Viikko 23/2025 (2.-8.6.2025)
Poikkeuksellinen viikko. Ollaan oltu Sisun kanssa kaksin kotimiehinä melkein koko viikon. Toisaalta melkein kävi, että olisin ollut loppuviikon yksin, sillä vanhuksen kulku alkoi hyytymään tiistaina iltalenkillä melko pahasti, ja keskiviikkoaamuna ei suostunut kävelemään enää yhtään. Melko surkeena soittelin jo eläinlääkärille, että olisiko Sisun taival nyt tässä ja se pääsisi katsomaan pikkuveljeään toiselle tantereelle. Mutta hoitaja ehdotti kuitenkin vielä kipulääkkeen ottoa, ja torstaina kaveri olikin jo vetreemässä kunnossa ja meno maistui taas. Ainakin vähän aikaa vielä saadaan siis pitää Sisua.
Maanantaina oli viikon ainoa konttoripäivä. Pyörällä normaaliin tapaan liikenteessä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.
Kaikesta huolimatta uskalsin jättää Sisun yksin kotiin tiistaina, ja lähdin illalla pyörälenkille. Ilta oli komea ja lämpöäkin 20 astetta. Kiersin Sasin, Mahnalan, Hämeenkyrön ja Lintuharjun kautta Ylöjärven keskustaan ja takaisin kotiin. Matkaa kertyi 72 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:20, keskitehot 202W. Keskari oli hieman päälle 31 km/h, joten ihan mukavasti kulki. Alkumatkan vastatuuliosuus oli ehkä hieman suojaisella osuudella ja myötätuuliosuus avoimemmalla. Jalka oli kuitenkin ihan syönnillä ja meno maistui mukavalta.
Keskiviikkona oli vielä vaikeampi jättää karvakorva yksin kotiin, kun tulevaisuus oli epävarmaan. Mutta Säijän lenkki tuli illalla kuitenkin polkaistua. Lämpö oli taas parinkympin luokkaa ja edellisten päivien tapaan tuulta oli ihan riittävästi. Pienten lisäkiemuroiden jälkeen matkaa kertyi 61 kilometriä ja aikaa kului napsun alle kaksi tuntia, eli keskari nousi taas melkein 31 km/h. Keskitehot 191W. Säijän lenkkiä ei ole tullutkaan vähään aikaan poljettua. Usein tulee kyllä ajettua Säijän tai lentokentän kautta, mutta edellisestä lenkistä on jo aikaa – tulikohan viime kesänä ajettua kertaakaan.
Torstai oli ihan suunnitellusti lepopäivä. Aamupäivä kotikonttorilla ja päivällä tavarantoimittajalla. Iltapäivällä taas kotikonttorilla ja illalla iltariennoissa. Ennen iltarietoja ehti tehdä vähän pihahommia, ja rapsutella, jo paremmassa kunnossa olevaa hännänheiluttajaa.
Perjantai oli pilvisempi päivä, ja ihan sateen näköistäkin oli, mutta ei kuitenkaan satanut. Iltalenkiksi tein kevyen gravel-lenkin Linnasvuoren suunnassa. Kävin keräilemässä sieltä suunnasta jokusen keskeisen ruudun. Samalla lenkillä tuli myös keräiltyä vähän itseäänkin, kun yhdellä pienellä peltotiellä mukkasin, kun rengas ei noussutkaan syvästä ajourasta. No, eipä tullut kuin pientä skröpöä, ja pääasia ettei ketään nähnyt. Suurempi pettymys oli, kun yhdelle ruudulle ajo oli estetty hirviaidan porttiin laitetulla lukolla. Matkaa kertyi 50 kilsaa ja aikaa kului 1:55.
Lauantai oli viikon toinen treeneistä vapaa päivä. Harvinaista. Alkaako ote lipsumaan. Tai melkein voisi kyllä laittaa salitreeniksi koko päivän, sillä lapionvarressa tuli heiluttua ja risuja kannettua yms. Jälleen oli tosi tuulista, mutta ei haitannut, kun ei ollut tienpäällä.
Ensi viikon Pirkan Pyöräilyn kunniaksi, poljin sunnuntaina vanhan klassikkolenkin, mutta vastapäivään. Aamupäivällä lähtiessä lämpöä oli 14 astetta, joten irtohihat piti pukea ja myös tuuliliiville oli käyttöä. Lounaistuuli oli jälleen melko reipas. Päivän aikana lämpö kyllä nousi jokusen asteen ja aurinkokin alkoi paistelemaan, joten jos olisi viitsinyt, niin hihat olisi voinut kyllä ottaa pois, mutta enpä viitsinyt. Reitin alkumatka Santalahden, Petsamon ja Ruotulan kautta on vähän tympeää ajoa, kun pitää pyöräteitä ajella ja valoissa pysähdellä.. Linnainmaan jälkeen sentään valot loppuivat ja Jyväskyläntien ylityksen jälkeen pääsi jo ajoradalle ajelemaan. Terälahdelta kännyin Kapeelle päin ja sieltä Muroleen kautta kanavalle. Kanavalla pysähdyin, vähän vasten tapojani, hakemaan munkkienergiaa. Näin lyhyellä lenkillä ei periaatteessa pitäisi tarvita pysähdystä ja nyt jäikin puolet taskueväistä syömättä. Alkaako se ote oikeasti lipsumaan. Mutta kun ei ollut sinänsä mikään kiire, niin otin pienen stopin. Kanavan jälkeen alkoi enemmän puhaltamaan sivusta ja Kurun jälkeen sitten tultiin ihan vastatuuleen. Kurusta Kyrönlahdelle on matkaa reilu parikymppiä. Näin sunnuntai-iltapäivästä liikennettä tuntui olevan aikas reippaasti ja kun tuuli heitteli pyörää, niin tarkkana sai olla ohittelijoiden kanssa, kun piennartakaan ei juuri tuolla pätkällä ole. Kyrönlahden jälkeen piennar levenee, joten autoista ei enää tarvinnut niin välittää, mutta vastatuuli jatkoi kiusaamistaan. Mutala – Ylinen – Vahanta -välillä tuuli ei enää haitannut niin paljon, vaikka ajosuunta ei juurikaan muuttunut. Matkaa kertyi 137 kilometriä ja aikaa kului 4:30, keskitehot olivat 193W. Keskari oli napsun päälle kolmeakymppiä, joka hieman ihmetyttää, sillä kuvittelin, että Kurun jälkeen keskari tippuisi melkoisesti, mutta ei siinä sitten kuitenkaan niin käynyt.
Ensi viikolla pääsee taas enemmän toimistolle, sillä emäntä saapui sunnuntai-iltana reissusta kotiin.