Viikko 38/2025 (15.-21.9.2025)

Sateinen viikko takana. Joka päivä on satanut vettä enemmän tai vähemmän, eli koko ajan märkää on ollut. Mutta on sentään sen verran poutaakin ollut, että muutaman pyörälenkin on pystynyt tekemään. Ja ihan lämminkin vielä on ollut – pitkät pyörälenkit on pystynyt menemään ilman irtopuntteja.

OP-vaiva on ollut tällä viikolla taas vaihteeksi vähän huonompi. Juostu ei ole, mutta olisiko salitreenit ja sauvalenkki sitten tehnyt huonoa, vai pyöräilyt. Tiedä häntä (sano Sisu). Tänäänkin sunnuntaina illalla muutaman kerran on tullut yllättäen sellainen vihlaisu jonnekin haaroväliin, että on pitänyt ihan älähtää.

Maanantaina kastui ihan kunnolla kun aamulla pyöräili töihin. Ja tosi pimeetä on jo aamukuudelta. Illalla ei satanut, mutta märkää oli. Lämmöt viidentoista asteen kieppeillä aamulla ja illalla. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli lepopäivä. Koko päivä Helsingissä ja vasta illalla kotosalla. Helsingissä satoi.

Keskiviikkona tihkusateessa töihin pyörällä. Kotiin polkiessakin oli märkää ja loppumatkasta vähän vesisadettakin.

Torstai oli sentään poutainen päivä. Työmatkapyöräilyissä ei kastunut. Illalla kävin vielä tekemässä Lamminpäässä vajaan puolentoista tunnin sauvakävelylenkin. OP-tuntemus koko matkan 5/10, eli koko ajan pientä tuntemusta.

Perjantaina otin gravelin alleni, kun poljin töihin. Koko päivä piti olla sateetonta, mutta kyllä töihin polkiessa pieni sadekuuro tuli. Tein vain puolikkaan työpäivän ja komean iltapäivän turvin lähdin tekemään pidempää gravel-lenkkiä. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului 4:15. Ensimmäinen puolikas reitistä oli valtaosaltaa minulle uutta pätkää. Sarankulmasta lähdin seurailemaan Vihiojaa itään päin. Parilla ensimmäisellä kilometriää oli liikennevaloja, mutta niiden jälkeen pääsi tosi jouhevasti aina Annalaan asti. Sitten Leinolan kautta Kyötikkälän harjulle ja Ruutanan kautta Sorilaan. Sitten Aitoniemen ja Aitolahden lenkin kautta Atalaan, ja Niihaman ja Kaupin kautta Hiedanrantaan. Loppumatkasta vielä Siivikkalan, Vasamajärven ja Mäkkylän kautta kotiin. Ihan hieno sää oli. Lämpöä oli tälle viikolle normaali 15 astetta. Puolipilvistä ja pohjoistuulta. Joku kylkikramppi iski Kyötikkälän harjulla. Epämukava tutemusta iso osa matkasta ja se haittasi myös hieman hengittämistä. Varmaan tuli syötyä töissä turhan raskaasti.

Lauantaina aamupäivän taas vaihteeksi sateli. Yhdentoista aikoihin sade kuitenkin loppui ja lähdin pyörällä Lielahden Liikkuun. Reilun puolen vuoden tauon jälkeen otin taas jäsenyyden tuonne kun sai alkuun vähän alennusta ja Smartum-rahaakin oli jäljellä. Tunnin reeni tuli tehtyä.

Sunnuntain vastaisena yönä oli varmaankin tullut vettä, sillä sen verran märän oloista pihalla oli. Aamupäivällä lähdin kuitenkin tekemään jälleen pidempää gravel-lenkkiä Mutalaan päin ja keräilemään uusia ruutuja. Ristiin rastiin tuli poljettua Mutalan hiekkateitä, ja kotiin tulin Sorvajärven ja Takamaan kautta. Matkaa kertyi 122 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle viisi tuntia. Hiekkatiet olivat sateiden jäljiltä aika pehmeät. Kurakin lensi, mutta ei onneksi sentään niin paljon kuin pelkäsin. Matkan aikana tuli muutama sadekuuro, mutta en sentään kovin pahasti kastunut. Pahin sade alkoi vasta juuri kun pääsin kotiin – kerran näinkin. Aika mäkistä seutua tuo Mutalakin on. Nousumetrejä kertyi melkein puolitoista tonnia.