satamaan olikin sitten pääosin jarrukahvalla seisomista. Aluksi serpentiiniä oli sen verran paljon ettei vauhdit päässyt nousemaan, mutta mutkiin piti koko ajan jarrutella. Loppulasku rantaan oli taas niin vauhdikasta, että täysillä ei uskaltanut mennä, vaan jarrua piti käyttää. Sollerin satamassa pidin pienen stopin ja sitten suuntasin kohti rannikkovuoristoa suuntana taas kerran Valldemossa. Edelleen ihmetytti samat kaksi asiaa kuin Sollerin nousussakin – hyvin kulki ja hiljaista oli. Koska jalka oli vielä sen verran hyväsä iskussa, niin päätin käydä katsomassa Valldemossan sataman, jossa en ollut aiemmin käynyt. Se oli vähän kuin Sa Calobran mäki, mutta pienempää ja huonokuntoisempaa tietä. Jälleen piti olla koko ajan jarrukahvalla, ja viiden kilometrin tiukan alamäen aikana ehti jo miettimään, miten tämän jaksaa vielä nousta ylöskin. Alhaalla taas pieni tauko ja sitten takaisin samaa serpentiiniä ylös. Valldemossan keskustaan päästyäni sää oli vielä hieno, mutta pilvistymään päin. Tällä kertaa en pysähtynyt Valldemossassa, vaan lähdin heti jokusen kilometrin mittaiseen vauhdikkaaseen laskuun. Santa Mariassa pidin vähän pidemmän paussin kun pysähdyin kahvilaan täydentämään energiavarastojani. Ennen Santa Mariaa tuli jo pari tippaa vettä, mutta kun intoa oli vielä jäljellä, niin päätin lähteä tekemään lisälenkkiä kohti Santa Eugeniaa. Santa Eugenian jälkeen alkoi ensimmäisen kerran satamaan vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan ihan hirveästi eikä pitkää aikaa. Algaida oli seuraavaksi matkan varrella ja sielläkin tuli muutama tippa vettä. Sää näytti kuitenkin aika poutaiselta ja kun tulin Randan kohdalle, niin päätin nousta Puig de Randalle, jossa sijaitse Curan luostari. Nousua ei ollut kuin viitisen kilometriä, mutta nousuprosetti 5 luokkaa. Kun pääsin huipulle, niin alkoi olemaan hieman viileää ja kun lähdin laskuun, niin alkoi taas satelemaan. Sade vain koveni alaspäin tultaessa ja serpentiinillä sai olla varovainen. Kerran takarengas lähtikin vähän liirtoon märällä alustalla, ja tämän jälkeen alas tuli tultua entistäkin varovaisemmin. Randassa vettä alkoi satamaan jo sen verran paljon, että piti pukea oikein sadetakki päälle ja ottaa aurinkolasit pois päästä. Pitkä ja suora vauhdikas lasku Llucmajoriin oli hieman ikävä kun vettä tuli päin naamaa sen verran kovaa, ettei meinannut pystyä pitämään silmiä auki. Llucmajorin jälkeen suuntasin sitten suorinta tietä kohti hotellia, vaikka sadekin lakkasi ja lisätakkia sai ottaa pois päältä. Lyhyemmäksi suunnitellulle päivälle tulikin sitten mittaa 152 kilometriä ja aikaa kului 6:40. Nousumetrejä 2100m ja keskitehot 132W.

Reissu oli kaikin puolin ihan onnistunut, vaikka sää olikin edellisiä vuosi epävakaisempi. Muutama päivä ehkä lyheni sääennusteen vuoksi, mutta muuten suunnitelmat toteutuivat. Pilvisemmät kelit auttoi kyllä siihen, ettei lämmöt nousseet edellisten vuosien lukemiin, joka oli ihan hyvä asia. Yhdestätoista lomapäivästä kymmenenä tuli poljettua. Joka päivälle tuli ainakin vähän uutta, itselleni ennen ajamatonta reittiä. Yhteensä matkaa kertyi hieman päälle 1200 kilometriä ja aikaa noihin meni vähän reilu 50 tuntia. Nousua kertyi noin 12000m. Keskivauhdit ja -tehot pysyivät odotetusti alhaisina. Ylämäissä ei uskaltanut ottaa isoja tehoja, jotta jaksaa koko reissun ajan, ja alamäkiä oli sen verran paljon, että 0-watteja tuli pitkiä pätkiä. Samasta syystä keskivauhdit pysyivät alhaisina, kun ylös ei parantunut ajaa kovaa ja alas taas ei oikein uskaltanut. Myös kylien ja kaupunkien läpi ajaminen on tosi hidasta, kun on pieni kujia, risteyksiä ja muuta liikennettä. En tiedä tuntuiko vaan, mutta mielestäni pyöräilijöitä oli vähemmän kuin edellisinä vuosina. Voi olla, että Palman päässä on muutenkin vähemmän polkijoita kuin Alcudiassa. Palmasta pääsee kyllä nopeammin hienoihin vuoristomaisemiin, mutta muuten saaren pohjoisosan majoituksista pääsee mukavammille reiteille. Hotellikin oli ihan OK. Aamupala ja illallinen, jotka kuuluivat hintaan, olivat ihan riittävän monipuoliset, ja vaikka yritti syödä maltilla, niin etenkin illalla tuli syötyä liikaa. Meluisampi paikka joka tapauksessa tämä Helios-hotelli oli. Lentokenttä on melko vieressä, ja huoneiden välinen äänieristys tuntui aika huonolta. Mutta mikä parhainta, koko matkan itse olin terveenä, ja kalusto ja itsekin pysyivät ehjänä sekä ajon että matkustamisen ajan. 

Keskiviikko oli lentopäivä. Iltapäivällä olimme Hesassa, ja kotiin ajon jälkeen kampetta pesuun ja pyörän kasausta.

Torstaiaamuna Ylöjärvellä sateli vähän vettä. Se kuitenkin taukosi aamupäivän aikana, ja lähdinkin tekemään Nokian paloaseman juoksulenkkiä. Lämpöä oli edellisiin päiviin ja sijaintiin verrattuna puolet vähemmän, eli kymmenen astetta. Pitkissä kamppeissa piti lähteä lenkille, kun oli niin kylmän tuntuista. Juoksu tuntui yllättävänkin hyvältä ja kevyeltä. 13.5 kilometrin lenkki meni hieman päälle tuntiin, eli keskari oli 4:39 min/km. Lopussa tuli jopa otettua 1.5 kilometriä vähän reippaampaa vauhtia. Hyvä fiilis jäi lenkistä. Päivällä ajelimme mökille viettämään pidennettyä viikonloppua. Keväämmällä aloitettu klapihomma tuli saatettua maaliin.

Perjantaina etämökkitoimistolla. Töiden jälkeen kävin polkemassa mökiltä Huittinen – Huhtamo -lenkin. Matkaa kertyi 76 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2.5 tuntia. Tuulen suunta oli kaakosta, joten Huittisiin päin pääsi aikas haipakkaa. Loppumatka olikin sitten vasta- tai sivutuuleen puskemista. Keskari oli kuitenkin reippaan alkumatkan ansiosta napsun päälle 30 km/h, vaikka reitillä oli 7 kilometriä hiekkatietäkin. Keskitehot olivat 174W.

Lauantaina aamupalan jälkeen pariksi tunniksi klapien kasaushommia. Sitten lähdin juoksemaan Harittu – Tursa – Valajärvi -lenkkiä. Lopussa kiersin vielä Runkan ja Särkän kautta, jotta matkalle tulisi mittaa 24 kilometriä – ja tuli muutama sata metriä päällekin. Aikaa kului 2:05, eli keskariksi tuli 5:07 min/km. Yllättävän kevyesti kulki ja keskisykekin jäi mukavasti 119bpm:iin. Sää oli myös mitä mainioin juoksenteluun. Lämpöä 15 astetta, melko pilvistä ja tyyntä. Lyhyissä sai juosta ensimmäistä kertaa Suomessa tällä kaudella. Loppupäivä menikin sitten Alastarolla tavaran inventoinnissa.

Sunnuntaiaamusta ensin pari tuntia risujen silppuamista. Sitten lähdin polkemaan kotiin päin. Reitti kulki tällä kertaa ensin Koskioisiin, sieltä Urjalankylän kautta Halkivahaan, ja sieltä edelleen Sammaljoen ja Sastamalan kautta Häijääseen, jossa poikkesin K-marketilla hakemassa vähän lisäenergiaa. Loppumatka kulki Heinijärven ja Sasin kautta kotiin. Matkaa kertyi 146 kilometriä ja aikaa kului 4:50. Keskariksi tuli jälleen napsun päälle 30 km/h 173W keskitehoilla. Lounaasta tuuli melko reippaasti. Sastamalaan (80km) asti oli sivutuulta, mutta sitten sai purjentia myötätuulessa jokusen kymmenen kilometrin ajan. Aluksi oli hieman viileää, mutta lämpö nousi 17 asteeseen ja alkoi kyllä tarkenemaan. Aika paljon aurinko paistoi, taivas puolipilvinen.