Kyllä sitä pitää alkaa pikku hiljaa uskomaan, että kinttu kestää jo juoksemista. Kahden viimeisen viikon saldo on reilu 100 km juoksua, eikä minkään oloisia kipuja ole “tarkkailualueella” ollut havaittavissa (monessa muussa paikassa kyllä kolottaa). Hieman liian paljon lyhyessä ajassa on kyllä tullut nostettua kilometrimääriä, mutta tarkoitus on ollutkin yrittää saada mahdollisismman paljon rasitusta akillesjänteelle.

Kahden viikon testijakson päätteeksi tuli tehtyä vielä kolmen päivän juoksuputki. Perjantaina tein tunnin rauhallisen hölkän punttisalitreenin ja työmatkapyöräilyjen lisäksi. Lauantain lenkki oli myöskin tunnin mittainen, mutta sisällytin siihen 4 x 1000 “vetoa”. Vetovauhtina oli n. 4 min/km. Ja sunnuntaina juoksin rauhallista vauhtia puolimaratonin verran. Vähitellen alkaa tuo juoksukin tuntumaan taas juoksemiselta, vaikka vauhti ja kestävyys onkin vielä hukassa, niin täyttä tuskaa ei nuo lenkin sentään enää ole olleet.

Huomenna pitäisi varmaankin sitten soittaa Turkuun ja siirtää, ainakin nyt näin alkuun, leikkausaikaa. Toivottavasti siirto onnistuu sen suurempia sanktioita, vaikka ilmoitus tuleekin näin myöhään ja lähellä leikkaushetkeä.