Viikko 24/2025 (6.-15.6.2025)

Hellepäivä. Taitaa olla ensimmäinen laatuaan tälle kesälle täällä suunnalla Suomea. Sisu ei oikein välitä tällaisista lämmöistä. Läähättelee sisällä eikä iltapäivälenkki oikein kiinnosta. Tosin en minäkään ole kuumien kelien fani, vaikka kyllä tähän aikaan vuodesta muutaman päivän tällaisia lämpöjä sietää, ennemmin kuin viidentoista asteen lämpöjä. Tällä viikolla kyllä on saanut nauttia molemmista lämmöistä, pyörän päällä on saanut sekä hikoilla että palella.

Tänään no myös lepopäivä. Tai ainakin treeneistä. Eilinen lenkura oli sen verran pitkä, että täytyy vetää happea yksi päivä. Pihalla toki on hikoiltu koko päivä. Tien penkkoja trimmeröity ja oksia haketettu. Samalla on päässyt tutustumaan myös hakkurin sielun elämään, kun se otti ja jumittu muutaman kerran, ja jouduin vähän purkamaan koko hökötystä. Eli ei ihan hukkaan mennyt tämäkään päivä – aina oppii jotain uutta.

Viikko on käyty ahkerasti toimistolla. Tuuli ollut kotosalla neljänä päivänä, niin minä olen voinut olla noina päivinä lähitöissä. Tuuli on ollut myös koko viikon Irlannintaudissa, joten on ollut hyvä pitää vähän etäisyyttäkin, ettei tauti hyppää minuunkin. Tähän asti ainakin olen pysynyt terveenä.

Maanantaina pyörällä konttorilla. Heilteistä ei ollut vielä pelkoa.

Myös tiistaina pyörällä konttorilla. Tällä kertaa maantiepyörän kanssa. Päivällä totesin, että illaksi oli odotettavissa sadekuuroja, mutta päätin kuitenkin lähteä kiertämään Säijän kautta kotiin. Säijässä sitten tulikin ensimmäinen pieni sadekuuro, mutta siitä selvittiin vielä ihan vain pienellä kastumisella. Rajasalmen sillalla päätin lähteä kiertämään suunnitellusti vielä Nokian ja Takalauttalan kautta, vaikka Nokian päällä olikin tummaa pilvelä ja selvää sadetta. Edenin kohdalla olin siiten jo ihan uitettu ja vähän alkoi vilukin tulemaan. Töistä lähtiessä pyörämittari näytti 19 astetta, mutta sateen jälkeen 12 astetta. Irtohihat oli, mutta puntteja ei. Kotiin päästyä oli suht vilpoinen ja märkä olo. Matkaa kertyi 72 kilsaa ja aikaa kului vähän päälle 2:20. Eli napsun päälle kolmeakymmpiä tuli mentyä, vaikka rauhallisemmin piti taas ajaa. Mutta sade ja sateenuhka saa kummasti jalan pyörimään nopeammin.

Keskiviikkona jälleen pyörällä konttorilla. Ei vieläkään merkkejä hellekeliestä. Kotiin polkiessa pientä tihkusadetta.

Torstaina kotikonttorilla. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina maastopyörällä konttorilla. Piti turvautua maasturiin, sillä aiemmin viikolla rikoin työmatkapyörän takajarrun männän kun oli mennyt jumiin ja käytin vähän liikaa voimaa sen korjaamiseen. Kotimatkalla poikkesin hakemaan Rtecistä uuden takajarrusatulan ja sillä jarru tuli kuntoon. Samalla hommasin Rexin nestemäistä ketjuvahaa ja testasin sitä maantiepyörään.

Lauantaille oli suunniteltu erikoispitkä pyörälenkki. Olosuhteet ainakin olivat kunnossa, sillä aamulla ysin aikoihin, kun lähdin liikkeelle, oli jo noin 15 astetta lämpöä ja päivin mittaan lämpö nousi lähelle hellerajaa. Länsituulta oli vähän, mutta ei mitenkään harmiksi asti. Aurinkorasvalle oli myös käyttöä. Matka alkoi tuttua reittiä pitkin, ensin Siuroon ja sieltä Salmin kauta Häijääseen. Sitten jatkoin, vähän harvinaisempaa reittiä, Mouhijärven ja Suodenniemen kautta Laviaan. Laviasta suuntasin sitten ihan uudelle reitille, kun poljin Lassilan kautta Noormarkkuun. Tällä välillä ei juuri kauheasti ollut nähtävää tai kohdetta, jossa pysähtyä, joten ensimmäinen stoppi olikin Noormarkussa 112 kilometrin kohalla. Hieman vastatuulta oli ollut, mutta toisaalta enemmän laskumetrejä kuin nousumetrejä. Rauhassa yritin mennä, mutta keskari oli tuossa vaiheessa kuintekin vähän päälle 29 km/h. Noormarkussa pidin kunnon stopin. Kävin kaupassa hakemassa lisää nestetta ja energiaa, ja nautein ne kirjaston penkillä. Myös vedenheitolle oli tarvetta, mutta kun kirjastoon ei päässyt, niin Noormarkunjoen penkka sai kelvata. Noormarkusta matka jatkui Ruosniemen kautta Kullaalle. Tässä vaiheessa vatsaa alkoi vähän vääntämään ja pistämään, mutta onneksi ei kovin pahasti. Seuraavaksi matkan varrelle jäi Korkeaoja ja Kauvatsa. Tämä oli jo periaatteessa tuttua reitti, kun olin polkenut sitä kertaalleen toiseen suuntaan. Keikyällä suunnitelin pysähtyväni tauolle ja poikkeavani kauppaan, mutta kun en törmännyt sellaiseen, niin piti ajella vielä reilu 15 kilsaa Kiplijoen ja Tyrväänkylän kautta Sastamalan keskustaan. Siellä sitten reissun toinen kunnon stoppi. Hieman aikaisemmin tauko olisi kyllä saanut olla, sillä aika väsynyttä menoa tuo viimeinen puolituntia oli ollut. Sastamalassa matkaa oli kertynyt 205 kilometriä ja keskarikin oli noussut myötätuulen ansiosta napsun päälle kolmenkympin. Kaupasta juotavaa ja vähän lisäenergiaa, vessakäynti ja hyvävointisena takaisin matkaan. Viimeinen 55 kilometriä kulki Karkun ja Häijään kautta samalle reitille, jolla reissu alkoikin, eli Salmin ja Siuron kautta kotiin. Mittaa reissuun tuli aika tarkka 260 kilometriä ja aikaa kului 8,5 tuntia. Keskitehot 174W. Kahden pysähdyksen taktiikka oli ihan ok. Kolmaskin olisi voinut olla ihan hyvä, mutta koko lenkillä ei ihan hirveästi hyviä taukopaikkoja ollut, tai siis sellaisia, joista olisi saanut ostettua jotain. Mutta ihan mukavasti kulki, eikä seinää tullut vastaan, eikä pienet vatsavaivatkaan haitanneet liikaa menoa.

Viikko 23/2025 (2.-8.6.2025)

Poikkeuksellinen viikko. Ollaan oltu Sisun kanssa kaksin kotimiehinä melkein koko viikon. Toisaalta melkein kävi, että olisin ollut loppuviikon yksin, sillä vanhuksen kulku alkoi hyytymään tiistaina iltalenkillä melko pahasti, ja keskiviikkoaamuna ei suostunut kävelemään enää yhtään. Melko surkeena soittelin jo eläinlääkärille, että olisiko Sisun taival nyt tässä ja se pääsisi katsomaan pikkuveljeään toiselle tantereelle. Mutta hoitaja ehdotti kuitenkin vielä kipulääkkeen ottoa, ja torstaina kaveri olikin jo vetreemässä kunnossa ja meno maistui taas. Ainakin vähän aikaa vielä saadaan siis pitää Sisua.

Maanantaina oli viikon ainoa konttoripäivä. Pyörällä normaaliin tapaan liikenteessä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Kaikesta huolimatta uskalsin jättää Sisun yksin kotiin tiistaina, ja lähdin illalla pyörälenkille. Ilta oli komea ja lämpöäkin 20 astetta. Kiersin Sasin, Mahnalan, Hämeenkyrön ja Lintuharjun kautta Ylöjärven keskustaan ja takaisin kotiin. Matkaa kertyi 72 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:20, keskitehot 202W. Keskari oli hieman päälle 31 km/h, joten ihan mukavasti kulki. Alkumatkan vastatuuliosuus oli ehkä hieman suojaisella osuudella ja myötätuuliosuus avoimemmalla. Jalka oli kuitenkin ihan syönnillä ja meno maistui mukavalta.

Keskiviikkona oli vielä vaikeampi jättää karvakorva yksin kotiin, kun tulevaisuus oli epävarmaan. Mutta Säijän lenkki tuli illalla kuitenkin polkaistua. Lämpö oli taas parinkympin luokkaa ja edellisten päivien tapaan tuulta oli ihan riittävästi. Pienten lisäkiemuroiden jälkeen matkaa kertyi 61 kilometriä ja aikaa kului napsun alle kaksi tuntia, eli keskari nousi taas melkein 31 km/h. Keskitehot 191W. Säijän lenkkiä ei ole tullutkaan vähään aikaan poljettua. Usein tulee kyllä ajettua Säijän tai lentokentän kautta, mutta edellisestä lenkistä on jo aikaa – tulikohan viime kesänä ajettua kertaakaan.

Torstai oli ihan suunnitellusti lepopäivä. Aamupäivä kotikonttorilla ja päivällä tavarantoimittajalla. Iltapäivällä taas kotikonttorilla ja illalla iltariennoissa. Ennen iltarietoja ehti tehdä vähän pihahommia, ja rapsutella, jo paremmassa kunnossa olevaa hännänheiluttajaa.

Perjantai oli pilvisempi päivä, ja ihan sateen näköistäkin oli, mutta ei kuitenkaan satanut. Iltalenkiksi tein kevyen gravel-lenkin Linnasvuoren suunnassa. Kävin keräilemässä sieltä suunnasta jokusen keskeisen ruudun. Samalla lenkillä tuli myös keräiltyä vähän itseäänkin, kun yhdellä pienellä peltotiellä mukkasin, kun rengas ei noussutkaan syvästä ajourasta. No, eipä tullut kuin pientä skröpöä, ja pääasia ettei ketään nähnyt. Suurempi pettymys oli, kun yhdelle ruudulle ajo oli estetty hirviaidan porttiin laitetulla lukolla. Matkaa kertyi 50 kilsaa ja aikaa kului 1:55.

Lauantai oli viikon toinen treeneistä vapaa päivä. Harvinaista. Alkaako ote lipsumaan. Tai melkein voisi kyllä laittaa salitreeniksi koko päivän, sillä lapionvarressa tuli heiluttua ja risuja kannettua yms. Jälleen oli tosi tuulista, mutta ei haitannut, kun ei ollut tienpäällä.

Ensi viikon Pirkan Pyöräilyn kunniaksi, poljin sunnuntaina vanhan klassikkolenkin, mutta vastapäivään. Aamupäivällä lähtiessä lämpöä oli 14 astetta, joten irtohihat piti pukea ja myös tuuliliiville oli käyttöä. Lounaistuuli oli jälleen melko reipas. Päivän aikana lämpö kyllä nousi jokusen asteen ja aurinkokin alkoi paistelemaan, joten jos olisi viitsinyt, niin hihat olisi voinut kyllä ottaa pois, mutta enpä viitsinyt. Reitin alkumatka Santalahden, Petsamon ja Ruotulan kautta on vähän tympeää ajoa, kun pitää pyöräteitä ajella ja valoissa pysähdellä.. Linnainmaan jälkeen sentään valot loppuivat ja Jyväskyläntien ylityksen jälkeen pääsi jo ajoradalle ajelemaan. Terälahdelta kännyin Kapeelle päin ja sieltä Muroleen kautta kanavalle. Kanavalla pysähdyin, vähän vasten tapojani, hakemaan munkkienergiaa. Näin lyhyellä lenkillä ei periaatteessa pitäisi tarvita pysähdystä ja nyt jäikin puolet taskueväistä syömättä. Alkaako se ote oikeasti lipsumaan. Mutta kun ei ollut sinänsä mikään kiire, niin otin pienen stopin. Kanavan jälkeen alkoi enemmän puhaltamaan sivusta ja Kurun jälkeen sitten tultiin ihan vastatuuleen. Kurusta Kyrönlahdelle on matkaa reilu parikymppiä. Näin sunnuntai-iltapäivästä liikennettä tuntui olevan aikas reippaasti ja kun tuuli heitteli pyörää, niin tarkkana sai olla ohittelijoiden kanssa, kun piennartakaan ei juuri tuolla pätkällä ole. Kyrönlahden jälkeen piennar levenee, joten autoista ei enää tarvinnut niin välittää, mutta vastatuuli jatkoi kiusaamistaan. Mutala – Ylinen – Vahanta -välillä tuuli ei enää haitannut niin paljon, vaikka ajosuunta ei juurikaan muuttunut. Matkaa kertyi 137 kilometriä ja aikaa kului 4:30, keskitehot olivat 193W. Keskari oli napsun päälle kolmeakymppiä, joka hieman ihmetyttää, sillä kuvittelin, että Kurun jälkeen keskari tippuisi melkoisesti, mutta ei siinä sitten kuitenkaan niin käynyt.

Ensi viikolla pääsee taas enemmän toimistolle, sillä emäntä saapui sunnuntai-iltana reissusta kotiin.

Viikko 22/2025 (26.5. – 1.6.2025)

Tynkäviikko. Tai siis periaatteessa piti olla. Torstain pyhäpäivästä oli ennustettu sään puolesta märkää päivää, joten päätin skipata koko helatorstain ja tehdä töitä senkin päivän. Perjantaina sen sijaan tuli tehtyä lyhennetty työpäivä, ja pääsimme lähtemään mökille vähän aikaisemmin.

Viikko alkoi etätyöpäivällä sekä treeneistä vapaalla päivällä. Pihaan ilmestyi aamupäivällä muutama kuutio multaa ja se tuli leviteltyä A:lla takapihalle ja edellisen viikon möyrimiset menivät nätisti piiloon.

Tiistaina maantiepyörällä konttorille. Töiden jälkeen Sionkylän, Nokian keskustan, Siuron ja Sasin kautta kotiin. Lämpöä oli mukavat 19 astetta, mutta etelätuuli aika reipas, ja reitilleni vastatuulta osui enemmän kuin myötäistä. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Keskitehot 191W. Illalla vielä ruohonleikkuuta ja nurmikon kylvämistä.

Keskiviikkona jälleen kotikonttorilla. Illalla tunnin kotisalitreeni. Tuleva uusi nurmikko sai päivällä mukavasti vettä taivaalta.

Torstaina taas pyörällä konttorille. Aamulla oli kosteeta, mutta ei kuitenkaan satanut. Töissä oli hiljaista ja lounaallakin piti käydä talon ulkopuolella. Muutama muukin kyllä näkyi toimistolla, mutta puhua ei tarvinnut koko päivänä. Kotiin päin polkiessa, alkuun tuli vähän vettä, mutta pääosa matkasta kuitenkin kuivana. Takarengas vähän lussu, mutta en jaksanut pysähtyä pumppaamaan, kun ei ihan vanteella tarvinnut polkea. Illalla työmatkapyörän huoltoa.

Perjantaina aamupäivä kotikonttorilla. Puolen päivän aikaan varustin gravelin ajokuntoon ja lähdin polkemaan Vehkajärvelle päin. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämpökin nousi päivän aikana melkein kahteenkymppiin. Tiet olivat kuivia, mutta paikoin hiekkatiet olivat viikon sateista vielä vähän pehmeitä ja hidasti menoa. Alkumatka kulki tuttuja teitä pitkin Sorvan ja Tottijärven kautta Rämsööseen. Rämsöön jälkeen siirryin uusille hiekkatiepätkille. Uusi reitti vei ensin Sammaljoen tuntumaan ja sitten Houhajärven eteläpäähän. Houhajärveltä Illoon olikin sitten tuttua tutumpaakin pätkää, etenkin lapsuuden ajoilta – silloin tosin auton kyydissä. Illosta poikkesin taas uusille hiekkatiepätkille. Oriniemellä tulin taas tutulle reitille, mutta vielä loppumatkallekin löysin pätkän uutta reittiä. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului 3:45, keskitehot 180W. Illaksi jäi vielä hyvin aikaa lapiohommiin. Muutama tunti tuli tasoiteltua järven rantaa, kun viime talvena jäät olivat lykänneet rantaan ikävän näköisen penkan.

Lauantai valkeni pilvisenä ja kovatuulisena. Päivälle oli kuitenkin suunniteltu pyörälenkki, joten se piti toteuttaa, vaikka sää ei ihan optimaalinen ollutkaan. Koko lenkin ajan taivas oli pilvessä, lämpöä 12 astetta ja tosi tymäkkä länsituuli. Edessä oli jälleen iso määrä uusia hiekkatiepätkiä, joten mielenkiinnolla lähdin ajelemaan ja katsomaan mitä edestä löytyisi. Alkumatka tosin oli tuttua asfalttipätkää Punkalaitumen läpi ja Sastamalaan päin. Hiekkatiellä poikkesin Pärnänmaan risteyksestä. Ennen Huittisiin saapumista matkan varrelle jäi Pikku-Illo, Tervamäenkulma, Kämmäkkä ja Räikänmaa. Vastatuulta oli ensimmäiset kaksi tuntia Huittisiin asti. Yhdellä isolla tasaisella peltoaukealla katsoin mittarista, että vauhti on hieman alle kahtakymppiä, mutta tehot olivat 250W – onneksi ei koko ajan ihan tuollaista puskemista ollut. Huittisissa sitten käännyin myötätuuliosuudelle, ja 200W:lla pääsi helposti yli neljääkymppiä. Paluumatkakin oli pääosin ennen ajamatonta reittiä. Paluumatkan varrelle jäi Rekikoski, jälleen Tervamäenkulma, Pärnänmaa, Suontaustankulma, Reininmaa, Parrila ja Teikarla. Ihan loppumatka kulki asfaltilla Porttikallion ja Jalasjoen kautta. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului 3:50, keskitehot 189W. Säästä huolimatta ihan mukava reitti.

Sunnuntaina oli iltapäivällä Alastarolla TeLe:n valmistujaisjuhlat. Aamupäivällä / päivällä oli kuitenkin hyvin aikaa tehdä viikonlopun kolmas satanen mökin ja Alastaron välillä. Alunperin piti mennä vain vajaa kasikymppinen, mutta kun aikaa ja säätä oli, niin venytin lenkkiä vähän pidemmälle, ja samalla sain kerättyä jokusen uuden ruudun Alastaron päässä. Tällä kertaa aamu oli aurinkoinen, mutta länsituuli oli yhtä navakka kuin lauantainakin. Lähtiessä lämpöä oli kolmetoista astetta, mutta päivän mittaan lämpö kohosi pariinkymppiin. “Yksisuuntainen” reitti oli tällä kertaa siitä ikävä, että kovin montaa myötätuulikilometriä reitille ei osunut. Alkuun poljin asfalttia pitkin Kanteenmaahan ja sieltä sitten jokunen kilometri Helsingintietä Huittisiin päin. Reilun 30 kilometrin ajon jälkeen pääsin vihdoin hiekkateille ja uusille sellaisille. Hiekkareitti kulki ensin Alainenjoen, Hennijoen ja Tirmanmäen kautta Tammiaisiin. Tammiaisista Kiikankujan kautta Alastaron keskustaan. Tällä välillä kävin tekemässä muutaman piston ja hain pari uutta ruutua. Vielä kieppaisu Kyrönkorvessa ja Kanniston kotieläintilalla, ja lopuksi Annisten lenkki, ennen kuin saavuin porukoille. Matkaa kertyi 110 kilometriä ja aikaa kului reilu neljä tuntia, keskitehot 181W. Uutta reittiä tuli taas useampi kymmenen kilometriä. Kyllä tämä seutu on vaan täynnä graveloitavaa.

Viikko 21/2025 (19.-25.5.2025)

Pääsiäinen, pari viikonloppua etelässä, Espoossa, Helsingissä. Viimeiset viikonloput ovat olleet melkoista menoa, mutta nyt sai olla koko viikonlopun kotosalla. Sai viedä projekteja eteenpäin – tai no, uusia projekteja kylläkin tulee koko ajan lisää, vanhojen edetessä ja harhautuessa uusiin. Pääasiassa on tullut takapihaa myllättyä.

Palataanpa vielä viime viikonloppuun. Sunnuntai oli myös täynnä snookeria, yhteensä viikonloppuna tuli katsottua varmaankin viitisenkymmentä framea. Finaalin viimeinen frame jäi kyllä minulta kesken, kun piti kiirehtiä junaan. Puoliltaöin olin Tampereella ja sitten piti miettiä, miten sitä kotiin. Taksi olisi ollut helppo vaihtoehto, mutta päätin kokeilla, miten sähköpotkulaudalla matka sujuisi. Ja sujuihan se, tosin aikaa kului kolmisen varttia ja kylmäkin pääsi vähän yllättämään, mutta kotiin tuli päästyä. Kympin verran matka maksoi. Jätin skuutin tiemme päähän, ja vielä tänäänkin se siinä kökötti. Mielenkiintoista katsoa, milloin vuokrafirma hakee se pois ja joku muu vuokraa – tosin akku taitaa olla jo melko tyhjä.

Maanantaina tuli nukuttua vähän pidempään ja oltua kotikonttorilla. Iltapäivä oli sen verran komea, että pyörälenkille piti lähteä. Otin gravelin alleni ja suuntasin kohti Siuroa. Sieltä sitten Otamuksen hiekkateille ja edelleen Kutalaan ja Sarkolaan. Sitten Myllykylän kautta Tottijärvelle ja Sorva kautta kotiin päin. Vähän ennen Mustaavuorta tuli Peetu ja Ville vastaan ja lähdin vielä heidän mukaansa tekemään lisälenkkiä Säijään päin. Matkaa kertyi 118 kilometriä ja aikaa kului 4:10. Keskitehot olivat 180W. Keli oli kyllä komea, sillä lämpöä oli 21 astetta ja aurinkokin paisteli.

Tiistaina pyörällä konttorilla. Aamulla 8 astetta lämpöä ja illalla 14.

Keskiviikkona jälleen kotikonttorilla. Illalla ohjelmassa tunnin kotisalitreeni.

Torstaina vuorostaan pyörällä toimistolla. Aamulla oli kosteaa ja 7 astetta lämpöä. Illalla kuivempaa ja 14 lämpöä.

Kevään ensimmäinen kunnon sadepäivä osui perjantaille. Aamulla konttorille ajellessa kastuin ihan kunnolla, mutta onneksi oli sadekamppeet päällä. Illalla sateet loppuivat juuri sopivasti samaan aikaan kuin työaikakin, joten sadekamppeille ei ollut enää tarvetta, vaikka märkää olikin.

Lauantai alkoi hienon aurinkoisena ja kun mutenkaan ei ollut sateen uhkaa, niin pääsin lähtemään pidemmälle pyörälenkille. Lämpöä tosin aamukympiltä ei ollut vielä kuin 10 astetta, joten lyhyissä ei tarjennu lähteä liikenteeseen. Irtohihat ja -puntit piti pukea ja tuuliliivikin. Alkumatkasta käsivarret olivat vähän kylmät, mutta kun lämpö nousi viiteentoista ja aurinkokin vielä lämmitti lisää, niin hyvin alkoi tarkenemaan. Ensin suuntasin Nokian kautta Tottijärvelle. Turuntietä piti ajella 8 kilometrin verran, ja laskin pirruuttani, että 81 autoa ohitti minut tuolla pätkällä. Eli suht vilkasta oli liikenne lauantaiaamuna. Tottijärveltä Narvaan ja sieltä Halkivahan kautta Urjalaan. Urjalasta Sotkian kautta Kylmäkoskelle ja sieltä edelleen Lempäälään. Lempäälän Kuokkalassa pysähdyin tankaamaan vähän munkkienergiaa. Ja sillä energialla jaksoikin ajaa hyvin viimeisen tunnin kotiin. Matkaa kertyi 165 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 5,5 tuntia, eli napsun päälle kolmekymppiä keskivauhti oli, keskitehot olivat 191W. Rauhallisemmin piti mennä, mutta jotenkin homma lähti taas vähän käsistä. Urjalaan asti oli enemmän tai vähemmän vastatuulta, mutta sitten loppumatka menikin paljon mukavammin ja paremmalla vauhdilla. Sotkia pätkä oli minulle uutta, ennen ajamatonta maantietä.

Sunnuntaina kävin sauvottelemassa Lamminpään harjulla 14 kilometrin lenkin. Aikaa kului 2:15. Melko kivuttomasti matka eteni. Vähän lähentäjiä kiristeli, mutta muuten ei kipuja ollut.

Viikko 20/2025 (12.-18.5.2025)

Eipä tullut Euroviisuista kaksoisvoittoa tai edes yhtä palkintosijaa, eikä MM-lätkäkään kovin lupaavalta näytä. Eli turhaan on suihkulähteet suojattu eikä hornettejakaan kannata pitää valmiustilassa. Se on hyvä että saadaan suomalaiset pidettyä maan pinnalla eikä tarvitse lähteä toreille hihhuloimaan.

Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogiani kännykällä. Tästä syystä jätän päivityksen lyhyeksi, jotta peukaloon ei iskisi mitään jännetupentulehdusta. Syynä tämmöiseen ratkaisuun on että vietän koko viikonlopun Helsingissä, myöhään sunnuntaihin asti. Ei sillä etteikö päivitystä olisi voinut siirtyä huomiselle tai skipata kokonaan, mutta pitää sitä jollain konstilla hotellikuolemaa ehkäistä. Näin aamulla tuolla ulkonakin on vielä sen verran viileä ettei sinnekkään viitsi lähteä – olisi pitänyt ottaa edes pitkähihainen mukaan. Mutta tuli nyt lähdettyä reissuun tällain kevyellä tavaramäärällä. Takintaskuun otin vain hammasharjan, korvatulpat ja kännykkälaturin. Mitä sitä nyt muuta yhden yön reissuun tarvitaan, kun ei mitään reeniäkään ole tarkoitus tehdä.

Kulttuuritalolla tosiaan tulee vietettyä tämä viikonloppu snookerin katsomisen parissa. Täällä on nyt näytillä maailman huippuja Trumista ja Wilsonista lähtien. TAOM snooker cupista on kyse, ja kahden päivän lippu tuli tänne hommattua jo viime vuoden puolella. Ensi kerralla pitää kyllä valita katsomopaikka vähän paremmin, sillä aika paljon joutuu peliä seuraamaan ruudulta kun on isopäistä kaveria sen verran runsaasti edessä. Mutta pääsee nyt ainakin kisatunnelmaan, vaikka TV-tasoista näkyvyyttä olekaan. No kyllä sitä välillä ihan hyvin pöydällekin näkee.

Reenipäiväkirjaan ei ole tullut tällä viikolla mitään ihmeellistä. Keskiviikkoillalle on tunnin kotisalimerkintä, muuten pelkkää pyöräilyä – työmatkapyöräilyä. Tiistaina kyllä polkaisin kotiin Säijän ja Takalauttalan kautta, josta tuli matkaa reilu 70 kilsaa ja aikaa kului 2,5 tuntia. Toinen vähän pidempi oli perjantaina, kun viikon ainoa kotikonttiripäivän jälkeen kiersin Siuron, Häijään, Hämeenkyrön, Viljakkalan ja Karhen kautta 114 kilometrin lenkin. Aikaa tuohon meni 3:45 ja keskitehot olivat 194W. Oli kyllä komee ajokeli. Punteitta sai ajaa ja aurinkorasvakin oli ihan tarpeeseen. Reippahko koilistuuli haittasi vähän menoa. Muutenkin viikko on tuntunut vähän keväisemmältä. Ei nyt mitään huippulämpöjä ole vielä ollut, mutta eipä enää aamupakkasiakaan – paitsi maanantaina. Vettä sateli vähän keskiviikkona. Tuolloin aamulla pieni kastuminen, mutta illalla sain väisteltyä sadekuuroalueet.

Viikolla tuli myös möyrittyä takapihan nurmikolla. Se on vaarallista kun isännällä on minikaivurilla varustettu Avant ja samaan aikaan juoksukieltoa. Siinä ei emännän kannata olla ihan kauhean kauaa pois kotoa, sillä siinä voi tulla kuoppia nurmikolle. Ei ihme että nurmikko ei ole ollut ihan priimaa, kun melkein pinnasta on löytynyt kannonjämiä ja isoja kiven lohkareita.

Ja nyt sitten hotelliaamiaiselle, että jaksaa taas istua koko päivän isopäisten tyyppien takana Ja kyllä se peukalokin tarvitsee sittenkin pientä huilia.

Viikko 19/2025 (5.-11.5.2025)

Eipä tule heti mieleen yhtä kylmää toukokuun alkua. On totisesti ollut totuttelemista näihin lämpöihin etelen reissu jälkeen. Pakkasella on käyty ja räntääkin satanut. Päivälläkään ei olla päästy, viikonloppua lukuunottamatta, kymmeneen lämpöasteeseen, ja vielä pohjoistuuli on lisännyt kylmyyden tunnetta. Eikä ennusteetkaan kauheasti parempaa lupaa. Ehkä nyt ei enää pakkaselle mennä, mutta päivälämmöissä viisitoista astetta voi olla ensi viikollakin tiukassa.

Arki alkoi taas maanantaina, kun pyörällä polkaisin konttorille. Aamulla mittari nollassa, iltapäivällä sentään 8 astetta. Takkaa sai alkaa taas lämmittää.

Tiistaina oli vieläkin kurjempaa, kun sai laittaa asteen lämpötilaan sadekamppeetkin päälle, penkoissa vähän valkoista. Retkipyöräkin tuli ensimmäistä kertaa kuraiseksi. Kotiin ajaessa viisi astetta. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Keskiviikkona oli kotikonttoripäivä. Illalla kävin tekemässä 11,5 kilometrin sauvakävelylenkin Kalkun suunnalla. Nyt en ottanut juoksuaskeleita, mutta siitäkin huolimatta oli tuntemuksia vaiva-alueellani. Ei hyvä. Lämpöä oli 6 astetta ja kylmä pohjoistuuli.

Torstaina taas pyörällä konttorilla. Lämmöt 1 ja 7 astetta. Illalla tistain tapaan tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina oli jälleen kotikonttoripäivä. Kolmen aikoihin lähdimme ajelemaan kohti Espoota. Itse jäin Linnatuulessa kyydistä ja lähdin graveloimaan loppumatkaa. Reitti kulki Riihimäen, Kytäjän, Rajamäen, Nurmijärven ja Klaukkalan kautta. Kohde oli Korpilammen hotelli, jossa yövyimme seuraavan yön. Matkaa kertyi 80 kilometriä ja aikaa kului n.2:50. Keskitehot olivat 191W. Lämpöä ei ollut kuin 8 astetta, mutta ihan hyvin tarkeni, kun oli hieman normaalia toukokuuvarustusta enemmän vaatetta päällä.

Lauantaina aamulla Tuuli lähti juoksemaan Bodom trailiin. Itse pidin vähän aikaa seuraa Sisulle, ja sitten jätin vanhuksen hotellille nukkumaan ja lähdin tekemään pyörälenkkiä. Ensin poljin Bodominjärven ohi Oittaaseen ja sieltä Bembölen kautta kohti Masalaa ja Kirkkonummea. Vähän ennen kirkkonummea käännyin kohti Porkkalaa, jossa kävin kääntymässä. Porkkalaan menevä tie oli hyväkuntoinen, kumpuileva ja mutkainen. Muutenkin tämä seutu tuntuu olevan tosi kumpuilevaa. Pirkanmaallakin on mäkiä, mutta ne ovat paremminkin pitkiä ja loivia, kun etelärannikolla mäet ovat jyrkkiä ja lyhyitä – töpäreitä. Maisematkin olivat Porkkalan reitillä hienot. Hirvenkin pääsin näkemään aika läheltä, kun lähti ylittämään tietä. Porkkalasta paluumatkan alussa poikkesin ottamaan vähän munkkienergiaa, muuten pärjäsi hyvin taskueväillä. Paluureitti kulki ensin Kantvikin suuntaan ja sieltä Kirkkonummelle, josta jatkoin Nummelan kautta Vihtiin. Vihdissä hyppäsin Tuulin kyytiin, ja loppumatka Alastarolle jatkui neljällä pyörällä. Jos alkumatkalle jännitystä toi hiven kohtaaminen, niin loppumatkalle jännän aihetta antoi vesisateen uhka ja mittariin tullut ilmoitus, että takavaihtajan virta olisi vähissä. Vaihteet onneksi pelasi loppuun asti, eikä vettäkään satanut kuin vähän Nummellassa ja sen jälkeen. Matkaa kertyi 125 kilometriä ja aikaa kului 4:30. Keskitehot 189W ja nousumetrit 1340. Porkkalaan asti aurinko paisteli mukavasti, sen jälkeen tulikin pääosin pilvistä. Lämpöä oli 13 astetta ja tuulen suunta oli jostain idästä päin.

Sunnuntaina, äitienpäivänä, oli myös hääpäivämme. Lähdimme aamupäivällä melkeimpä perinteiselle hääpäiväpyöräilylle – siis yhdessä. Poljimme ensin Lamminpään latupohjia pitkin Pikku-Ahvenistolle. Sieltä Elovainion ja Haaviston kautta Asuntilaan. Asuntilasta Siivikkalaan ja Pohtolaan, josta rantoja pitkin Hiedanrantaan ja Näsinsaarta pitkin Santalahteen. Vielä pyörähdys Pyynikillä ja Tahmelassa ja sitten suunta Villilän ja Kalkun kautta kotiin. Matkaa kertyi 50 kilometriä ja aikaa kului 2:30. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämpöäkin oli yli kymmenen astetta. Tuulista oli edelleen.

Viikko 18/2025 (28.4. – 4.5.2025)

Jälleen kotona. Kymmenen päivää Mallorcalla, etelän lämmössä, oli kyllä ihan riittävästi. En nyt sanoisi että liikaa, mutta ihan riittävästi. Vaikka kotona odottikin pari kymmentä astetta kylmemmät kelit ja lumikuurojakin saatiin sunnuntaina, niin kyllä sitä on taas ihan riittävästi reissattu yhdeksi kertaa.

Reissu meni kyllä ihan toiveiden mukaisesti. Joka aamu kuulosteli kurkkua, että onko se kipeä, mutta kun ei ollut, niin terveenä sai lomailla koko reissun. Kelitkin olivat aika täydelliset. Ei mitään superhelteita, mutta joka päivä aurinko lämmitti sen verran paljon, että lyhyillä tarkeni vallan mainiosti polkea aamusta asti. Muutamana päivänä oli sateen uhkaa, mutta vettä ei minään päivänä tullut niskaan. Tosin viimeisenä ajopäivänä muutama tippa tuli, mutta niitä tuskin edes huomasi. Melko tuulista kyllä oli, mutta en nyt osaa sanoa oliko tuulisempaa kuin edellisillä kerroilla. Myöskään pyörän kanssa ei ollut ongelmia, eikä liikenteenkään kanssa ollut mitään kovin läheltäpititilanteita. Vaikka luimme yhdestä pahasta onnettomuudesta, jossa kuoli yksi pyöräilija ja useampi loukkaantui, mutta onneksi ei osunut omalle kohdalle.

Kilometrejäkin kertyi ihan mukavasti. Garminin mittariin kertyi 1240 kilometriä ja noin 12000 nousumetriä. Pyöräilytunteja tuli 49. Yhdeksänä päivänä kymmenestä tuli ajettua. Kahtena päivänä Tuulin kanssa, loput yksikseen. Joka päivälle tuli ainakin jonkin verran itselleni ennen ajamatonta pätkää.

Toisen viikon maanantaina, lepopäivän jälkeen, lähdin polkemaan taas pidempää siivua. Alkumatka tuli ajettua tutuksi tullutta pätkää ensin Sa Poblaan ja sieltä kohti cami vell de Muroa. Tältä camilta käännyin Sencellesiin, jonka jälkeen reitti jatkui Algaidan ja Llucmajorin kautta etelärannikolle Cala Pi:n rantakylään, jossa pidinkin pienen tauon.

Algaidasta eteenpäin reitti olikin minulle uutta. Cala Pi:stä jatkoin saman rannan sa Rápitaan ja sieltä sitten takaisin pohjoiseen päin, Campoksen kautta Felanitxiin. Alkumatka oli ollut hyvää myötätuulta, mutta takaisin pohjoiseen päin sai taas puskea vastatuuleen. Päivä oli ollut puolipilvinen, mutta lämpöä oli edelleen ihan riittävästi. Felanitxissa pysähdyin pullalle ja limpparille. Samalla päätin myös käydä huiputtamassa muutaman kilometrin päässä olen Sant Salvadorin huipun, joka olikin ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka siitä tulikin pari kymmentä kilometriä lisämatkaa ja aikaakin tuohon lenkuraan kului vajaa tunti ylimääräistä. Sant Salvadorista laskin takaisin Felanitxin keskustaan ja sieltä sitten vähän tutumpia reittejä pitkin, Petran ja Santa Margalidan kautta, takaisin hotellille. Tämä loppupätkä tuli sotkettua vähän kovempaa (tai no mitä vastatuulelta pääsi), koska hotellin “snack bar” sulkeutuisi klo 17, ja olisi ihan kiva saada jotain syötävää heti pyöräilyn jälkeen. Minuuttiaikatauluksi saapuminen meni, sillä olin kahta minuuttia vaille sulkemisen ravintolassa. Tuuli oli onneksi seurannut tuloani live trackistä ja oli kerännyt minulle valmiiksi lautasellisen sapuskaa, jos en oli itse ehtinyt. Matkaa kertyi 177 kilometriä ja aikaa kului 6:30. Sant Salvadorin huiputuksen vuoksi nousumetrejäkin kertyi 1300, muuten reitti olisi ollut suht tasainen. Keskitehot olivat reissulle tyypilliset 157W.

Myös tiistai oli tuulinen päivä. Nyt tuuli paremminkin idästä, joten reitin alkumatka oli vastatuulista. Puolipivistä oli edelleen, mutta lämpöä riitti tällekin päivälle. Alkureitti kulki cameja pitkin Muroon ja sieltä minulle uusia cameja pitkin Santa Margalidaan. Matkalla Manacoriin kävin vielä Arianyssä nousemassa yhden mäen, sekä Petrassa. Reitti oli vähän huonosti suunniteltu (tai paremminkin yritetty pitää järkevän mittaisena), sillä Manacorista Portocristoon, itärannikolle, poljin ison tien reunaa, vaikka melko lähellä olisi mennyt mukavampiakin teitä. Portocristossa en ollut ennen käynytkään, eikä näillä näkymin tarvitse toista kertaa käydäkään. Reitti jatkui edelleen ison tien reunaa Son Serveraan ja sieltä kohti Artaa. Viimeinen kymppi Artaan olikin sitten taas jo hienoa pienempää tietä. Artasta kävin nousemassa jokusen mäen. Ensin nousin Cala Mitjanaan johtavan nousun huipulle, josta sitten sai laskea kohti rantaa, jossa ei ollut kuin parkkipaikka, josta olisi päässyt sorapolkua pitkin rannalle. Tein siis vain U-käännöksen ja lähdin nousemaan takaisin päin. Tosin heti nousun alussa päätin poiketa Agroturismo Sa Duaian ravintolaan pullalle ja limsalle. Sitten olikin taas hyvin energiaa nousta, melko jyrkkäkin, parin kilometrin pätkä. Nousun jälkeen lasketeltiin jokunen kilometri takaisin Artaan. Artassa oli sen verran katuhommia kesken, että jouduin pyörimään vähän keskustassa, jotta löysin reitin seuraavaan nousuun, joka johti Ermita de Betlem -luostariin. Myös reitti luostariin oli kaksiosainen. Ensin noustiin serpentiiniä ja sitten perille laskettiin toista serpentiiniä. U-käännös luostarin pihassa ja taas oli edessä nousu ja lasku Artaan. Artasta sitten takaisin kohti hotellia. Tällä kertaa ehdein syömään viisi minuuttia ennen snack barin sulkeutumista, joten nyt oli hyvin aikaa kerätä oma lautanen täyteen syötävää. Reitille kertyi matkaa 156 kilometriä ja aikaa kului 6:22. Nousumetrejä 1830, ja keskitehot 145W.

Keskiviikoksi olin tilannut Tuulilta kevyemmän päivän, ja lähdimme tekemään yhdessä lenkkiä. Poljimme Muron kautta Sineuhin, ja sieltä Algaidan kautta Sencellesiin, jossa poikkesimme pullalle ja limpparille. Sencellistä sitten cameja pitkin Sa Poblaan ja takaisin hotellille, jossa ehdeimme jopa lounaalle, toki vain 10 minuuttia ennen sen päättymistä. Matkaa kertyi tälle päivälle 86 kilometriä ja aikaa kului 3:38. Nousumetrejä ei kertynyt kuin 530 ja keskitehotkin olivat kevyelle päivälle sopivan maltilliset 103W.

Vapunpäivänä, torstaina, olikin sitten tosi kyseessä. Reitille oli suunniteltu mittaa karvan päälle pari sataa kilometriä ja myös nousumetrejä oli tiedossa jonkin verran. Aurinkoa ja reipasta itätuulta oli säänhaltija antanut tälle päivälle. Palmaan asti reitti oli melko tasaista, ja sinne menin suoraviivaisesti Sa Poblan, Incan, Binissalemin ja Santa Marian kautta. Myötätuulessa ja pääasiassa hyvällä asfaltilla matka taittui joutuisasti. Pariin otteeseen sain peesiapuakin. Persus alkoi olemaan jo lujilla, mutta kestettävä oli. Palman kaduista ja liikennevaloista selvittyä, pääsin vähäksi aikaa taas rauhallisemmille seuduille. Establimetista suuntasin kohti Calviaa, jonne mennessä oli päivän ensimmäinen pidempi nousu. Es Capdellá oli risteyskohta, josta lähdin ensin alamäkiosuuteen kohti Port d’Andratxia. Rannikolla kävin vielä kääntymässä Sa Molan majakalla, joka oli huonokuntoisen pikkukadun päässä. Tälle pätkälle osui myös pieni 15% nousupätkä, jossa oli ihan oma kampeamisensa. Port d’Andratxissa kävin myös pullalla ja limpparilla, ennen kuin lähdin kapuamaan takaisin, mutta toista reittiä pitkin, kohti es Capdellaa. Capdellasta kännyin tällä kertaa kohti pohoista ja Galileaa, jonne oli taas oma nousunsa. Galileasta sitten puolestaan lasketeltiin useampi kilometri Puigpunyentiin, jossa poikkesin ostamaan pulloihin lisävettä. Sitten oli vuorossa jälleen jokusen kilometrin nousuosuus. Tämän nousun jälkeen isoimmat nousut olivatkin takana päin ja sain lasketella varmaankin viidentoista kilometrin matkan läpi Esporlesin kohti Santa Mariaa. Tällä osuudella vastatuuli alkoi sitten tosissan puskea vastaan ja tässä kohtaa reissua se alkoi syömään miestä. Onneksi Santa Marista kännyttiin kohti koillista ja suora vastatuuli ei enää päässyt puskemaan niin pahasti. Loppureitti kulki vielä Binissalemin pohjoispuolelta Llosetaan, Selvaan, Moscariin, Campanetiin ja Pollencaan. Loppukilometreillä tuli vielä pieniä hidasteita, kun ensin yhdellä pikku-camilla eteen tuli hevosia kärryineen ja niitä piti varovaisesti ohitella. Myös poliisit olivat motittaneet yhden auton tielle liikenneympyrään ja se ruuhkautti ajoväylän. Matkaa kertyi 206 kilometriä ja aikaa kului 8:08. Nousumetrejä 2230 ja keskitehot 145W. Yllättävän hyvin jaksoi ja enemmänkin olisi voinut ajaa, jos tarvetta olisi ollut. Edellisen illallisen hyvä tankkaus oli onnistunut.

Perjantai oli matkan viimeinen ajopäivä. Sille en ollut sunnitellut mitään loman huipentumaa, vaan ihan peruslenkki oli edessä. Melko pilvisessä säässä sai ajella, mutta lämmin silti oli. Reitti kulki ensin Port de Pollencaan, josta lädin nousemaan kohti Llucaa. Olikohan ilmankosteus korkeampi, vai mistä johtui, mutta hiki virtasi nousussa edellispäiviä vuolaammin, melkeinpä kiusaksi asti. Llucan jälkeen pääsikin sitten laskettelemaan kohti Caimaria. Vastaan tuli jatkuvalla syötöllä pyöräilijää ja autoa. Tuntui kuin kaikki olivat halunneet lähteä vuoristoon juuri tällöin. Alas sai kyllä laskea ihan väljästi. Caimarin jälkeen pääsin taas uusille, rauhallisille ja pienille cameille. Santa Margalidaan ajelin pääosin myös uusia cameja pitkin, tosin paikoni vähän huonokuntoisiakin. Loppumatkasta kävin Can Picafortissa ja vielä reissun lopuksi pieni lisäkiemura Sa Poblassa päin. Matkaa kertyi 110 kilometriä, aikaa kului 4:11. Nousumetrit 1100 ja keskitehot 153W.

Lauantaina ehdeimme käymään vielä hotelliaamiaisella, ennen kuin taksi haki meidät lentokentälle. Laukut menivät näppärästi eteenpäin, mutta pyörälaukun luovutusta sai jonottaa puolisen tuntia. Turvatakastuksen läpi pääsi jonottamatta, mutta lento oli vajaan tunnin myöhässä. Helsingin päässä laukut tulivat hihnalle Palman päätä nopeammin, joten matka kohti kotia pääsi alkamaan ihan hyvissä ajoin.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin tekemässä reilun 2,5 tunnin sauvakävelylenkin, jonka aikana hölkkäsin ylämäkiä. Nämä olivat käytännössä ensimmäiset juoksuasekeleet puoleen vuoteen. Melko pian huomasin, että eipä ole OP-vaivani mennyt kovin kummoiseen suuntaan, vaan kivut ja kiristelyt alkoivat taas vaivaamaan. Eipä taida olla juoksu-/suunnistuslenkkareille käyttöä tänä kesänä. Pyöräillä ilmeisesti pystyy, kun etelän reissun aikana vaivoja ei ollut.

Viikko 17/2025 (21.-27.4.2025)

Lepopäivä. Viides päivä Mallorcalla josta neljä ensimmäistä päivää pyöräilyä – nukkumista, syömistä ja pyöräilyä. Vapaapäivä tuli sopivasti vähän epävakaisemmalle päivälle. Aamupäivällä vähän sateli, mutta päivemmällä ei sitten enää.

Saarelle saavuimme keskiviikkona aamupäivällä, mutta matkaan lähdimme jo tiistai-iltana, kun ajelimme Helsinki-Vantaan kentälle viemään laukkuja ja yöksi hotelliin. Palman kentällä menikin sitten vähän normaalia pidempään, kun pyörälaukkua piti odotella melko pitkään, kymmenien muiden odottajien kanssa. Onneksi pyörä tuli perille ja ehjänä. Ja onneksi etukäteen tilattu taksikin oli jaksanut odottaa meitä, niin pääsimme jouhevasti Platja de Muroon hotellille.

Mulla on siis oma maantiepyörämukana, ja kun olimme saaneet hotellihuoneen, niin ensimmäisenä hommana oli pyörälaukun purku ja pyörän kasaus ajokuntoon. Sitten lähdimmekin Tuulin kanssa tekemään yhdessä pientä tutustumislenkkiä, ja totuttautumaan taas paikalliseen pyöräily- ja autoilukulttuuriin. Lämpöä oli parikymmpiä ja aurinkokin paisteli, joten lyhyissä kamppeissa sai ajella. Suuntasimme ensin Pollencaan josta Campanetin kautta Sa Poblaan. Sitten vielä pienen kiemuran kautta Muroon ja takaisin hotellille. Matkaa kertyi 56,5 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Pyörä toimi muuten hyvin, mutta takajarrut huusivat melkoisesti jarruttaessa. Kävinkin ostamassa uudet jarrupalat ja sillä sain jarruongelman hoidettua.

Torstaina lähdin sitten ensimmäiselle omalle lenkilleni. Aamulla mittarissa ei ollut vielä kahtakymppiä lämpöä, mutta aurinko paisteli sen verran lämpimästi, että irtohihat ja tuuliliivin sai riisua melko pikaisesti. Ensin suuntasin Betlemin kylään pohjoisrannikolla. Siellä en ole ennen käynytkään ja tavoitteena onkin saada jokaiselle pyöräilypäivälle edes vähän uusia reittejä ajettua. Betelmistä suuntasin itärannikolle ja sieltä keskisaaren reittejä pitkin takaisin hotellille. Loppumatkasta poikkesin suunnitellusta reitistä ja se aiheutti vähän ylimääräistä kartan tutkimista. Matkaa kertyi 144 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle viisi tuntia. Ei siis mitään hirmukeskaria, mutta eipä se ole täällä tarkoituskaan. Keskitehotkin jäivät 160W:iin. Hotellin all inclusive -palvelussa on se hyvä puoli, että melkein aina on jotain syömistä tarjolla. Pyöräilyn jälkeen olikin mukava mennä nappaamaan muutama pizzan palanen ja muuta roskaa, ennen parin tunnin päästä alkavaa illallista.

Perjantaina oli myös lämmin päivä, vaikka mittari ei mitään ihmeellisiä lukuja näyttänytkään, niin aurinko porotti ihan mukavan lämpimästi. Lähdimme Tuulin kanssa heti aamusta matkaan ja ensimmäisen 10 kilometriä Sa Poblaan poljimme yhdessä. Sa Poblassa hyppäsimme junaan, jolla matkustimme vajaan tunnin verran Palman päättärille. Palman keskustasta pääsin melko kivuttomasti rannikolle ja sitten katuja pitkin kohti Palma Novaa, josta lähdin nousemaan kohti vuoristoa. Calviaan päästyä nousumetrejä oli tullut jo jonkin verran, mutta sieltä ne nousut (ja laskut) sitten vasta alkoivat. Vuoristoreitti oli sinänsä tuttu, kun olin ajanut sen edellisenä vuonna toiseen suuntaan. Aamun sumut vuoriston päältä olivat hävinneet ja aurinko lämmitti jälleen mukavasti, vaikka kovimmissa alamäissä viileämpää olikin. Positiivista oli, että Andratxin jälkeen oli uutta tienpintaa, sillä vielä edellisenä keväänä se oli ollut melko huonossa kunnossa, ja nyt uskalsi alamäetkin ajella huolettomammin. Suuntana oli Söller. Matkan aikana reittisuunnitelma muuttui siten, että päätinkin polkea Puig Majorin nousun ylös, vaikka alunperin ei pitänytkään. Sölleriin mennessä törmäsin kahteen suomalaiskaksikkoon, joiden kanssa tuli vaihdettua muutama sana, mutta muuten tuli ajeltua yksin. Tai yksin ja yksin, porukkaa kyllä meni molempiin suuntiin, mutta kenenkään matkaan en liimaantunut. Puig Majorin nousu oli taas maineensa veroinen. 13 kilometriin meni reilu tunti ja kun juomat olivat päässeet jo vähiin, niin niitä piti säännöstellä, että nousun lopussakin olisi vielä jotain nestettä. Puigin huiputuksen jälkeen saikin rallatella alamäkeen useamman kilometrin ajan. Sa Calobran risteyksessä pysähdyin ottamaan vähän lisäenergiaa ja juomaa matkaan, jotta viimeiset kymmenet kilometrit pääsisi kunnialla läpi. Pollencaan sai kylläkin jatkaa pääosin laskuvoittoisesti, eikä loppumatka hotellillekaan enää sisältänyt juurikaan nousumetrejä. Matkaa kertyi juna-asemalta 160 kilometriä ja aikaa kului vähän 6:50. Nousumetrejä vähän vajaa 3000 ja keskitehot 150W.

Lauantai olikin sitten vähän pilvisempi päivä, vaikka liikkeelle pääsikin aurinkoisessa kelissä. Sateenuhkaa ei kuitenkaan ollut ja lämpökin nousi yli kahteenkymppiin. Edellisen päivän vuoristo-osuuden jälkeen menin vaihteeksi tasaiselle keskimaalle. Sa Poblan ja Santa Marian kautta suuntasin Algaidaan, ja sieltä Sencellesin ja Muron kautta Alcudiaan. Lisälenkkinä kävin vielä Port de Pollencassa, kun sää oli ihan ok eikä satkun lenkki tuntunut olevan riittävä. Matkaa kertyikin 135 kilometriä ja aikaa kului 4:45, keskitehojen ollessa 155W. Jälleen tuli edellisten päivien tapaan uusia reittipätkiä plakkariin, ja hienoja pätkiä tulikin. Lauantai oli myös se päivä, jolloin tavoitteeni oli osallistua Mallorca 312 -pyöräilytapahtumaan. Mutta kun en mahtunut mukaan, niin sitten piti vaan fiilistellä omilla reiteillä. Yhdessä kohtaa ristesin kisareitin ja siinä jouduin tekemään vähän reittimuutoksia, mutta ei onneksi mitään isompaa.

Tänään, synttäripäivänä, onkin sitten kierrelty kävellen Platja de Muron katuja ja vähän yhtä luontopolkuakin. Snookeria on tullut myös katsottua vähän edellispäiviä enemmän. Hotellilta tuli synttäripullo juotavaksi, mutta se taitaa jäädä odottamaan parempaa hetkeä.

Viikko 16/2025 (14.-20.4.2025)

Viikko oli vaihteeksi vähän lämpimämpi. Toisaalta viikonloppuna vähän viileni ja alkoi tulevaa vesisateitakin, mutta sateet tekivät vain hyvää, sillä luonto alkoi samantein vihertämään.

Maanantaina kävin pyörällä konttorilla. Muuta harjoituspäiväkirjaan ei sitten tullutkaan. Illalla olin pihahommissa ja siivosin kotitien virtä naapurin metsätöiden jäljiltä.

Tiistaina olin kotikonttorilla. Illalla oli kevätkauden viimeiset sulkapallonelurit. Paikat olivat taas vähän huonommassa kunnossa, joten pelit olisi voinut jättää väliinkin, mutta kun porukka oli kasassa, niin piti mennä. Pitkästä aikaa Ana ja Hate olivat nelikossa mukana. Vähän eri luonteista pelaaminen taas oli, kun ei ollut vakioporukka.

Keskiviikkona avasin maantipyöräkauden, kun kävin Rosella konttorilla. Kotiin päin poljin Säijän kautta. Lämpöä oli mukavat parikymmentä astetta ja tuulen suuntakin oli aika suotuisa. Matkaa kertyi 52 kilometriä ja aikaa kului 100 minuuttia, eli keskari oli noin 31 km/h. Keskitehot olivat 194W. Tämä oli testilenkki pyörälle, joka pitäisi ottaa ensi viikolla mukaan etelänreissuun.

Torstaina olin myös Rosella liikenteessä. Töistä suuntasin Vehkajärvelle avamaan mökkikautta ja pääsiäisen vietoon. Alkumatkasta kiersin Pirkkalan lentokentän kautta, koska Lempäälän pyöräteitä ei oltu vielä edellisenä päivä putsattu ja se pätkä olisi renkaille riskialttiit aja. Tuosta tuli 15 kilometrin kierto. Loppumatka meni normaalia reittiä pitkin Vesilahden kautta. Matkaa kertyi 91 kilometriä ja aikaa kului 3:06, eli vähän alle kolmenkympin keskaria. Keskitehot olivat 186W. Sää oli melko tyyni, lämpöä oli 14 astetta ja taivas oli pilvessä. Ihan mukava ajokeli, ei mitenkään kovin lämmin, mutta hyvin tarkeni.

Perjantaiaamuna tein pari tuntia lapiohommia rannassa, kun odottelin että sää lämpenisi. Vähän puolen päivän jälkeen lähdin jälleen maantiepyörälenkille. Etellätuulta oli jonkin verran, lämpöä lähtiessä 14 astetta ja taivas alkoi avautumaan. Kun 3,5 kilometrin hiekkapätkästä oli selvitty ehjin renkain, suuntasin Ristimäenkulman kautta Ypäjälle. Positiivistä tällä pätkällä oli, että Ristimäenkulmantie oli päällystetty uudelleen, ja reikäinen viiden kilsan pätkä oli nyt hyvä ajaa. Ypäjälle oli matkaa 40 kilometriä ja melkein koko matka oli vastatuulta. Ypäjältä Koski TL:ään oli matkaa 20 kilometriä ja vastatuuli jatkui tämäkin ajan. Koskella pysähdyin jäätelölle ja pienelle paussille. Lämpö oli noussut jo pariinkymppiin ja lisätakin sai riisua pois. Koskelta jatkoin Mellilän kautta Niinijoelle ja matkan maali oli Alastarolla. Matkaa kertyi yhteensä 103 kilometriä ja aikaa kului 3:15. Eli keskari oli melkein 32 km/h. Keskitehot olivat 197W. Koskelta reitti kääntyi myötätuuleksi. Viimeinen 43 kilometriä sai tullakin melkoista haipakkaa, sillä keskinopeus tasaisella loppupätkällä oli melkein 38 km/h.

Lauantai olikin sitten lepopäivä. Aamulla tosin tuli heiluttua taas jonkin aikaa lapion kanssa. Aamupäivällä tuli myös avattua järvessä “uinti” kausi, saunan kera. Päivällä lähdimme takaisin kotiin päin, kun viikonloppu näytti niin sateiselta.

Sunnuntaina aamupäivällä pihahommia kunnes alkoi satamaan. Päivällä reissukamojen pakkaamista ja snookerin katselua. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Viikko 15/2025 (7.-13.4.2025)

Tämä oli nyt sitten varmaan se jokavuotinen kiintiötakatalviviikko. Lunta oli pari aamuna ja pakkasellekin päästiin muutamana yönä. Ei sentään tarvinnut lumiauraa käyttää tai talvirenkaita vaihtaa takaisin, mutta liukkaita ajokelejä oli kyllä tarjolla, jos olisi tien päälle lähtenyt. Viikonloppuna onneksi päästiin takaisin keväisiin keleihin.

Maanantaina olin kotikonttorilla. Treenien osalta päivä oli lepoa.

Tiistaina ajoin neitsytmatkan talvella kasatulla uudella Fairlight-retkipyörälläni. Pakkasta oli viitisen astetta, joten neitsytmatka ei sujunut kovin lämpimissä merkeissä. Liukasta ei onneksi ollut. Pyörä kyllä toimi ihan hyvin, pientä säätöä ajoasento tosin vaati. Satulaa piti vähän laskea ja ohjaamoa vähän säätää. Illalla poljin vielä Rouvyssä vajaan puolentoista tunnin ajan 198W keskiteholla.

Myös keskiviikkona olin retkipyörällä konttorilla. Aamulla oli jokunen aste plussaa, mutta päivän aikana viileni ja illalla oli lämpö nollassa ja kotimatkalla tuli raekuuroja. Illalla ehdein tekemään puolen tunnin kotisalitreenin, ennen kuin lähdimme Tampere-taloon katsomaan Diandraa ja kuuntelemaan Bond-kappaleita.

Torstaina lusmuilin, enkä tarjennut lähteä pyörällä töihin, vaan jäin kotikonttorille. Pakkasta oli viitisen astetta, enkä viitsinyt palella samalla tavalla kuin tiistaina, enkä kaivaa talvikamppeita uudelleen kaapista. Illalla poljin Rouvyssä 70 minuuttia 207W keskiteholla.

Perjantaina myös kotikonttorilla. Maa oli valkoinen ja pakkasta pari astetta. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Myös lauantaiaamuna oli maa valkoinen. Kävin kuitenkin aamupäivällä pyörällä Ylöjärven uimahallissa uimassa vaparia 2,5 kilometrin verran. Päivällä alkoi sitten lämpeämään ja päivä olikin komean aurinkoinen, ja mukava sää pihahommille. Illalla poljin Rouvyssä reilun tunnin verran 208W keskiteholla.

Sunnuntaina aamupäivän tein pihahommia. Puolen päivän jälkeen lähdin tekemään gravelilla ulkolenkkiä. Lämpöä oli 15 astetta ja aurinko paistoin. Länsituuli oli melko napakka. Ensin poljin Siuron kautta Jumesniemeen, ja sieltä edelleen Hämeenkyröön. Sitten matka suuntasi Viljakkalaan ja sieltä takaisin Ylöjärvelle. Kävin vielä tekemässä kiemurat Teivon ja Tohlopin kautta, jotta satanen menisi rikki. Matkaa kertyi 104 kilometriä ja aikaa kului 3:40. Keli oli kyllä komea, vaikka, etenkin alkumatkasta, vastatuuli hyydytti vauhtia.

OP-vaivani suhteen viikko on ollut vähän parempi. Muutamana päivänä olen pystynyt jopa kävelemään ilman kipuja ja kiristelyä. Mutta ei nyt sentään joka päivä.