Viikko 22/2019 (27.5. – 2.6.2019)

Eipä ole kovin kesäisiin lämpötiloihin päästy tällä viikolla. Aamuisin mennään alle kymmenessä asteessa ja päivällä tekee tiukkaa 15 astetta. Tuulta sen sijaan on ollut muutamana päivänä melkein myrskyksi asti. Vettäkin on tihutellut useampanakin päivänä, mutta isoimmat sateet ovat tulleet öisin.

Jalkapöytävaivat ovat hieman pahentuneet tämän viikon aikana. Juostessa se on suht ok, mutta esim. koiralenkeillä on tuntemuksia. Nyt pitää ottaa vähän varovaisemmin jalan kanssa ja pitää vaihtaa pidemmät juoksulenkit pyöräilyksi.

Tällä viikolla tuli jokaisena työpäivänä käytyä töissä pyörällä (huom. torstai oli vapaapäivä). Maanantaina pyöräilin kotiin Tohlopin uimarannan kautta ja tsekkasin onko ranta uitavassa kunnossa, eli onko siitepölylautat vallanneet uintipaikan. Eipä ollut, joten kävin kotona pukemassa märkäpuvun päälle ja tulin Tuulin autokyydillä avaamaan avovesikauden. Ulkolämpötila oli 13 astetta ja vesi tuskin sitäkään, sillä kovin lämpimiä päiviä ei viime aikoina ole ollut. Märkkärin ja uimalakin kanssa pärjäsi lämpöjen suhteen aika hyvin, jalkaterät olivat herkimmät paikat kylmälle vedelle. Ensimmäinen märkäpukukokeilu ei kestänyt kuin vajaan vartin verran. Melko ahdistavan tuntuista uiminen oli. Tuntui ettei happea saanut kunnolla ja hengästyminen oli normaaliakin kovempaa. Vähän iski epätoivo, että miten sitä selviää edes sprinttimatkan 750 m:n uinnista, jos satakin metriä laittoi tuolla lailla puuskuttamaan. Paska fiilis jäi uinnista.

Tiistaina oli yhdistelmätreenin vuoro. Jälleen perinteisesti Säijän kautta kotiin ja kympin juoksulenkki päälle. Tuulinen oli sää, joten pyöräilyn keskari jäi hieman alle 29 km/h, tosin nopein 30 km meni hieman päälle 31 km/h. Juoksu sen sijaan oli positiivinen yllätys, sillä jalka oli yllättävän kevyt. Ajattelin ottaa tällä kertaa normaalia rauhallisemmin juoksuosuuden, mutta vauhti sitten taas karkasi ja keskinopeus oli 4:18 min/km ja keskisykekin 137. Juoksu tuntui melko kevyeltä.

Keskiviikko olikin sitten ensimmäinen myrskyisä päivä. Työmatkapyöräilyjen lisäksi tein reilun 13.3 km:n juoksulenkin, johon aikaa kului melko tarkkaan tunti. Kova lounaistuuli vaikutti hieman juoksuun, mutta muutenkin juoksu oli todella väsynyttä. Mahtoikohan edellisen päivän yhdistelmätreeni vielä painaa.

Helatorstaina kävin aamupäivästä pyöräilemässä 64 km:n maantiepyörälenkin. Jälleen oli todella tuulinen päivä ja se vaikutti vauhtiin. Tosin tarkoitus olikin ottaa vähän rauhallisemmin, sillä jalat olivat edellen aika väsyneet. Iltapäivällä kävin jälleen kokeilemassa uintia avovedessä Tohlopin uimarannalla. Ranta oli onneksi melko suojassa tuulelta, eikä aallokko haitannut uimista. Muutenkin uinti tuntui maanantaiseen verrattuna huomattavasti mukavammalta. Uin yhteensä n.750 m muutamassa pätkässä, eikä mitään suurempia ongelmia uinnin kanssa ollut. Ilman lämpö oli 16 astetta, veden lämpö edelleen kysymysmerkki, ei ainakaan lämmintä.

Perjantai edelleen todella tuulinen päivä. Työmatkapyöräilyt ja kolmen vartin kotisalitreeni olivat päivän ohjelmassa.

Lauantaina juoksin Nokian paloaseman lenkin, 13 km. Matkan aikana tein neljä 1000 m:n vetoa. Ensin 2 km verkkaa, sitten tonni 3:36, tonnin verkkaa ja veto 3:32. Pari kilsaa verkkaa ja sitten taas kaksi tonnin vetoa kilsan palautuksella aikoihin 3:26 ja 3:19. Vedot eivät ole ihan vertailukelpoisia keskenään, sillä tuulen suunta avitti jälkimmäisissä vedoissa melko hyvin. Iltapäivällä jälleen Tohloppiin uimaan. Ilman lämpö oli 16 astetta, mutta vesi ei tuntunut olleen lämminnyt. N.1000 m uin tällä kertaa putkeen. Luotto sprinttimatkasta selviämiseen koheni huomattavasti.

Sunnuntaina tuuli oli hieman tyyntynyt, joten maantiepyörälenkki meni ilman isompaa vastatuuleen puskemista. Loppumatkasta sain vettä niskaani, mutta muuten oli mukavan puolipilvinen ajokeli. Reitti kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntietä pitkin Lavajärvelle ja Ylöjärven keskustaan. Lisälenkkinä tein vielä Teivon, Epilän ja Hyhkyn kautta Nokialle, josta sitten kotiin. Tällaisella lenkillä sai satasen täyteen ja alaselän jumiin. 12 lämpöasteen, vesisateen ja lyhyiden trikoiden yhdistelmä taisivat jumittaa takareidet siten, että veti selän jumiin. Muuten kyllä ihan mukava lenkki.

Viikko 21/2019 (20.-26.5.2019)

Viikonloppuna, etenkin tänään, saatiin vihdoin ja viimein vettä taivaalta. Keltaiset siitepölymatot saivat kyytiä ja toivottavasti järvistäkin pahan hajuiset lautat painuvat pohjaan. Sellaiseen mönjään ei juurikaan tee mieli lähteä uimaan. Toisaalta alkuviikon helteiden jälkeen kovin lämpimiä uimakelejä ei järvissä ole ollut tarjolla, joten tälläkään viikolla en päässyt vielä testaamaan märkäpukua tositoimissa. Mutta ensi viikolla on sitten jo pakko mennä, vaikka olisi vähän viileääkin.

Heti maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt. Kotiin poljin Nokian SUP:n kautta, josta kävin ostamassa uuden nenäklipsin sekä uudet uimalasit, jotka pitäisi soveltua paremmin avovesiuintiin. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina jälleen työmatkapyöräilyt sekä illalla puolentoista tunnin sulkapallonelurit, kokoonpanolla MikaV, HeimoT ja HannuK. Ihan hyvin pelit kulki jälleen. Voipi olla, että oli kevään viimeiset vakiovuoropelit.

Keskiviikkona oli yhdistelmätreenin vuoro. Töistä pyöräilin Säijän kautta kotiin, 50 km. Keskivauti oli 30 km/h, mutta väli Hakkari-Kalkku (n.30 km) meni hieman alle 32 km/h vauhdilla. Tuolla välillä pääsee suht rauhassa polkemaan, eikä muuta liikennettä tai isompia risteyksiä ole häiritsemässä menoa. Pyöräilyn päälle 10 km:n juoksulenkki 4:20 min/km vauhdilla. Suht mukavasti juoksukin kulki, vaikkei nyt ihan kevyintä mahdollista menoa ollutkaan. Näissä treeneissä oli ensimmäistä kertaa testissä triathlonin kisa-asu. Sekin toimi ihan hyvin niin pyöräilyssä kuin juoksussakin.

Torstaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi ainoastaan tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina olin autolla töissä, koska päivällä oli 75 minuutin jalka-/selkähieronta. Tällä kertaa otettiin myös jalat etupuolelta ja tuosta syystä aikaa meni 15 minuuttia normaalia enemmän. Ihan hyvä setti, joten pitää varmaankin ottaa vakiosetiksi. Töiden jälkeen kävin uimassa Tesoman uimahallilla tunnin vapaauintitreenin. Tällä kertaa uin vähän lyhyempiä pätkiä kerrallaan, mukana myös pullariuintia. Pisin veto oli tulevan sprinttimatkan verran, eli 750 m. Tuohon kului aikaa hieman alle 17 min. Toivottavasti järvessä pääsee edes lähelle tuota aikaa.

Lauantaina aamupäivästä 13 km:n juoksulenkki. Kotoa juoksin Lamminpään majalle ja sieltä juoksin pääosan harjun kilpa5-lenkistä. Polarin mukaan lenkkiin sisältyi 200 m nousua, ja mäkiä tällä lenkillä haettiinkin. Keskivauhti oli 4:41 min/km ja keskisykekin nousi 140:iin.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä juoksulenkki. Pääsin heti kasilta matkaan ja hyvä niin, sillä jo loppumatkasta alkoi vähän tiputtelemaan vettä ja melko pian kotiin päästyäni alkoi yhtenäinen vesisade. Tohloppi – Tahmela – Villilä – Nokia -lenkistä kertyi 27.3 km matkaa. Alku oli hieman kankeaa menoa, mutta jossain 15 km:n paikkeilla alkoi rullaamaan mukavasti. Dieseli käynnistyi vähän hitaasti. Hieman liian kovaa vauhtia tuli mentyä, sillä keskari oli 4:50 min/km ja keskisykekin oli 131.

Viikko 20/2019 (13.-19.5.2019)

Viikko oli lämpöjen osalta erittäin vaihteleva. Alkuviikosta oli vielä yö-/aamupakkasia, mutta viikonloppuna rikottiin helleraja ja yötkin lämpenivät merkittävästi. Järvet ovat vielä sen verran kylmiä, ettei märkäpukua ole päässyt kokeilemaan, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna sekin tapahtuu.

Viikko oli hieman kevennetty, sillä lauantaina kävin juoksemassa Helsinki City Runilla puolimaratonin, joten vähän piti säästellä voimia sinne.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Vaikka pyöräilinkin töistä Tesoman uimahallin ohi, niin jätin kuitenkin menemättä halliin. Jotenkin oli vetämätön olo ja päätin jättää uinnit väliin.

Tiistaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa Jalon kanssa reilun kympin lenkin. Jalolla oli sen verran into päällä, että juoksuvyöhön kiinnitetty koira veti automaattisesti lantion oikeaoppiseen juoksuasentoon, eli eteen. Vetoavustettu juoksu kulki kevyesti 4.18 min/km vauhdilla. Illalla vielä hyvät sulkapallonelurit. Edellisen viikon peliväsymys oli tiessään ja peli-into oli korkealla.

Keskiviikkona maantiepyörällä töihin ja illalla Säijän kautta kotiin, matkaa kertyi 50 km ja keskari oli hieman alle 28 km/h. Rauhallisesti menin enkä viitsinyt tehdä edes juoksulenkkiä pyöräilyn päälle.

Torstaina kävin töissä autolla, mutta illalla menin tekemään Tesoman uimahallille tunnin vapaauintitreenin. Pullarin kanssa uin 2 x 500m, muuten normaalivauhtista vaparia.

Perjantaina taas autolla töihin, eikä muutenkaan tullut enää tehtyä treeniä. Töiden jälkeen kävin tekemässsä vain jokusen avaavan vedon lauantain juoksua silmälläpitäen.

Lauantaina klo 11:30 oli sitten h-hetki, kun kauden ensimmäin puolimaraton ammuttiin liikkeelle. Lämpö oli tuolloin jo reilu 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuulen suunta oli kaakosta, mutta ei mitenkään hirveän kova.

Olin tullut hyvissä ajoin kisapaikalle vähän fiilistelemään tunnelmaa. Aika kuitenkin kului nopeasti kisanumeroa hakiessa, vaatteita vaihtaessa ja alkuverryttelyä tehdessä. Pian sitä huomasi seisovansa tungoksessa kuuntelemassa kun sekuntteja laskettiin kymmenestä alaspäin.

Olin ensimmäisessä lähtöryhmässä ja melko mukavissa asemissa lähtöviivan tuntumassa, joten kovin montaa metriä ei tarvinnut varoa muita juoksijoita, kun pääsi jo etenemään väljällä reitillä.

Heti ensimmäisellä kilometrillä juoksijat ohjattiin harhaan Idrottegatanille, kun olisi pitänyt juosta Reijolankatua pitkin Mannerehiminkadulle. No tuosta ei tullut kuin hieman ylimääräisiä nousumetrejä eikä varmaankaan vaikuttanut loppuaikaan.

Parin kilometrin aikana juoksuasetelmat alkoivat muodostumaan eikä tuon jälkeen pysyvästi ohitseni mennyt enää ketään. Neljän kilometrin kohdilla ohittelin itse jokusia, mutta sitten saikin mennä useamman kilometrin, ennen kuin sijoitusmuutoksia tapahtui.

7-8 km:n kohdilla oli henkisesti heikko hetki, sillä juoksu ei tuntunut oikein kevyeltä ja matkaa oli menty vasta ensimmäinen kolmannes. Luotto hyvään loppuaikaan ei ollut vahva, vaikka kilometriajat olivatkin ihan hyviä.

Yhdeksän kilometrin kohdalla oli toinen juotto ja sillä kohdilla ohittelin muutaman juoksijan ja muutenkin juoksufiilis alkoi taas paranemaan. Kympin jälkeen taas tuli tehtyä pari ohitusta, mutta myös takaa alkoi kuulumaan lähestyviä askeleita. 11 km:n kohdilla joku ulkomaan juoksija paineli ohi, enkä yrittänyt jäädä peesiin, vaan tein omaa juoksuani. Ohittaja ei kuitenkaan päässyt kovin kauaksi edelleni ja jossain 16 km:n kohdilla pääsin jälleen hänen edellen. Samoilla paikkeilla ohitin pari muutakin juoksijaa.

Viimeinen vitonen menikin sitten sinnitellessä ja jokunen ohituskin siinä tuli vielä tehtyä. Viimeinen ohitus tuli tehtyä vähän 18 km:n jälkeen ja tämä ohitettu jäikin sitten peesiini teputtamaan ja antamaan “työntöapua” viimeisille kilometreille. Viimeisellä puolella kilometrilla sain kuitenkin jokusen sekunnin eroa häneen eikä sen isompaa maalisuorataistelua tarvinnut käydä.

Juoksu meni ihan hyvin. Vatsa ei sohlannut, palleapistosta ei tullut, vaikka puolen välin kohdilla pieniä tuntemuksia olikin. Pohkeet meinasi alkaa kramppaamaan parilla viimeisellä kilometrilla, mutta ei siitäkään ollut haittaa. Ihan tuoreilta jalat eivät alussa tuntuneet, mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Aikani 1:22:49 riitti kuudenteen sijaan M40-sarjassa (/709), miesten sarjassa sijoitus oli 17. (/4119) ja jos naisetkin otetaan mukaan, niin sijoitukseni oli 19. (/7072).

Sunnuntaina kävin tekemässä rennon (tai sen ainakin piti olla sellainen) 85 km:n maantiepyörälenkin. Reittin kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntien kautta Ylöjärvelle ja takaisin kotiin. Sää oli mitä mainioin ja alkuun tuuli oli mukava myötäinen. Loppumatkan vastatuuli muutti lenkin vähän raskaammaksi, mutta ihmeen hyvin kuitenkin jaksoi.

Viikko 19/2019 (6.-12.5.2019)

Tämä viikko oli edellistä viikkoa aktiivisempi treenien suhteen. Etenkin työmatkapyöräilyä tuli paljon enemmän. Loppuviikosta alkoi jalat tuntumaan melko väsyneiltä, ja jätinkin viikonlopun pitkät lenkit suosiolla väliin ja säästelin itseäni seuraavan viikonlopun puolimaratonille.

Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä noin tunnin vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Uintitekniikkaharjoituksia on tullut vähän tehtyä, ja toiveissa olisi, että ennen kesää saisi edes pikkaisen lisävauhtia uintiin. Nyt ollaan junnattu pitkään samoissa uintivauhdin suhteen.

Myös tiistaina oli normaalit työmatkapyöräilyt ja illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Periaatteessa oli hyvät pelit, mutta oma panokseni oli kauden heikointa. Väsy vähän painoi ja oikeassa akilleksessakin oli normaalia enemmän tuntemuksia. Ei oikein pelit sujuneet.

Keskiviikkona otin maantiepyörän alleni ja töiden jälkeen pyöräilin Säijän kautta kotiin, 50 km:n lenkki. Koko matkan oli melkoinen vastatuuli ja keskivauhti jäikin alle 27 km/h. Päälle juoksin reilun kympin, hieman alle neljän ja puolen vauhdilla. Jalat olivat kankeat ja juoksu muutenkin väsynyttä.

Torstaina oli jälleen ohjelmassa työmatkapyöräilyt, ja illalla kävin Peetun kanssa tekemässä 12 km juoksulenkin 4:38 min/km vauhdilla. Jalat olivat kankean oloiset ja meno edelleen väsynyttä. Mutta onneksi yhteislenkki antaa aina oman tsempin tekemiseen.

Perjantaina oli lepopäivä treenien osalta. Tunnin jalkahieronta tosin oli aamupäivällä. Sen verran treeneihin liittyvää toimintaa oli, että kävin ostamassa elämäni ensimmäisen märkäpuvun ja triathlonasun. Nyt pitäisi sitten vaan järvien vähän lämmetä, jotta pääsisi uutta uima-asua testaamaan.

Lauantaina kävin aamupäivällä tekemässä maantiepyörällä 50 km:n Siuron lenkin. Tällä kertaa tuli pysyttyä pystyssä ja muutenkin oli ihan mukava lenkki. Lämpöä oli hieman alle kymmenen astetta, joten lyhyet trikoot oli melkein liian vähän, mutta onneksi tuulta ei ollut juuri lainkaan. Yritin pitää painetta polkimella ja lenkin keskivauhti nousikin hieman yli 30 km/h. Positiivista oli myös, että Sasi-Pinsiö -välin pahimmat asfalttivauriot oli korjattu monen vuoden odotuksen jälkeen. Nyt on mukavampi ja turvallisempi tuokin pätkä pyöräillä.

Sunnuntaina tein harjulla reilun 15 km juoksulenkin. Kävin kääntymässä Pikku-Ahvenistolla ja juoksin yhdystietä pitkin kotiin. Aikaa kului 70 min, joten keskivauhti oli hieman päälle 4:30. Nyt oli meno taas hieman kevyemmän tuntuista, joten eiköhän sitä ensi viikonlopuksi ehdi tulla kuntoon. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Viikko 18/2019 (29.4.-5.5.2019)

Vaihtelevissa säissä ja keleissä on tätä viikkoa saatu viettää. Vappuna alkoi ilma kylmenemään oikein huolella ja viikonloppuna oli molempina aamuina maa valkoisena, melko pian kuitenkin aamupäivällä lumi suli pois.

Tämä viikko on ollut taas vaihteeksi aika paljon edellisiä kevyempi treenien suhteen. Viikkoon mahtui poikkeuksellisesti kaksi täyslepopäivää, mutta toisaalta sunnuntaina tuli kisakausi juoksun puolella avattua.

Jalkapöytävaiva alkaa olemaan pikku hiljaa voitettu kanta. Ihan 100% kunnossa se ei vielä ole, mutta pääosin ihan kivuton. Vappun päivänä tosin meinasi, ja vähän tulikin, lisää vaivaa, mutta siitä lisää edempänä.

Maanantai oli viikon ensimmäinen lepopäivä. Töiden vuoksi piti mennä autolla töihin ja sen verran väsynyttä oli meininki koko päivän, että jätin uimatreenit väliin, vaikka välineet olivatkin matkassa.

Tiistaina, vapunaattona, pyöräilin aamusta, edellispäivää pirteämpänä, töihin. Kotiin päin juoksin Pyynikin ja Tohlopin kautta. Matkaa kertyi vajaa 16 km ja aikaa kului 72 min. Mukavan kevyeltä juoksu tuntui. Vielä oli lämmintä ja aurinkokin paistoi, niin mikäs siinä juoksennellessa vappusaunaa kohden.

Keskiviikkona oli jo vähän viileämpi päivä ja sadettakin oli illaksi luvattu. Lähdin puolen päivän aikoihin tekemään maantiepyörälenkkiä Siuron ja Pinsiön kautta. Siuroon asti oli vastatuulta, mutta Siuron keskustasta käännyttäisiin myötätuuleen. Juuri ennen myötätuuliosuuden alkua, tuli pyörätiellä vastaan kaksi pyöräilijää. Toinen vasemmassa laidassa (minusta katsottuna), niin kuin pitääkin, mutta toinen (nuorehko poika) ajoi oikeassa reunassa. Itse ajoin myös oikeaa reunaa ja yritin siirtyä mahd. reunaan, jotta poika olisi tajunnut, että poistuu väärästä reunasta ja väistää keskeltä. Mutta eihän siinä niin käynyt. Muutama metri ennen  kuin tajusin, ettei kumpikaan väistä, painoin jarrut pohjaan. Sitten kaikki kävikin niin äkkiä etten itsekkään ole varma mitä tapahtui, mutta ainakin tein etukautta pyörän kanssa kuperkeikan, vastaantulevan pojan päälle. Säikähdyksellä siitä onneksi selvittiin. Verta tuli polvesta ja sormesta, mutta muuten ei mitään isompaa tullut. Vasen nimetön tosin on vielä vähän turvoksissa eikä kunnolla taivu, joten sormuksen käyttö on ollut nyt tauolla. Poika taisi selvitä ilman kolhuja, tai ei ainakaan valitellut mitään, pyyteli vaan kovasti anteeksi. Toinen vastaantulija pysähtyi tarkastamaan vointiamme ja empi vähän päästää minua jatkamaan matkaa, kun oli kuulemma sen verran hurjan näköinen tilanne.

Mutta satulan suoristamisen jälkeen matka jatkui ja loppumatka meni muuten ihan mukavasti, mutta satula jäi vähän huonoon asentoon kun ei ollut tarvittavia työkaluja mukana. Loppu 35 km menin sitten vähän huonommassa istuma-asennossa. Mutta ainakin oli myötätuuli. Pyöräilyn päälle, lyhyellä vaihdolla, tein kympin juoksulenkin. Juoksu sujui parin ensimmäisen kilometrin jälkeen tosi kevyesti ja vauhtikin oli 4:22 min/km. Juoksun päälle pesemään veriä pois käsistä ja polvesta. Mutta eipä ole tullut ennen tehtyä tuollaista kuperkeikkaa.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja aamupäivästä kävin juoksemassa rauhallisen kympin. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina olin taas autolla töissä. Töiden jälkeen kävin vaihteeksi Kalevan uimahallissa tekemässä vapaauintitreenin. Kalevassa on 50 m rata, enkä ole aiemmin tehnyt tunnin treeniä pitkässä altaassa. Uin jälleen 2500 m, ihan vertailun vuoksi, että miten radan mitta vaikuttaa uintiaikaan. Ja vaikuttihan se, uintiaika ilman taukoja oli 3-4 minuuttia hitaampi kuin 25 m altaassa. Myös sykkeet olivat korkeammalla – ainakin tällä kertaa.

Lauantai oli viikon toinen lepopäivä. Passailin vähän sunnuntaina juostavaan Raholan kymppiin, jossa avasin kisakauteni. Lähtö oli klo 10 ja tuolloin oli viitisen astetta lämmintä. Onneksi aurinko paistoi, mutta vastapainoksi etelätuuli oli jonkinmoinen. Lyhyissä kamppeissa en tarjennut lähteä liikkeelle, vaikka kisan aikana tulinkin toisiin aatoksiin.

Omalta osaltani juoksuasetelma vakiintui melko pian. Paukusta lähti kahdeksan henkilön porukka vähän karkuun. Ennen toisen kilsan täyttymistä yksi juoksija pyyhälsi vielä ohiteseni, mutta kolmen kisan kohdilla ohitin itse toisen. Neljästä ensimmäisestä kilometriajasta kolme oli 3:47 min/km ja loppumatkasta tuo sama kilometriaika toteutui vielä kahteen kertaan. Nousupätkillä kilometriaika oli jokusen sekunnin huonompi, mutta viimeinen kilsa sitten taas kymmenisen sekunttia parempi. Tuolla viimeisellä kilometrilla sain ohitettua vielä yhden juoksijan, ja vielä oman sarjalaiseni.

Aikani oli 38:01 ja sijoitus kokonaiskisassa 8. M40-sarjassa olin toinen, hävisin vain Välimäen Markukselle, jonka vauhtiin ei ollut mitään saumaa. Aika oli ihan hyvä, mutta silti juoksu jäi vähän vaivaamaan. Pysytyin juoksemaan rennosti koko matkan ja viimeisen kilometrin alkaessa puristin kaikken mitä sai irti. Juoksu oli siis vähän riskitön ja mukavuudenhaluinen. Aikaisemmin olisi pitänyt alkaa kiristämään ja sitä kautta yrittää parempaa aikaa. Keskisyke oli 158, joka kertoo ettei ihan limiiteillä menty.

Viikko 17/2019 (22.-28.4.2019)

Kelit sen kun muuttuvat kesäisimmiksi päivä päivältä. Viikolla oltiin useampana päivänä 20 lämpöasteen kieppeillä ja aurinkokin on helottanut pilvettömältä taivaalta. Jossain ojanpohjilla on vielä lumilaikkuja, mutta muuten on ihan sulaa, latupohjatkin ovat tällä viikolla sulaneet lopullisesti. Pyörä- ja juoksulenkkejäkin on saanut mennä jo lyhyissä tamineissa, mikäs sen hienompaa.

Jalkapöytä kipuilee edelleen, mutta en ole antanut sen haitata treenejä, vaikka etenkin juoksussa se silloin tällöin kiukuttelee.

Maanantai oli vielä pääsiäispyhä, ja aikaa treenamiseen olisi ollut hyvin, mutta pidin vähän kevyemmän päivän ja tein vain tunnin kotisalitreenin. Pihahommille oli näin ollen enemmän aikaa.

Tiistaina aamupäivällä juoksin töihin 16 km, 4:30 vauhdilla. Lämpöä oli aamulla jo mukavasti 9 astetta. Juoksu kulki suht koht tyydyttävästi. Illalla tulin pyörällä töistä kotiin, ja päälle vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pitkästä aikaa oli tosi tiukat pelit, jokainen matsi meni kolmeen erään ja erätkin olivat tasaisia.

Keskiviikkona maantiekiiturilla töihin, ja töiden jälkeen Säijän kautta kotiin. 50 km meni hieman päälle 29 keskivauhdilla. Tällä kertaa tuulen suunta oli melko hyvä, eikä vastatuulta ollut juuri laisinkaan. Pyöräilyn päälle, parin minuutin kamojen vaihdolla, tein 5 km juoksulenkin 4:30 vauhdilla. Tällä kertaa, vaikka jalat olivatkin kankeat, juoksu kulki hyvin eikä väsymyksestä ollut tietoakaan.

Torstaina aamulla juoksin kotona rauhallisen kympin, jonka jälkeen pyöräilin töihin. Illalla pyöräilin töistä Tesoman uimahallille, jossa tein tunnin vapaauintitreenin. Tällä kertaa uin vähän enemmän pullarin kanssa ja jokunen 25 m vetokin tuli tehtyä. 2500m kertyi taas mittariin.

Perjantai oli taas täyslepopäivä ja ohjelmassa oli vain aamupäivän tunnin jalka-/selkähieronta.

Lauantaina juoksin aamupäivällä 13 km. Ensin kaksi km rauhallista, sitten kaksi tonnin vetoa, tonnin palautuksella. Tämän jälkeen pari kilsaa palauttelua ja taas kaksi tonnin vetoa. Lopuksi pari kilsaa palauttelua. Ensimmäinen veto 3:45, toinen 3:30, kolmas 3:38 ja viimeinen 3:33. Toinen veto oli myötätuuleen, joka selittää parhaan vauhdin. Tosin kaksi viimeistä oli vastatuuleen. Illalla vielä 45 minuutin kotisalitreeni.

Sunnuntaina oli vähän koleampi aamu. Lämpöä vain 6 astetta ja kova tuuli. Lyhkäset juoksutrikoot olivat ihan ok, mutta hanskat olisivat saanut olla mukana. Kotoa Tahmelaan oli vastatuulta, mutta Tahmelasta Nokialle oli sitten taas mukavaa myötäistä. 21 km juoksin rauhallista PK-vauhtia. Tämän jälkeen 3 km reipasta 4:10-4:20 vauhdilla ja päälle vielä km n. 4 vauhdilla. Lopun reippaammat kilometrit sai painaa kovaan vastatuuleen, joten tyynessä kilsa-ajat olisivat olleet paremmat. Ensimmäinen 21 km meni suht kevyen oloisesti, eikä loppukiihdytyskään mitään ääretöntä tuskaa ollut. Viimeisen kilometrin loppuverkka alkoi sitten jo vähän tuntumaan jaloissa.

Viikko 16/2019 (15.-21.4.2019)

Kevät se kuin vain etenee. Yöpakkasia oli vielä alkuviikosta, mutta Pääsiäisen pyhinä ei tarvinnut enää niistäkään kärsiä. Päivisin on menty melkein joka päivä yli kymmenen asteen, joten lumet alkavat olemaan vähissä jo takapihallammekin.

Pääsiäinen vähän muutti normaalia treenirytmiä, mutta muutoshan on aina vaan hyvästä. Pari pitkää pyöräilyä mahtui viikkoon ja yhdistelmätreenejäkin tuli tehtyä. Jalkapöytäkipu edelleen vaivaa, mutta onneksi ei treenien yhteydessä. Mutta ei vaiva ole mennyt huonompaankaan suuntaa, joten treenitaukoa ei sen vuoksi tarvitse pitää.

Maanantaina ns. “normipäivä”. Työmatkapyöräilyt, ja töistä suoraan uimaan Tesoman uimahallille. 2,5 km tuli taas mittariin. Tällä kertaa tein vähän tekniikkatreeniä pullarin avulla ja jokusen 25 m vedonkin tein.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja aamupäivästä kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. Tasavauhtin VK -lenkki siitä sitten kuitenkin tuli, vaikka vähän rauhallisemmin piti mennä. Vauhti oli hieman alle 4:20 min/km, joten 13.4 km meni hieman alle tuntiin. Ihan OK. Illaksi ei saatu sulkapalloporukkaa kasaan, joten tein kotona tunnin salitreenin.

Keskiviikkona pyöräilin töihin maantiepyörällä, ja illalla poljin Lempäälän ja Säijän kautta kotiin (50 km). Keskivauhti oli 28 km/h, vastatuulta oli jonkin verran, joka söi vähän vauhtia. Kotiin päästyäni lähin 2,5 minuutin vaatteiden vaihdolla 10 km juoksulenkille. Jalat olivat pyöräilystä sen verran oudot, että juoksuvauhtia oli vaikea arvioida. Muutaman kilometrin jälkeen huomasin, että tässähän mennään alle 4:30 vauhtia, ja lenkin loputtua keskari oli 4:20 min/km. Juoksuosuus tuli mentyä liian kovin, mutta en oikein malttanut hidastaakaan kun kerran ilman suurempaa tuskaa meni.

Torstai oli maanantain kaltainen, eli työmatkapyöräilyt ja töistä Tesomalle uimaan 2,5 km vaparia. Uintiajat ovat pyörineet, ilman pysähdyksiä, tuolla matkaalla siina 54 minuutin kieppeillä jo pitkään – edistystä odotellessa.

Pitkäperjantaina lähdin pyöräilemaan aamupäivästä Alastarolle. Reitti kulki Nokian, Tottijärven, Narva ja Punkalaitumen kautta. Hieman tuulisata oli, mutta onneksi ei ollut täysin vastatatuulta missään kohtaa. Keskivauhti oli 105 km:lla n. 29 km/h. Pyöräilyn päälle lähdin tekemään parin minuutin vaihdolla juoksulenkkiä. 7 km juoksin ja sekin oli täyttä tuskaa. Pyöräily meni pelkällä vedin litkimisellä enkä ottanut ennen juoksua yhtään energiaa, ja energiavaratot loppuivatkin täysin juoksun aikana. En muista koska viimeksi olisi ollut treenin päälle noin vetämätön olo. Tästä ainakin oppi sen, että energiaa pitää ottaa pyöräilyn aikana, jos aikoon juosta päälle.

Lauantaina iltapäivällä pyöräilin takaisin Alastarolta Ylöjärvelle. Tällä kertaa Lempäälän kautta. Jälleen tuli yli 100 km mittariin keskarin ollessa hieman alle 29 km/h. Tällä kertaa ilma oli melko tyyni. Lämpö tosin oli alle kymmenen astetta.

Sunnuntaina tein iltapäivällä 15 km juoksulenkin 4:30 min/km vauhdilla. Hieman oli jalat väsyneen oloiset, mutta melko hyvin kilometrit kuitenkin etenivät. Lämpöä oli 14 astetta ja aurinko paistoi. Sää oli sellainen, että lyhyissä trikoissa olisi jo voinut ihan hyvin juosta.

Viikko 15/2019 (8.-14.4.2019)

Komean keväisen lomaviikon jälkeen päästiin taas arkeen. Työn alkamisen kunniaksi sää muuttui talviseksi, sillä yö-lämmöt tippuivat reippaasti pakkasen puolelle ja päivälläkään ei aina päästy plussalle. Puolen viikon maissa tuli uutta lunta viitisen senttiä ja kun pakkaset tulivat vielä päälle, niin vasta viikonloppuna lämmenneet kelit alkoivat kunnolla sulattamaan lumia.

Vähän on ollut myös kremppaa viikon aikana. Tiistai-iltana huomasin, että vasen jalkapöytä on jostain kipeytynyt ja kipuilu on jatkunut koko viikon. Onneksi treenejä kipuilu ei ole haitannut, tosin enpä tiedä onko se ihan hyväksikään. Torstaina mulkkasin myös pyörällä jäisessä kohdassa. Oikea polvi sai sen verran hittiä, että illalle suunniteltu uinti piti siirtää viikonloppuun.

Maanantaina pääsi vielä tekemään työmatkapyöräilyt sullalla kelillä, kylläkin hieman kosteissa olosuhteissa. Illalla oli KeKe:n uimakoulu Kalevan uimahallissa. Alkuun kertasimme vapaauintitekniikka, jonka jälkeen siirryimme rintauinnin harjoitteluun. Rintauinnin käsiveto on suht helppo oppia, mutta potkun oppiminen oli minulle täyttä tuskaa (enkä siis sitä vieläkään oppinut). Lonkkani ovat sen verran jäykät juuri siihen suuntaan, johon rintauinnissa ne pitäisi kääntää, joten potkuista ei tullut yhtään mitään. Sitten kun potkun sai vähän siihen suuntaan, niin lonkissa alkoi paukkumaan niin että häijyä teki. Taitaan jäädä optimaallinen rintauintitekniikka minulta oppimatta.

Tiistaina aamulla juoksin töihin 16.4 km / 74 min. Yöllä oli satanut pari senttiä uutta märkää lunta ja juoksualusta olikin mukavan pehmeä juosta siltä osin, mihin lunta oli jäänyt. Mielyttävää oli juosta, kun katupöly ei haitannut, eikä vielä ollut liukastakaan. Autolla töistä illalla kotiin ja päällä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Jälleen oli sekalainen sakki pelaamassa, mutta hyvät pelit jälleen saatiin aikaan.

Keskiviikko olikin pakkaspäivä, mutta työmatkapyöräilyt tuli silti suoritettua, vaikka nastarenkaita ei enää ollutkaan. Paikoin oli melko liukasta, mutta vielä tällä kertaa pysyttiin pystyssä. Illalla poljin vielä sisätrainerilla tunnin verran 230 W keskarilla.

Torstaina oli aamusta jälleen kuutisen astetta pakkasta, mutta poljin töihin vasta puolen päivän aikoihin, jolloin ilma oli jo nollassa. Menomatkan kaatumisesta huolimatta hengissä selvittiin tuostakin päivästä, ja illalla vielä tunnin kotisalitreeni. Ylävartalon voimatreeni olikin ainoa, johon kaatumisesta kipeytynyt polvi suostui.

Perjantai olikin täysi lepopäivä. Päivällä kävin tunnin jalkahieronnassa.

Lauantaiaamusta kävin tekemässä reilun 13 km:n VK-lenkin. Uudet Nimbukset saivat tulikasteen vähän reippaammaalla vauhdilla. Ensimmäinen 9 km n. 4:20 min/km vauhdilla, sitten 3 km vähän alle nelosta ja loput kevyttä verkkaa. Tuo 3 km:n veto oli ainakin loppuosassa melkoista tuskaa. Tuska ei johtunut polvesta tai jalkapöydästä, vaan heikosta vauhtikestävyydestä. Illalla kävin vielä uimassa Tesoman uimahallissa 2500m vaparia. Uintiaika oli hieman päälle 54 minuuttia. Yhden 500 m uin pullarin kanssa, joka hieman rauhoitti vauhtia tuolla pätkällä.

Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä juoksu. Tällä kertaa mittariin kertyi 27 km ja aikaa kului 2:12. Hieno aurinkoinen keli ja 5 asteen lämmö takasi mukavan PK-lenkin Tahmelan suunnaassa. Porukkaa oli puolen päivän aikaan paljon liikkeella niin äänestämässä, virpomassa kuin juoksemassakin. Viime viikon pitkään nähden meno oli paljon kevyemmän oloista eikä paikatkaan tulleet niin kipeiksi. Positiivista oli myös, että jalkapöytä ja polvi kestivät melko mukavasti juoksemisen.

Viikko 13-14/2019 (25.3. – 7.4.2019)

Viime viikon päivitys jäi kirjoittamatta, joten tällä kertaa viikkorapsa onkin kahden viikon rapsa. Hieman joutuu treenipäiväkirjasta kertaamaan, mitä ensimmäisellä viikolla oikein tuli tehtyäkään, kun ei kaikki ole enää ihan kirkkaana muistissa.

Kevät on edennyt melkoisesti viime päivinä. Kuluva viikko on ollut jo lämmin ja aurinkoinen, ja kotitiekin on alkanut sulamaan siinä määrin, että maastopyörästä on voinut ottaa edestäkin nastarenkaan pois. Tien sulaminen tosin on vaatinut vähän avustusta lapiolla, mutta muutaman tunnin kuin jäitä hakkaili, niin nyt on mukavan sula väylä tiessä.

Kuluva viikko on mennyt loman merkeissä. Viime viikon lauantaina ajelimme Syötteelle ja hiihtelimme siellä viisi päivää. Neljä ensimmäistä päivää oli komean aurinkoisia ja aamuisin oli pikkupakkasta, jolloin ladut olivat mukavan liukkaita. Viidentenä päivänä alkoi satelemaan lunta, ja hiihtolenkki menikin osittain uudessa lumessa lykkimiseksi.

Reissussa oli mukana kolme suksiparia, mutta vapaan tyylin suksia tuli ainoastaan käytettyä. Eli tänä talvena ei tullut hiihdettyä perinteisellä tyylillä laisinkaan. Syötteen reissulla hiihtokilsoja kertyi 250 ja koko talvena 700 km. Hiihtokertoja tuli tälle talvelle 18 kappaletta, eli keskimääräinen hiihtomatka oli hieman alle 40 km / lenkki. Pari kertaa asia piti tarkastaa, mutta kyllä se noin vaan on.

Viime viikolle kertyi mukavasti monenlaista treeniä. Maanantai oli ainoa päivä, jolloin tuli tehtyä työmatkapyöräilyt molempiin suuntiin. Illalla oli ohjelmassa vielä tunti sisäpyöräilyä trainerilla.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, ja aamupäivällä juoksin matolla tunnin verran. Treeni oli mäkivoittoinen, keskivauhti oli vain 4:50 min/km, mutta nousukulma vaihteli 1 – 10% välillä. Illalla oli vielä puolitoista tuntia sulkapallokaksaria MiVa:n kanssa.

Keskiviikkona oli ohjelmassa 2500 metrin vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Noin 500 m pätkissä treenini uin, ja uintiajaksi tuli 55 minuuttia, jossa ei siis ole mukana neljää lyhyttä taukoa. Hieman on taas jäänyt uinti junnaamaan paikalleen eikä kehitystä ole tullut. Pitäisi alkaa varmaan harjoittelemaan enemmän tekniikkaa eikä vaan uida matkaa.

Torstaina aamulla juoksin pikku pakkasessa Pirkkalan kautta töihin 16.7 km. Vauhti oli hieman päälle neljää ja puolta, ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Kotiin tulin pyörällä, jonka Tuuli oli tuonut auton kyydillä aamulla töihin. Illalla tein vielä kolmen vartin voimatreenin kotisalilla.

Perjantaina olikin sitten lepopäivä ja ohjelmassa oli vain tunnin jalkahieronta. Lauantaiaamulla, ennen kuin lähdimme ajelemaan Syötteelle päin, kävin juoksemassa reilun kolmentoista kilometrin juoksulenkin 4:30 min/km vauhdilla. Lopussa otin pari kilsaa vähän reippaampaa vauhtia. Polarin Vantage sohlasi taas alkumatkasta matkan mittauksessa, mutta onneksi oli tuttu lenkki ja kokonaismitta oli hyvin tiedossa.

Sunnuntai olikin sitten ensimmäinen päivä Syötteellä. Meillä oli mökki Pikku-Syötteen puolella, Kelosyötteen kierroksen “sisäpuolella”. Maastollisesti tämä tarkoitti sitä, että joka päivä piti ensin kavuta noin kilometrin mittainen mäki Pikku-Syötteelle (n. 80 nousumetriä) ja sieltä sitten lasketeltiin eteenpäin. Takaisin päin piti nousta Iso-Syötteen keskustasta 2,5 km mittainen siivu Pikku-Syötteelle päin (n. 100 nousumetriä), ennen kuin pääsi laskettelemaan mökin suuntaan.

Sunnuntain lenkki kulki mökiltä Pikku-Syötteelle ja sieltä Teerelän kautta Ahmatuvalle. Ahmatuvalta takaisin päin kolmisen kilsaa ja suunta kohti Annin tupaa. Tuo reilun kuuden kilometrin mittainen tupien välinen pätkä oli lähes kokonaan alamäkeä. Annin tuvalta luontokeskukselle ja sieltä Riihituvalle, jossa käännyin takaisin Iso-Syötteelle ja kohti mökkiä. Matkaa kertyi hieman alle 41 km ja aikaa kului vähän alle kolme tuntia. Pikku-Syötteen ja Koiraojan välistä noin 10 km:n pätkää ei oltu sinä päivänä ajettu ja se olikin melko likainen ja röpeloinen, mutta muuten ladut oli hoidettu.

Maanantain lenkin mitaksi tuli 52 km. Ensin Pikku-Syötteen kautta suoraan Iso-Syötteelle ja sieltä suuntasin Naamangan lenkille. Tuo lenkki oli paikoin hieman liian mutkainen noin jäisille laduille. Välillä mäkien alla oli 90 asteen mutkia, joissa sai olla tarkkana. Naamangan lenkin jälkeen kiersin kahteen kertaan Iso-Syötteen, jonka jälkeen suuntasin kohti mökkiä. Mökin lähistöllä tein vielä parin kilsan mittaisen myllyn lenkin. Aikaa kului 3:36. Ladut olivat pääosin hyvässä kunnossa.

Tiistaina pääsin laduille vasta yhdeksän jälkeen, ja sen verran lämmin oli aamupäivä, että luisto oli edellispäiviä heikompi, paikoin jopa surkea, koska yöllä oli tullut pari senttiä uutta lunta eikä jokaista pätkää oltu huollettu. Reitti kulki Pikku-Syötteen ja Teerelän kautta Toraslammelle ja sieltä jälleen Ahmatuvalle. Ahmatuvalta Annin tuvan kautta luontokeskukselle ja sieltä Iso-Syötteen kierron kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vain 44 km ja aikaa kului 3:16, eli melko tahmea oli keli.

Keskiviikkona vuorostaan oli vallan mainio hiihtopäivä. Ladut olivat hyvässä ja rapsakassa kunnossa, joten meno maittoi ihan kunnolla. 65 km:n lenkkiin kului aikaa 4:14 ja periaatteessa enemmänkin olisi voinut mennä. Reitti kulki Pikku-Syötteen kautta Iso-Syötteelle, jonka jälkeen kävin kääntymässä Ahmatuvalla. Luontokeskukselta suuntasin Pytkynlenkille, jonne mennessä ja takaisin tullessa kiersin Iso-Syötteen lenkin. Mökin tuntumassa hiihdin vielä kahteen kertaan ensilumenladun.

Torstaina olikin sitten kauden viimeinen hiihtolenkki. Ensimmäinen kymppi meni vielä ihan liukkailla laduilla, mutta sitten juuri alkanut lumisade alkoi heikentämään luistoa. Jälleen reitti kulki Pikku-Syötteeltä Teerelän kautta Ahmatuvalle, josta laskettelin Annin tuvalle ja luontokeskuksella. Sieltä matka jatkui Iso-Syötteen kierrolla ja sen perään kiersin vielä Pikku-Syötteen ennen kuin suuntasin mökille. Matkaa kertyi 43 km ja aikaa kului 3:15. Etenkin Pikku-Syötteen kierto oli melko rankka mäkien ja uuden lumen vuoksi.

Torstaina lähdimme vielä ajelemaan kotiin päin, vaikka mökki olikin varattu perjantaihin asti. Perjantaina tuli pidettyä lepoa ja palauteltua viikon hiihdoista.

Lauantaina aapäivällä kävin juoksemassa reilun 13 km:n VK-lenkin. Ensimmäinen kymppi noin 4:20 vauhtia ja sitten pari kilsaa 4 minuutin tuntumassa. Ihan tuoreelta ei meno tuntunut alkuviikon hiihtomäärän vuoksi, mutta yllättävän hyvin kulki, vaikka jalkoja noutuikin normaalia enemmän käskyttämään. Illalla tuli vielä avattua maantiepyöräilykausi kun kävin polkemassa 53 km:n Säijän lenkin. Sen verran komea oli iltapäivä, että pakko oli lähteä. Kotitie piti taluttaa pyörää, mutta muuten reitti oli hyvässä kunnossa. Etelä-tuuli vähän haittasi menoa, mutta mukava päästä taas ulkona maantiepyörän päälle.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä juoksulenkki. 26.5 km meni aikaan 2:11. Sykkeet olivat mukavan alhaalla vauhtiin nähden, mutta muuten oli tuskainen lenkki, sillä paikat olivat melko jumissa ja väsyneet, olihan treenejä kertynyt viikolle jo yli 17 tuntia, ja nyt tuli reilu kaksi tuntia vielä lisää. Siivikkala-Niemenranta -lenkki tuli tehty ja todettua, että se oli sula ja hyvässä kunnossa.

Viikko 12/2019 (18.-24.3.2019)

Aurinkoa, vettä, lämpöasteita, yö-pakkasia, lintujen laulua – siitä on kevät tehty. Ja sitähän se tämä viikko on ollut. Upeita päiviä ja vähemmän upeita. Sen verran lämmintä kevättä kuitenkin, että työmatkapyörästä otin takaa nastarenkaan pois, vaikka kotitie onkin vielä melko peili, ja pyörätiet ovat vielä hiekoitussepelissä. Täytyy vaan toivoa, että ensimmäinen 500m pysytään pystyssä ja loppumatkasta ei rengas puhkea.

Treenien suhteen vähän kevennetty viikko. Perjantai oli jopa ihan täysin lepoa, sillä puolen viikon maissa oli sen verran väsyneet jalat, että piti ottaa vähän taukoa treeneistä. Tuo olikin tämän vuoden kolmas päivä, jolloin ei tullut harjoituspäiväkirjaan merkintää

Maanantaina rapisteltiin vielä nastarenkailla työmatkat. Lämpöasteita oli ja viikonloppuna sataneet lumet olivat muuttuneet mukavaksi sohjoksi. Illalla oli Kalevan uimahallissa KeKen järjestämä tunnin mittainen vapaauintikurssi. Kertaus on opintojen äiti, ja aina sitä jotain uutta jää mieleen.

Tiistain työmatkapyöräilyt menivat myös pienten lämpöasteiden siivittämänä. Illalla kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. Paikoin oli vielä jäätä/sohjoa, mutta pääosin pääsi sulalla juoksemaan. Ihan peruslenkki piti tehdä, mutta 4:30 min/km vauhtiin meno kuitenkin nousi. Sykkeet olivat niin korkealla, että alkoi vähän epäilyttämään, että näyttikö mittari ihan oikein.

Keskiviikkona jälleen työmatkapyöräilyt. Illalla oli triathlonkurssin viimeinen juoksutreeni, joka pidettiin Pispalan portaissa. Ensin vähän lämmittelyä alle ja sitten kuusi kertaa portaat ihan alhaalta ylös, siten että portaiden nousun jälkeen Pispalan koulun kautta hölkötellen takaisin. Kierrokselle tulee mittaa noin kilometri, joista portaiden osuus on noin 200m, nousua noin 50m. Maksimisyke oli 172 eli ihan huippusykkeitä ei tullut. Viimeiset kymmenet metrit portaista olivat aina sen verran hapokkaat, ettei yhtäkään porrasta olisi enempää tarvinnut olla. Hyvä treeni, pitää joskus tulla tekemään uusiksi.

Torstaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin tunnin voimatreeni kotona. Etureiden olivat sen verran jumissa edellisen päivän porrasjuoksusta, ettei juoksulenkin viitsinyt lähteä.

Lauantaina oli triathlonkurssin päätös ja sen kunniaksi otettiin oikein “kisa”. Ensin käytiin uimassa Kalevan uimahallissa 400 m (25 m radalla), sieltä siirryimme Turtolaan Kontin tiloihin jossa pyöräilimme Wattbikella 10 km ja sitten ulos juoksemaan pyörätielle 4 km.

Uinnissa oli yhteislähtö (5 henkilöä), joten paikoin oli ruuhkaa. Aikani oli 7:42, eli tavoittelemani kahdeksan minuutin alitus tuli tehtyä. Pyöräilyssä aikani oli 14:03 ja keskiwatit olivat 290W. Jos keskiviikon porrasjuoksu oli hapokasta, niin hapot olivat tapissa pyöräilynkin jälkeen, ja ihan viimeiset mehut revittiin etureisistä. Onneksi ennen juoksuosuutta oli noin 10 minuutin siirtymä, joten vähän ehti palautumaan, ja juoksu sujuikin ihan mallikkaasti aikaan 15:48 (matka oli hieman alle 4 km).

Sunnuntaina kävin tekemässä heti aamusta 23 km:n PK-juoksulenkin. Reitti oli noin karkeasti Kalkku – Tahmela – Tohloppi. Paikoin joutui jäisellä alustalla liukastelemaan, ehkä noin 10% lenkistä. Myös länsituuli oli melkoisen kova ja haittasi menoa vastatuuliosuuksilla. Muuten lenkki meni ihan hyvin, mutta vajaan parinkympin kohdalla alkoi vasemman lonkan/pakaran seutu kipuilemaan – taisi lauantain rutistukset vähän jumittaa paikkoja. Sykkeet pysyivät mukavan alhaalla, keskarin ollessa 127 ja keskivauhti oli 4:54 min/km. Illalla vielä saunan lämpenemistä odotellessa tein puolen tunnin voimatreenin.