Viikko 33/2025 (11.-17.8.2025)

Aloitetaan perinteiseen tapaan sääraportilla. Syksy tulee. Äkkiä se sitten muuttui viileäksi ja sateiseksi. Pari viikkoa sitten vielä tuskailtiin helteissä ja nyt pitää jo käyttää pitkää vaatetta niin pihahommissa kuin pyörälenkeilläkin.

Pyöräpainotteinen on tämäkin viikko ollut. Juoksukokeilut ovat kuitenkin jatkuneet, ja kolmena päivänä olen 1,7 kilometrin pätkän hölkkäillyt. Ei mitään isompia tuntemuksia, mutta ei OP-vaiva vielä taakse jäännyttä aikaa ole. Tällä viikolla meni 10.000 km rikki ulkopyöräilyssä. Viime vuonna sama tapahtui vasta viikolla 41, eli pari kuukautta ollaan edellä.

Tilaamieni uusien kuitukiekkojen osalta on hyviä ja huonoja uutisia. Sain aika nopeastikin kiekot takaisin DT Swiss:n tarkastuksesta. Ne pitäisi olla ihan turvalliset ajaa, joten alle vaan. Mutta, mutta. Ensimmäinen haaste tuli, kun yritin asentaa renkaita paikoilleen. Takakiekkoon 28 mm renkas meni melko hyvin, mutta eteen tuleva 26mm:n renkaan kanssa sain painia ihan kunnolla. Ähellyksen yhteydessä sain yhden TPU-sisurinkin rikottua. Vähän otti päähän, sillä nuo TPU-sisurit ovat 3-4 kertaa normi sisureita kalliimpia. Eikä minulla tietenkään ollut vastaavaa sisuria varalla, joten jouduin jatkamaan ähellystä perinteisen sisurin kanssa. Ja menihän rengas lopulta paikoilleen. Seuraava takaisku tuli, kun laitoin etukiekkoa paikoilleen pyörään. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että akseli olisi eri paksuinen – uudessa kiekossa 12mm ja vanha 15mm. Nyt pitää sitten jostain löytää konvertteri ja uusi akseli. Takakiekossa oli oikeankokoinen akseli. Eli maantieajot jakuvat edelleen vahoilla kiekoilla.

Kun parvekeprojekti on hoidettu, niin uutta projektia pukkaa nurkan takaa. Tuli hommattua robottiruohonleikkuri. Tämä viikko on mennyt fasiliteettien parantamisella, että robotin on helpompi liikkua pihalla. Kuusi norjanagervoa sai lähteä. Lisäksi muutama isohko kivi siirrettyä syrjään, ja muutakin leikkuurajojen selkeyttämistä on tullut tehtyä. Vielä en ole kaapelia saanut maahan, mutta eiköhän sen kimppuun pääse ensi viikon aikana.

Maanantaina pyörällä toimistolla. Iltapäivällä päästiin vielä 20 asteen tuntumaan.

Tiistaina myös pyörällä toimistolla, mutta maantie sellaisella. Illaksi oli luvattu sadetta, joten ajelin töihin Säijän ja Lempäälän kautta. Hieman viileää aamulla jo oli, sillä pahimmillaan lämpöä oli vain 7 astetta. Takki ja ohuet hanskat olivat tarpeen. Lyhyissä pöksyissä kyllä tarkeni vielä. Lämpö nousi ennen perille pääsyä 13 asteeseen. Matkaa tuli 52,5 km ja aikaa meni 1:50. Töistä lähtöä piti vähän viivästyttää, sillä vettä satoi taas ihan kunnolla. Kun viimein pääsin lähtemään, niin en kovin pitkää kuivissa olosuhteissa päässyt polkemaan. Piti oikein pysähtyä vähäksi aikaa yhden sillan alle sadetta suojaan. Loppumatkastakin vähän tihutteli ja tiet olivat märkiä koko matkan. Märkä oli myös mies, kun kotiin pääsi. Pyörä jälleen pesuun. Illalla vielä 1,7 km:n juoksukokeilu.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Reeneistä vapaa päivä. Koko ilta pihahommissa. Ilta oli vaihteeksi vähän lämpimämpi ja tarkeni shortseissa työskennellä.

Torstaina oli konttoripäivä. Jälleen oli maantipyörä alla, kun illaksi oli luvattu komeaa keliä. Aamulla oli 10 astetta lämpöä, mutta illalla, kun polkaisin Sorkkalan, Nokian, Siuron ja Sasin kautta kotiin, niin lämpö nousi melkein hellelukemiin. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:25. Tehot 159W. Tehot ovat kyllä tippuneet kesän loppua kohden. Keväällä ja alkukesästä keskitehot liikkuivat 180-190W paikkeilla. Alkaako äijä jo vähän hiipumaan.

Perjantaina oli jälleen kotitoimistopäivä. Päivällä kävin juoksemassa 1,7 km. Sisun kanssa kahdestaan koko päivä ja lauantaihin asti. Pihahommia ja kiekkojen kanssa temuamista.

Lauantaille ei oltu lupailtu kauhean kesäistä säätä, mutta sain bongattua sadetutkasta jonkinmoisen välin, johon uskalsi lähteä polkemaan. Lämpöä ei ollut kuin neljätoista astetta, joten laitoin varmuuden vuoksi pitkää päälle niin ylä- kuin alapäähänkin. Otin myös gravelin alle ja lähdin kiertämään Tampereen keskustaa vähän laajemmalla säteellä. Heti alkuun vähän sujutti vettä, mutta melko pitkään sain ajella, että kunnolla alkoi satelemaan. Aurinkokin jopa välillä pilkisti. Ensin poljin Santalahden kautta Kauppiin ja sieltä latupohjia pitkin Niihamaan ja Atalaan. Atalasta Linnainmaan kautta Kaukajärvelle, ja sieltä Kalle Päätalon puiston ohi Hervantaan. Hervannan kanjonissa alkoi sitten satelemaan ihan kunnolla. Tietenkin juuri siellä, missä ei ollut mitään suojapaikkaa. Lahdesjärven ABC:llä kävin suojassa katsomassa, miten sadealue menee yli, ja kun oli juuri menemässä ohi, niin lähdin jatkamaan matkaa. Loppumatka kulki Rautaharkon ja Härmälän kautta Pirkkalaan ja sieltä suorilla kotiin. Loppumatkastakin tuli vielä sadekuuroja, joten sekä pyörä että kuski päätyivät pesulle. Matkaa kertyi 58 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Illalla sadekuurojen välissä pihahommia.

Sunnuntai alkoi koiralenkillä, omalla 1,7 km:n juoksulenkillä ja pihahommilla. Sitten alkoi aurinko paistelemaan ja lämpökin nousi sellaisiin lukemiin, että viitsi lähteä pyörälenkille. Maantiepyörän otin jälleen alleni ja tavoittaana noin 100 km. Reitti kulki ensin Nokian Viholaan ja sieltä Siuron ja Salmin kautta Jumesniemeen. Jumesniemestä Hämeenkyrön ja Viljakkalan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia. Tehot 164W. Lämpöä oli 17 astetta, eli ihan riittävästi, eikä vettäkään satanut, mutta pohjoistuulta oli sen verran, että se hyydytti vauhtia. Muutenkaan ei oikein kauhea into ollut päällä. Ilta jälleen pihahommissa.