Maanantai

• Aamulla työmatkapyöräily, 16,5 km, n.55 min. Lumista oli ja pakkasta -11 astetta. Uutta lunta oli tullut yöllä hieman ja pyörätiet hieman heikosti auratut. Pirkkalan pätkä hoidettu perinteisesti kaikista huonoiten.
• Aamulla kuntosalitreeni Partolan GoGo Expressissä, 60 min. Perussatsi: Vatsa, selkä, jalkaprässi, pohkeet, pakara, lonkankoukistaja /-ojentajat, hoover, vinot vatsat, hapat, ojentajat, rintalihakset, Vibrogym
• Illalla työmatkapyöräily, 16,5 km, n.55 min. Pakkasta -12 astetta. Pyörätiet aamua paremmassa kunnossa.

Tiistai

• Aamulla Partolan GoGo Expressissä matolla juoksua 60 min. Matkaa kertyi 12,5 km. Maton nousukulmaksi laitoin heti alusta 1:ksi ja noupeutta säädin siten, että sykkeet pysyisivät 140 kieppeillä. 13 km/h asti vauhtia sai nostaa, mutta puolen tunnin kohdalla sykkeet alkoivat nousta sen verran, että vauhtia piti alkaa laskemaan. Yllättävästi tuo nousukerroin nosti sykkeitä. Muutenkin meno vähän väsyneen oloista. Päälle juoksin vielä salilta töihin reilut kaksi kilometriä / vajaa 13 min. Jalassa olleet Nike Vomerot eivät pitäneet lumella yhtään. Aivan kelvottomat talvijuoksukengät.
• Illalla piti mennä tekemään hiihtolenkki, mutta pakkasta oli töistätullessa -20 astetta, joten hiihto jäi tekemättä.

Keskiviikko

• Aamulla Partolan GoGo Expressissä matolla juoksua 60 min. Matkaa kertyi 13,8 km. Kiihtyvävauhtinen harjoitus. Ensimmäinen 10 min verryttelyä, sitten vauhdin nosto 13 km/h. Tästä eteenpäin 2,5 min välein vauhdin nostoa 0.1 km/h. 40 min jälkeen tihensin vauhdin nostoväliä siten, että 50 min:ssa vauhtia oli 15 km/h. Seuraavat 8 minuuttia vauhdin nostoa minuutin välein siten, että viimeinen minuutti 18 km/h. Lopuksi pari minuuttia verryttelyä. Harjoitus meni mukavasti ja etenkin vauhdikas juoksu tuntui hyvältä. Päälle juoksin taas salilta töihin reilut pari km / reilu 12 min. Nyt jalassa Asics:n Trainerit ja edellispäivän kaltaista lipsuttelua ei esiintynyt.
• Illalla piti taas mennä hiihtämään, mutta jälleen oli -20 astetta pakkasta, joten hiihdot jäi tekemättä

Torstai

• Loppiaisen vapaapäivän kunniaksi aamusta Lielahden GoGo Expressiin matolle juoksemaan 75 min:ksi. Matkaa kertyi 16,85 km. Nousuksi asetin heti alussa 0.5. Alussa vauhti 12,5 km/h. 15 min kohdalla nostin vauhdin 13 km/h, 30 min kohdalla 13,3 km/h ja 45 min kohdalla 13,5 km/h. Tunnin kohdalla nostin vauhdin 15 km/h ja sitten 5 minuutin ajan nostin vauhtia 0.1 km/h / min. Seuraavat 5 min vauhdin nostoa 0.2 km/h / min. Lopuksi 4 min verryttelyä. Juoksu tuntui todella hyvän tuntuiselta, ja vauhdikkaampikin juoksu maistui.
• Miesten Tour de Ski kisan jälkeen ladulle. Hiihdin Lamminpään majan, Julkujärven ja Koukkujärven kautta kiertävän lenkin. Pakkasta oli -6 astetta ja tuuli oli melko kova. Metsäpätkillä puista pyrytti lunta naamalle melko runsaasti, ja peltopätkät olivat vastatuulta. Muutan hyvä keli. Loppumatkasta meinasi yllättää pimeys, sillä koko kierros ei ole valaistu. Mutta vielä klo 16:30 näkee kyllä hiihtää suht hyvin ilman valaistustakin.

Perjantai

• Päivällä hiihtoa 41 km. Aikaa kului 3:35. Perjantai oli  omaa lomaa töistä, siispä ladulle. Yöllä oli tullut jokunen sentti uutta lunta ladulle, mutta onneksi latukonemies oli ollut aamulla ahkera. Pakkasta -5 astetta ja jonkin verran tuulista. Lunta sateli vähäsen koko matkan ajan eikä näin ollen luisto ollut järin kummoinen. Vaikka vauhti oli rauhallinen, niin 30 jälkeen alkoi painamaan ihan tosissaan. Loppumatkasta ei meinannut jaksaa lykkiä eteenpäin ollenkaan. Taisi aamun reilun tunnin lumihommat viedä parhaimman terän narunpätkistä.

Lauantai

• Puoliltapäivin 14 km juoksua matolla GoGo Express Lielahdessa. Treenin alkuun ja loppuun kaksi kilometriä verryttelyä ja välissä 10 km reipasta aikaan 38:50. Hieman väsynyttä juoksu oli, mutta etukäteen kuvittelin, että meno olisi voinut olla vieläkin vaikeampaa.
• Illalla saunan alle 25 km hiihto aikaan 2:05. Taisi olla tämän talven mukavin hiihtokeli. Nelisen astetta pakkasta, suht tyyntä ja ladutkin ajettu hyvään kuntoon, vaikka perjantai-iltana pyryttikin taas kunnolla lunta. Laduillakin oli melko väljää joten ohitellakkaan ei paljon tarvinnut. Päivän juoksulenkki ei painanut yhtään ja eilisen kaltaista nuukahdusta ei tullut.

Sunnuntai

• Aamupäivällä 45 km:n hiihto. Reittinä Lamminpää ja Juolkujärven majojen kautta Koukkujärvelle, ja samaa reittiä takaisin, lopuksi vielä käynti Virelässä. Aikaa kului suurinpiirtein saman verran kuin perjantainakin, mutta matkaa tuli 4 km enemmän. Keli oli siis liukkaanpuoleinen. Yöllä oli tullut sentti pari lunta ja aamulla tuli vesitihkua. Kolmasosa matkasta oli aamulla koneella ajettua latua, loput oli aukihiihdettyä ja paikoin piti itsekin vielä avata latua. Lämpö oli lähtiessä juuri ja juuri pakkasen puolella ja tulessa juuri ja juuri plussan puolella. Pitopohjasuksi piti melko hyvin ja luistokin oli pääosin hyvä.

Jaa-hans, sitä olis taas yksi vuosi lusittu loppuun, ja pitäisi vähän kurkistaa mitä sitä on vuoden aikana laatikon pohjalle kertynyt. Tärkeintä mitä olisin toivonut boxin pohjalta löytyvän olisi ollut akillesjännevaivat. Valitettavasti vaivat eivät sinne menneet, vaan jäivät edelleen pyörimään jalkoihin. Nuo samat surullisenkuuluisat vaivat vaikuttivat vuoden mittaa moneenkin asiaan ja ratkaisuun.

Vuosi alkoi totaalisella juoksutauolla, sillä vuoden ensimmäiset juoksukilometrit tulivat harjoituspäiväkirjaan vasta maaliskuun lopulla, ja silloinkin erittäin maltillisissa määrin. Talvella keskityttiinkin keräämään pelkästään hiihtokilometrejä. Talvi olikin hiihtoon sen puolesta mainio, että lunta tuli runsain mitoin, mutta toisaalta pakkanenkin paukkui koko talven poikkeuksellisen kiereänä. Hiihtokilometrejä kuitenkin kertyi reilut 2100 ja tunteja n. 170, ja hiihtokauden päätapahtuma Pirkan-Hiihtokin tuli sauvottua nyt jo 11. kerran.

Akillejännevaivojen vuoksi pidin siis koko talven juoksutaukoa, mutta maaliskuun lopulla aloin pikkuhiljaa keräämään myös tossuttelukilometrejä. Jänteet eivät kuitenkaan olleet täysin kunnossa ja päätinkin, että pitkät PK-lenkit tehtäisiin pyörällä. Tämän vuoksi perheeseen ilmaantui huhtikuun alussa italialainen kaunotar nimeltä Bianchi. Uudella maantiepyörällä tulikin kerättyä kilometrejä rutkasti enenmmän, kuin mitä vanhalla hybridillä olisi jaksanut sotkea, joten pyöräilystä tulikin mukava harjoituslisä juoksentelun rinnalle. AJ-vaivat eivät kuitenkaan äityneet niin pahaksi kesän aikana, etteikö pitkiä PK-lenkkejä olisi voinut tehdä juostenkin, joten kesällä pyöräily jäi vähälle. Vuoden aikana pyöräilykilometrejä keryi reilu 5500 ja tunteja n. 250. Tästä määrästä leijonan osa oli työmatkapyöräilyä.

Keväällä ei juoksukilpailuissa tullut käytyä, vaan kuntoa piti kasvatella maltilla. Kesällä alkoi olemaan jo jonkin näköisessä kunnossa, mutta helteinen, jopa tuskaisen helteinen kesä söi suurimpia juoksuintoja ja lenkkejä piti tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Heinäkuussa tuli juostua yksi vajaan 8 km kisa Oripäässä, ja elokussa reilun 10 km:n Pirkkalana yöhölkkä, 10 km Z-maraton Kempeleellä sekä 10 km:n IMU-hölkkä Kurussa. Syksyllä alkoi sitten juoksutulostakin tulemaan, kun Jyväskylässä tuli juostua uusi puolimaratonennätys 1:20:35. Tavoiteltu 80 minuuttia ei mennyt vielä rikki, joten hieman tuosta jäi hampaankoloon. Pari viikko myöhemmin juoksin uuden ennätykseni myös cooperin-testissä, 3460 m, joka oli iloinen yllätys. Lokakuun puolessa välissä oli sitten vuorossa koko maraton jonka juoksin Kankaanpäässä. Sielläkin tuli uusi ennätys 2:55:31, joka oli myös ihan positiivista, mutta ihan tavoitteeseen ei tullut sielläkään päästyä. Loppuvuodesta lumet tulivat taas aikaisin ja akillesjänteet eivät oikein tykänneet lumella juoksemisesta, joten siiryin ensimmäistä kertaa tekemään juoksutreenejä salille juoksumatolle. Juoksukilometrejä kertyi vuodessa pikkuisen vajaat 2500 ja tunteja n.190. Määrä on ihan hyvä, ainakin siihen nähden, että vuoden ensimmäiset 2,5 kk oli täysin juoksutaukoa.

Suunnistuskausi oli tälläkertaa melko surkea (tulokseltaa ne ovat kyllä olleet joka vuosi surkeita). Iltarasteja ei tullut juurikaan juostua, sillä yritin säästellä aj:ä juoksua varten. Kesän helteet eivät myöskään kauheasti innostaneet metsään läkähtymään. Keväällä tuli muutama kansallinen kisa käytyä, mutta siihen se melkein jäivätkin. Kesällä kylläkin käytiin Puolangalla kisailemassa Kainuun rastiviikoilla. Myös meille jo pieneksi perinteeksi muodostuneet Jukolan-viesti, Retki rogaining-kisa ja tunturisuunnistus tuli vietyä läpi tänäkin kesänä. Syksy meni suunnistuksen osalta täysin hiljaiselossa, sillä jalkoja tuli säästeltyä syksyn maratonia sylmälläpitäen. Suunnistuskilometejä keryi ainoastaan reilu 300 ja tuntejakin vain n.50.

Vuoden aikana tuli taas vaihdettua punttisalipaikkaakin. Syksyllä loppui Sykkeellä vuoden jäsenyysaika, ja toista vuotta en siellä sitten jatkanut. Työpaikan lähelle perustettiin uusi kuntokeskus (GoGo Express) jonne sitten liityinkin jäseneksi. Hyviä puolia tuossa paikassa on se, että se on sopivasti työmatkan vareella, ja toinen hyvä puoli on, että niillä on toinenkin kuntokeskus joka taas sijaitsee lähellä kotikulmia. Kun punttisalikertoja ja myös -tunteja kertyi vuoden aikana melko tarkaan 100, niin koko vuoden aikana harjoituspäiväkirjaan tuli, kaikki lajit yhteen laskettuna, n.750 tuntia hikoilua.

Vuoden viimeinen viikko oli myös tämän talven hiihtokauden avausviikkoni. Alkuviikosta tuntui vielä siltä, että tänä talvena ei hiihtoa tulekaan paljon, sillä ladulla lykkiminen ei napannut yhtään. Mutta viikonloppuna meno alkoi jo maistumaan ja sunnuntain lenkki olikin jo suorastaan nautinnollinen. Niin hiihtopainotteinen talvi kuin viime talvi oli, ei tästä taida tulla, sillä juoksukin maistuu yllättävän mukavalle, vaikka matolla joutuukin ravaamaan.

Viikko 52/2010 (28.12.2010 – 3.1.2011)

Ma: Pyöräily 13 km aika: 00:40:00.0
Ma: Punttisali aika: 00:50:00.0
Ma: Hiihto 25,09 km aika: 02:24:43.8, keskisyke: 124
Ti: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
Ti: Hiihto 19,72 km aika: 01:47:20.6, keskisyke: 122
Ke: Juoksu 16 km aika: 01:12:29.0, keskisyke: 149
Ke: Jalkahieronta aika: 01:00:00.0
Ke: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
To: Juoksu 12,3 km aika: 01:00:00.0, keskisyke: 137
To: Hiihto 19,73 km aika: 01:42:38.1, keskisyke: 128
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:55:00.0
Pe: Punttisali aika: 01:00:00.0
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:55:00.0
La: Hiihto 36,9 km aika: 03:09:55.4, keskisyke: 130
Su: Juoksu 14,3 km aika: 01:00:00.0, keskisyke: 147
Su: Hiihto 25,11 km aika: 02:04:12.3, keskisyke: 130

Tapaninpäivän lumipyry tuotti sen verran paljon uutta lunta, että minäkin uskalsin avata hiihtokauden tänään maanantaina. Pidin tämän päivän vielä töistä vapaata, joten oli hyvää aikaa käydä aamulla ensin pyörällä salilla ja sitten tekemään muutamaksi tunniksi lumitöitä. Johtuikohan tuosta aamun ohjelmasta, että hiihto ei ollut kovin innostavan oloista. Keli oli kyllä ihan mainio, mutta jotenkin ei vaan jaksanut… vanhuus näemmä tulee.

Parin viimeisen viikon ulkoilut ovat jääneet lähes pelkästään työmatkapyöräilyn varaan, sillä juoksuaskeleita ei ole tuolla lumessa ja viimassa tullut otettua. Salilla juoksumattoa on sen sijaan melko ahkerasti tullut kulutettua. Seitsemän kertaa yhteensä parin viikon aikana, joista pari kahden tunnin PK-harjoitusta ja pari reippaampaa harjoitusta, muut sitten lyhyempiä kiihtyvävauhtisia. Kyllä minä kaksi työmatkajuoksuakin tein, mutta totesin, että akillesjänteet tulevat niistä harjoituksista sen verran kipeiksi, että taitaa tämän talven juoksut tulla tehtyä sisätiloissa.

Saa nähdä miten hiihtojen käy, kun pakkasta on luvattu taas loppuviikoksi lähemmäs parikymmentä astetta. Voipi olla, että vähiin jää, mutta onneksi kausi on sentään saatu avattua.

Viikko 50/2010 (15.12.2010 – 21.12.2010)

Viikko 49/2010 (8.12.2010 – 14.12.2010)

Eipä ole viikot veljiä keskenään. Jos viime viikolla mätettiin kilometrejä oikein kunnolla, niin tällä viikolla on mätetty jotain ihan muuta. Kunnollisia juoksulenkkejä ei tälle viikolle tullut kuin kaksi, kun tiistaina ja torstaina juoksentelin työmatkoja. Juoksut sujuivat sinänsä ihan mukavasti, eikä kovista pakkasistakaan ollut harmia tällä viikolla.

Keskiviikkona olin TesKu:n järjestämässä kuntotestissä. Testi juostiin Pirkkahallissa 6 x 1000 m matkana. Aluksi, lopuksi ja joka kilometrin välissä otettiin sormesta verta josta sitten mitattiin laktaatti-arvot. Ensimmäinen kilometri mentiin ihan kävelyvauhtia, sitten vauhtia nostettiin joka kilometriä siten, että syketaso nousi 10 – 15 pykälää, ja viimeinen kilometri mentiin niin paljon kuin kintuista pääsi. Testin jälkeen tuntui siltä, että ihan hyvin meni, mutta perjantaina kun tulokset kolahti postilaatikkoon, niin totesin ettei se nyt niin mallikkasti mennytkään. Tai muuten meni ihan OK, mutta ihan viimeistä puristusta ei näemmä tullut saatua irti. Tällä kertaa aerobinen kynnys löytyi 139 sykeen kohdalta, nopeus tuolla kynnyksellä oli 4:45 ja happea liikkui 45 ml/kg/min. Vastaavat arvot reilu 2.5 vuotta sitten oli 138, 4:50 ja 44, eli pientä kehitystä on tullut. Anaerobinen kynnys on 164 kohdalla, vauhti kynnyksellä 3:45 ja hapenottokyky 57 ml/kg/min. Edellisessä testissä tämän kynnyksen arvot olivat 167, 3:45, 56. Viimeisen osuuden tulokset, eli max hapeottokyky näytti sen, että kaikkea ei testissä saanut annettua. Laktaattiarvot olivat vain 6.5, kun edellisissä testeissä tuo arvo on ollut lähellä kymmentä. Myös maksimisyke 179 (186) ja viimeisen km:n nopeus 3:20 (3:13) eivät olleet ihan sitä mitä ne olisi voinut olla. Lopuksi testaaja olikin antanut kommentiksi, että: “PK-taso on jo niin korkealla, että nyt VK II ja MK:ta mukaan”. Jep, eli kovia vetoja vaan kehiin.

Viikon toinen ja ehkä rankempi testi oli kahden päivän pikkujouluputki. Perjantaina oli työpaikan pippalot ja lauantaina tonttuiltiin kaveriporukalla. Hieman reenausta tuntuisi tarvitsevan tämäkin laji, sillä pientä hyytymistä oli havaittavissa testin loppusuoralla, eikä “laktaatit” päässyt nousemaan veressä ihan huippuunsa. Sunnuntai menikin sitten ihan hissukseen haukoitellessa, eikä muutenkaan tehnyt mieli lähteä 20 asteen pakkaseen teputtamaan. Kiitokset vaan koko tonttuseurueelle mukavasta illasta. Ja ek MaSalle mallikkaasta talvi-yö-kortteri-suunnistusradasta. Tuokin laji vaatii vielä meikäläiseltä harjoittelua.

Itsenäisyyspäivä vierähti ihan ilman kuntoilua. Tyydyin tekemään vain lumihommia ja katsomaan Tuntematonta sotilasta. Lepopäivä tekikin ihan hyvää tähän väliin, sillä kuutena edellisenä päivänä on tullut käytyä juoksentelemassa. Kilometrejäkin kertyi ihan mukavasti, kaiken kaikkiaan 94. Salilla ei tullut käytyä kuin kertaalleen, ja pyöräilytkin jäivät melko vähiin.

Tiistain ja keskiviikon juoksut tein työmatkojen yhteydessä, mutta torstain lenkki tuli tehtyä työpaikan ympäristössä. Perjantaina pidin töistä vapaapäivän ja pääsinkin pitkästä aikaa tekemään ulkona juoksulenkin valosan aikaan. Pyörätiet eivät ole olleet ihan timmissä kunnossa ja pieni lumikerros onkin haitannut juoksemista jokin verran. Kovin pitävää otetta alustaan ei ole saanut vaikka nastarilla onkin juossut.

Lauantaina kävinkin tekemässä reippaamman juoksulenkin salin matolla, sillä lumipöperöön ei huvittanut mennä telomaan paikkojaan. Kaksi ensimmäistä km menin 5 min/km vauhtia, sitten km 4 min/km, 3:32, 2 x 4, tämän jälkeen km vähän rauhallisemmin ja sitten taas 4 min/km, vajaa 2 km 3:32 ja reilu km 4. Sitten taas pari kilsaa rauhallista. Hieman oudoksuvia katseita sain, kun teputin 17 km/h vauhdilla, sillä se on aika paukutusta kun matolla päästelee menemään tuolla nopeudella. Saavat luvan tottua. Sunnuntain pitkän lenkin tein tällä kertaa ulkona. Välillä kaipasin kyllä mattoa, sillä sen verran pöperöistä pyöräteillä oli, että kenkä ei pitänyt alla ollenkaan ja akillesjänteet huusivat armoa. Reilu 23 km tuli kuitenkin mittariin.

Luntakin on tullut taas vähän lisää, mutta ei vieläkään sen vertaa, että pitäisi alkaa katsomaan suksien suuntaan. Juoksutreenit siis jatkukoot.

Viikko 48/2010 (30.11.2010 – 6.12.2010)

Kyllä se talvi taisi nyt sitten tulla ihan oikeasti. Viime viikolla vielä ajattelin, että muutama päivä pakkasta ja sitten taas lumet sulavat, mutta toisin kävikin. Tämän päivän -13 astetta ei tunnu vielä riittävän, vaan pariksi seuraavaksi päiväksi on luvattu vieläkin kylmempää, ja 10 pv:n ennustekin näyttää poikkeuksellisen kylmää säätä. Pakkasista huolimmatta olen kuitenkin tehnyt työmatkoja pyörällä ja juosten. Oikeastaan pakkanen ei sinänsä ole juurikaan haitannut, vaan pirunmoinen tuuli.

Tiistaiaamun juoksulenkillä tuli todettua, kuinka surkeat talvijuoksukengät Niken Vomerot ovat. Niissä ei ole ollenkaan pitoa lumella juostessa. Onneksi suurimmalta osin matkaa löytyi kuitenkin vielä sulaa alustaa, mutta niillä kohdin joissa oli vähänkin lunta, niin kenkä ei pitänyt ollenkaan. Torstain ja perjantain työmatkat tuli tehtyä Asics:n tossuilla ja niiden pito oli ihan eri tasoa kuin Niken.  Vomerot laitettiin nyt hyllylle odottamaan kevätkelejä.

Viikonlopun juoksut tulikin sitten tehtyä salilla matolla. Lauantaina juoksin 12 km josta 8 km oli 4 min/km vauhtia tai lopussa vähän kovempaakin. Alussa ja lopussa 2 km 5 min/km vauhtia. Täytyy myöntää, että meni tosi mukavasti. Ulkona juostuna ei varmasti olisi saanut aikaan vastaavan vauhtista harjoitusta. Mutta kun pääsi juoksemaan T-paidassa ja shortseissa, niin juoksu tuntui jopa melko rennolta. Talvella pitää varmaankin suunnata useamminkin salille tekemään kova mattotreeni.

Sunnuntaina kävin tekemässä pitkän juoksun matolla (jos juoksee matolla, niin voiko sanoa, että tekee juoksulenkin!?!). Kaksi tuntia otin tavoitteeksi juosta, ja vauhdiksi laitoin 12 km/h (5 min/km). Ihan mukavasti tuokin treeni meni, kun kuunteli musiikkia ja katseli TV:stä Rukan hiihtokisoja. 1:45:n kohdalla nostin vauhtia 1,5 km:ksi 13,5 km/h:ssa ja sitten 0,5 km:ksi 15 km/h:ssa, ja loppuaika taas 12 km/h. Sykkeet pysyivät ensimmäisen tunnin hienosti 120:ssä tai vähän sen alla. Toisella tunnilla sykkeet nousivat sitten muutamalla pykälällä, mutta kuitenkin melko alhaalla. Pitää varmaankin laittaa jopa harkintaan jossain vaiheessa oman maton hommaaminen.

Viikko 47/2010 (23.11.2010 – 29.11.2010)

Lämpöasteet ovat jo talvisia, mutta hiihtokelit antavat vielä odottaa. Innokkaimmat ovat kuulemma käyneet Tampereellakin jo luonnonlumilla lykkimässä, mutta en usko, että tuossa viiden sentin lumessa hiihto kovin suurta nautintoa voi antaa. Itse en ala suksia rasvaamaan ennen kuin perinteisen ladut on kelkalla päästy ajamaan. Siihen asti lipsutellaan tossut jalassa ulkona tai sitten teputetaan salilla matolla.

Alkuviikosta oli vielä sulat tiet, ja tiistaina iltapäivällä ja keskiviikkoaamuna pystyikin vielä juoksemaan työmatkat hyvin ilman nastareita. Mutta torstain lumipyryn vuoksi laitoin pitävämpää kenkää jalkaan perjantaiaamun työmatkalle. Yleensä aamulenkit ovat sujuneet mukavasti, mutta jostain syystä tämän viikon jokainen aamulla tehty juoksulenkki on ollut tosi väsynyttä menoa. Sykkeet ovat korkealla ja vauhtia ei ole nimeksikään. Launatainakin jätin talven ensimmäisen Teivo-Cup:n juoksematta, kun ei vauhtilenkit ole maistuneet, ja ulkonakin oli kylmä ja kova tuuli, eikä oikein muutenkaan huvittanut. Illalla tuli kuitenkin käytyä ennen saunaa tekemässä 19 km:n rento juoksulenkki. Se olikin viikon ainoa juoksu joka tuntui edes hieman sujuvan. Sunnuntain aamulenkki olikin sitten taas viikon pohjanoteeraus. Etukäteissuunnitelmat olivat, että vedän 6-8 km vähän reippaampaa, mutta lenkki muuttuikin 3 x 2 km vetolenkiksi 1 km:n palautuksella. Veto-osuudet olivat täyttä tuskaa ja 4 min/km vauhti jäi kaukaiseksi haaveeksi. Viimeiset kaksi veryttelykilometriä olisi tehnyt mieli kävellä, mutta luonne ei antanut periksi, vaan kotiin oli raahustettava mukajuosten. Illalle suunniteltu verryttelylenkki sai jäädä väliin.

Selkävaivat onneksi ovat jääneet taakse ja nyt pääsee suht normaalisti hölkkäilemään. Enää on vain perus akillesjänne-, takareisi- ja peukalovarvasvaivat, mutta ne ei nyt kauheasti haittaa, vähän vaan tuntuu. Ensiviikoksi on luvattu melko kalseaa keliä, joten saa nähdä pitääkö alkaa kaivamaan kaapista järeämpiä pyöräilyvaatteita.

Viikko 46/2010 (16.11.2010 – 22.11.2010)

Viikon vaivaksi on valittu selkäkipu. Pari viikkoa selkä on jossain määrin vaivannut, mutta nyt alkuviikosta se haittasi jo hieman juoksuakin. Tiistaina ja keskiviikkona selkä oli melko jäykkä ja kipeä parin ensimmäise juoksukilometrin ajan, mutta sen jälkeen se alkoi hieman vertymään ja juoksuasennon sai taas normaaliksi. Mutta jos joutui juoksemaan hiemankin huonossa asennossa, niin heti vihlaisi alaselästä. Liukas ja sohjoinen alusta laittoi vielä juoksemaan vähän varovaisemmin, sillä liukastuminen olisi voinut tuntua melko mojovalta selässä. Keskiviikkona laitoin lenkille jalkaan pitkästä aikaa nastalenkkarit, mutta se oli melko turhaa. Asvalttiosuudet olivat lähes täysin sulat, ja hiekkapätkät sohjossa, joissa ei kuitenkaan ollut nastoista mitään apua.

Torstain lenkillä selkä oli jo vähän paremmassa kunnnossa, mutta pientä kivun säteilyä siellä edelleen oli. Alkuviikon lenkit olivat olleet muutenkin vähän väsyneen oloisia, mutta tämä torstain lenkki meni jo ihan kevyen oloisesti. Perjantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa vuoteen jalkahieronnassa. 30 minuutin hieronnassa ei ehditty ottamaan kuin pohkeet, takareidet ja vähän reiden ulkosivuja, mutta sen verran tuskainen käsittely oli, että noinkin lyhyt aika riitti aivan mainiosti. Pohkeet olivat se pahin paikka.

Lauantaina piti koittaa tehdä vähän reippaampi juoksulenkki. Pyörätiet olivat onneksi sulat, mutta menohalut olivat kateissa. Seitsämän kilometriä jaksoin mennä reipasta, mutta sitten ei enää huvittanut, vaan laitoin lönköttelyksi. Pitäisi löytää vähän motivaatiota koviin lenkkeihin. Lauantai-iltana tuli taivaalta reilu 5 senttiä räntää maahan joten sunnuntain pitkää lenkkiä en lähtenyt ulos kyntämään. Aamupäivästä ajelin Lielahden GoGo Expressiin ja teputin siellä juoksumatolla tunti 45 min. Kilometrejä kertyi hieman päälle 21, ja olenkin yllättynyt, että viitsein noinkin pitään matolla juosta. Onneksi juostessa oli mahdollista katsoa televisiota ja kuunnella musiikkia. Mutta kyllä tuo alkaa olla minulle maksimiaika mitä matolla viitsii juosta. Toisaalta otin lopussa pari vähän reippaampaa kilometriä ja ne tuntui menevän ihan rennon tuntuisesti. Ehkä pitää muinakin sohjokelipäivinä suunnata sisälle juoksemaan.

Viikko 45/2010 (9.11.2010 – 15.11.2010)

Juoksutauon aikana pitäisi saada paikat kuntoon, jotta voisi lähteä uuteen kauteen taas ehjänä ja virkeänä. Niin ei kuitenkaan tällä(kään) kertaa käynyt. Edellisenä sunnuntaina kävin tekemässä salitreenin ja siellä sain selkäni niin jumiin, ettei se ole vieläkään täysin kunnossa. Myös pitkästä aikaa vähän kovempi yläkropan rääkkäys johti siihen, että kaulan ja navan välinen alue oli niin kipeä, että jokainen käden heilautus tuntui kipeältä miljoonassa kohdassa. Kaiken kukkuraksi sunnuntain juoksulenkistä sain polvenikin vielä kipeäksi. Alkuviikko olikin siis melkoista kärsimystä.

Maanantaina en vielä ottanut uskoakseni, että polvi tosiaankin oli kipeä, vaan kävin tekemässä 11 km rauhalisen juoksulenkin. Juoksun aikana polvi oli ihan ok, mutta illan aikana polvi kipeytyi sen verran, että kävelyssäkin tuntui kipua. Kirosanat eivät olleen kovin kaukana, kun näytti siltä, ettei juoksemaan pääsisikään heti siinä määrin mitä oli suunnitellut.

Tiistain ja keskiviikon juoksulepo onneksi auttoi asiaan, ja torstain rauhallisen 10 km juoksulenkin jälkeen ei polvi enää vihoitellut. Olin ilmoittautunut alkuviikosta Heikin 2 penkinkulman suunnistukseen, joten siihen varmaan nyt uskaltaisi osallistua.

Lauantaiaamun räntäsade oli kostuttanut ja valkaissut Virttaankankaan suunnistusmaaston, kun Heikin 2 penkinkulman suunnistus starttasi klo 11. Lämpö oli juuri ja juuri plussan puolella, kun lähdin pitkästä aikaa kartta kädessä ja lappu rinnassa metsään tarpomaan. Onneksi tapahtuma ei ollut mikään kilpailu, vaan paremminkin iltarastityyppinen tapahtuma, joten suuria paineita ei tarvinnut ottaa.

Ensimmäiset kolme kilometriä pääsi juoksemaan kangasmaastossa, mutta sitten siirryttin soille ja kallioille. Suot eivät kovin märkiä olleet, mutta sen verran kuitenkin, että neopreenisukat olivat ihan hyvä valinta jalkaan. Kalliot taas olivat todella liukkaat ja varovainen sai olla, kun sammaleet lipsuivat nastarin alla.

Yhtä rastia lukuunottamatta tämä “oikea” suunnistusmaasto-osuuskin onnistui ihan mallikkaasti. Tosin tuo yksi, vajaan 20 min. pummi, pilasi sitten koko tuloksen. Onneksi en yksin tuota pummia tehnyt, mutta omaan piikkiin se pitää ottaa, sillä minä porukan hukkaan juoksutin. Aikaa kului kartoittaessa, ja jos tupakkamiehiä olisi ollut matkassa, niin sauhutkin olisi hyvin kerinnyt vetää. Kartalle kuitenkin päästiin ja rastikin löytyi, mutta vitutus oli ankara.

7 km:n metsäsuunnistuksen jälkeen siirryttiin jälleen takaisin kankaan puolelle. Muutama rasti kankaalla ennenkuin tultiin takaisin lähtöpaikalle ja kartan vaihtoon. Vajaat 15 km ja 2 tuntia takana, 7 km edessä. Onneksi toinen lenkki olisi lähes kokonaan kangasmaastossa, joten juoksualusta muuttui paremmeksi. Toisen lenkin ainoaa “metsärastia” tuli pummattua muutama minuutti, mutta muuten lenkki sujui ongelmitta. Jalka tosin alkoi painamaan heti toisen lenkin alussa ja jossain vaiheessa alkoi rinnastakin pistämään, joten vauhdinlisäystä ei oikein innostanut tehdä, vaikka maasto olisikin siihen antanut hyvät mahdollisuudet.

2:52 reissuun kului aikaa ja mittariin tuli matkaa vajaat 24 km. Ihan mukava lenkki oli, vaikka se yksi iso pummi jäikin harmittamaan. Pääasia kuitenkin, että paikat kesti, eikä ihan totaalista hyytymistä tullut. Heikille kiitokset hyvistä järjestelyistä.

Lauantaina tuli tehtyä pienimuotoista tieteellistä tutkimusta omista verenpaineista. Aamusta lukemat näyttivät 120 / 71, joteka ovat kutakuinkin ihan ok. Toisen mittauksen tein tunnin suunnistuksen maaliintulon ja heti saunan jälkeen, ja silloin lukemat olivat 101 / 69. Kolmas mittaus oli parituntia edellisesta, jonka aikana olin ehtinyt syömään ja ottamaan pienet torkut. Lukevat olivat palautuneet jälleen aamuisiin, eli 120 / 73.

Sunnuntaina kävin aamulla salilla, ja iltapäivällä tein 12 km rauhallisen juoksulenkin. Vasen pohje oli hieman jumissa, mutta muuten juoksu tuntui yllättävän hyvältä.

Viikko 44/2010 (2.11.2010 – 8.11.2010)

Kahden viikon juoksutauko on nyt sitten päättynyt. Kankaanpään maratonin jälkeen ei ole tullut otettua juoksuaskeltakaan ennen tätä päivää. Ihmeen vähin henkisin vaurioin tuosta pari viikkoisesta tuli selvittyä, mutta pari ylimääräistä kiloa on tainnut mahan kertyä, sillä herkuttelua on tullut juoksutauon aikana harrastettua.

Juoksua ei siis treenikalenteriin ole tullut, mutta pyöräily- ja salimerintöjä sinne on ilmestynyt. Salilla olen käynyt joka toinen päivä, ja pyörällä töissä lähes joka päivä. Tarkoitukseni oli tehdä jokunen pitempikin pyörälenkki, mutta kelit eivät ole oikein suosineet pidempiä polkaisuja, joten tänään päätin laittaa maantiepyörän talviteloille ja tein sille perusteellisen puhdistusoperaation.

Viime viikon lauantaina, kun Tuuli juoksi 15 km:n suunnistusmaratonia Jämillä, minä kiertelin kävellen samoja rasteja läpi. 11 km kertyi mittariin, kun vaeltelin Jämin upeassa syysmaastossa. Se olikin ensimmäinen kerta sitten elokuun tunturisuunnistuksen, kun olin kompassin kanssa metsässä.

Eilen lauantaina käytiin Tuulin kanssa tekemässä 10 km sauvakävelylenkki Lamminpään poluilla. Yritettiin hakea mahdollisimman paljon ylä- ja alamäkiä, ja ihan hyvin siinä tunnuttiin onnistuneen, sillä 7 suhteellisen jyrkkää ja pitkää mäkeä tuli tarvottua ylös (ja alas).

Tänään piti sitten lähteä avaamaan uusi juoksukausi. Taivaalta tuli vettä ja keli oli melkoisen märkä, mutta jalkaan laitoin kuitenkin torstaina saapuneet, web:stä tilatut, upouudet Niken Vomerot. Nuo Vomerot olivat ensimmäiset minun 11,5 vuotisen juoksijan “urani” aikaiset tossut jotka olivat muuta merkkiä kuin Asics. Melko pehteän tuntuiset ne olivat juosta, joten nähtäväksi jää, mitä akillesjänteeni noista tulevat tykkäämään. Tosin on minulla kierrossa vielä kahdet Asicsetkin, joten ei noilla uusilla jokaista lenkkiä tule juostua. Mutta kyllä Nikeilläkin näemmä juoksemaan pystyy, joten tulevaisuudessa voi meidän Asics-rivistöömme ilmestyä muitakin merkkejä.

Vielä on vähän turhan aikaista miettiä ensikauden tavoitteita, mutta alustavasti olen miettinyt, että keväällä voisi juosta jonkun maratonin – ehkä jossain ulkomailla – ja syksyllä voisi kokeilla taas pitkästä aikaa Pirkan-hölkkää. Kesälle voisi pari puolikasta juosta, mikäli ei ole samanlainen hellekesä kuin edellinen. Siis ei muuta kuin kilometrejä keräämään.