Saapui se ensilumi vihdoin ja viimein tännekin päin Suomea. Itsenäisyyspäivänä tuo ihme sitten tapahtui. Harvinaisen pitkään sitä saikin tänä vuonna odotella. Viikon mittaan sitä sitten tuli taivaalta harva se päivä, tosin pääosin melko vetisessä muodossa, joten sohjoa on tässä saanut pyörällä kyntää. Tuuli sentään aloitti sunnuntaina hiihtokauden, mutta minä en vielä vaivautunut rasvaamaan perinteisen suksen pohjia. Ihan niin kova into minulla ladulle ei ole.

Mukavuudenhaluisena siirryin, keskiviikon ulkolipsuttelun jälkeen, kuntosalin puolelle juoksumatolle teputtamaan. Harvinaisen tylsältä se taas tuntuikin. Oikein ihmetyttää, että miten sitä jaksoikin koko viime talven sisätiloissa juosta. No, lauantaina kuitenkin tuli tunti rauhallista hölkkää ja sunnuntaina puolimaratonin verran vielä rauhallisempaa laahustusta. Viikon juoksusaldoksi tuli 55 km, eli ihan mukava määrä tähän kohtaan kuntoa.

Keskiviikkona tuli lopulta saatua langanpäähän Neo-sairaalan leikkaussalikoordinaattori. Eikä hän yhtään yskinyt, vaikka ehdotinkin, vain kuusi päivää ennen leikkausta, että voisiko leikkausaikaa vähäsen siirtää eteenpäin, kun jalka ei nyt olekaan pipi. Sovittiin uudeksi leikkausajaksi 24.1.2012, joten tässä tuli akillesjänteelle kuusi viikkoa lisää testiaikaa. Toivottavasti ei tarvitse mennä puukolle tuolloinkaan.