Viikko 39/2025 (22.-28.9.2025)

Vielä on hienoja pyöräilysäitä tarjolla. Kun alkuviikon sateista selvittiin, niin sen jälkeen on riittänyt pelkkää aurinkoa. Vähän tuulista on ollut, mutta parempi sekin kuin vesisade. Lämmötkin ovat olleet vielä päivisin lähellä 15 astetta, vaikka aamuisin on ollutkin jo melko viileää.

Etukiekkoprojektikin on mennyt taas vähän eteenpäin, kun sain uuden navan. Nyt pitäisi vielä arpoa oikea pituus pinnoille ja laittaa ne tilaukseen. Ongelmana on vaan, että eri pinnalaskurit antavat eri arvoja, joten ei oikein tiedä, mikä olisi oikea pituus. No, jos ensimmäinen arvaus menee pieleen, niin ei se tässä konkurssissa enää kauheasti tunnu. Sitten pitää vaan tilata uudet. Eipä sitä kesällä tiennyt, millainen soppa uusista kiekoista syntyy. Ja vielä en ole päässyt edes kiekon kasausvaiheeseen.

OP-vaiva on kiusannut tällä viikolla taas enemmän. Jomotusta on ollut vähän joka päivä. Lauantain gravelilenkilläkin tuntui välillä harvinaisen paljon, vaikka putkelta ajoa olen yrittänyt välttää. Salillakin pitää miettiä, mitä liikkeitä tekee.

Maanantaiaamuna tein virhearvion sään suhteen. Katsoin kyllä sadetutkasta, että vähän voi tulla vettä. Mutta en laittanut kuitenkaan sadekamppeita päälle. Vettä tuli sitten ihan tuhottomasti koko matkan ja kovan tuulen kera. Töissä lämmin suihku teki kyllä hyvää – saunakin olisi kelvannut. Sadetutkasta katsoin, että sadealue oli juuri vain sen aikaa Tampereen päällä, kun ajoin töihin.

Tiistainakin vähän tihutteli kun poljin töihin, mutta maanantain jälkeen se ei tuntunut missään. Tämän jälkeen alkoikin poutajakso ja se on kestänyt tähän päivään asti, eikä loppua näy.

Myös keskiviikkona pöyrällä töissä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Torstaina olinkin vaihteeksi kotikonttorilla. Illalla oli sen verran komeaa keliä, että kävin polkemassa maantiepyörällä Siuron 50 kilometrin lenkin. Aikaa meni hieman alle tunti kolme varttia ja keskitehot 174W.

Perjantaina pidin vapaapäivän töistä. Ja kun jälleen oli hieno sää, niin lähdin tekemään pidempää maantiepyörälenkkiä. Ensin poljin Pirkkalan lentokentän ohi Lempäälään. Tälle välille oli vedetty, ja vedettiin edelleen uutta pintaa maantielle. Nyt on komeeta baanaa ajella tuokin pätkä. Lempäälästä Hervannan kautta Kangasalle ja sieltä edelleen Valkeakoskelle, ja sitten takaisin Lempäälään. Lempäälässä pysähdyin nauttimaan munkkienergia. Loppumatka Säijän kautta sujuikin sitten mukavasti ja energisesti. Matkaa kertyi vähän päälle 140 kilometriä ja aikaa vierähti neljä tuntia kolme varttia. Keskitehot 173W. Aurinko paisteli ja lämpö parhaimillaan 15 astetta.

Lauantaina aamupäivällä saimme Maisa-setterin yökylään. Maltoin kuitenkin lähteä päivällä, jälleen komean sään turvin, pyörälenkille. Tällä kertaa graveli sellaiselle. Yritin siis ottaa mahdollisimman paljon soratietä alleni. Suuntana oli Karhe, ja jos tuonne haluaa hiekkaa pitkin, niin sitten pitää ajaan radanvarsiteitä. Takamaan jälkeen sellaista alkoi olla tarjolla. Alkuun radanvarsitie oli melko heikkokuntoista ja karkeaa, mutta Sorvajärventien ylityksen jälkeen alusta parani. Karhella siirryin radan toiselle puolelle, ja lähdin takaisin päin. Majajärveltä suuntasin Lavajärvelle ja sieltä Rokkakoskelle päin. Joenkulmantie oli juuri lanattu ja jokunen kilometri olikin melko hidasta ja raskasta polkemista. Syynä raskauteen oli varmaan myös se, että takarengas oli mennyt lussuksi. Onneksi minulla oli ilmapatruuna mukana ja sain vielä loppumatkaksi takakumin kovaksi. Loppureitti kulki Pentinmaan, Metsäkylän ja Lamminpään kautta. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa kului vähän alle kolme tuntia. Keskitehot 167W.

Sunnuntaina aamulla pääsin pitkästä aikaa vähän reippaammalle koiralenkille, kun Maisa oli reippaampi kulkemaan kuin Sisu. Mutta onhan heillä 7 vuotta ikäeroakin. Tämän jälkeen lähdin pyörällä Lielahden Liikkuun, jossa tein 70 minuutin salitreenin. Kotiin päin poljin Epilän, Hyhkyn ja Kalkun kautta. Tuosta kertyi matkaa 20 kilometriä.