Viikko 39/2024 (23.-29.9.2024)

Tuuli retkeili perjantai-iltaan asti pohjoisessa, joten pidimme alkuviikon Sisun kanssa kahdestaan mökkiä pystyssä. Kotoiltua tulikin aika paljon, sillä konttorilla kävin ainoastaan torstaina.

Säät ovat olleen viikolla melko syysmäiset. On ollut hienoja aurinkoisia syyspäiviä, sadepäiviä, tuulista ja viileyttä. Alkuviikosta päästiin vielä 15 lämpöasteeseen, mutta loppuviikosta sitten viileni ja viikonloppuna kymmenen astetta oli tiukassa.

Mökiltä tuotu Bianchi pääsi vuorostaan huoltotelineeseen. Pyörä on purettu jo melkein kokonaan ja uusia varaosia siihen on tilauksessa. Viikonloppuna tuli hommattua myös uusi härveli, ultraäänipesuri. Sillä tulikin jo puhdistettua jokusia pyöränosia ja ihan hyvällä menestyksellä. Laite löytyi Torista ja vielä tuosta muutaman kilometrin päästä. Ihan pätevän tuntuinen laite ja sain kaupanpäälle vielä 20L pesuun tarkoitettua “myrkkyä”. Laite voi maksaa itsensä jossain vaiheessa takaisinkin, jos pyöränosat pysyvät puhtaampina eikä kulu niin äkkiä.

Maanantai oli kevyt päivä, ja ohjelmassa ei ollutkaan kuin puolentoista tunnin hieronta. Vasen puoli niskasta oli ollut viikon verran jumissa ja se saikin apuja hieronnasta.

Tiistaina aamulla kävin juoksemassa reilun kympin lenkin Vuorentausta -Tesomajärvi -akselilla. Vauhti oli 4:44 min/km ja keskisyke oli 125bpm. Kulku oli ihan OK, mutta ei mitään ihmeellistä kuitenkaan. Illalla alkoi sulkapallokausikin. Perinteiseen tapaan puolitoista tuntia neluria Ylöjärven liikuntakeskuksessa. Porukka oli myös sama kuin pääosin viimekaudellakin. Ensimmäiset erät oli hakemista pelifiiliksen puolelta, mutta jossain vaiheessa peli-into napsahti päälle kuin napista painaen, ja peli alkoi sujumaan paremmin. Toiseksi viimeisessä erässä tuli pientä takapakkia, kun oikeassa takareidessä tuntui vähän kipua, ja pelästyin että jäikö pelit siihen. Pystyin kyllä jatkamaan, mutta jonkin verran sitä tuli varottua.

Keskiviikkonakin kävin aamupäivällä juoksemassa 12,5 kilometrin lenkin 4:42 min/km vauhdilla. Keskisyke oli 129bpm. Tuli mentyä pieni pätkä reittiä, jota en ollut aiemmin juossut. Leppiojankadulta oikaisin Koreeniittyn ja Mäkelän kautta Vuorentaustaan. Tuo uusi pätkä oli metsätietä ja hyvä niin, sillä matkan edetessä tuli pakottava tarve puskakäynnille. Kulku oli taas ihan ok, vaikka alussa vähän oikea takareisi kiukuttelikin, mutta lämmettyä sekin oli ihan ok.

Torstaiaamusta lähdin konttorille vähän normaalia myöhempään Poljin Sionkylän ja Jasperintien kautta töihin. Matkaa kertyi 25,5 kilometriä. Kotiin poljin Hiedanrannan, Siivikkalan ja Leppiojankadun kautta. Tästä kertyi mittaa 36,5 kilometriä. Sen verran lämmintä vielä oli, että lyhyillä lahkeilla pärjäsi, yläpäähän piti kyllä pukea pitkää päälle.

Perjantaina pidin vähän lyhyemmän työpäivän. Sateisen päivän vuoksi ulkoliikunta ei oikein innostanut, joten päätinkin aloittaa sisäpyöräilykauden. Aktivoin Zwiftin tunnukseni kesätauolta ja poljin kahden tunnin treenin 185W:n teholla. Ei tuo ihan ulkopyöräilyn veroista touhua ole, mutta eiköhän siihen taas kohta pääse sisälle. Ihan hyvin kuitenkin polkeminen sujui ja laitteetkin pelasivat kesätauhon jälkeenkin.

Lauantaina aamupäivällä kävin juoksemassa vajaan 18 kilometrin lenkin Nokian ja Pitkänniemen kautta. Aikaa kului vähän alle puolitoista tuntia eli keskari oli 4:57 min/km. Juoksu ei ollut kovin kevyen tuntuista ja loppumatkasta alkoikin painamaan, vaikka vauhti ja matka ei kovin kummoisia ollut. Ehkä edellisen päivän sisäpyöräily painoi. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.

Sunnuntaiaamusta tuli nukuttua poikkeuksellisen pitkään. Lauantaina kyttäsin snookeria sen verran pitkään, että uni maittoi puoli kymmeneen asti. Onneksi kahden viikon jakso snookeria loppuu tänään eikä niiden vuoksi tarvi valvoa ainakaan pariin viikkoon. Aamulla oli viitisen astetta lämpöä, mutta aurinko paisteli komeasti. Lähdinkin tekemään vähän pidempää gravelilenkkiä. Reitin runko kulki Siuron, Jumesniemen, Mahnalan, Mettisen ja Hopeatien kautta. Reitiltä poikkeasin useaan otteeseen katsomaan uusia hiekkatien pätkiä ja samalla keräämässä ruutujakin. Matkaa kertyi 111 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 5 tuntia. Eli keskariksi tuli maltillinen 22 km/h. Yhden tien kohdalla jouduin tunkkaamaan pyörää varmaan kymmenen minuutin ajan, kun tie oli niin pahassa kunnossa metsäkoneen jäljiltä. Reitti kulki siis Mahnalanselän maisemissa ja hienoja paikkoja reitille osuikin. Tiet olivat vähän märkiä ja hiekkatiet paikoin kuraisia ja pehmeitä. Sää oli pääosin komean aurinkoinen, mutta muutama pieni sadekuuro osui kohdille. Vaatetus oli aika sopiva ja nyt on sitten tiedossa, millaisella varustuksella näillä lämmöillä pitää mennä. Joten eiköhän se ulkopyöräilykausi vielä tästä jatku, muutenkin kuin työmatkapyöräilyn parissa.

Viikko 38/2024 (16.-22.9.2024)

Syyspäiväntasaus, laituri ylös järvestä, aamukylmiä, lehtisadetta. Siinä on jo hyvä lista, joka kertoo, että syksy on tuloillaan. Mukavia päivälämpöjä on kuitenkin edelleen ollut viikonloppuun asti jonka jälkeen päästiin vähän normaaleimpiin syyslämpöihin. Pohjoisessa tuli jo luntakin, ja Tuuli lähtikin sinne tutkailemaan Saariselän maisemia. Ollaan siis oltu Sisun kanssa kaksistaan kotimiehinä tämä viikonloppu.

Työmatkojen lisäksi pyörälenkit ovat jääneet vähiin. Maantiepyörän taitaa saada laittaa jo talviteloille, sillä sen verran viileää alkaa jo olemaan, ja sliksirengas voi olla liukas, jos sattuu olemaan kovin paljon lehteä tien pinnassa. Gravelilenkkiä tosin varmaan tulee vielä tehtyä. Juoksuviikko oli poikkeuksellisen hyvä, ainakin kilometrien osalta. Keväällä sain yhtenä viikkona saman verran kilsoja kasaan, mutta edellinen parempi viikko on ollut viime vuoden syksyllä.

Työrintamalla tuli sen verran muutosta, että loppuvuodelle on näillä näkymin tulossa jonkin verran ylimääräisiä lomapäiviä. Töitä varmaankin keskimäärin kolmeksi päiväksi viikkoon. Tämä tietää sitä, että parempia treenipäiviä on tiedossa lisää.

Maanantaina oli jo viileä aamu. Lämpöä ei ollut kuin kolmisen astetta, kun lähdin ennen kuutta liikenteeseen. Gravelilla menin töihin, mutta matka meinasi jäädä kesken, kun puolessa välissä takarengas hajosi. Renkaan vaihto onnistui jäisilläkin näpeillä ihan hyvin, mutta pumppu oli unohtunut toisen pyörän laukkuun. Onneksi Pirkkalan TB:lle ei ollut pitkä matka kävellä, josta sain sieltä renkaaseen ilmaa ja pääsin loppumatkankin polkien töihin. Kotiin polkiessa oli lämpöä 17 astetta. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamulla lämpöä oli taas mukavat13 astetta. Vettä tosin tihutti sen verran että kamppeet vähän kastuivat. Aamulla seurasin sadetutkaa, jotta näkisin milloin pääsisi juoksulenkille Ysin jälkeen sellainen hetki sitten tulikin. Juoksin Ranta-Tampellan lenkin, josta kertyi matkaa 13.7 kilometriä. Aikaa meni napsun päälle tunti, joten keskariksi tuli 4:26 min/km ja keskisykkeeksi 138bpm. Tämä lenkki meni siis VK-kategoriaan. Töistä poljin kotiin Tahmelan kautta.

Keskiviikkona myös gravelilla töissä. Ilta oli sen verran komea, että kotiin päin poljin vähän pidemmän kautta. Ensin reitti kulki Keskisenkulman ja Heikkilän kautta. Sitten suuntasin Nokian kautta Pinsiöön ja kotiin tulin Antilan ja Soppeenharjun kautta. Matkaa kertyi 53 kilometriä, josta puolet oli hiekkateitä. Aikaa kului 2:12, eli keskariksi tuli 25 km/h. Sää oli mukavan aurinkoinen, lämpöä 16 astetta ja hiekkatietkin olivat melko kuivat.

Myös torstaina olin pyörällä töissä. Illalla kävin juoksemassa kotoa päin 12.5 kilometrin lenkin. Kippasin Kaarilan harjun neulaspoluilla, joita pitkin en ole aiemmin mennytkään, vaikka sinne ei montaa kilometriä kotoa matkaa olekaan. Takaisin päin tulin Tohlopin ja Haukiluoman kautta. Aikaa kului 59 minuuttia. Alkumatka oli vähän kankeeta, kun lähdin liikenteeseen heti töistä polkemisen jälkeen, mutta muutaman kilometrin juoksun jälkeen homma alkoi sujumaan ihan mukavasti. Sää oli myös ihan mukava kun lämpöä oli 18 astetta.

Perjantain olin kotikonttorilla. Ohjelmassa ei ollut kuin illalla tunnin kotisalitreeni.

Lauantaiaamuna kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. Treeni sisälsi 3 x 2 km:n vetoja kilometrin palautuksella. Alkuun ja loppuun oli verraa parin kilometrin verran. Jalkaan laitoin vuoden tauon jälkeen Hokan Rocketit ja kyllä ne vaan on the juoksukengät. Juoksu tuntui rennolta ja kevyeltä vaikka vedoissa nostikin vauhtia. Ensimmäinen veto meni aikaan 7:47, toinen 7:27 ja kolmas 7:22. Maastonmuodot vaikuttivat jonkin verran kilometrivauhteihin. Vedot menivät yllättävän rennosti, joten lenkistä jäi hyvä maku. Lämpöä oli kymmenisen astetta, mutta kevyissä kamppeissa pääsi juoksemaan, tosin ohuet hanskat laitoin käteeni. Pitkästä aikaa tuli siis vetopäivä. Illalla kävin Sisun kanssa nostamassa mökillä laiturin kuiville ja kääntämässä soutuveneen talviteloille. Samalla otin mökiltä Bianchin cyclon mukaani, niin saan tehtyä siihen kunnon huollon ja ehkä laitettua keväällä myyntiin. Mökin jälkeen vielä Alastarolla poikkeaminen. Sisu pääsi moikkaamaan Rockya.

Sunnuntaina kävin juoksemassa pitkästä aikaa reilusti yli kaksikymppisen lenkin. Matkaa kertyi tasan 25 kilometriä. Viimeksi olen toukokuussa juossut vähintään yhtäpitkän lenkin. Aamu oli kylmä, jopa pakkasen puolella, mutta juoksun aikana lämpöä oli jo melkein kymmenen astetta. Taivas näytti puolipilviseltä, mutta jokusia vesitippoja kuitenkin satoi matkan aikana. Reitti kulki Teivon, Siivikkalan, Hiedanrannan, Epilän ja Tohlopin kautta. Aikaa kului 2:07, eli keskari oli 5:05 min/km ja keskisyke oli 120bpm. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, mutta ihan hyvin jaksoi eikä jalatkaan alkaneet jumittamaan kuin vasta ihan viimeisillä kilometreillä.

Viikko 37/2024 (9.-15.9.2024)

Tällä viikolla reenaamista on häirinnyt jos jonkinmoiset asiat. Alkuviikon olin vielä vähän toipilaana viikonlopun sairastelusta. Vähällä tuli selvittyä, sillä räkätauti kesti vain pari päivää, eikä töistä tarvinnut olla pois laisinkaan. Maanantain tosin tein etäpäivän. Tiistai meni Helsingissä työasioissa, joten päivä meni paremminkin tankkauksen puolelle. Viikolla myös vesisateen rajoittivat vähän ulkoliikuntaa. Mutta kyllä sitä jossain välissä pääsi hikiliikuntaakin harrastamaan.

Maanantaina olin kotikonttorilla. Sen verran olin vielä toipilaana, että tein vain illalla tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina poljin aamulla maasturilla töihin. Aamupäivällä menin junalla Helsinkiin ja sieltä olin kotona vasta puoliltaöin.

Keskiviikkona olin myös kotikonttorilla. Illalla kävin graveloimassa reilun kahden tunnin ajan ja 55 kilometrin verran. Ensin suuntasin Pirkkalan ja Lempäälän välisille hiekkateille. Lopuksi kieppasin Nokian “keskuspuiston” kautta. Reissun alkupuollella tuli poljettua minulle ihan uusiakin teitä, joten reittipankkiin tuli taas uusia pätkiä. Sää oli ihan hyvä, vaikka alkumatkasta ihan vähän vettä satoihin. Hiekkatiet olivat myös vielä melko märät edellisen yön ja aamu vesisateista.

Torstaina aamulla juoksin pitkästä aikaa töihin. Matkaa kertyi 16.2 kilometriä ja aikaa kului 1:20, eli keskari oli 4:55 min/km. Keskisyke oli vauhtiin nähden vähän korkealla 131bpm. Lämpöä oli 14 astetta ja jokunen vesitippakin satoi. Suht OK juoksu kulki, vaikkei mitenkään super-kevyttä ollutkaan. Illalla poljin kotiin maasturilla, jonka olin tiistaina ajanut töihin. Haastetta oli sen verran, että etukumi oli tyhjä, ja sitä sai kotimatkan aikana jokusen kerran pumpata, mutta kyytiä ei sentään tarvinnut soittaa.

Perjantaina olin myös pyörällä töissä. Aamusta oli vielä kuivaa, ja iltaan mennessä päivän sateet olivat lakanneet. Poljinkin töistä Sorkkalan ja Nokian kautta, matkaa kertyi 38 kilometriä ja aikaa kului vähän alle puolitoista tuntia. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantain sääennuste näytti lohduttomalta. Aamulla oli kuitenkin vielä sen verran kuivaa, että lähdin tekemään juoksulenkkiä. Alkumatkan pääsikin ihan kuivana, mutta pikku hiljaa alkoi vähän tiputtelemaan ja sitten kohta ihan satamaan. Onneksi ei kaamalla vettä tullut, joten pystyin juoksemaan ihan hyvä puolipitkän lenkin. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului 1:23, eli keskari oli 4:53 min/km. Reitti kulki ensin Nokian välimaan kautta Kalkkuun ja sieltä Tesoman kautta Lamminpäähän ja sitten takaisin kotiin. Loppupäivä menikin sitten vaatehuoneen siivoamisessa ja uudelleen järjestelyssä.

Sunnuntaiaamu valkeni poutaisena, mutta vähän viileänä, kun lämpöä oli 11 astetta. Lähdin kuitenkin tekemään graveli-lenkkiä, kun aamupäiväksi luvattiin ihan komeaa aurinkoista säätä. Poljin ensin Sorvaan, sieltä Tottijärven kautta Sarkolaan ja edelleen Kutalan kautta Otamukseen ja sieltä Siuron ja Nokian kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 84 kilometriä ja aikaa kului 3:20. Keskari oli siis vähän päälle 25 km/h. Hiekkaosuutta oli ehkä puolet ja sateisen lauantain jälkeen hiekkatiet olivat vielä paikoin pehmeitä. Nousumetrejäkin lenkille kertyi melkein 900m, joten olosuhteisiin nähden keskari oli ihan OK. Länsituuli oli myös melko napakkaa ja vaikutti paikoin myös tekemiseen. Pyöränkin kanssa oli jälleen jonkinnäköisiä haasteita, kun vaihteet eivät oiken tykänneet pysyä kohdillaan. Taas on siis tiedossa pyörän huoltohommia.

Viikko 36/2024 (2.-8.9.2024)

Helle-ennätykset paukkuu nyt kun syyskuun puolellakin lämmöt nousevat vielä kesäisiin lukemiin. Viikko on tosiaan ollut poikkeuksellisen lämmin, kun melkein joka päivä on päästy yli parinkymmenen lämpöasteen ja jokusena päivänä ihan reilustikin. Aamut tosin ovat olleet jo melko viileitä ja kosteusprosenttikin korkealla. Lauantaina tulikin laitettua ensimmäistä kertaa tällä syyskaudella takkaan pieni lämpö, jotta saisi piippua kuivattu, niin uskaltaa alkaa sitä tosissaan lämmittämään kun tämä intiaanikesä päättyy.

Maanantaiaamuna töihin pyöräillessä tiputteli vähän vettä, loppumatkasta vähän enemmänkin. Kotiin päin kieppaisin Tesoman postin kautta, vesisateesta ei ollut iltapäivällä enää pelkoa. Pyöräilyt piti tehdä maastopyörällä, kun graveli oli vielä huoltotoimenpiteiden piirissä. Gravelista oli takajarrupalat ihan loppu ja ne piti vaihtaa uusiin. Takajarrulinjaan piti myös laittaa uudet jarrunesteet. Myös etujarrupalat olivat vaihtokunnossa. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreeni.

Myös tiistaina olin maasturilla liikenteessä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta ranta-Tampella – eteläpuisto -lenkin. Matkaa kertyi 14.1 kilometriä ja aikaa kului 1:07. Keskivauhdiksi tuli 4:46 min/km ja keskisyke oli 126bpm. Alkuun juoksu oli vähän väsyneen oloista, mutta loppua kohden meno parani. Kotiin päin poljin Santalahden ja Lielahden kautta, kun menin töistä suoraan Vuorentaustaan hierontaan. Puolitoista tuntia taas kaiveltiin kipeitä paikkoja.

Keskiviikon olinkin sitten kotikonttorilla. Sisua piti käyttää taas vaihteeksi tassulääkärillä, ja kun Tuuli oli nuhassa, niin homma jäi tällä kertaa minulle. Töiden jälkeen kävin tekemässä pyörälenkin. Reitti kulki Ylisen, Kyrönlahden, Karhen, Viljakkalan, Hämeenkyrön, Mahnalan ja Sasin kautta. Matkaa kertyi 89 kilometriä ja aikaa kului 2:55, eli keskari oli vähän päälle kolmeakymppiä, tehot olivat 185W. Sää oli mitä komein, kun lämpöä oli 25 astetta, aurinko paistoi eikä tuulestakaan ollut haittaa. Jotain hyvää näistä myöhäisistä lämpimistä säistä sentään on.

Torstaina piti vielä käydä konttorilla maasturilla, kun en ollut ehtinyt saamaan vielä gravelia ajokuntoon. Aamupäivällä kävin jälleen Valmetilta juoksulenkillä. Tällä kertaa suuntasin osittain uusille reiteille. Aluksi juoksin Toivioon ja sielä Kaitalankulmalle. Alkuperäisessä reittisuunnitelmassa oli, että juoksisin takaisin Multisillan ja Peltolammin kautta, mutta huonon paikallistuntemuksen vuoksi, juoksin yhden risteyksen väärin ja ajauduin Sääksjärven väärälle puolelle. Tästä syystä tulinkin Multisillan sijasta Sääksjärvelle ja tästä tuli lisämatkaa vajaan neljän kilometrin verran. Lenkille kertyi matkaa 14.7 kilometriä ja aikaa kului 1:07. Eli keskari oli 4:36 min/km keskisykkeen ollessa 131bpm. Yllättävän hyvin kulki, vaikka reitti on melko mäkinen. Illalla kotiin päin sai polkea taas hellelämmöissä.

Perjantain vastaisena yönä iski sitten minullekin kurkkukipu. Tuuli oli ollut koko viikon kipeänä, ja kuvittelin jo selvinneeni tarttumatta, mutta turha toivo. Lähdin kuitenkin pyörällä töihin, kun mitään muita oireita ei ollut. Nyt sain alleni jo huolletun gravelin ja jarrutkin tuntuivat pelaavan, vaikka välillä vähän vinkuivatkin. Kun päivän aikana olo ei heikentynyt – jos ei myöskään parantunut, niin uskalsin illalla tehdä vielä tunnin kotisalitreenin samalla kun katselin snookeria. Snookerinkatselukausi taitaa siis taas alkaa, nyt kun illat pimenevät.

Lauantainakin oli vielä kurkku vähän kipeä, joten päätin pitää rauhallisemman päivän ja olella pääosin sisätiloissa.

Lauantaina pidin vielä toiveita yllä, että sunnuntaina pääsisin tekemään vähän pyörälenkkiä, mutta lauantaina, saunan jälkeen alkoi nokka menemään tukkoon ja sunnuntai olikin sitten melko räkäinen päivä. Eli myös sunnuntai meni pääosin sisätiloissa lepäillessä.

Viikko 35/2024 (26.8. – 1.9.2024)

Kesä vaihtui syksyyn, ALV nousi, graveli epäkunnossa ja äijäreissu takana. Kaikkea tällaista on tällä viikolla tapahtunut. Tai oikeastaan nämä tapahtuivat viikonlopun aikana, muuten viikko ei ole ollut juurikaan tavallisuudesta poikkeava.

Maanantaina maantiepyörällä konttorilla. Maantiepyörällä sen vuoksi, kun gravelin takarengas oli aamulla tyhjä, kun ei ollut tykännyt viikonlopun hiekkatielenkistä. En jaksanut aamulla vaihtaa kumia vaan jätin homman iltaan. Illalla vielä myös tunnin kotisalitreeni.

Tiisataina olikin sitten jo taas graveli alla kun kävin konttorilla. Aamulla kävin juoksemassa töistä päin Ranta-Tampellan lenkin, josta kertyi matkaa 13,5 kilometriä. Aikaa kului 1:02, eli keskari 4:34 min/km ja sykkeet 131 bpm. Lämpöä oli 17 astetta ja lounaasta tuuli kovaa. Alku oli jonkin verran väsynyttä juoksua, mutta kyllä se meno siitä piristyi loppua kohden.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla ja ohjelmassa oli vain tunnin kotisalitreeni.

Torstaina olin autolla liikenteessä kun kävin konttorilla. Piti vielä pyörätelineet ja graveli viikonlopun reissua varten reissuautoon kiinnitettäväksi. Töissä kävin juoksemssa reilun kympin lenkin Pere-Toivio -akselilla. Rauhassa menin ja aikaa kului 50 minuuttia. Melko kevyesti Boston-kenkä liikahti.

Perjantaina lähdimmekin sitten heti aamusta ajelemaan ReAn:n ja MiVa:n kanssa kohti Vuokattia, jossa olisi lauantaina Vuokatin Gravel -kisa. Koko päivä meni ajaessa, mutta illalla perillä oli vielä sen verran komea aurinkoinen ja kuiva keli, että lähdimme kisareitille maastontiedusteluun. Matkaa kertyi 48 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle kaksi tuntia. Paikoin oli vauhdikastakin hiekkapätkää, mutta välillä oli haastavampaa alustaa, vaikka soratiellä ajoimmekin.

Lauantaina oli sitten kisalähdön aika. Jo yöllä oli satanut vettä ja vähän ukkostanutkin, mutta koko lauantaipäiväksi oli luvattu reipasta vesisadetta. Lähtö oli klo kymmenen ja melkein heti lähdön jälkeen alkoikin vettä tiputtelemaan vettä taivaalta. Lämpöä oli kuitenkin 17-18 astetta, joten sinänsä ei kylmä ollut, ja kun tuultakaan ei ollut juuri lainkaan niin vähemmälläkin vaatetuksella, mitä minulla oli, olisi varmaan pärjännyt. Olin varustautunut irtohihoilla ja -punteilla. Tämän lisäksi jalassa oli neopreenisukat ja kengän sadesuojat. Päällä oli myös tuuliliivi. Ensimmäiset pari kilometriä ajoimme vetomönkijän perässä, ja siinä vauhdissa pysyin joten kuten porukassa mukana. Mutta kun etuvaunu lähti pois tieltä, niin melkein koko ryhmä hävisi horisonttiin. Vain muutama jäi jälkeeni ja muutaman selkä näkyin vielä parin kilometrin ajan, tämän jälkeen sain ajella yksin näkemättä yhtäkään ajavaa kuskia. Edessä oli kaksi 66 kilometrin lenkkiä, joista siis kertyisi reilu 130 kilometriä matkaa.

Alkukiihdytyksssä tunsin jo, että nyt mennään aika paljon kovemmilla tehoilla, mihin olin varautunut. Tästä syystä jäinkin melko pian peräjoukkoihin, kun aloin vähän rajoittamaan tehonkulutusta. Siitäkin huolimatta pyörittiin aika paljon yli 200W:n tehoissa. Myös kalustoni ei ollut ihan sovelias kyseiseen maastoon / keliin. Renkaani oli melko kapea 38:n rengas ja vielä kuivan kelin sellainen. Paikoin se oli liukas ja sateen pehmentämällä reitillä se myös upposi. Myös oma uskallustaso ei ollut haastavilla pätkillä parasta mahdollista laatua, vaan olin ennemminkin jarrukahvoissa kiinni kuin lisää vauhtia polkemassa. Edellisen päivän tiedustelulenkillä olleet nopeat hiekkapätkät olivat pehmentyneet ja vaativat paljon enemmän tehoa, jotta vauhti pysyi yllä. Ensimmäisen kierroksen puolessa välissä aloinkin jo miettimään, että koko reittiä en varmaankaan tule ajamaan läpi. Ensimmäisen kierroksen ajan kokonaan ja sitten katson fiiliksen mukaan millaisilla oikaisuilla toisen kierroksen ajan.

Ensimmäisellä kieroksella pysähdyin kertaalleen, kun lainasin eräälle kalustonsa riikkoneelle polkijalle kännykkääni ja hän soitti toimitsijoita noutamaan hänet pois. Stopissa meni aikaa pari minuuttia, mutta sillä nyt ei ollut siinä vaiheessa mitään merkitystä. Vähän tämän jälkeen, noin puolentoista tunnin kohdalla, alkoi sitten vettä tulemaan oikein huolella ja sitä sateli kovalla voimalla puolen tunnin ajan. Sen jälkeen sade vähän rauhoittu, mutta jatkui kuitenkin. En nyt muista, missä vaiheessa sade lakkasi kokonaan, mutta sen se jossain vaiheessa teki. Ensimmäisellä kierroksella jouduin pariin otteeseen tunkkaamaan pyörää, kun takarengas ei vaan pitänyt tai sitten tuli niin pehmeä kohta, että pyörä vaan pysähtyi. Kierroksen päätteksi pysähdyin ottamaan huoltopisteeltä vähän energiaa, ja sitten matka jatkui toiselle kierrokselle. Eka kierros meni pysähdyksineen suurin piirtein aikaan 2:45.

Toisen kierroksen aluksi alkoi taas vähän satelemaan, muttei mitenkään kaatosateen muodossa. Toisen kierroksen alun pienen välikuoleman jälkeen meno alkoi taas maistumaan ja aloin jo tottua siihen ajatukseen, että kai sitä voisi koko toisenkin kieroksen ajaa, kun loppuaika ei tuntuisi kuitenkaan painuvan kuuteen tuntiin asti. Pyörän kunto tosin oli huolestuttanut jo ensimmäisen kierroksen puolivälistä asti, kun jarrut oli alkanut ääntelemään siihen malliin, että häijyä teki kuunnella, kun hiekka rahisi jarrupalojen ja -levyn välissä, niin edessä kuin takanakin. Myös takapakka rahisi pahasti, etenkin pienemmillä vaihteilla.

Melko tarkkaan 100 kilometrin kohdalla alkoivat jarrut pitää jarruttaessa entistäkin pahempaa ääntä, mutta toimivat vielä jotenkuten, vaikka jarruteho ei kovin kummoiselta tuntunutkaan. Samaan aikaan hajosi tyhjeni myös takarengas. Sen vaihtoon meni kymmenisen minuuttia, mutta kuraisista olosuhteista huolimatta sain uuden sisurin paikoilleen. Vähän kyllä epäilytti, paljonko hiekkaa oli mennyt vaihdon yhteydessä sisurin alle ja kauankohan se tulisi kestämään. Kun sain renkaan paikoilleen ja pyöräytin takakiekkoa tarkastaakseni sen paikallanolon, niin totesin etteihän se pyörähdä kunnolla ollenkaan, vaan jarrut laahaavat aika pahasti. Päätin kuitenkin lähteä liikenteeseen, mutta saman tien huomasin, että takajarrussa ei ole painetta ollenkaan, vaan kahva menee sukkana pohjaan. Se oikeastaan varmisti päätökseni jättää leikki kesken, sillä en uskaltanut lähteä reitin loppuosan mäkiin ilman takajarrua. Suuntasinkin siitä sitten suorilla kohti maalia asfalttiteitä pitkin, joita oli vielä 17 kilometrin verran edessä. Tuolla pätkällä pärjäsi kyllä hienosti ilman takajarruakin ja takarengaskin pysyi ehjänä. Kisan tulokseksi tuli siis keskeytys. Mutta sainpa kuitenkin ajatettua 117 kilometriä, johon meni aikaa 5 tuntia. Keskitehot olivat 213W. Kisassa kävin muutenkin melkoinen kato, sillä 22 kilpasarjan lähtijästä vain 12 sai loppuajan. Omassa sarjassani (M45) ei tullut yksikään maaliin asti.

Sunnuntaiaamusta, ennen aamiaista, kävimme MiVa:n kanssa juoksemassa rauhallisen 12 kilometrin lenkin mm. Katinkullan suunnassa. Rauhassa menimme ja aikaa kuluikin 1:09, eli keskari oli 5:44 min/km. Keskisyke oli 111 bpm. Sää oli kostean oloinen, vaikka vettä ei satanutkaan. Juoksu kulki yllättävänkin kevyesti, vaikka kuormaa olikin edelliseltä päivälstä alla. Kello kympin jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin kohti kotia.

Viikko 34/2024 (19.-25.8.2024)

Kevennetty reeniviikko takana. Tuntimäärältää koko kesän matalin, mutta täytyy sitä välillä ottaa vähän kevyemmin, kun melkein kaikki kesän viikot ovat olleet yli 15 tunnin viikkoja ja välillä aika paljon päällekin. Edellisen lauantain pitkä pyöräily tuntui vielä alkuviikon treeneissä, sillä jalat olivat vielä todella väsyneet. Ei enää palaudu vanhaan malliin.

Kotihommina on ollut edellen kattoremppa. Lumiesteiden rikkomat kattotiilet tuli vaihdettu ja samalla myös laitoin takaisin paikoilleen yhden vääntyneen ruoteen ja irtilähteneen lumiesteiden kiinnitysparrun. Myös autotallin kattoa tuli raaputeltua sammaleista puhtaaksi. Sunnuntain sade kuitenkin lopetti hommat ja toinen lape jäi vielä vähän kesken.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa mitään ihmeellistä. Töissä kävin pyörällä ja illalla tein 40 minuutin kotisalitreenin. Väsynyttä oli, joten sali jäi vähän tyngäksi.

Myös tiistaina pyörällä töissä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Pere – Loukonlahti -lenkin. Matkaa kertyi vähän vajaat 12 kilometriä ja aikaa kului pari minuuttia alle tunnin. En muista koska olisi jalat olleet näin väsyneet ja voimattomat kuin tuolla lenkillä. Heti alusta asti tuntui, ettei jaksaisi yhtään. Siihen nähden 4:51 min/km vauhti 124 bpm:n sykkeellä oli ihan hyvä.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla, ja treeneistä oli täysin vapaa päivä. Ainoa treeniin viittava asia päivään oli, että DHL toi uuden polkupyörän rungon. Siitä pitäisi talven aikana kasaille ensi kesäksi retkipyörä.

Torstaina sitten taas töissä pyörällä. Taas kävin aamupäivällä juoksemassa. Tällä kertaa arboretumin ja eteläpuiston kautta reilun 12 kilometrin lenkki 57 minuuttiin. Nyt jalka oli jo tuoreempi ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Alussa vain suhjutti vettä, mutta puolen välin jälkeen alkoi tulemaan isompaa tippaa ja lenkin aikana tulikin kastuttua ihan kunnolla, mutta kun lämpöä oli 18 astetta, niin kylmä ei tullut. Lopussa otin vajaan kilsan reippaamman vedon. Töistä pääsin polkemaan kuivassa säässä.

Perjantaina työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina olin koko päivän pihahommissa. Aamupäivällä kävin kuitenkin juoksemassa vajaan 16 kilometrin lenkin aikaan 1:17. Pääosin juoksin latupohjia pitkin. Ensin Lamminpään majalle ja sieltä vedenottamon kautta kotiin, mutta Pikku-Ahveniston kirtäen. Ihan mukavasti juoksu kulki, vaikka lopussa alkoikin vasen takareisi jumittelemaan. Sää oli muuten ihan hyvä, mutta kova etelätuuli puski vastaan loppulenkistä.

Myös sunnuntai oli kattopäivä. Puolilta päivin kävin kuitenkin polkemassa 55 kilometrin graveli-lenkin. Ensin poljin Teivon kautta Hietasmäkeen josta suuntasin hiekkateitä pitkin Takamaan taakse ja sieltä Pentinmaan kautta Pinsiöön. Pinsiöstä suuntasin Mettisiin ja sieltä Koukkujärvelle ja takaisin kotiin. Pääosin menin hiekkateitä pitkin, mutta kyllä asfalttiosuuksiakin oli. Aikaa kului 2:12, joten keskariksi tuli 25.2 km/h. Lämpöä oli vielä 23 astetta ja aurinko paisteli. Etelätuuli puhalteli tosi kovin ja avoimilla paikoilla vastatuuliosuudet olivatkin melkoista vääntämistä.

Viikko 33/2024 (12.-18.8.2024)

Syksy tekee edelleen tuloaan. Aamukosteutta on aika lailla ja lämpötilat ovat aamuisin alle viidessätoista asteessa. Päivän aikana lämmöt kuitenkin nouset vielä pariinkymppiin ja vähän ylikin, joten ihan mukavia ulkoilukelejä on ollut, kun vesisateetkaan eivät ole olleet juurikaan kiusana.

Viikko oli töiden osalta vähän poikkeava, sillä olin kolmena päivänä kotikonttorilla, joten työmatkapyöräilyt jäivät vähän vähäiselle. Viikonloppuna tuli sitten otettua vahinko takaisin, kun poljin pitemmän kaavan kautta Alastarolle.

Viikkoon on mahtunut myös kattotiilien rapsutusta. Talon osalta se urakka olisi valmis, mutta varmaan pitää vielä autotallin katolla käydä kuikuilemassa, olisiko siellä rapsuteltavaa. Talon katolle pitää vaihtaa jossain vaiheessa muutama tiili, kun lumiesteet olivat painanee viime talvena jokusen rikki. Myös lammen ympäristöä tuli vähän muokattua. Sammakot eivät oikein tykänneet asiasta, kun menin sörkkimään heidän elinympäristöään.

Maanantai oli ensimmäinen kotikonttoripäivä. Illalla tuli tehtyä ulkohommia ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina maantiepyörällä töissä. Kotiin päin poljin Sionkylän, Nokian, Siuron ja Sasin kautta. Matkaa kertyi vähän vajaa 70 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Keskari oli napsun alle kolmeakymppiä ja tehot 176W. Kulku oli ihan ok.

Keskiviikko oli viikon toinen kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa reilun kympin lenkin 4:32 min/km vauhdilla. Keskisyke aika sopiva 130 bpm. Meno oli suht ok, vaikkei kovin rentoa ollutkaan. Lopussa otin kilsan napsun kovemmalla vauhdilla. Illalla oli vielä puolitoista tuntia hierontaa.

Torstaina pyörällä töissä. Aamulla oli normaaliin tapaan noin 13 astetta lämpöä ja sumuista tai usvaista, mikä ero niillä nyt olikaan. Illalla kotiin Pyynikin ja Lamminpään kautta. Lämpöä mukavat 23 astetta. Illalla vielä kolme varttia kotisalia.

Perjantaina taas kontikonttorilla ja taas aamupäivällä reilun kympin juoksulenkki. Tällä kertaa vauhti oli 4:41 min/km, mutta keskisyke keskiviikon tapaan 130 bpm. Tosin lenkki kulki Lamminpään harjun kautta ja siellä tulee normaalia enemmän nousua, joka nostaa keskisykettä. Osan matkasta sateli vettä, mutta se ei haitannut kun lämpöä oli kuitenkin 18 astetta.

Lauantaina oli sitten pitkän pyöräilyn vuoro. Lähdin liikenteeseen jo ennen aamukasia, sillä edessä olisi pitkä päivä. Lähtiessä oli nelisentoista astetta lämpöä ja kosteusprosentti oli aika korkealla. Ensin suuntasin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen. Häijään tienoilla alkoi suhjuttamaan vettä siihen malliin, että lasit piti nostaa otsalle, jotta näkisi jotain eteensä. Suhju ei juurikaan kastellut, mutta kostean nihkeäksi se olon teki. Toinen ikävämpi homma tuli heti reilun kymmenen kilometrin jälkeen, kun mittari herjasi, että vaihtajan akun virta oli vähissä. Pikkaisen kyllä asia otti päähän, sillä jos akku loppuisi, niin vaihtaja (ehkä) melko varmaan vaihtaisi etu- ja takarattaat pienimmillä. Tällöin ajettaisiin kesäreissun viimeisen päivän tapaan yhdellä vaihteella. Akku ei kuitenkaan onneksi loppunut, vaan pystyin käyttämään vaihteita koko matkan ajan. Tosin aloin käyttämään säästeliäästi vaihteita, enkä joka töpäreeseen laittanut pienempää silmään, vaan runttasin putkelta isomalla watilla ylös. Myös alamäissä joko rullailin tai sitten pidin isompaa kandenssia yllä. Tämä toi koko matkan ajaksi lisäjännitystä ja -harmia. Melkoinen aloittelijan moka, kun en huomannut tarkastaa akun virtatasoa edellisenä päivänä. Mutta tästä eteenpäin varmaankin muistaa. Häijäästä suuntasin Mouhijärven ja Suodenniemen kautta Laviaan, jonka jälkeen sää alkoi kirkastumaan ja aurinkokin paistelemaan. Kullaan kohdalla ylitin Porintien ja suuntasin kohti Kaasmarkkua ja sieltä Nakkilaan, jossa tein pysähdyksen. Tämä väli olin tien kunnon osalta päivän heikoin. Nakkilassa kävin hakemassa kaupasta vähän energiaa niin nestemäisessä kuin kiinteässäkin muodossa. Samalla oli riisuin irtohihat, sillä aurinko alkoi pastelemaan mukavasti. Tauon jälkeen energiatasot olivat taas hyvällä tasolla ja polkeminen sujui vaivatta, vaikka vaihteiden vaihtamista saikin säästellä. Seuraava etappi olisi Eurajoki, jossa kesäreissullanikin kieppasin. Silloin näin siellä Euran kyltin ja vähän sitä perua tämän päivän lenkki tuli suunniteltuakin. Eurajoelta suuntasinkin siis kohden Euraa ja sieltä Säkylää. Vähän ennen Säkylään oli reissun heikoin hetki. Rantatie menikin jotenkin vähän henkisessä sumussa, mutta sitten kun otin lisäenergiaa, niin pian alkoi taas kulkemaan. Tosin Huovienrienteen risteyksen jälkeen, ennen Virttaalle päin kääntymistä, alkoivat molemmat lähentäjät kramppailemaan. Onneksi krampit ei kestänyt kovin kauan, vaan pääsin jatkamaan matkaani “letkein” jaloin. Virttaalta suuntasin sitten määränpäähäni Alastarolle. Jalat alkoivat olla jo melko lopussa, ja loppumatkan pari viimeistä pientä mäkeä tuntuivat melko pahoilta ja jalat todella voimattomilta, onneksi lopussa ei ollut enää mitään isompia mäkiä. Matkaa kertyi 221 kilometriä ja aikaa kului 7 tuntia. Keskari oli siis 31.6 km/h ja tehot 181W. Aika paljon kovempaa tuli mentyä, mitä etukäteen arvioin. Sää oli kuitenkin niin hyvä, että sekin vauhditti menoa. Reissu meni tunnin nopeammin kuin arvelin ja jos vaihtajan akkusekoilua ei olisi ollut, niin olisin varmaankin kiertänyt vielä Säkylän Pyhäjärven toisen kautta. Tosin silloin olisi vaadittu toinenkin välipysähdys.

Launatain ja sunnuntain väinen yö oltiin Vehkajärvellä, mutta heti aamusta lähdimme kotia kohden. Päivä tuli tehtyä pihahommia ja iltapäivällä kävin juoksemassa 11.6 kilometrin lenkin Kolmenkulman, Tesoman ja Haukiluoman kautta. Vauhti oli 4:41 min/km ja keskisyke 132 bpm. Jalat olivat kyllä melko väsyneet edellisen päivän polkemisesta, mutta piti sitä saada viikkoon vähän lisää juoksukilometrejäkin.

Viikko 32/2024 (5.-11.8.2024)

Aamut alkavat viilenemään. Syksyn tuntua on jo ilmassa. Kun aamulämmöt ovat jääneet alle viiteentoista asteeseen, niin on pitänyt sovitella jo takkia päälle, kun pyörällä lähtee töihin. Onneksi iltapäivälämmöt ovat olleet vielä yli parissakympissä. Myös sateita on saatu. Etenkin lauantaina vettä tuli pitkin päivää ihan kunnolla, ja jokusena muunakin viikon päivänä on tullut sadekuuroja. Itse olen kuitenkin säästynyt isommalta kastumiselta.

Kattotiilien putsaaminen on jatkunut tälläkin viikolla. Muutama tunti jokusena iltana. Vielä olisi jokuselle illalle tekemistä. Tosin sain perjantai-iltana selkäni taas sellaiseen kramppiin, että voi olla, että katolle ei kannata lähipäivinä mennä. Selkä on ollutkin hyvä koko vuoden, mutta tietenkin sen piti jossain välissä kipeytyä. Viikolla pääsin taas uusiin painolukemiin, kun torstaiaamuna vaaka näytti 67.5 kg. Vähän turhan alhaalle paino on jo mennyt, mutta eiköhän se tässä syksyn mittaan taas lähde nousuun.

Maanantaina kävin pyörällä konttorilla, ja illalla vielä tunti kotisalia.

Tiistai oli vähän speciaali päivä. Olin maastopyörällä liikenteessä ja tankoon oli kiinnitetty karttateline. Töiden jälkeen poljinkin Kauppiin, jossa järjestettiin pyöräsuunnistusharjoitus. Tämä oli ensimmäinen kerta kun moiseen lajiin tutustuin. Avoimin mielin lähdin liikenteeseen Kaupin poluille, mutta melko pian karu totuus tuli esiin. Polut olivat kivisiä ja teknisiä, joten kartan luku liikkeessä jäi olemattomaksi, ja muutenkin piti keskittyä enemmän että pystyi kalusto ja kroppa ehjänä. Pysähdellä piti useaan otteeseen, jotta sai varmistettua oikean suunnan. Eteneminen oli muutenkin hidasta, kun aina piti uudelleen etsi, missä kohtaa kartta sitä olikaan. Onneksi reitillä oli helpompaakin pätkää, mutta sen verran paljon oli teknisiä pätkiä, että sydän ei ihan heti lämmennyt ko. lajille. Tosin minulle sanottiin, että tämä oli pahin mahdollinen maasto, eikä anna koko kuvaa lajin hienoudesta. Saapi nähdä, tuleeko vielä kokeiltua joskus uudelleen – mutta ei ainakaan Kaupissa. Nyt matkaa kertyi reilu 17 kilometriä ja aikaa kului puolitoista tuntia. Jokusen loppupään rastin skippaskin, jotta ehti kotiin valosan aikaan. Melkein olisi juosten mennyt kovempaa kuin pyörällä. Kun vielä polki Kaupista kotiin, niin päivälle tuli pyöräily kuutisenkymmentä kilometriä. Aamupäivällä olin myös käynyt Valmetilta juoksemassa Ratinan lenkin. Matkaa kertyi vähän alle 10 kilometriä ja aikaa kului 47 minuuttia. Keskari oli 4:45 min/km ja syke 125 bpm. Jalat tuntuivat vähän väsyneiltä.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Päivä oli sen verran komea, että kävin töiden jälkeen polkemassa 72 kilometrin maantipyörälenkin. Reitti kulki Takamaan kautta Lintuharjuntielle ja sielä Hämeenkyrön kautta Mahnalaan ja Sasiin, josta Pinsiön kautta takaisin kotiin. Keskari oli pikkuisen päälle kolmeakymmpiä ja tehot 174W. Sää oli tosiaan komea, aurinko paistoi ja lämpöäkin oli 24 astetta. Toivottavasti tällaisia säitä tulisi vielä loppukesän ja syksyn aikana.

Torstaina taas pyörällä konttorilla, ja illalla tunnin kotisalitreeni.

Myös perjantaina oli pyörällä konttorilla. Illalla kävimme Peetun ja Villen kanssa juoksemassa rauhallisen kympin lenkin Ikuri – Kalkku – Tesoma -akselilla. Vauhti oli 5:30 min/km ja keskisyke 117 bpm. Eli rauhassa mentiin ja kevyeltä tuntui. Selkä oli mennyt juuri ennen lenkille lähtöä jumiin ja alkumatkasta se vähän vaivasikin, mutta melko pian siitä ei ollut enää haittaa. Lenkin päälle saunaa, juomaa ja makkaraa.

Launatai olikin sitten viikon sateisin päivä. Selkä oli myös mennyt yöllä sen verran pahempaan kuntoon, ettei sateiden välissäkään tehnyt mieli lähteä juoksulenkille tai muutenkaan tehdä mitään treeniä. Ulkona tuli kuitenkin yritettyä tehdä vähän hommia sadekuurojen välissä. Yksi kuusikin kaatui.

Sunnuntaina lähdimme ReAn:n kanssa heti aamutuimaan polkemaan pidempää lenkkiä. Lämpöä aamulla klo 8:30, jolloin lähdimme liikenteeseen, oli kolmisentoista astetta, mutta päivän mittaan se nousi pariinkymppiin. Aurinkoista pääosin oli, vaikka lopussa sateenuhkaa olikin, mutta sateet eivät osuneet päällemme. Lauantaina oli satanut vettä koko päivän eikä tiet olleet aamulla vielä täysin kuivat, joten peesaaminen oli hieman märkää puuhaa. Mutta peesausta tuli jonkin verran harrastettu, sillä länsituuli puhalteli sen verran, että perässäajosta oli selvää hyötyä. Reittimme kulki ensin Säijän kautta Lempäälään. Sieltä Vesilahdelle ja Narvasta käännyimme Punkalaitumelle päin. Vähän ennen Halkivahaa käännyimme Sammaljoelle päin ja sieltä suuntasimme Sastamalaan. Takaisin kotiin tulimme Karkun, Häijään, Salmin ja Nokian kautta. Matkaa kertyi 151 kilometriä ja aikaa kului 4:45, eli keskariksi tuli 31.7 km/h. Keskitehot olivat 181W. Muuten reissu meni ihan hyvin, mutta ensin ReAn:n takarengas tyhjeni Sammaljoen kohdilla. Ilmat pysyivät jokusen kymmenen kilometriä, mutta vähän ennen Karkkuun kääntymistä pysähdyimme taas rengashommiin ja sisurin laittoon. Lenkin päälle taas kunnon saunottelut. Selkä oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että illalla tein vielä pihahommia, kannon kaivamista yms.

31/2024 (29.7. – 4.8.2024)

Ensimmäinen työviikko lomien jälkeen oli melko kaksijakoinen. Viikon alkupäivät menivät sähköpostien ja muiden viesti perkaamisessa, mutta kun niistä selvisi, niin loppuviikko oli melko hiljainen, sillä porukkaa oli paljon edelleen lomilla. Perjantaina tulikin tehtyä lyhennetty työpäivä, sillä kotona odotti mukava kivituhkakasa, joka oli tarkoitus levittää yksityistiellemme – kuoppia ja uria tasaiseksi ja muuta sellaista. Perjantaina tuli haettua myös ensimmäiset moniteholasini. Mutta täytyy sanoa, että ei ainakaan vielä ole ollut hintansa väärti.

Viikko on ollut säiden osalta melko epävakainen, tai ainakin ennusteiden osalta. Välillä ennustetut sateet ovat tulleetkin, mutta on myös jäänyt tulematta. Pahasti en ole minään päivä kastunut. Lämmöt ovat olleet sopivia siinä kahdenkympin tuntumassa melkein joka päivä.

Heti maanantaina pyörällä töihin. Iltapäivällä kotiin polkiessa loppumatkasta tuli pientä sadetta, mutta pahimpaan sadekuuroon en osunut. Lämpöä oli illalla mukavat 24 astetta. Illalla vielä kolmen vartin kotisalitreeni.

Tiistaiksi oli povattu viikon poutaisin päivä, joten päätin ottaa maantiepyörän alle ja polkea töistä Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta kotiin. Lämpöä oli 22 astetta ja luoteesta tuuli. Reilun 70 kilometrin lenkkiin meni aikaa vajaa 2,5 tuntia. Keskari oli 29 km/h ja tehot 167W. Tämä oli tarkoituksella vähän kevyempi lenkki. Mittaristakin otin näkyviin vain kellonajan ja lämpötilan, ettei tulisi seurattua tehoja ja nopeuksia. Yritin vaan ajella rennon reippaasti.

Myös keskiviikkona olin pyörällä töissä. Iltapäivällä oli 17 astetta lämpöä ja vettä piskotteli pikkuisen. Työmatkapyöräilyjen lisäksi treenipäiväkirjaan ei muuta sitten tullutkaan.

Torstai oli viikon viimeinen konttoripäivä. Pyörällä olin jälleen liikenteessä. Aamulla piskotteli taas vähän vettä, mutta ei niin paljon että olisi kastunut. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampellan lenkin. Sille kertyi mittaa 13.6 kilometriä ja aikaa kului napsun päälle tunti. Keskari oli mukava 4:28 min/km ja keskisyke 134bpm. Juoksu kulki ihan mukavasti ja vauhtiakin löytyi, vaikkei sitä juurikaan tullut yritettyä. Lämpöä oli sopiva 15 astetta ja taivas oli pilvessä, eli sopiva juoksusää. Kotiin poljin poikkeuksellisesti Tahmelan ja Tohlopin kautta.

Perjantai oli siis kotikonttoripäivä. Iltapäivllä riehuin A:n kanssa nelisen tuntia. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Heit lauantaiaamusta kävin tekemässä reilun 14 kilometrin juoksulenkin Ikuri – Kalkku – Tesoma – Lamminpää -akselilla. Aikaa kului 1:08. Meno ei ollut ihan kevyin mahdollista, vaikka keskari olikin vain 4:46 min/km. Syke oli 135bpm. Sitten taas pari tuntia A:n kanssa, ja sitten muita pihahommia iltaan asti. Oikea lähentäjä ei oikein tykännyt päivän urakoinnista ja illalla se kipuilinkin aika lailla.

Sunnuntaina oli mainio pyöräilysää. Tuulta ei ollut juuri laisinkaan, lämpöä parikymppiä ja taivaskin oli pilvessä. Turhaan tuli laitettua tuuliliivi päälle, sillä kotiin päästyä liivin alla ollut paita oli suht märkä. Poljin ensin Säijän lenkin vastapäivää, sitten siirryin Emäkosken sillan kautta Sasin lenkille, jonka poljin myötäpäivään. Tarkoitukseni oli pitää ketjua vähän kireämmällä koko lenkin ajan, ja siinä onnistuinkin ihan mukasti. Alun otin rauhallisesti, mutta loppua kohden tehot alkoivat nousta. Matkaa kertyi 96.3 kilometriä ja aikaa meni tasan kolme tuntia. Keskari oli siis 32.1 km/h. Saijän lenkin jälkeen keskitehot olivat vähän päälle 190W, mutta koko lenkin jälkeen ne nousivat 203W:iin (NP. 215W). Yllättävän hyvin jaksoin pitää tehoja yllä ja loppua kohden vielä kiristettyäkin. Putkelta ajo tuntui vähän oikeaan lähentäjään, mutta muuten ei matkan aikana ollut ongelmia. Iltapäivällä vielä muutama tunti katon putsausta teräsharjan kanssa.

Viikko 30/2024 (22.-28.7.2024)

Lomat ovat nyt sitten tältä erää ohi. Huomenna pitäisi lähteä taas töiden pariin. Tämä viikko on oltu pääosin kotosalla ja pitkää kotityölistaa on yritetty lyhentää. Varastojen järjestely veikin yllättävän paljon aikaa, mutta nyt kaikki on sitten myllätty uutteen järjestykseen ja jonkin verran tavaraa meni myös kaatopaikalle ja Facebookin romulavalle. Tavoite, eli pyörien saaminen seinälle järjestykseen, tuli kuitenkin saavutettua. Myös uusi roskakatos tuli värkätty. Kahden viikon mittaisen nurmikonkin sain viimein ajettua, kun sain koneen huollosta. Pakko se oli ajaa, vaikka vettä satoi ja ukkosti. Vähän ylimääräisenä hommana tuli raja-aidan kunnostus, kun se oli jostain syystä laonnut maahan n.10 metrin matkalta – olisikohan joku peura rynnännyt läpi. Myös katon putsauksen sammaleista sain aloitettua.

Lomalla tuli kyllä tehtyä suurin piirtein kaikki se, mitä oli tarkoituskin. Juhannuksesta viikko pohjoisessa, Saimaa Cycle Tourin 300 km:n pyöräily, pari vajaan viikon mittaista mökki-sessiota, mustikoiden poimimista, kuuden päivän pyöräreissu, kummitytön ripille saattelu ja vähän kotihommiakin. Kyllä tuossa oli taas menoa ja meininkiä, nyt on hyvä mennä töihin huilaamaan.

Viikon treenit alkoivat mökillä vajaan 20 kilometrin juoksulenkillä. Jalat olivat jonkin verran väsyneet ja kankeat. Lauantain Orihölkkä varmaankin vielä painoi. Selkäkin oli jumissa ja syke korkealla. Mutta sää oli hieno, parikymppiä lämpöä ja aurinko paisteli. Reitti kulki Tursan, Koskioisten ja Särkän kautta. Vauhti oli tasan vitosta ja keskisyke 128 bpm. Lenkin jälkeen tuli lähdettyä muutamaksi tunniksi lähimetsään mustikoille. Sen verran hyvin oli marjaa vakiopaikoissa ettei kauemmaksi tarvinnyt lähteä.

Tiistaina lähdimme kotia kohti. Tuulin piti polkea kotiin ja minun tehdä vielä mökillä pyörälenkki. Tuulin pyörässä oli kuitenkin sen laatuinen vika, ettei polkeminen onnistunut, ja minä pääsin polkemaan kotimatkan. Olin gravelilla liikenteessä, joten se antoi vähän enemmän reittimahdollisuuksia kuin puhdas maantiepyörä. Poljinkin ensin Illon kautta Houhajärvelle vilkaisemaan missä kunnossa Sallilan entinen lomakylä oli. Sieltä poljin Sastamalan keskustan kautta Ellivuoreen, jossa tein pienen visiitin laskettelukeskukseen. Ellivuoresta tulin Kutalan ja Sarkolan kautta Nokian River Golfille. Tämän jälkeen poikkesin Melon vesivoimalaitokselle, josta nykyään pääsee yli, ja tulinkin sieltä Siuronvaltatielle, jota kautta sitten kotiin. Etenkin loppureitiin osuu melko paljon hiekkapätkää ja mäkistä maastoa ja kun lämpöä oli 26 astetta, niin hiki virtasi, vaikka ei sen kummempaa iskua pitänytkään päällä. Matkaa kertyi 111 kilometriä ja aikaa kului 4:20. Keskari siis 25.5 km/h.

Keskiviikkona iltapäivällä piti käydä juoksulenkillä, mutta olin muistanut hieronta-aikani väärin, enkä siten ehtinytkään lenkille. Iltapäivällä oli siis 1.5 tunnin hieronta. Lepopäivä oli kyllä ihan paikallaan, sillä vähän väsynyt kropassa olikin. Ehtipähän tehdä kotihommia enemmän.

Torstaina heti aamusta pääsin sitten juoksulenkillekin. Lämpöä oli tuohon aikaan jo parikymppiä. Reittini kulki Vuorentaustan, Lamminpään, Tohlopin, Tesomajärven ja Haukiluoman kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 15 kilometriä ja aikaa kului 1:12, eli keskariksi tuli 4:45 min/km, keskisyke vähän korkealla, 130 bpm. Kulku oli suht OK.

Perjantaina oli taas vähän pidemmän maantiepyörälenkin vuoro. Heti aamusta lähdin liikenteeseen, mutta silti lämmöt olivat jo parissakympissä, tuulta ei juurikaan ollut. Aurinkorasvaan piti turvautua. Poljin ensin Lempäälän keskustaan ja sieltä suuntasin Valkeakoskelle. Ohitin Valkeakosken keskustan Hämeenlinnan tien kautta, mutta kieppasin kuitenkin Sääksmäen kautta. Matka jatkui Toijalaan ja Sontulan kautta takaisin Lempäälään ja Säijän kautta kotiin. Matkaa kertyi hieman suunniteltua enemmän, 138 kilometriä ja aikaa kului 4.5 tuntia, eli keskari oli vähän päälle kolmeakymppiä. Keskitehot olivat 172W.

Lauantainakin tein maantiepyörälenkin. Nyt suuntasin edellispäivään nähden toiseen suuntaan. Ensin menin Ylisen kautta ja Karhelle, sieltä Viljakkalan kautta Hämeenkyröön ja Laitilansalmen kautta Heinijärvelle, jossa poikkesin Kukkokahvilaan loman päätöspyöräilyn kunniaksi munkki-limsalle. Heinijärveltä matka jatkui Jumesniemeen ja sieltä Salmin ja Siuron kautta takaisin kotiin. Suunnitelma oli tehdä edellispäivää rauhallisempi, rento pyörälenkki. Mutta niin kuin usein aiemminkin, niin ei se sitten ihan niin mennytkään. Mäkisen maaston vuoksi keskitehot nousivat muutamalla watilla edelliseen päivään, eikä keskarikaan jäänyt kauheasti kolmestakympistä. Lämpöä oli taas helleasteiden verran, mutta taivas oli tällä kertaa puolipilvessä.

Sunnuntaina oli puolestaan pidemmän juoksulenkin vuoro. Heti aamupäivää pääsin liikenteeseen, mutta jälleen lämpö oli noussut jo pariinkymmeen asteeseen ja aurinkokin paisteli. Jälkikäteen mietittynä, juomareppu oli pitänyt olla mukana, mutta ilman juomaa tuli 22 kilometrin juostua 1:54:ään, eli keskari oli 5:11 min/km. Sykkeet olivat mukavan alhaalla ja keskisyke jäikin 117 bpm:iin. Vähän oli jalka väsynyt ja lopussa alkoi pakaranseutukin jumittelemaan, mutta tulipahan juostua muutamaan viikkoon yli kaksikymmpinen.