Viikko 24/2026 (8.-14.6.2026)
Ei ole ollut vielä tämäkään viikko täysin terve. Melkoista liisteriä on tullut rööreistä koko viikon. Enpä ole antanut sen juuri haitata, vaan jokunen lenkki on tullut jo tehtyä.
Kesäisiin hellelukemiin ei ole tällä viikolla päästy, paremminkin on ollut vähän kolean oloista ja sateistakin. Uusi pihalampemme on siis saanut täytettä ihan ääriään myöden.
Maanantaina kävin konttorilla ensimmäistä kertaa viikkoon. Pyörällä uskaltauduin lähteä liikenteeseen.
Myös tiistaina pyörällä konttorilla. Illalla uskaltauduin puolentoista tunnin hierontaankin. Hieman arvelutti lähteä pöydälle makailemaan, että kuinka tukkoon röörit siinä menevät. Yllättävän hyvin kuitenkin pystyin makoilemaan kun otti vähän nenäsuihketta etukäteen.
Keskiviikkona poljin töihin maantiepyörällä Säijän ja Lempäälän kautta. Lämpöä oli 15 astetta, joten ihan hyvin tarkeni, kun laittoi yläpäähän vähän pidempää hihaa päälle. 52 kilometriä kertyi matkaa ja aikaa kului tunti kolme varttia. Keskitehot 159W. Jalka ei kovin kova iskussa.
Torstaina oli töiden jälkeen iltaohjelmaa työporukalla. Pyörällä ei siis voinut mennä, kun sitä ei päässyt ajamaan takaisin kotiin. Laitoin siis lenkkarit jalkaan ja köpöttelin töihin jalkapelillä. Matkaa kertyi 15.3 kilometriä ja aikaa kului 1:14, eli keskari oli 4:52. Ihan mukavasti juoksu kulki, vaikka edelleen oli tukkoista, eikä yli viikkoon ole tullut juostua. Illalla sitten Megazonea, ruokaa ja juomaa.
Perjantaina olin kotikonttorilla. Hieman oli tukkoinen ja väsynyt päivä. Syynä edellisen päivän riennot. Etureidetkin olivat tulleet kipeiksi.
Lauantaina suuntana oli Kotka. Matka alkoi gravel-pyörällä, kun polkaisin ensin Tampereen rautatieasemalle. Junalla matkasin ensin Riihimäelle. Riihimäeltä hyppäsin Lahteen menevään junaan, ja kello kymmenen aikoihin olikin jo Lahden asemalla valmiina graveloimaan kohti Kotkaa. Pienen pyörimisen jälkeen löysin oikean suunnan kohti Nastolaa. Vähän Nastolan jälkeen käännyin pienemmälle tielle, joka muuttui vähäksi aikaa hiekkatieksi. Elimäellä alkoi vähän tiputtelemaan vettä, joka kyllä oli odotettavissakin. Oli vain arvoitus, missä vaiheessa sitä alkaisi tulemaan. Anjalassa poikkesin kapuassa ottamassa vähän energiaa kupuun. Tuossa vaiheessa oli jo melko märkä olo. Vielä oli poljettavaa parikymppiä Kotkan lentokentälle. Vettä satoi koko loppumatkan. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa meni 3:45. Viimeinen kolmannes vesisateessa. Kotkaan saavuimme siis Jukolan vuoksi. Tuuli oli tullut Porvoosta autolla jo vähän aiemmin, jotta ehti Venlojen viestiin. Autolle päästyäni kuivaa kampetta mukaan ja kohti Jukolan suihkuja. Positiivista oli, että Venlojen viestistä huolimatta, myös miesten puolen saunat olivat lämpimänä ja pääsin lämmittelemään viluni pois ja vaihtamaan kuivaa päälle. Tuulin tultua maaliin lähdimme ajamaan kohti Sea Hotel Mäntyniemeä. Itse olin alkuun valmis kyllä nukkumaan teltassa tai autossa, mutta kun keli muuttui tosi sateiseksi, niin hotelliyö ei haitannut laisinkaan. Etenkin kun edelleen oli räkäinen olo ja selkäkin oli alkanut taas vähän vihoittelemaan.
Yöllä tuli useaan otteeseen herättyä katsomaan, missä vaiheessa joukkueemme viesti kulki. Kuudelta kello soitti ja sitten pikaisesti aamupalaa kupuun ja kohti kisakeskusta. Lähtöalueelle tulin hyvissä ajoin – vähän liiankin. Reilun tunnin verran odottelin viestikapulaa, mutta se myöhästyi parilla minuutilla, joten jouduin/pääsin uusintalähtöön, joka oli klo 9:30. Odottelu ei haitannut ollenkaan, sillä oli poutaista ja ihan riittävän lämmintäkin. Tuuli oli aika napakkaa ja lähtöalue paikoin melko mutainen, joten märissä kengissä oltiin ennen kuin edes metsään oli päästy. Paikkani karttapuomilla oli melko loppupäässä, vaikka numeromme oli aika pieni. Jouduin siis melkoiseen ruuhkaan heti lähdössä ja paikoin meno oli ihan kävelyä. Meltsän puolellakin oli melko ruuhkaista melkein koko ajan. Pitkissä letkoissa mentiin ja tiheimmissä kohdissa joutui kävelemään kun ohi vaan ei päässyt. Illan ja yön sateet olivat kastelleet metsän hyvin. Mutaista oli ja ojissa hyvin vettä. Koko matka mentiin siis märissä kengissä. Se ei haitannut yhtään, kun muuten oli tosi hieno suunnistussää. Oli poutaista ja puolipilvistä. Lämpötila ehkä viidentoista asteen tienoilla. Pari-kolme isompaa pummia tuli, mutta muuten rastit tulivat aika hyvin vastaan, kun letkat ja urat veivät niille tehokkaasti. Vaikea sanoa hidastiko vai nopeuttiko yhteislähtö suoritustani. Ilman yhteislähtöä metsässä olisi ollut paljon väljempää juosta, mutta olisiko rastit löytynyt sitten niin hyvin. Ei voi tietää. Olin siis ankkuriosuudella, jonka mitta oli 15.9 kilometriä. Mittariini tuli kuitenkin pummien ja muiden reitinvalintojen vuoksi 19.6 kilometriä. Aikaa metsässä kirmailuun kului 2:45. Punkalaitumen kunnon porukassa mentiin tänäkin vuonna. Selkä ei onneksi vaivannut metsässä eikä pieni nenän tukkoisuuskaan tuntunut haittaavan.