Eipä ole viikot veljiä keskenään. Jos viime viikolla mätettiin kilometrejä oikein kunnolla, niin tällä viikolla on mätetty jotain ihan muuta. Kunnollisia juoksulenkkejä ei tälle viikolle tullut kuin kaksi, kun tiistaina ja torstaina juoksentelin työmatkoja. Juoksut sujuivat sinänsä ihan mukavasti, eikä kovista pakkasistakaan ollut harmia tällä viikolla.

Keskiviikkona olin TesKu:n järjestämässä kuntotestissä. Testi juostiin Pirkkahallissa 6 x 1000 m matkana. Aluksi, lopuksi ja joka kilometrin välissä otettiin sormesta verta josta sitten mitattiin laktaatti-arvot. Ensimmäinen kilometri mentiin ihan kävelyvauhtia, sitten vauhtia nostettiin joka kilometriä siten, että syketaso nousi 10 – 15 pykälää, ja viimeinen kilometri mentiin niin paljon kuin kintuista pääsi. Testin jälkeen tuntui siltä, että ihan hyvin meni, mutta perjantaina kun tulokset kolahti postilaatikkoon, niin totesin ettei se nyt niin mallikkasti mennytkään. Tai muuten meni ihan OK, mutta ihan viimeistä puristusta ei näemmä tullut saatua irti. Tällä kertaa aerobinen kynnys löytyi 139 sykeen kohdalta, nopeus tuolla kynnyksellä oli 4:45 ja happea liikkui 45 ml/kg/min. Vastaavat arvot reilu 2.5 vuotta sitten oli 138, 4:50 ja 44, eli pientä kehitystä on tullut. Anaerobinen kynnys on 164 kohdalla, vauhti kynnyksellä 3:45 ja hapenottokyky 57 ml/kg/min. Edellisessä testissä tämän kynnyksen arvot olivat 167, 3:45, 56. Viimeisen osuuden tulokset, eli max hapeottokyky näytti sen, että kaikkea ei testissä saanut annettua. Laktaattiarvot olivat vain 6.5, kun edellisissä testeissä tuo arvo on ollut lähellä kymmentä. Myös maksimisyke 179 (186) ja viimeisen km:n nopeus 3:20 (3:13) eivät olleet ihan sitä mitä ne olisi voinut olla. Lopuksi testaaja olikin antanut kommentiksi, että: “PK-taso on jo niin korkealla, että nyt VK II ja MK:ta mukaan”. Jep, eli kovia vetoja vaan kehiin.

Viikon toinen ja ehkä rankempi testi oli kahden päivän pikkujouluputki. Perjantaina oli työpaikan pippalot ja lauantaina tonttuiltiin kaveriporukalla. Hieman reenausta tuntuisi tarvitsevan tämäkin laji, sillä pientä hyytymistä oli havaittavissa testin loppusuoralla, eikä “laktaatit” päässyt nousemaan veressä ihan huippuunsa. Sunnuntai menikin sitten ihan hissukseen haukoitellessa, eikä muutenkaan tehnyt mieli lähteä 20 asteen pakkaseen teputtamaan. Kiitokset vaan koko tonttuseurueelle mukavasta illasta. Ja ek MaSalle mallikkaasta talvi-yö-kortteri-suunnistusradasta. Tuokin laji vaatii vielä meikäläiseltä harjoittelua.