Viikko 26/2022 (27.6. – 3.7.2022)

Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi helteisissä olosuhteissa Ylläksen maisemissa. Loppuviikosta lähdimme valumaan länsirannikkoa pitkin alaspäin ja lauantaina päädyimme takaisin kotikonnuille. Helteistä ei päästy missään vaiheessa eroon, vaan lämpöä piisasi koko viikon ajan. Lämpö rajoitti jonkin verran tekemistä. Etenkin koirien kanssa ei voinut tehdä mitään muutamaa kilometriä pidempää lenkkiä. Pyöräillä pystyi lämpimälläkin, mutta juoksut tai pidemmät kävelyt piti tehdä heti aamulla tai sitten illalla – tosin silloinkin oltiin kyllä yleensä hellelukemissa. Tästä syystä viikosta tulikin melko pyöräilypainotteinen.

Reissussa minulla oli mukanani Orbean gravel-pyörä, johon olin vaihtanut kapeat renkaat. Mukana oli kyllä myös ihan gravel-renkaatkin, mutta eipä niitä tullut laitettua alle. Ylläksellä oli suunnitelmissa vuokrata pariksi päiväksi maastopyörä, mutta sekin jäi tekemättä ja maastoajot tuli tehtyä mökiltä löytyvällä fätillä.

Maanantaina lähdin aamupäivällä polkemaan maantielenkkiä. Lämpö oli vielä ihan siedettävä 25 astetta. Ylläsjärveltä suuntasin ensin Kolariin, jonne oli matkaa noin 40 kilometriä. Tämän jälkeen piti polkea vajaa kymppi isompaa E8-tietä, jonka jälkeen pääsi taas pienemmälle tielle. Kolariin oli mukavaa loivaa alamäkeä ja taisi olla vähän myötätuultakin. Takaisin päin homma sitten muuttui ja alkoi tulla nousumetrejä ja vastatuultakin. Matka jatkui Äkäslompoloon jossa tein U-käännöksen ja tulin takaisin Hannukaisiin ja sieltä Kotarovan kautta takaisin mökille. Kotarovan 16 kilometrin tiepätkää lukuunottamatta tiet olivat ihan priimaa, mutta tuo yksi pätkä oli vähän heikompaa asfalttia ja routaheittojakin oli vähän turhan paljon. Matkaa kertyi 105 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 3,5 tuntia, eli keskari oli kolmenkympin tuntumassa. Keskitehot olivat 173W. Illalla kävimme vielä Tuulin kanssa kävelemässä tunnin lenkin.

Tiistaina aamulla oli mukava alle parinkymmenen asteen sää – joka tosin lämpeni aika äkkiä hellelukemiin. Lähdin heti aamusta juoksemaan Ylläksen kiertoa. Ylläsjärven mökiltä suuntasin ensin Tuomikuruun, jonne olikin reitin pahimmat nousut. Tuomikurusta suuntasin Varkaankuruun, josta nousin Kellostapulin kupeeseen. Tässä kohtaa vaihdoin kävelyyn ja piipahdin Kellostapulin huipulla. Rakkaosuuden jälkeen vaihdoin taas juoksuksi ja matka jatkui jo tutuksi tulleen Tunturijärven kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän vajaat 22 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia. Nousumetrejä kertyi n. 450m. Hieno reitti ja ihan hyvä sääkin. Alkunousussa vauhti vaan oli sen verran verkkaista, että paarmat alkoivat hätyyttelemään.

Tiistai-iltana kävin vielä fätillä pyöräilemässä Kesänkijärvellä. Ensin piti sotkea Maisematien 2,5 kilometrin jyrkkä nousu ylös, ja siinä riittikin veivaamista hellesäässä. Maisematieltä laskettelin Kesänkijärvelle. Kävin kääntymässä Latvamajalla, mutta en sitten jatkanut eteenpäin vaan tulin takaisin Pahakurulle. Jalkauduin Pahakurun juurella ja kipusin kurun rakkaosuuden alkuun. Sen verran oli helteinen keli ja aurinko präkitti, että en kiivennyt kurua ylös asti. Yksi syy oli myös, että paarmoja oli kimpussani sen verran monta kymmentä, ettei meno tuntunut muutenkaan mielekkäältä – hädin tuskin uskalsin pysähtyä ottamaan pari kuvaa. Pyörälle päästyäni poljin Kesänkijärven toista reunaa takaisin päin ja nousin takaisin maisematielle ja laskettelin Ylläsjärven puolelle mökille. Pyöräilymatkaa kertyi 36 kilometriä ja aikaa kului 2:10. Hikeä tuli jälleen valutettu jokunen litra.

Keskiviikkona ajelimme autolla Pallastunturille. Lämpöä oli kolmisenkymmentä astetta ja aurinko präkitti pilvettömältä taivaalta. Kävelimme vain noin tunnin lenkin avotunturissa ja sitten ajoimme Pallasjärven punaisen hiekan rannalle. Takaisin asfaltille päästyämme vaihdoin pyöräilykamppeet päälle ja lähdin polkemaan paluumatkaa. Pallaksentieltä käännyin Jeresjärventielle, joka vähän oikaisi, oli rauhallisempi sekä nousumetreiltään maltillisempi. Muoniontietä pitkin ajelin Leville, jossa pidin pienen breikin, söin jäätelön ja join kylmän Batteryn, mmm….. Leviltä matka jatkui Kittilän kautta takaisin Ylläsjärvelle. Tuulen suunta oli etelästä, joten vastatuulta oli aika paljon. Lisäharmia tuotti Ylläksentien heikohko asfaltti, jossa rengas ei rullannut yhtä hyvin kuin muilla pätkillä. Vastatuulen ja 30 asteen lämmön kanssa olisi toivonut, että edes alusta olisi ollut hyvä, mutta aina ei voi voittaa. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 3:40, keskitehot 174W

Torstaiaamuna otin sauvat mukaan ja lähdin huiputtamaan Yllästä. Aloitin Ylläsjärven puolen liikenneympyrästä ja suuntasin ensin Tuomikuruun ja sieltä kiirunankiepin kautta huipulle. Lämpöä oli ja paarmat pitivät seuraa. Avotunturiosuudella aurinko kävin onneksi välillä pilvessä, mutta muuten aurinkorasvalle oli jälleen käyttöä. Matkaa kertyi tasan 7 kilometriä ja aikaa kului 1:12. Huipulta hölköttelin lähes samaa reittiä takaisin mökille ja tähän meni aikaa vähän vajaat 40 minuuttia. Aika hidasta oli juosta noin järkkää alamäkeä, jarru piti olla päällä. Illalla kävin vielä fättäilemässä 1:45 ajan. Kiersin Ylläsjärven ja kävin piipahtamassa jälleen Aurinkotuvalla.

Lyhensimme vähän Ylläksen lomaamme ja lähdimme ajelemaan kohti etelää jo perjantaiaamuna. Tornion ja Oulun kautta saavuimme Kokkolaan, jossa vaihdoin menopelin jälleen polkupyörään. Auton lämpömittari oli vaihdellun 28 ja 33 asteen välillä ja klo 17 aikaan Kokkolassa oli auton mittarin mukaan 32 astetta, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Nestettä oli mukana pari pulloa ja aurinkorasvat hierottu tarkasti paikoilleen. Kokkolan päässä oli alkuun melko paljon liikennevaloja, mutta kun ne loppuivat, niin matka alkoi etenemään jouhevasti. Lämpökään ei haitannut ja aina välillä pääsi ajelemaan varjoisissakin kohdissa. Pietarsaari tuli noin 40 kilometrin jälkeen. Ensimmäiset 42 kilometriä pääsikin ajelemaan pyöräteitä pitkin, mutta sitten piti hypätä ajotielle. Onneksi liikenne oli melko vähäistä. Ennen Uuttakaarlepyytä alkoi taivaalla näkymään tummia pilviä ja sade alkoikin heti Uudenkaarlepyyn jälkeen noin 60 kilometrin kohdilla. Muutaman kilometrin ajan sateli sen verran että kamppeet kastuivat, mutta se teki vain hyvää. Onneksi ei sentään ukkostanut, sillä peltoaukeamia oli sillä kohdin pitkiä pätkiä. Lämpötilakin tippui pariinkymmeneen asteeseen ja sehän sopi hyvin. Vajaan 70 kilometrin kohdilla siirryin E8-tien reunaan ja sitä pitikin sitten polkea melkein loppuun asti. Onneksi piennar oli melko leveä eikä liikennettäkään ollut kovin kauheasti, ainakaan raskasta liikennettä. 80 kilometrin kohdilla tie muuttui jälleen kuivaksi ja lämmötkin nousivat takaisin yli hellerajan. Juomat kuitenkin riittivät eikä stoppeja tarvinnut tehdä, muuta kuin Vaasan päässä, jossa piti pariin otteeseen katsoa Googlesta, missä sitä oikein mentiin. Oikea hotelli kuitenkin löytyi sattumallta ihan laakista. Matkaa kertyi 137 kilometriä ja aikaa kului 4,5 tuntia. Vaikka reitti tuntuikin tasaiselta, niin nousumetrejä kertyi kuitenkin vähän vajaat 600. Keskiteho oli 176W.

Lauantaina hotelliaamiaisen jälkeen lähdin jatkamaan etelään päin polkemista. Lämpö oli alkuun mukavat parikymmentä astetta, mutta tuulen suunta oli ikävästi etelästä ja ihan napakasti se paikoin puhalsikin. Ja kyllä ne lämmötkin nousi jälleen lähemmäksi kolmeakymppiä. Jalat olivat myös jonkin verran väsyneet. Jos edellisen päivän reitti oli melko “puskareittiä”, niin ei tämäkään päivä kauheasti muuta tarjonnut, vaikka “rantareitiksi” se on nimettykin. Muutamaan otteeseen tuli merta nähtyä. Reitti kulki Sundomin, Maalahden ja Korsnäsin kautta Närpiöön. Närpiössä matkaa oli kertynyt vähän päälle 90 kilometriä ja siellä pysähdyinkin täyttämään juomapulloni ja nauttimaan vähän kylmää juomaa. Siellä oli myös keskusta täynnä porukkaa ja meininkiä, kun siellä oli joku “Närpes Tomatkarnevalen”. Jätin kuitenkin hulinat pikaisesti taakseni ja suuntasin kohti Kaskista – siellä oli sitten “Kaskisten kalarantapäivät”, mutta ne minä kyllä skippasin suosiolla ja suuntasin tankoni kohti Kristiinankaupunkia, joka oli määränpääni. Siellä huoltoauto olikin odottamassa ja ennen kotiin päin suuntaamista kävin uimassa hiekkasärkällä. Matkaa tälle pyöräilylle kertyi 130 kilometriä ja aikaa kului 4:40. Eli vauhti oli edellistä päivää selvästi hitaampi – vastatuuli hyydytti. Keskitehot olivat 173W ja nousumetrejä 470. Rantaviivaa kun ajaa, niin nousua ja laskua on suurinpiirtein saman verran, vaikka lähtö- ja maalipaikka ovatkin yli sadan kilometrin päässä toisistaan.

Sunnuntaina olikin sitten kotihommapäivä. Illalla kävin kyllä Tesomajärvellä uimassa 2.3 kilometriä. Lämmöt olivat jälleen hellelukemissa, joten märkäpuku tuntui olevan vähän liikaa uinnin aikana. Viikko oli melko määräpainotteinen. Tunteja kertyi harjoituspäiväkirjaan melkein 27 kappaletta, joista pyöräily 20 tuntia. Pyöräilykilometrejä kertyi tälle viikolle melkein 550 km.