Viikko 22/2025 (26.5. – 1.6.2025)
Tynkäviikko. Tai siis periaatteessa piti olla. Torstain pyhäpäivästä oli ennustettu sään puolesta märkää päivää, joten päätin skipata koko helatorstain ja tehdä töitä senkin päivän. Perjantaina sen sijaan tuli tehtyä lyhennetty työpäivä, ja pääsimme lähtemään mökille vähän aikaisemmin.
Viikko alkoi etätyöpäivällä sekä treeneistä vapaalla päivällä. Pihaan ilmestyi aamupäivällä muutama kuutio multaa ja se tuli leviteltyä A:lla takapihalle ja edellisen viikon möyrimiset menivät nätisti piiloon.
Tiistaina maantiepyörällä konttorille. Töiden jälkeen Sionkylän, Nokian keskustan, Siuron ja Sasin kautta kotiin. Lämpöä oli mukavat 19 astetta, mutta etelätuuli aika reipas, ja reitilleni vastatuulta osui enemmän kuin myötäistä. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Keskitehot 191W. Illalla vielä ruohonleikkuuta ja nurmikon kylvämistä.
Keskiviikkona jälleen kotikonttorilla. Illalla tunnin kotisalitreeni. Tuleva uusi nurmikko sai päivällä mukavasti vettä taivaalta.
Torstaina taas pyörällä konttorille. Aamulla oli kosteeta, mutta ei kuitenkaan satanut. Töissä oli hiljaista ja lounaallakin piti käydä talon ulkopuolella. Muutama muukin kyllä näkyi toimistolla, mutta puhua ei tarvinnut koko päivänä. Kotiin päin polkiessa, alkuun tuli vähän vettä, mutta pääosa matkasta kuitenkin kuivana. Takarengas vähän lussu, mutta en jaksanut pysähtyä pumppaamaan, kun ei ihan vanteella tarvinnut polkea. Illalla työmatkapyörän huoltoa.
Perjantaina aamupäivä kotikonttorilla. Puolen päivän aikaan varustin gravelin ajokuntoon ja lähdin polkemaan Vehkajärvelle päin. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämpökin nousi päivän aikana melkein kahteenkymppiin. Tiet olivat kuivia, mutta paikoin hiekkatiet olivat viikon sateista vielä vähän pehmeitä ja hidasti menoa. Alkumatka kulki tuttuja teitä pitkin Sorvan ja Tottijärven kautta Rämsööseen. Rämsöön jälkeen siirryin uusille hiekkatiepätkille. Uusi reitti vei ensin Sammaljoen tuntumaan ja sitten Houhajärven eteläpäähän. Houhajärveltä Illoon olikin sitten tuttua tutumpaakin pätkää, etenkin lapsuuden ajoilta – silloin tosin auton kyydissä. Illosta poikkesin taas uusille hiekkatiepätkille. Oriniemellä tulin taas tutulle reitille, mutta vielä loppumatkallekin löysin pätkän uutta reittiä. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului 3:45, keskitehot 180W. Illaksi jäi vielä hyvin aikaa lapiohommiin. Muutama tunti tuli tasoiteltua järven rantaa, kun viime talvena jäät olivat lykänneet rantaan ikävän näköisen penkan.
Lauantai valkeni pilvisenä ja kovatuulisena. Päivälle oli kuitenkin suunniteltu pyörälenkki, joten se piti toteuttaa, vaikka sää ei ihan optimaalinen ollutkaan. Koko lenkin ajan taivas oli pilvessä, lämpöä 12 astetta ja tosi tymäkkä länsituuli. Edessä oli jälleen iso määrä uusia hiekkatiepätkiä, joten mielenkiinnolla lähdin ajelemaan ja katsomaan mitä edestä löytyisi. Alkumatka tosin oli tuttua asfalttipätkää Punkalaitumen läpi ja Sastamalaan päin. Hiekkatiellä poikkesin Pärnänmaan risteyksestä. Ennen Huittisiin saapumista matkan varrelle jäi Pikku-Illo, Tervamäenkulma, Kämmäkkä ja Räikänmaa. Vastatuulta oli ensimmäiset kaksi tuntia Huittisiin asti. Yhdellä isolla tasaisella peltoaukealla katsoin mittarista, että vauhti on hieman alle kahtakymppiä, mutta tehot olivat 250W – onneksi ei koko ajan ihan tuollaista puskemista ollut. Huittisissa sitten käännyin myötätuuliosuudelle, ja 200W:lla pääsi helposti yli neljääkymppiä. Paluumatkakin oli pääosin ennen ajamatonta reittiä. Paluumatkan varrelle jäi Rekikoski, jälleen Tervamäenkulma, Pärnänmaa, Suontaustankulma, Reininmaa, Parrila ja Teikarla. Ihan loppumatka kulki asfaltilla Porttikallion ja Jalasjoen kautta. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului 3:50, keskitehot 189W. Säästä huolimatta ihan mukava reitti.
Sunnuntaina oli iltapäivällä Alastarolla TeLe:n valmistujaisjuhlat. Aamupäivällä / päivällä oli kuitenkin hyvin aikaa tehdä viikonlopun kolmas satanen mökin ja Alastaron välillä. Alunperin piti mennä vain vajaa kasikymppinen, mutta kun aikaa ja säätä oli, niin venytin lenkkiä vähän pidemmälle, ja samalla sain kerättyä jokusen uuden ruudun Alastaron päässä. Tällä kertaa aamu oli aurinkoinen, mutta länsituuli oli yhtä navakka kuin lauantainakin. Lähtiessä lämpöä oli kolmetoista astetta, mutta päivän mittaan lämpö kohosi pariinkymppiin. “Yksisuuntainen” reitti oli tällä kertaa siitä ikävä, että kovin montaa myötätuulikilometriä reitille ei osunut. Alkuun poljin asfalttia pitkin Kanteenmaahan ja sieltä sitten jokunen kilometri Helsingintietä Huittisiin päin. Reilun 30 kilometrin ajon jälkeen pääsin vihdoin hiekkateille ja uusille sellaisille. Hiekkareitti kulki ensin Alainenjoen, Hennijoen ja Tirmanmäen kautta Tammiaisiin. Tammiaisista Kiikankujan kautta Alastaron keskustaan. Tällä välillä kävin tekemässä muutaman piston ja hain pari uutta ruutua. Vielä kieppaisu Kyrönkorvessa ja Kanniston kotieläintilalla, ja lopuksi Annisten lenkki, ennen kuin saavuin porukoille. Matkaa kertyi 110 kilometriä ja aikaa kului reilu neljä tuntia, keskitehot 181W. Uutta reittiä tuli taas useampi kymmenen kilometriä. Kyllä tämä seutu on vaan täynnä graveloitavaa.