Juoksutauon aikana pitäisi saada paikat kuntoon, jotta voisi lähteä uuteen kauteen taas ehjänä ja virkeänä. Niin ei kuitenkaan tällä(kään) kertaa käynyt. Edellisenä sunnuntaina kävin tekemässä salitreenin ja siellä sain selkäni niin jumiin, ettei se ole vieläkään täysin kunnossa. Myös pitkästä aikaa vähän kovempi yläkropan rääkkäys johti siihen, että kaulan ja navan välinen alue oli niin kipeä, että jokainen käden heilautus tuntui kipeältä miljoonassa kohdassa. Kaiken kukkuraksi sunnuntain juoksulenkistä sain polvenikin vielä kipeäksi. Alkuviikko olikin siis melkoista kärsimystä.

Maanantaina en vielä ottanut uskoakseni, että polvi tosiaankin oli kipeä, vaan kävin tekemässä 11 km rauhalisen juoksulenkin. Juoksun aikana polvi oli ihan ok, mutta illan aikana polvi kipeytyi sen verran, että kävelyssäkin tuntui kipua. Kirosanat eivät olleen kovin kaukana, kun näytti siltä, ettei juoksemaan pääsisikään heti siinä määrin mitä oli suunnitellut.

Tiistain ja keskiviikon juoksulepo onneksi auttoi asiaan, ja torstain rauhallisen 10 km juoksulenkin jälkeen ei polvi enää vihoitellut. Olin ilmoittautunut alkuviikosta Heikin 2 penkinkulman suunnistukseen, joten siihen varmaan nyt uskaltaisi osallistua.

Lauantaiaamun räntäsade oli kostuttanut ja valkaissut Virttaankankaan suunnistusmaaston, kun Heikin 2 penkinkulman suunnistus starttasi klo 11. Lämpö oli juuri ja juuri plussan puolella, kun lähdin pitkästä aikaa kartta kädessä ja lappu rinnassa metsään tarpomaan. Onneksi tapahtuma ei ollut mikään kilpailu, vaan paremminkin iltarastityyppinen tapahtuma, joten suuria paineita ei tarvinnut ottaa.

Ensimmäiset kolme kilometriä pääsi juoksemaan kangasmaastossa, mutta sitten siirryttin soille ja kallioille. Suot eivät kovin märkiä olleet, mutta sen verran kuitenkin, että neopreenisukat olivat ihan hyvä valinta jalkaan. Kalliot taas olivat todella liukkaat ja varovainen sai olla, kun sammaleet lipsuivat nastarin alla.

Yhtä rastia lukuunottamatta tämä “oikea” suunnistusmaasto-osuuskin onnistui ihan mallikkaasti. Tosin tuo yksi, vajaan 20 min. pummi, pilasi sitten koko tuloksen. Onneksi en yksin tuota pummia tehnyt, mutta omaan piikkiin se pitää ottaa, sillä minä porukan hukkaan juoksutin. Aikaa kului kartoittaessa, ja jos tupakkamiehiä olisi ollut matkassa, niin sauhutkin olisi hyvin kerinnyt vetää. Kartalle kuitenkin päästiin ja rastikin löytyi, mutta vitutus oli ankara.

7 km:n metsäsuunnistuksen jälkeen siirryttiin jälleen takaisin kankaan puolelle. Muutama rasti kankaalla ennenkuin tultiin takaisin lähtöpaikalle ja kartan vaihtoon. Vajaat 15 km ja 2 tuntia takana, 7 km edessä. Onneksi toinen lenkki olisi lähes kokonaan kangasmaastossa, joten juoksualusta muuttui paremmeksi. Toisen lenkin ainoaa “metsärastia” tuli pummattua muutama minuutti, mutta muuten lenkki sujui ongelmitta. Jalka tosin alkoi painamaan heti toisen lenkin alussa ja jossain vaiheessa alkoi rinnastakin pistämään, joten vauhdinlisäystä ei oikein innostanut tehdä, vaikka maasto olisikin siihen antanut hyvät mahdollisuudet.

2:52 reissuun kului aikaa ja mittariin tuli matkaa vajaat 24 km. Ihan mukava lenkki oli, vaikka se yksi iso pummi jäikin harmittamaan. Pääasia kuitenkin, että paikat kesti, eikä ihan totaalista hyytymistä tullut. Heikille kiitokset hyvistä järjestelyistä.

Lauantaina tuli tehtyä pienimuotoista tieteellistä tutkimusta omista verenpaineista. Aamusta lukemat näyttivät 120 / 71, joteka ovat kutakuinkin ihan ok. Toisen mittauksen tein tunnin suunnistuksen maaliintulon ja heti saunan jälkeen, ja silloin lukemat olivat 101 / 69. Kolmas mittaus oli parituntia edellisesta, jonka aikana olin ehtinyt syömään ja ottamaan pienet torkut. Lukevat olivat palautuneet jälleen aamuisiin, eli 120 / 73.

Sunnuntaina kävin aamulla salilla, ja iltapäivällä tein 12 km rauhallisen juoksulenkin. Vasen pohje oli hieman jumissa, mutta muuten juoksu tuntui yllättävän hyvältä.

Viikko 44/2010 (2.11.2010 – 8.11.2010)