Viikko 26/2025 (23. – 29.6.2025)

Oli synkkä ja myrskyinen sunnuntai. Tai hetkinen, eihän se synkkä ollutkaan, vaikka niin oli ennustettu, vaan aamusateiden jälkeen kovinkin aurinkoinen. Tuulinen päivä kylläkin oli. Muutenkin on päästy vähän lämpeempiin keleihin, kun tulimme perjantaina pohjoisesta takaisin Pirkanmaalle. Alkuviikko kuitenkin vielä Kiilopäällä.

Maanantai oli sadepäivä. Päivä menikin kirjaa lukiessa ja päivänokosilla. Iltapäivällä onneksi sää selkeni ja koiralenkiltäkin pääsi tällä kertaa kuivana pois. Illalla pääsi myös tekemään pienen köpöttelylenkin.

Tiistai oli myös pilvinen päivä, mutta vettä ei sentään satanut, vaikka vähän uhkaavalta näyttikin. Aamulla kävin vuokraamassa Kiilopään vuokraamosta luomu-fatin, ja lähdin tekemään sillä heti lenkkiä. Ensin nousin ja laskin Luulammille kulkevan reitin. Luulammilta suuntasin Vellinsärpimän kämpälle. Tuolla välillä oli jokusia märkiä ja mutaisia kohtia, mutta melko kuivin sukin niistä kuitenkin selvisin. Läskipyörä kulki kivikkopätkät mukavasti, verrattuna maastopyörääni, jolla olen aiemmin saman reitin mennyt. Varovaisesti tuli mentyä. Kun yksin olin liikenteessä, niin ei viitsinyt otta turhia riskejä. Etenkin kun muita liikkujia, poroja lukuunottamatta, ei juurikaan syrjäisimmillä poluilla näkynyt. Vellinsärpimästä Luttotuvalle ja sitten Moita kuruun. Sieltä sitten nousu Palopäälle ja lasku Saariselälle. Laanilan jälkeen poljin pienen pätkän Ruijanpolkua. Lopuksi kiersin vielä Muotkan kautta Niilanpään vanhalle poronerotuspaikalle. Tuolla meinasi sitten käydä huonosti, kun kieppasin erotusaitauksen sisällä, ja kun poljin sieltä pois, niin en huomannut maan rajassa ollutta metallista poroaitaa ja etupyörä tarttui siihen jotenkin kiinni, ja vaikka vauhtia ei paljoa ollutkaan, niin onnistuin tekemään pyörän kanssa kuperkeikan ja päädyin pää edellä turpeeseen. Onneksi ei ollut kivikkoa alla, ja selvisin pelkällä säikähdyksellä ja kipeällä ja verisellä polvella. Viimeiset neljä kilometriä takaisin Kiilopäälle sujui mukavasti alamäkeen, sillä kipeällä polvella ei olisi innostanut kovin isoon ylämäkeen enää lähteä. Vähän päälle neljän tunnin lenkille kertyi mittaa 61 kilometriä. Fätti menee kivikoissa kyllä hienosti, mutta mutakohdat ovat yllättävän liukkaita. Tasaisen varmaan jyrryytystä, mutta mihinkään huimiin vauhteihin tuollaisella traktorilla ei pääse – eikä tarvitsekaan.

Keskiviikko olikin sitten komea päivä. Aurinkoista, ja lämpökin nousi 15 asteeseen. Aamulla koiralenkillä OP-vaiva kiusasi jonkin verran, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan sauvakävelylenkkiä. Ensin nousin Ahopäille, josta sitten laskin Laanilan suuntaan. Reitti jatkui Ruijanpolkua pitkin aina Sivakkaojan laavulle ja sieltä Sivakkaojan reunaa pitkin Niilanpään reitille ja sitä pitkin takaisin Kiilopään mökille. 16,5 kilometrin lenkkiin kului aikaa 2:50. OP-vaiva kiusasi koko matkan, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että retkeä olisi tarvinnut lyhentää. Sen verran oli komea keli, ettei sauvalenkin jälkeen innostanut vielä jäädä mökille Sisun kanssa makoilemaan, vaan lähdin vielä reilun kahden tunnin gravelilenkille Kutturaan päin. Edestakaiselle lenkille kertyi mittaa 57 kilometriä. Vähän harmitti, etten mennyt Kutturaan asti, kun oli niin komea kelikin ja aikaakin olisi ollut. Alustakin oli hyväkulkuista hiekkatietä ja maisemat mukavia männikkökankaita. Olin kuitenkin yhden pullon taktiikalla liikenteessä ja reissulle olisi tullut lisämatkaa 40 kilometriä, joten jätin Kutturassa käynnin seuraavaan kertaan. Polvi vähän kipuili edellisen päivän äxidentin jäljiltä. Pyörälenkin jälkeen vielä savusaunaan ja purouinnille (kastautumiselle), niin se päivä alkoi olla siinä.

Torstaina lähettiin heti aamusta, koiralenkin jälkeen ajelemaan kohti Vuokattia, jossa pitäisi viettää seuraava yö. Matkan aikana sateli aina silloin tällöin, mutta hyppäsin kuitenkin kyydistä Ristijärven Pappilanrannassa ja puin pyöräilykamppeet päälle ja lähdin polkemaan 888-tietä kohti Sotkamoa ja sieltä Vuokattiin. Reitti alkoi heti kunnon ylämäellä, kun piti kivuta pari kilometriä Saukkovaaran päälle. Liikennemerkki näytti 9% nousua. Onneksi reitiltä löytyi myös alamäkeä. Maisemat olivat, mitä nyt näiltä seuduilta voi odottaa. Tylsää pusikkoa, hienoa mäntykangasta, vähän vesistöjä ja soita. Alusta oli hyvässä kunnossa ja mukava ajella, etenkin kun myötätuulkin vielä siivitti gravel-pyörää. Vesisadettakaan ei enää tullut, vaan aurinko alkoi paistelemaan. Liikennettäkään ei ollut ihan mahdottomasti. Tasan kahden tunnin polkaisuun kertyi matkaa noin 59 kilometriä. Nousua ja laskua oli jotakuinkin saman verran.

Perjantai oli Sisun “mieliksi” jälleen autopäivä. Alkumatkat menevät aina mukavasti, mutta jossain vaiheessa mitta tulee täyteen, eikä kävelytauotkaan tunnu auttavan kitinään. Jyväskylässä Pandan tehtaanmyymälässä poikkeaminen. Iltapäivällä jo kotona ruohoa leikkaamassa.

Lauantain vastainen yö oli sateinen ja päiväkin näytti pilviseltä. Aamupäivä kotihommissa. Muutamalla lekanheilautuksella yläkerran parvekkeen kaide ropisi alas, joten sen kunnostuksen aika olikin näemmä jo käsillä, tai olisi ollut jo jokunen vuosi sitten. Puutavaraliikkeestä vähän uutta puutavaraa kärryyn. Tämän jälkeen pääsikin tekemään pienen tauon jälkeen pyörälenkkiä maantiepyörällä. Harmillisesti oli jäänyt gravelin SRAM:n vaihteen vaihto mekanismi selkärankaan. Shimanossa kun logiikka on erilainen, niin alkumatkasta tuli virhevaihtoja harmitukseen asti. Reitti kulki Siuron, Salmin, Jumesniemen, Hämeenkyrön, Viljakkalan, Karhen, Kyrönlahden, Ylisen ja Elovainion kautta. Aikaa kului noin 3:45 ja matkaa kertyi 114 kilometriä. Alkuun oli pilvistä, mutta loppua kohden alkoi aurinkokin paistelemaan. Vettä en niskaani saanut, vaikka joko sadekuuro oli Hämeenkyrössä tiet kastellutkin. Illalla vielä lisää parvekkeen purkamista.

Kun sunnuntai ei ollutkaan niin paha kuin ennustettiin, niin pihalla pääsi olemaan enemmän kuin olin suunnitellut. Aamupäivällä kävin köpöttelemässä 11 kilometrin sauvalenkin Lamminpään harjun reiteillä. OP-vaiva kiusasi loppumatkasta. Päivällä jatkui taas parvekkeen purku. Sitä pitikin purkaa enemmän kuin alunperin oli tarkoitus, mutta kun pehmeetä löytyi vähän joka paikasta, niin purkaahan sitä piti. Illalla tein vielä vähän pyörähuoltoa, ja tunnin kotisalitreenin.