Viikko 25/2025 (16.-22.6.2025)
Lomareissussa. Perinteiseen tapaan lähettiin taas Juhannukseksi pohjoiseen. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä etelän lämpöjä pakoon, kun ei kotosallakaan ollut lämmintä, mutta viilempään ilmaan kuitenkin päästiin. Sisu tykkää tällaisista noin kymmenen asteen keleistä. Itse on kyllä joutunut laittamaan lämpökerrastoa niin ylä- kuin alapäähänkin. Myös kevyttoppatakille ja pipolle on ollut tänä Juhannuksena käyttöä.
Jos kelit ovat kelvanneet Sisulle, niin karvakorva ei ole oikein autoilusta välittänyt. Alkumatka meni ihan hyvin. Ensimmäinen pari tuntia oli hiljaista takaluukussa, mutta sitten alkoi kitinä ja piti pysähtyä köpöttelemään. Seuraava kitinä alkoi tunnin jälkeen, ja taas piti pysähtyä. Loppumatka Ouluun olikin sitten melkein jatkuvaa kitisemistä, mutta puolimatkan krouviin kuitenkin päästiin ilman hermoromahdusta. Hupisaarilla olikin sitten taas mukava lenkkeillä ja käydä juomassa Oulujoen vettä.
Ensimmäistä kertaa oli pyöräharrastuksestakin hyötyä, kun kyseltiin pyörien säilyttämisestä hotellihuoneessa. Saatiin Lapland Hotellin sviitti perushuoneen hinnalla. Nyt oli pyörille tilaa ja Sisullekin oma huone ja sohva. Saunakin löytyi.
Alkuviikko oli vielä töitä. Maanantaina perinteiseen tapaan pyörällä konttorilla. Vielä oli mukavasti lämpöä. Aamulla 15 ja illalla 20 astetta. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.
Tiistaina myös pyörällä konttorilla. Nyt maantiepyörällä, kun töidän jälkeen taas kierron kautta kotiin. Aamulla oli kostea keli, mutta illalla jo kuivaa ja ihan mukava 19 astetta lämpöäkin. Kiersin Jasperintien kautta Sionkylään ja sieltä Nokian keskustan kautta Siuroon. Siurosta Sasin ja Metsäkylän kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 70 kilometriä ja aikaa meni 2:20. Rauhassa menin, paitsi Siuron jälkeen kun tarrauduin jonkun TT-pyörän perään ja Sasiin asti sitä peesailin. Tuolla pätkällä vauhti nousi ihan mukavasti.
Keskiviikkona puolikas työpäivä kotikonttorilla, ja sitten gravelit auton katolle ja kassit autoon ja suunta kohti Oulua. Pyörät tuli pestyä matkan aikana, kun välillä vettä satoi ihan huolella.
Torstaiaamusta, hotelliaamiaisen jälkeen, lähdin polkemaan kohti pohjoista. Tuuli lähti autolla perään vähän ennen puolta päivää. Ehdein ajamaan Lapin puolelle, vähän Simon yläpuolelle. Pääosin ajelin asfalttia, mutta Haukiputaan, Iin ja Ohtavan välillä tuli ajeltua jonkin verran hiekkateitäkin. Pienempiä teitä yritin ajella, mutta Ohtavan jälkeen jouduin ajelemaan jonkin verran 4-tien reunaa, joka oli ainakin näin Juhannuksen aluspäivänä melko vilkas. Ennen Kuivaniemeä pääsin taas hiekkatien puolelle ja Simo jälkeen pienemmälle tielle. 105 kilometirä ja 3:50 ehdein polkea, ennen kuin huoltoauto sai kiinni. Lämpöä oli 14 astetta ja kun pohjoisesta tuuli, niin vastatuuleen sai puskea koko matkan. Illan suussa saavuimme sitten Kiilopään mökiin, jossa pitäisi viikko lomailla.
Juhannusaattona lähdin päivällä graveloimaan latupohjia pitkin. Puolilta päivin lämpöä oli 6 asteen verran ja vettäkin vähän tihuttelin, pohjoistuuli myös viilensi entisestään lämpöä. Vettä ei kuitenkaan satanut niin paljon, että se olisi kastellut kunnolla kamppeita tai sora-alustaa. Ensin poljin Laanilaan ja sieltä Piispanojan kautta Luulammille. Luulammilta takaisin Saariselälle päin ja Saariselän kautta Luttotuvalle. Luttotuvalta taas vähän takaisin päin ja sitten nousu Kaunispäälle, josta sitten asfalttia pitkin Kakslauttasiin ja siellä takaisin mökille. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa tärvääntyi 3:15. Lenkin aikana lämpötila nousi jokusella asteella ja sateetkin loppuivat puolessa välissä lenkkiä. Illalla kokkoa katsomassa Kiilopään keskuksessa.
Juhannuspäivänä oli vuorossa sauvalenkki. Kiilopäältä Niilanpään poronerotuspaikalle, sieltä Sivakkaojanlaavulle ja sieltä Ruijanpolkua pitkin latupohjille ja takaisin mökille. Matkaa tuli vähän päälle 12 kilometriä ja aikaa meni reilu pari tuntia. Sää oli komean aurinkoinen, eikä pohjoistuulikaan oikein sopinut reitillemme. Lämpöä oli vähän päälle kymmenen astetta. OP-vaivani ei oikein tykännyt lenkistä. Alkumatka, joka oli nousuvoittoista meni vielä ihan mukavasti, mutta alamäkipätkällä alkoi takareidessä ja haarovälissä vihlomaan. Ei hyvä. Illalla vielä vähän extempore Kiilopään huiputus rauhallisesti kävellen. Ei isompia kipuja. Sisu oli onneksi väsynyt Juhannusaaton lenkeistä, eikä vaatinut lauantaina kauheasti lenkitystä.
Sunnuntai oli myös poutapäivä. Aamupäivällä lähdin polkemaan asfalttia pitkin Ivaloon. Lämpöä oli kymmenisen astetta ja pohjoisesta tuuli, eli alkumatka oli vastatuulta. Ivalosta suuntasin muutaman kilometrin verran Rajajooseppiin päin. Tuo muutaman kilometrin pätkä taisi olla ainoa Kiilopään reissun uusi pätkä, sillä muuten taitaa tulla mentyä vanhoja tuttuja reittejä pitkin. Paluumatkalla lämpöä oli muutaman asteen verran enemmän ja kun oli pääosin myötätuultakin, niin vähän nousuvoittoinenkin siivu meni menomatkaa jouhevammin. Paluumatkalla pyörähdin vielä Saariselän keskustassa. Matkaa kertyi 104 kilometriä ja aikaa kului 3:50.