Viikko 41/2025 (6.-12.10.2025)

Hienoa syksyä eletään edelleen, vaikka välillä sataa ja myrskyääkin. Ihan mukavan lämmintäkin on vielä ollut, joten pihallakin on ollut ihan kiva puuhastella. Aloittelin jopa jo puiden kaadon, kun ylimääräisten vapaapäivien ansiosta on ollut “ylimääräistä” aikaa. Hieman aikaistahan tämä on vielä etenkin lehtipuiden kaatamiseen, kun kaikki lehdetkään ei ole tippuneet. Mutta nyt kun kaataa, niin ehtii vielä kannotkin kaivamaan ylös, kun sellaisesta paikasta tuli pari isohkoa koivua kaadettua. Muutama pienempi leppä sai myös kyytiä. Isoimman koivun halkomisen kanssa tosin oli työtä ja tuskaa – pakkasella olisi homma hoitunut huomattavasti helpommin.

Maanantaina olin pyörällä toimistolla. Aamulla satoi vettä, mutta lämpöä oli sentään 8 astetta. Illalla 11 astetta ja kuivaa. Illalla vielä kolmen vartin kotisalitreeni.

Tiistaina vapaapäivä. Aamusta pyörällä Ylöjärven uimahallille uimaan vaparia pullarin kanssa. 1300 metriin meni taukojen kanssa hieman alle 33 minuuttia. Sitten poljin Lielahden liikkuun jossa tein 75 minuutin salitreenin. Päälle kokeilin paljonko menee soutulaitteella 500m:iin. 1:47 oli näin alkajaisiksi aika, josta voi alkaa parempaa aikaa kehittämään. Sitten vielä 5 minuuttia crosstraineria ja venyttelyt. Kotiin päästyä kaadoin yhden ison koivun ja pienemmän lepän. Niiden karsinta, pätkintä ja halkominen 60cm:n mittaan, ja sitten olikin päivä pulkassa.

Keskiviikkona kotikonttorilla. Treeneistä vapaa päivä.

Torstaina oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt.

Perjantaina jälleen vapaata. Kävin jälleen pyörällä Lielahden Liikussa tekemässä 75 salitreenin. Päälle tuli jälleen myös kokeiltua 500m sisäsoutu. Vähän uutta taktiikkaa kokeilin – ei ollut hyvä, kun aika huononi. Sitten vielä 7,5 minuuttia crosstraineria ja venyttelyt. Loppupäivä menikin sitten ison koivun kanssa temutessa. Sain sen kaadettua ja palasiksi, vaikka kova homma olikin. Etenkin alin tyvimetri oli melkoisen tiukkaa tavaraa ja sitä sai hakata ihan tosissaan, että sai palasiksi.

Lauantaina oli ohjelmassa jälleen ReAn:n ja MiVa:n kanssa pitkä gravel-pyöräily. Aamusta oli hieman hakattu olo, kun kädet olivat ihan muusina edellisen päivän klapihommista. Edelliseen lauantain lenkkiin nähden lämpöä oli pari astetta enemmän, kymmenisen astetta, mutta luoteistuuli oli tosi kova. Reittinä oli tämän vuoden Hiekka Pirkka, hieman modattuna. Kiersimme reitin eri suuntaan kuin virallinen reitti on, koska tuulen suunta tuntui suosivan tuota kiertosuuntaa. Lähdimme polkemaan Kaupinojan parkkipaikalta, josta ensin poljimme Ratinan kautta Sarankulmaan, jossa pääsimme viralliselle Pirkan pyöräilyn reitille. Toiviosta menimme hiekkateita pitkin Pirkkalankylään. Lempäälään kiertelimme pääosin hiekkateita pitkin, ja jotka olivat minulle uusia tuttavuuksia. Lempäälästä Viialaan ja sieltä Toijalaan, edelleen pääosin hiekkateitä ja -polkuja pitkin. Valkeakoskelle ajoimme Sääksmäen kautta. Valkeakoskella pysähdyimme kahvilaan tauolle ja samalla haimme kaupasta lisää energiaa. Tauon jälkeen liikkelle lähtö oli kylmän oloista, mutta pian lämmöt palasivat. Valkeakosken taajaman jälkeen siirryimme taas asumattomille metsätiepätkille. Savontieltä siirryimme Birgitan polulle. Asfaltille tulille Vuoreksen kohdilla. Vielä ennen Sarankulmaan tuloa kiersimme Sääksjärven rantoja pitkin. Loppumatka menikin sitten samaa reitti kuin alkumatkastakin. Matkaa kertyi 168 kilometriä ja aikaa kului melkein 7:20. Keskitehot olivat 153W. Reitti oli edellistä lauantaita hitaampi ja vaativampi, vaikka nousumetrejä olikin vähemmän. Teknisempää pätkää oli enemmän ja edellisten öiden sateet olivat myös pehmittäneet hiekkateitä ja mutaisiakin pätkiä löytyi. Lenkin päätteeksi Kaupiojan sauna antoi mukavat lämmöt. Järveen ei kyllä tarjennut mennä kuin kahlaten.

Sunnuntaina oli melko rikkinäinen olo. Yö tuli nukuttua huonosti ja päätä särki koko päivän. Treenit jätin väliin, mutta kannon kaivuuhommia tuli tehtyä jokusen tunnin verran.

Viikko 40/2025 (29.9. – 5.10.2025)

Niin kuin vuosi sittenkin, niin tänäkin vuonna osallistun työnantajani säästötalkoisiin. Loppuvuoden teen lyhyempää työviikkoa, noin kolmepäiväistä. Mutta mikäs tässä on vapaita pidellessä, kun on niin komeaa kuivaa syyssäätä ollut vielä tarjolla. Säiden puolesta ei ole voinut missään nimessä valittaa.

Viikolla on tullut tehtyä aika paljon risuhommia tuossa tien varressa. Olen siivoillut naapuripalstan hakkuujätteitä kasalle, kun kerran ole hommaan luvan saanut. Viikon treenituntimäärä meinasi jäädä aika heikoksi, mutta onneksi lauantaina tuli vielä pitkä pyöräily, niin ei mennyt ihan huilailuksi tämä viikko.

Maanantai aamusta töihin pyöräillessä oli enää asteen verran lämpöä. Illalla kuitenkin lämpö nousi vielä kymmeneen asteeseen, niin kuin melkein joka päivä tällä viikolla.

Tiistain olin kotikonttorilla. Illalla kävin vielä syyskuun viimeiseksi pyörälenkiksi tekemässä puolentoista tunnin graveloinnin Metsäkylän suunnassa. Matkaa kertyi hieman päälle 36 kilometriä. Vaikka noin lähellä paikka onkin, niin uusia reittejä tuli ajettua.

Keskiviikon olin vapaalla. Aamulla koiralenkin jälkeen pyöräilin Ylöjärven uimahallille, jossa polskuttelin vaparia pullarin kanssa kilometrin verran. Aikaa kului hieman alle puoli tuntia. Piti aloittaa varovaisesti, kun aika monta kuukautta taas edellisestä uintikerrasta. Loppukesästä jälleen vihoittelemaan alkanut vasen olkapää ei sentään tykännyt huonoa uinnista, vaikka vähän pelkäsin sitä. Uimahallilta poljin Lielahden Liikkuun, jossa tein 75 minuutin salitreenin. Sitten takaisin kotiin ja jokuseksi tunniksi risuhommiin.

Torstaiaamuna oli pari astetta lämpöä kun poljin töihin. Illalla taas lämpeempää.

Perjantai jälleen vapaalla. Seitsemän tuntia risuhommia.

Lauantaiaamupäivästä kympiltä lähdimme ReAn:n ja MiVa:n kanssa polkemaan pidempää gravelipätkää. Reitti seuraili suurelta osin Hiekka Pirkan reittiä, mutta Tampereen keskustan päässä muokkasimme reittiä vähän itsellemme sopivammaksi, etenkin kun lähtöpaikka oli Haukiluoman suunnalla. Sää oli tuulinen ja lähtiessä lämpöä oli viitisen astetta. Lähtiessä paisteli aurinkokin, mutta matkan aikana meni pilveen, lämpö nousi parhaimillaan noin kymmeneen asteeseen. Vaatetta tuli laitettua normaalia enemmän päälle. Alapäähän valitsin huosuiksi pitkän arpomisen jälkeen ihan talvihyöräilyhousut ja kengänsuojat varpaita lämmittämään. Yläpäähän lämpökerraston paita, irtohihat, tuulitakki ja tuuliliivi. Käsiin hiihtohanskat ja päähän puffa. Aika järeältä varustus tuntui, mutta ihan sopiva se kuitenkin oli. Alkuun auringonpaiseessa meinasi tulla kuuma, mutta pääosin oli ihan passeli varustus. Reitti kulki ensin Teivon kautta Keijärvelle. Sitten teimme sorakierron Antaverkan kautta ja Ylisen jälkeen Mutalan soralenkin. Kyrönlahdelta menimme Länsi-Teiskon sorille ja Kuruun tulimme Parkkuun kautta. Kurusta Muroleeseen ja Kapeeseen. Kapeentieltä poikkesimme taas hakemaan vähäksi aikaa soraa renkaiden alle. Terälahdessa pysähdyimme kaupalle hakemaan lisäenergiaa, ja pienelle tauolle. Terälahdesta jälleen soralle ja Maisansalon suuntaan. Kämmenniemestä soraa pitkin Aitoniemeen ja rantareitin kautta Aitolahteen. Tasanteen jälkeen siirryimme Niihama-Kauppi -latupohjille ja sieltä Santalahden kautta Hiedanrantaan jossa teimme pienen lisälenkin, jotta olisimme sopivaan aikaan perillä, kun sauna olisi lämmin. Ihan viimeisillä kilometreillä saimme jopa vähän vettä niskaamme, vaikkei sellaista pitänyt tullakaan. Mutta onneksi sade ei sentään alkanut aikaisemmin. Matkaa kertyi aika tarkkaan 180 kilometriä ja aikaa kului pari minuuttia päälle seitsemän tuntia. Nousumetrejä 2100 ja keskitehot 168W. Alusta oli fifty-sixty soraa ja asfalttia – ei osaa ihan tarkkaan sanoa – Komoot väittää, että asfalttia olisi ollut 70 kilometriä. Reissun päälle sauna ja pizza tekivät hyvää niin sielulle kuin ruumiillekin.

Sunnuntaista tuli sitten kuitenkin lepopäivä. Päivällä Alastarolla, mutta illalla piti tehdä kotisalitreeni. Se jäi kuitenkin väliin, kun oli niin vetämätön olo. Pöh.

Viikko 39/2025 (22.-28.9.2025)

Vielä on hienoja pyöräilysäitä tarjolla. Kun alkuviikon sateista selvittiin, niin sen jälkeen on riittänyt pelkkää aurinkoa. Vähän tuulista on ollut, mutta parempi sekin kuin vesisade. Lämmötkin ovat olleet vielä päivisin lähellä 15 astetta, vaikka aamuisin on ollutkin jo melko viileää.

Etukiekkoprojektikin on mennyt taas vähän eteenpäin, kun sain uuden navan. Nyt pitäisi vielä arpoa oikea pituus pinnoille ja laittaa ne tilaukseen. Ongelmana on vaan, että eri pinnalaskurit antavat eri arvoja, joten ei oikein tiedä, mikä olisi oikea pituus. No, jos ensimmäinen arvaus menee pieleen, niin ei se tässä konkurssissa enää kauheasti tunnu. Sitten pitää vaan tilata uudet. Eipä sitä kesällä tiennyt, millainen soppa uusista kiekoista syntyy. Ja vielä en ole päässyt edes kiekon kasausvaiheeseen.

OP-vaiva on kiusannut tällä viikolla taas enemmän. Jomotusta on ollut vähän joka päivä. Lauantain gravelilenkilläkin tuntui välillä harvinaisen paljon, vaikka putkelta ajoa olen yrittänyt välttää. Salillakin pitää miettiä, mitä liikkeitä tekee.

Maanantaiaamuna tein virhearvion sään suhteen. Katsoin kyllä sadetutkasta, että vähän voi tulla vettä. Mutta en laittanut kuitenkaan sadekamppeita päälle. Vettä tuli sitten ihan tuhottomasti koko matkan ja kovan tuulen kera. Töissä lämmin suihku teki kyllä hyvää – saunakin olisi kelvannut. Sadetutkasta katsoin, että sadealue oli juuri vain sen aikaa Tampereen päällä, kun ajoin töihin.

Tiistainakin vähän tihutteli kun poljin töihin, mutta maanantain jälkeen se ei tuntunut missään. Tämän jälkeen alkoikin poutajakso ja se on kestänyt tähän päivään asti, eikä loppua näy.

Myös keskiviikkona pöyrällä töissä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Torstaina olinkin vaihteeksi kotikonttorilla. Illalla oli sen verran komeaa keliä, että kävin polkemassa maantiepyörällä Siuron 50 kilometrin lenkin. Aikaa meni hieman alle tunti kolme varttia ja keskitehot 174W.

Perjantaina pidin vapaapäivän töistä. Ja kun jälleen oli hieno sää, niin lähdin tekemään pidempää maantiepyörälenkkiä. Ensin poljin Pirkkalan lentokentän ohi Lempäälään. Tälle välille oli vedetty, ja vedettiin edelleen uutta pintaa maantielle. Nyt on komeeta baanaa ajella tuokin pätkä. Lempäälästä Hervannan kautta Kangasalle ja sieltä edelleen Valkeakoskelle, ja sitten takaisin Lempäälään. Lempäälässä pysähdyin nauttimaan munkkienergia. Loppumatka Säijän kautta sujuikin sitten mukavasti ja energisesti. Matkaa kertyi vähän päälle 140 kilometriä ja aikaa vierähti neljä tuntia kolme varttia. Keskitehot 173W. Aurinko paisteli ja lämpö parhaimillaan 15 astetta.

Lauantaina aamupäivällä saimme Maisa-setterin yökylään. Maltoin kuitenkin lähteä päivällä, jälleen komean sään turvin, pyörälenkille. Tällä kertaa graveli sellaiselle. Yritin siis ottaa mahdollisimman paljon soratietä alleni. Suuntana oli Karhe, ja jos tuonne haluaa hiekkaa pitkin, niin sitten pitää ajaan radanvarsiteitä. Takamaan jälkeen sellaista alkoi olla tarjolla. Alkuun radanvarsitie oli melko heikkokuntoista ja karkeaa, mutta Sorvajärventien ylityksen jälkeen alusta parani. Karhella siirryin radan toiselle puolelle, ja lähdin takaisin päin. Majajärveltä suuntasin Lavajärvelle ja sieltä Rokkakoskelle päin. Joenkulmantie oli juuri lanattu ja jokunen kilometri olikin melko hidasta ja raskasta polkemista. Syynä raskauteen oli varmaan myös se, että takarengas oli mennyt lussuksi. Onneksi minulla oli ilmapatruuna mukana ja sain vielä loppumatkaksi takakumin kovaksi. Loppureitti kulki Pentinmaan, Metsäkylän ja Lamminpään kautta. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa kului vähän alle kolme tuntia. Keskitehot 167W.

Sunnuntaina aamulla pääsin pitkästä aikaa vähän reippaammalle koiralenkille, kun Maisa oli reippaampi kulkemaan kuin Sisu. Mutta onhan heillä 7 vuotta ikäeroakin. Tämän jälkeen lähdin pyörällä Lielahden Liikkuun, jossa tein 70 minuutin salitreenin. Kotiin päin poljin Epilän, Hyhkyn ja Kalkun kautta. Tuosta kertyi matkaa 20 kilometriä.

Viikko 38/2025 (15.-21.9.2025)

Sateinen viikko takana. Joka päivä on satanut vettä enemmän tai vähemmän, eli koko ajan märkää on ollut. Mutta on sentään sen verran poutaakin ollut, että muutaman pyörälenkin on pystynyt tekemään. Ja ihan lämminkin vielä on ollut – pitkät pyörälenkit on pystynyt menemään ilman irtopuntteja.

OP-vaiva on ollut tällä viikolla taas vaihteeksi vähän huonompi. Juostu ei ole, mutta olisiko salitreenit ja sauvalenkki sitten tehnyt huonoa, vai pyöräilyt. Tiedä häntä (sano Sisu). Tänäänkin sunnuntaina illalla muutaman kerran on tullut yllättäen sellainen vihlaisu jonnekin haaroväliin, että on pitänyt ihan älähtää.

Maanantaina kastui ihan kunnolla kun aamulla pyöräili töihin. Ja tosi pimeetä on jo aamukuudelta. Illalla ei satanut, mutta märkää oli. Lämmöt viidentoista asteen kieppeillä aamulla ja illalla. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli lepopäivä. Koko päivä Helsingissä ja vasta illalla kotosalla. Helsingissä satoi.

Keskiviikkona tihkusateessa töihin pyörällä. Kotiin polkiessakin oli märkää ja loppumatkasta vähän vesisadettakin.

Torstai oli sentään poutainen päivä. Työmatkapyöräilyissä ei kastunut. Illalla kävin vielä tekemässä Lamminpäässä vajaan puolentoista tunnin sauvakävelylenkin. OP-tuntemus koko matkan 5/10, eli koko ajan pientä tuntemusta.

Perjantaina otin gravelin alleni, kun poljin töihin. Koko päivä piti olla sateetonta, mutta kyllä töihin polkiessa pieni sadekuuro tuli. Tein vain puolikkaan työpäivän ja komean iltapäivän turvin lähdin tekemään pidempää gravel-lenkkiä. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului 4:15. Ensimmäinen puolikas reitistä oli valtaosaltaa minulle uutta pätkää. Sarankulmasta lähdin seurailemaan Vihiojaa itään päin. Parilla ensimmäisellä kilometriää oli liikennevaloja, mutta niiden jälkeen pääsi tosi jouhevasti aina Annalaan asti. Sitten Leinolan kautta Kyötikkälän harjulle ja Ruutanan kautta Sorilaan. Sitten Aitoniemen ja Aitolahden lenkin kautta Atalaan, ja Niihaman ja Kaupin kautta Hiedanrantaan. Loppumatkasta vielä Siivikkalan, Vasamajärven ja Mäkkylän kautta kotiin. Ihan hieno sää oli. Lämpöä oli tälle viikolle normaali 15 astetta. Puolipilvistä ja pohjoistuulta. Joku kylkikramppi iski Kyötikkälän harjulla. Epämukava tutemusta iso osa matkasta ja se haittasi myös hieman hengittämistä. Varmaan tuli syötyä töissä turhan raskaasti.

Lauantaina aamupäivän taas vaihteeksi sateli. Yhdentoista aikoihin sade kuitenkin loppui ja lähdin pyörällä Lielahden Liikkuun. Reilun puolen vuoden tauon jälkeen otin taas jäsenyyden tuonne kun sai alkuun vähän alennusta ja Smartum-rahaakin oli jäljellä. Tunnin reeni tuli tehtyä.

Sunnuntain vastaisena yönä oli varmaankin tullut vettä, sillä sen verran märän oloista pihalla oli. Aamupäivällä lähdin kuitenkin tekemään jälleen pidempää gravel-lenkkiä Mutalaan päin ja keräilemään uusia ruutuja. Ristiin rastiin tuli poljettua Mutalan hiekkateitä, ja kotiin tulin Sorvajärven ja Takamaan kautta. Matkaa kertyi 122 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle viisi tuntia. Hiekkatiet olivat sateiden jäljiltä aika pehmeät. Kurakin lensi, mutta ei onneksi sentään niin paljon kuin pelkäsin. Matkan aikana tuli muutama sadekuuro, mutta en sentään kovin pahasti kastunut. Pahin sade alkoi vasta juuri kun pääsin kotiin – kerran näinkin. Aika mäkistä seutua tuo Mutalakin on. Nousumetrejä kertyi melkein puolitoista tonnia.

Viikko 37/2025 (8.-14.9.2025)

Vaikka syksy on päässyt jo hyvään alkuun, niin lämpöä on vielä riittänyt ihan kivasti. Käänne säässä on kyllä jo käsillä, ja viikonloppuna alettiin saamaan jo vähän sadettakin. Tuulisia päiviä on myös ollut, ja kaakon suunnalta se on puhallellut, muutamana päivänä ihan napakastikin.

Pyöräilyn osalta viikko on ollut hyvä. Useampi pidempi lenkki tuli plakkariin, kun piti viimeisiä lämpimiä kelejä hyödyntää. Itse asiassa oli kilometreissä vuoden paras loma-ajan ulkopuolinen viikko. 560 kilsaa tuli mittariin tällä viikolla.

Maanantai oli kotikonttoripäivä. Sisun kanssa edelleen oltiin kahdestaan. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Vielä tiistainakin olin kotikonttorilla. Tosin pidin lyhennetyn työpäivän kun lähdin aamupäivällä tekemään maantiepyörälenkkiä. Sen verran piti ajankäytön kanssa olla tarkkana, että ehti iltapäivän Teams-palaveriin. Ehdein kuitenkin ajamaan noin 140 kilometriä ja 4,5 tuntia. Keli oli komea, kun lämpöä oli parikymppiä ja aurinko paisteli. Etelätuulta oli vähäsen. Reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen. Sieltä Ellivuoren ohi, ja Rämsöön kautta Vesilahdelle. Vesilahdella pysähdyin kaupalle takkaustauolle. Loppumatkalla kiersin Säijän kautta. Hieno syksyinen keli ja reitti, vaikka Rämsöö – Narva väli onkin melko huonoa asfalttia.

Keskiviikkona olikin sitten konttoripäivä. Työmatkapyöräilyt normaaliin tapaan. Illalla vielä vajaan puolentoista tunnin sauvakävelylenkki Lamminpään reiteillä. 9 kilometriä kertyi matkaa. Jälleen oli hieno ilta, kun lämpöä tänäänkin parikymmentä astetta.

Keskiviikkona ajoin konttorille maantiepyörällä. Pidin jälleen lyhennetyn työpäivän, ja lähdin polkemaan ehkä vuoden viimeistä pitkää ja lämmintä lenkkiä. Lämpöä oli 23 astetta ja aurinkoista. Kaakkoistuuli oli aika kova, mutta reitti kulki onneksi siten, että vastatuulta oli vähemmän kuin myötäistä. Sarankulmasta suuntasin ensin Kuljun kautta Lempäälään. Lempäälästi sitten Vesilahdelle ja sitten kohti Punkalaidunta. Halkivahasta käännyin kohti Sammaljokea ja Sastamalaa. Sastamalasta Karkun kautta Häijääseen, jossa pysähdyin kauppaan ostamaan vähän munkkienergiaa. Loppumatka kulki Heinijärven, Mahnalan ja Sasin kautta kotiin. Matkaa kertyi 147 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 4:50. Keskitehot olivat 171W.

Perjantaina pyörällä konttorilla. Nyt alkoi olemaan jo syksyn tuntua, kun kotiin polkiessa satoi vettä ja kaakosta tuuli kovaa. Lämpöä oli sentään vielä 14 astetta.

Lauantai-iltapäivälle oli luvattu vesisadetta, mutta kun lähdin ennen ysiä pyörälenkille, niin uskoin pääseväni ainakin pääosan lenkistä kuivana. Tällä kertaa oli gravelilenkin vuoro. Ensin poljin Sorvan kautta Tottijärvelle. Tottijärveltä menin Tolpan kautta Sarkolaan. Tämä muutaman kilometrin pätkä oli minulle uutta reittiä. Myös Sarkolan jälkeen poikkesin uusille reiteille kun suuntasin Masontielle. Uutta oli myös Piimäsjärvenmaa, Kolimäki ja Vataja. Kiskokabinetilta käännyin Ellivuoreenpäin, mutta pian käännyin jälleen hiekkatielle Kärppälään päin. Tässä vaiheessa alkoi satamaan vettä vähän enemmän. Lasit piti ottaa pois, kun ne menivät huuruun tai pisaroille. Tästä tuli se ongelma, että alamäissä märästä tiestä lensi kuraa silmiin. Tämä Kärppälän ja Rainion väli oli myös uusi tuttavuus. Ja tuttavuus oli melko järkyttävä, sillä vaikka tiesin että loppumatkan hiekkaosuus olisi mäkinen, niin tämä uusi pätkä oli tosi mäkinen, eikä tien kuntokaan ollut kauhean hyvä. Vielä kun sade koveni koko ajan, niin pehmeällä tiellä alkoi tulemaan epätoivoinen olo, kun tiesi mitä loppumatkasta oli vielä edessä. Rainion ja Sarkolan välillä sade jatkui, kura lensi ja mäet hyydyttivät. Ja sama jatkui Sarkolan ja Taivalkunnan välillä. River Golfin kohdalla hiekkatie muuttui asfaltiksi, ja tuntui että sadekin rauhottui. Mutta sade veti vaan hieman henkeä ja alkoi sitten uudelleen entistäkin kovemmin. Nokian keskutaan päästyäni olin ihan uitettu. Onneksi ei vielä kauhean kylmä ollut, mutta viilenemään päin olikin. Loppumatkan kilometritkin vettä loikotti ihan huolella ja kerran välähti salamakin. Mittaa lenkille kertyi 89 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia, josta viimeiset puolitoista vesisateessa. Lämpöä oli lähtiessä 14 astetta ja sateen yltyessä se laski parilla asteella.

Sunnuntaille oli luvattu poutaisempaa keliä. Aamupäivällä ajelimme autolla mökille nostamaan laituria järvestä ja kääntämään soutuvene talviasentoon. Mökille päin ajellessa hieman sateli, mutta ei pahemmin. Katolla ollut maantiepyörä ei kovin pahasti päässyt kastumaan. Mökin pikavisiitin jälkeen lähdin polkemaan kohti kotia. Kampetta oli vähän liikaakin päällä, kun odottelin sateen yllättävän tälläkin kertaa. Tiet olivat paikoin märkiä, mutta vasta Lempäälään tullessa vähän tiputteli, mutta ei niin paljon että olisi kastellut. Lempäälästä Säijän ja vielä Nokian kautta kotiin. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa vierähti 3:23. Kaakosta edelleen tuuli ja se oli alkumatkasta pääosin sivutuulta. Lempäälän jälkeen se muutui myötäiseksi. Lämpöä oli edelleen ihan mukavat 16 astetta, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Viikko 36/2025 (1.-7.9.2025)

Nyt kun päästiin virallisesti syksyn puolelle, niin heti iski syysnuha. Torstaina alkoi kurkkua karhia ja perjantaina oli täys tauti päällä. Vähän otti päähän, sillä viikonlopuksi oli tarjolla lämmintä ja komeaa pyöräilysäätä. Lauantaille olisi ollut Gravel-tapahtumiakin tarjolla, mutta jäi nyt väliin. Lauantaina tauti alkoi tosin jo taittumaan ja jotain pientä pääsi pihallakin häärimään, mutta graveloinnit jäivät tuleviin kertoihin.

Se hyvä puoli räkätaudista juuri tähän kohtaan oli, että Sisua ei tarvinnut laittaa viikonloppuhoitoon pyöräilyreissun vuoksi, kun Tuulikin oli Italiassa vaeltelemassa. Myös rahaa säästyi iso nippu, kun ei tarvinnut maksaa aika kovaa osallistumismaksua, polttoaineita ja ruokia. Ja voi olla, että säästyi tosi iso nippu rahaa, kun sohvalla maatessa tuli mieleen, että voisiko minun kuitukiekko-ongelmani ratkaista vaihtamalla vain navan. Roselta kun oli tullut viikolla tieto, että heillä ei ole tarjolla adapteria tai edes sopivaa haarukkaa ko. kiekkoon. Googlailemalla löytyikin sopivan navan, jota voisi käytää (tosin ei sekään mikään ilmainen ole). Muuta sellainen lähti nyt tilaukseen. Josko itse osaisin laittaa kiekon kasaan uudella navalla (ja varmaan uudet pinnatkin pitää hommata, kun napa eri kokoinen kuin alkuperäinen), ja tarvittaessa antaisi jonkun ammattilaisen tehdä siihen lopullisen rihtauksen. Tai sitten opettelee talven aikana itse tuonkin homman.

Jos tämä viikko on ollut huono reeniviikko, niin on se ollut heikko konttoriviikkokin. Maanantain ja tiistain olin kotikonttorilla. Maanantaina kävin päivällä juoksemassa 3,3 kilometriä. Hölkkäilyn aikana ei OP-vaiva juuri häirinnyt (tuntemus 2/10), mutta illalla kun joutui istuskelemaan aika paljon, niin tuli jomotusta ja kävellessä jokunen puukonisku haaroväliin. Laittoi taas mietityttämään, että onko juoksukokeiluissa vielä mitään järkeä. Ilta meni koripallopeliä seuratessa ja roskaa mussuttaessa.

Tiistaina tein vähän lyhyemmän työpäivän, kun oli niin komea ilma, ja lähdin iltapäivällä tekemään pyörälenkkiä. Kiersin Karhen, Viljakkalan, Hämeenkyrön ja Sasin kautta. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia. Keskitehot olivat 158W.

Keskiviikkona olin maantiepyörällä liikenteessä, ja töihin poljin Säijän, Lempäälän Katepalin ja Vuoreksen kautta. Matkaa tuli tälle aamulenkille 60 kilsaa ja aikaa meni jonkin verran päälle kaksi tuntia. Keskitehot edelleen maltilliset 155W. Lämpöä oli 14 astetta, joten ihan mukavassa säässä sai polkea. Illalla kun poljin töistä kotiin, niin loppumatkasta alkoi vähän satelemaan, mutta onneksi pyörä ei kastunut kovin pahasti.

Torstaina ihan normaalit työmatkapyöräilyt. Päivällä alkoi kurkkua karhentelemaan, joten kotiin päästyä yritin ottaa rauhallisesti.

Perjantaina kotikonttoripäivä. Iltapäivällä alkoi olo heikkenemään ja tuolloin tulikin lepäiltyä enemmän kuin tehtyä töitä. Illalla taisi olla kuumettakin.

Lauantaina oli jo parempi päivä terveyden osalta. Ulkona komeeta, lämmintä ja aurinkoista, mutta ei ihan tainnut helleraja rikkoutua. Vähän pihalla puuhastelua. Illalla säädin TT-pyörän vaihteet kohdilleen ja tein pienen testilenkin. Asensin myös maantiepyörään taakse uuden kuitukiekon, vaikka aiemmin ajattelin, että laitetaan sitten molemmat kiekot yhtä aikaa paikoilleen. Uusi kiekko vaati pientä säätämistä takapäässä. Jarrusatulaa piti vähän siirtää ja vaihteita hienosäätää.

Sunnuntaina olo oli jo sen verran hyvä, että päätin lähteä tekemään maantiepyörälenkkiä. Ihan 100% olo ei vielä ollut, mutta pää halusi jo lenkille ja teki mieli käydä kokeilemassa uutta takakiekkoakin. Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta vettä ei satanut. Lämpö oli parissakympissä eikä tuulikaan häirinnyt, eli oli ihan mukava pyöräilykeli. Tarkoitus oli kelailla rauhallisesti ja kuulostella miltä kunto vaikuttaa. Eikä ainakaan mitään kovin pitkää lenkkiä. Lähdin polkemaan Säijän lenkkiä, ja parin-kolmenkymmenen kilometrin jälkeen totesin, että ei tunnu ollenkaan pahalta, syke oli normilukemissa ja henki kulki niin suun kuin nenänkin kautta. Ja kun voimia ja intoakin tuntui olevan, niin nostin vähän nopeutta. Uusi kiekko tuntui hyvältä ajaa ja nopealtakin se tuntui. Kun voimia tuntui olevan, eikä sadettakaan näyttänyt tulevan, niin Säijän lenkin jälkeen lähdin tekemään vielä Siuro-Sasi -lenkkiä. Nokialla, yllätys yllätys, oli taas satanut (miten tuolla suunnalla aina onkin märkää). Onneksi vesi ei kuitenkaan lentänyt niin paljon, että olisi kastellut. Lisälenkillä olo ei heikentynyt ja voimiakin tuntui olevan ihan hyvin. Olihan sitä pari päivää saanut lepäillä ja tankkailla. Jatkoin lenkkiä vielä Teivon kautta Epilään ja sieltä vielä Nokian keskustaan ja sitten Kankaantaan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 117 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 4 tuntia. Keskitehot 165W. Ei siis tullut yhtään sellainen lenkki kun alunperin oli tarkoitus. Saa nähdä potkiiko tuollainen lenkki takapakkia toipumiselle. Huomenna se viimeistään selviää.

Viikko 35/2025 (25.-31.8.2025)

Viimeinen kesäviikko. Suhjuiselta ja sateiseltä näyttää ulkona. Ja sitähän se on koko viikonlopun ollutkin. Pihahommat eivät ole siis vapaapäivinä edenneet – toisaalta eipä tässä mitään kovin kriittistä enää tälle kaudelle ole tehtävänäkään, jotain perusylläpitoa vaan. Yksi isohko kivi tuli kyllä kivikiiloilla nurmikolta palasteltua. Sai “Husky” taas vähän vapaampaa työtilaa. Husky teki kyllä pienen lakonkin jo tuossa perjantaina, kun meinasi, että toimintaohjeet olivat epäselvät. Mutta kun yhden johtoliittimen vaihtoi, niin hommat alkoivat taas maistumaan. Jos viikonloppu on ollut tällainen kosteahko, niin viikolla on saatu nauttia välillä jopa lämpimistä säistä. Aamut toki ovat olleet viileitä, mutta illalla on saanut keventää vaatetusta.

Kuitukiekkosaaga jatkuu. Jos ei mitään adapteria löytynyt, niin näyttäisi sieltä, että ei löydy sopivaa etuhaarukkaakaan. Nettiä on tullut kahlattua läpi ja paikallisia pyöräliikkeitä haastateltu. Hankalalta vaikuttaa. Vielä on pari sähköpostia vetämässä, mutta jos niidenkin vastaus on “no no”, niin sitten pitää alkaa kaivaa taskunpohjaa vähän syvemmältä, ja miettimään pitäisikö maantiekalustoa päivittää isommalla rahalla. Toivottavasti ei nyt sentään tarvitse sellaiseen ruveta.

Pyöräilypainotus jatkui tälläkin viikolla. Maanantaina polkien toimistolla. Ei mitään spesiaalia.

Myös tiistaina työmatkapyöräilyt, mutta maantiepyörällä. Illalla poljin töistä Linnakallion, Sionkylän, Nokian, Siuron, Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Keli on ihan hyvä, 16 astetta lämpöä ja puolipilvistä. Nokian keskustan jälkeen oli tullut joku sadekuuro kun tiet olivat märät, mutta muuten sai kuivissa olosuhteissa polkea. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:25. Keskitehot 167W.

Keskiviikko oli vaihteeksi kotikonttoripäivä. Päivällä kävin tekemässä 2,9 kilometrin juoksukokeilun. OP-tuntemukset 4/10, eli ei ihan hyvä, mutta ei mitään tuskaakaan. Pientä jomotusta jäi päälle, etenkin kun illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin, joka sisälsi jalkaliikkeitäkin.

Torstaina taas maantiepyörällä töissä. Töiden jälkeen oli aika lämpimän oloista, kun lämpöä oli 18 astetta ja aurinkokin paisteli. Kiersin ensin Lahdesjärven ja Vuoreksen kautta Sääksjärvelle. Sieltä edelleen Lempäälän Katepalin kautta Säijään. Anian kohdilla tuli mieleen, että kun on niin komea ehtoo, niin voisi kiertää vielä Siuron kautta. Niinpä pidensin lenkkiä Siuroon ja Sasiin asti. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului 3:25. Keskitehot 177W. Oli kyllä mukava sää, kun ei oikein tuullutkaan, tuli melkein kesäinen fiilis.

Perjantaina normi työmatkapyörällä konttorilla. Töiden jälkeen polkaisin pyöräliikkeiden kautta, ja kyselin haarukkatarjontaa. Ensin Signatureen, sitten Seven Bikesiin, R-Techiin ja Suomen Urheilupyörään. Kaikista vesiperä, mutta tulipahan vähän pidempi kotimatka, 38 kilometriä.

Lauantaina koko aamupäivän loikotti vettä, eikä iltakaan ihan kuiva ollut. Päivällä kävin taas tekemässä juoksukokeilun. Nyt jo 3,4 kilometriä. OP-tuntemus ehkä vähän lievempi kuin viikolla, 3/10. Eli jotain pientä. Nyt tuli jo sen verran mittaa lenkkiin, että laitoin sen jopa harjoituspäiväkirjaan ylös. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Sunnuntaiaamun suhjutti vettä. Puolilta päivin uskaltauduin kuitenkin graveli-lenkille, kun sadetutka ei näyttänyt ainakaan kovin pahaa sadetta tulevan lähitunteina. Pari tihkukuuroa kuitenkin yllätti, mutta ei niin pahasti että olisi paljon kastellut. Poljin ensin asfalttia pitkin Metsäkylään ja sieltä sitten hiekkateille. Ensin Äkönmaahan ja sieltä Lavajärven eteläpuolelta Joenkulmaan. Sitten Sarkkilan kautta Myllykylään. Tällä välillä ohitin myös Latelan tilukset. En ollutkaan tuota Käkisaaren lenkkiä ennen polkenutkaan. Mettisentieltä Alisenjärvelle päin ja edelleen Nokian kautta Pitkäniemeen ja Villilään. Loppumatkasta kiertelin vielä Tohlopin, Lamminpään ja Soppeenharjun reiteillä. Vähän joutui tekemään muutaman lisämutkan että sai satkun täyteen. Pääasiassa tuli mentyä hiekkateitä, mutta kyllä asfalttiakin löytyi aina välillä alle. Hiekkapätkät olivat vähän pehmeitä ja kuraisia. Mutta mikäpä siinä, kun ei ollut mihinkään kiire, ja pesukone ja puutarhaletku on keksitty. Sää oli harmautta lukuunottamatta ihan hyvä. Lämpöä nelisentoista astetta eikä juurikaan tuullut. Matkaa kertyi 101 kilometriä ja aikaa kului nelisen tuntia. Keskitehot olivat 178W. Oli energinen olo ja olisi voinut pidempääkin polkea, mutta kun ei ollut kuin yksi juomapullo mukana ja pihahommatkin odottivat. Tällä viikolla kyllä pyöräilyt maistuivat edellistä viikkoa paremmalta.

Viikko 34/2025 (18.-24.8.2025)

Kyllä se kesä taisi olla sitten tässä. Mahdettiinkohan päästä kertaakaan yli viidentoista asteen lämmöissä, ja olikohan yhtään täysin sateetointa päivää. Mutta ei siinä mitään, kyllä syksykin kelpaa. Eikä tässä nyt enää ole ollut kovin isoa hinkua pitkille pyörälenkeillekään, etenkin kun uusien kuitukiekkojen paikalleen laitto ei taida onnistua enää tämän vuoden maantiepyörälenkeille. Vielä on muutamaan paikkaa kysely vetämässä, että löytyisikö jotain adapteriratkaisua, vai pitääkö suunnitella ensi talveksi taas pyöräprojektia. Halvemmalla pääsisi, kun hommaisi vain uuden etuhaarukan, mutta toinen, kalliimpi vaihtoehto, olisi hommata kokonaan uusi runko ja kasata siitä uusi maantiekiituri vanhan pyörän osasarjasta.

Kaikki tämän viikon illat ovat menneet robottiruohonleikkurin raja- ja ohjauskaapelin upotuksessa nurmikkoon. Noin 430 metriä sitä kaikenkaikkiaan upposi ennen kuin koko leikattava alue oli kierretty. Ensimmäisenä päivänä meinasi tulla uskon puutu koko hommaan, kun reilussa kahdessa tunnissa sain pikkulapiolla kaapelia paikoilleen vain 40 metriä. Onneksi keksin ottaa pikkurälläkän käyttöön ja aloin tekemään sillä uraa nurmikkoon. Ei sekään mikään sateentekijä ollut (vaikka aika usein satoikin), mutta kyllä se ainakin tuplasi nopeuden, jolla kaapelia meni piiloon. Sunnuntaina sain viimeisen pätkän ohjauskaaplia maahan. Itse robotin käyttöönotossa ei sitten ollutkaan enää mitään ihmeellistä. Kaapelit kun olivat kunnossa, niin pienen pohdinnan jälkeen “se “Husky” lähti mönkimään pitkin pihaa. Tuolla se nytkin sateessa painelee ja tekee siistiä jälkeä. Tosin ei taida kauheasti enää tälle kaudelle olla leikattavaa, jos näin kylmät kelit jatkuvat.

Tällä viikolla tuli aloitettua kesätauon jälkeen kotisalihommatkin. Kevyesti yritin aloittaa, mutta kyllä sitä siltikin paikat tulivat kipeiksi. Muuten on ollut melko löysä viikko. Kelitkään eivät ole suosineet, joten pyörälenkitkin ovat jääneet vähiin. Muutenkin ollut aika vetämätön olo. Juoksukokeilut ovat jatkuneet, mutta vain kahden lenkin verran. Tiistaina oli jo valmiiksi pientä jomotusta oikean puolen vaiva-alueella, ja kahden kilometrin juoksulenkki pahensi vain asiaa. Pari kolme päivää tuon kokeilun jälkeen oli melko kivuliasta menoa. Viikonloppuna oli kuitenkin jo parempi ja uskalsin käydä sunnuntaina taas kokeilemassa hölkkää. Tällä kertaa jo 2,9 kilometriä. Juostessa ei tuntunut mitään oikeita, mutta saa nähdä tulee jomotukset jälkikäteen.

Töissä kävin pyörällä joka päivä. Keskiviikkona olin liikkeellä maantiepyörällä kun menomatkalla kiersin jälleen Säijän kautta. Onneksi tuli katsottua lähtiessä lämpömittaria, sillä kotona oli 8 astetta lämpöä, ja tiesin, että matkan varrella olisi vieläkin viileämpää. Laitoin jopa kengänsuojan lämmittämään. Pahimmillaan lämpöä oli vain 4,0 astetta. Muuten oli ihan OK polkea, mutta paksummat hanskat olisi saanut olla. Toinen pyörälenkki oli lauantaina, kun tein 2,5 tunnin kaupunki-graveloinnin ja kiertelin vähän itä-Tampereen kaupunginosia. Päivä oli kyllä hienon aurinkoinen. Tämä viikko oli ensimmäinen sitten maaliskuun alun, kun pyöräilyssä ei tullut tehtyä yli 100 kilometrin lenkkiä (sisällä tai ulkona).

Viikko 33/2025 (11.-17.8.2025)

Aloitetaan perinteiseen tapaan sääraportilla. Syksy tulee. Äkkiä se sitten muuttui viileäksi ja sateiseksi. Pari viikkoa sitten vielä tuskailtiin helteissä ja nyt pitää jo käyttää pitkää vaatetta niin pihahommissa kuin pyörälenkeilläkin.

Pyöräpainotteinen on tämäkin viikko ollut. Juoksukokeilut ovat kuitenkin jatkuneet, ja kolmena päivänä olen 1,7 kilometrin pätkän hölkkäillyt. Ei mitään isompia tuntemuksia, mutta ei OP-vaiva vielä taakse jäännyttä aikaa ole. Tällä viikolla meni 10.000 km rikki ulkopyöräilyssä. Viime vuonna sama tapahtui vasta viikolla 41, eli pari kuukautta ollaan edellä.

Tilaamieni uusien kuitukiekkojen osalta on hyviä ja huonoja uutisia. Sain aika nopeastikin kiekot takaisin DT Swiss:n tarkastuksesta. Ne pitäisi olla ihan turvalliset ajaa, joten alle vaan. Mutta, mutta. Ensimmäinen haaste tuli, kun yritin asentaa renkaita paikoilleen. Takakiekkoon 28 mm renkas meni melko hyvin, mutta eteen tuleva 26mm:n renkaan kanssa sain painia ihan kunnolla. Ähellyksen yhteydessä sain yhden TPU-sisurinkin rikottua. Vähän otti päähän, sillä nuo TPU-sisurit ovat 3-4 kertaa normi sisureita kalliimpia. Eikä minulla tietenkään ollut vastaavaa sisuria varalla, joten jouduin jatkamaan ähellystä perinteisen sisurin kanssa. Ja menihän rengas lopulta paikoilleen. Seuraava takaisku tuli, kun laitoin etukiekkoa paikoilleen pyörään. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että akseli olisi eri paksuinen – uudessa kiekossa 12mm ja vanha 15mm. Nyt pitää sitten jostain löytää konvertteri ja uusi akseli. Takakiekossa oli oikeankokoinen akseli. Eli maantieajot jakuvat edelleen vahoilla kiekoilla.

Kun parvekeprojekti on hoidettu, niin uutta projektia pukkaa nurkan takaa. Tuli hommattua robottiruohonleikkuri. Tämä viikko on mennyt fasiliteettien parantamisella, että robotin on helpompi liikkua pihalla. Kuusi norjanagervoa sai lähteä. Lisäksi muutama isohko kivi siirrettyä syrjään, ja muutakin leikkuurajojen selkeyttämistä on tullut tehtyä. Vielä en ole kaapelia saanut maahan, mutta eiköhän sen kimppuun pääse ensi viikon aikana.

Maanantaina pyörällä toimistolla. Iltapäivällä päästiin vielä 20 asteen tuntumaan.

Tiistaina myös pyörällä toimistolla, mutta maantie sellaisella. Illaksi oli luvattu sadetta, joten ajelin töihin Säijän ja Lempäälän kautta. Hieman viileää aamulla jo oli, sillä pahimmillaan lämpöä oli vain 7 astetta. Takki ja ohuet hanskat olivat tarpeen. Lyhyissä pöksyissä kyllä tarkeni vielä. Lämpö nousi ennen perille pääsyä 13 asteeseen. Matkaa tuli 52,5 km ja aikaa meni 1:50. Töistä lähtöä piti vähän viivästyttää, sillä vettä satoi taas ihan kunnolla. Kun viimein pääsin lähtemään, niin en kovin pitkää kuivissa olosuhteissa päässyt polkemaan. Piti oikein pysähtyä vähäksi aikaa yhden sillan alle sadetta suojaan. Loppumatkastakin vähän tihutteli ja tiet olivat märkiä koko matkan. Märkä oli myös mies, kun kotiin pääsi. Pyörä jälleen pesuun. Illalla vielä 1,7 km:n juoksukokeilu.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Reeneistä vapaa päivä. Koko ilta pihahommissa. Ilta oli vaihteeksi vähän lämpimämpi ja tarkeni shortseissa työskennellä.

Torstaina oli konttoripäivä. Jälleen oli maantipyörä alla, kun illaksi oli luvattu komeaa keliä. Aamulla oli 10 astetta lämpöä, mutta illalla, kun polkaisin Sorkkalan, Nokian, Siuron ja Sasin kautta kotiin, niin lämpö nousi melkein hellelukemiin. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:25. Tehot 159W. Tehot ovat kyllä tippuneet kesän loppua kohden. Keväällä ja alkukesästä keskitehot liikkuivat 180-190W paikkeilla. Alkaako äijä jo vähän hiipumaan.

Perjantaina oli jälleen kotitoimistopäivä. Päivällä kävin juoksemassa 1,7 km. Sisun kanssa kahdestaan koko päivä ja lauantaihin asti. Pihahommia ja kiekkojen kanssa temuamista.

Lauantaille ei oltu lupailtu kauhean kesäistä säätä, mutta sain bongattua sadetutkasta jonkinmoisen välin, johon uskalsi lähteä polkemaan. Lämpöä ei ollut kuin neljätoista astetta, joten laitoin varmuuden vuoksi pitkää päälle niin ylä- kuin alapäähänkin. Otin myös gravelin alle ja lähdin kiertämään Tampereen keskustaa vähän laajemmalla säteellä. Heti alkuun vähän sujutti vettä, mutta melko pitkään sain ajella, että kunnolla alkoi satelemaan. Aurinkokin jopa välillä pilkisti. Ensin poljin Santalahden kautta Kauppiin ja sieltä latupohjia pitkin Niihamaan ja Atalaan. Atalasta Linnainmaan kautta Kaukajärvelle, ja sieltä Kalle Päätalon puiston ohi Hervantaan. Hervannan kanjonissa alkoi sitten satelemaan ihan kunnolla. Tietenkin juuri siellä, missä ei ollut mitään suojapaikkaa. Lahdesjärven ABC:llä kävin suojassa katsomassa, miten sadealue menee yli, ja kun oli juuri menemässä ohi, niin lähdin jatkamaan matkaa. Loppumatka kulki Rautaharkon ja Härmälän kautta Pirkkalaan ja sieltä suorilla kotiin. Loppumatkastakin tuli vielä sadekuuroja, joten sekä pyörä että kuski päätyivät pesulle. Matkaa kertyi 58 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Illalla sadekuurojen välissä pihahommia.

Sunnuntai alkoi koiralenkillä, omalla 1,7 km:n juoksulenkillä ja pihahommilla. Sitten alkoi aurinko paistelemaan ja lämpökin nousi sellaisiin lukemiin, että viitsi lähteä pyörälenkille. Maantiepyörän otin jälleen alleni ja tavoittaana noin 100 km. Reitti kulki ensin Nokian Viholaan ja sieltä Siuron ja Salmin kautta Jumesniemeen. Jumesniemestä Hämeenkyrön ja Viljakkalan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia. Tehot 164W. Lämpöä oli 17 astetta, eli ihan riittävästi, eikä vettäkään satanut, mutta pohjoistuulta oli sen verran, että se hyydytti vauhtia. Muutenkaan ei oikein kauhea into ollut päällä. Ilta jälleen pihahommissa.

Viikko 32/2025 (4.-10.8.2025)

Vaikka aurinko paistaa ja on ihan lämmintä, niin jotenkin alkaa ilmassa olemaan jo syksyn tuntua ja fiilistä. Hellelämmöt on taakse jäänyttä aikaa, mutta nyt ollaan ihan sopivissa lämmöissä. Aamuisin tosin on ollut jo sen verran viileää, että on muutaman kerran joutunut laittamaan pyöräilytakkia päälle. Vettäkin on sadellut jokusena päivänä.

Parveke alkaa olla melko hyvässä kunnossa. Maalaamista on ollut tällä viikolla joka päivä, ja muutenkin työpäivän jälkeen ja viikonloppuna ennen ja jälkeen lenkkien on parvekeprojektia edistetty. Mutta nyt on kaiteet paikallaan, ei enää tarvitse tehdä kuin pientä viimeistelymaalausta.

Pyöräilypainotteinen on ollut tämäkin viikko, mutta kolmena päivänä olen laittanut juoksutossutkin jalkaan. Tosin ei vielä mitään sellaista lenkkiä, jota olisi viitsinyt laittaa harjoituspäiväkirjaan. Kaikki ovat olleet kilometrin mittaisia kokeiluja.

Joka päivä olen ollut pyörällä konttorilla. Maanantaina poljin ihan normaalireittejä pitkin. Tämä oli vielä lämmin päivä, aamulla 18 ja illalla 27 astetta.

Tiistaina oli iltapäivälle luvattu sadetta, joten teinkin heti aamusta maantiepyörällä vähän pidennetyn työmatkapyöräilyn. Poljin töihin Säijän, Vanattaran ja Vuoreksen kautta. Vuoreksen lenkin tein sen vuoksi, kun piti käydä tarkastamassa Sääksjärven ja Hervannan välinen pyörätien uusi asfaltti. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 1:55. Vielä tarkeni polkea ilman takkia, kun lämpöä oli 17 astetta, vaikka pilvistä olikin. Kotiin ajaessa alkumatkasta sainkin sitten vettä niskaani.

Myös keskiviikkona töistä lähtiessä tihutteli vähän vettä, mutta ei niin paljon, että olisi kauheasti kastunut.

Torstaina olin jälleen maantiepyörällä liikenteessä. Töiden jälkeen lähdin kiertämään Pyhäjärveä Vesilahden, Narvan ja Tottijärven kautta. Alkumatka meni vielä ihan mukavassa säässä. Parhaimillaan pyörämittari näytti jopa 25 astetta lämpöä ja aurinko paisteli. Vesilahden jälkeen alkoi taivaalla näkyä uhkaavia pilviä ja Narvan jälkeen, suurinpiirtein matkan puolivälissä alkoi sitten vähän tihuttamaan. Mitä lähemmäksi Tottijärveä tulin, sitä märemmäksi tie muuttui. Taivaalta en niskaani ihan kauheasti vettä saanut, mutta tien pinnasta vettä lensi sen verran, että märkänä sain loppumatkan polkea. Lämpö tippui myös radikaalisti matkan aikana, sillä kotona pyörämittari näytti 14,4 astetta. Takki oli kyllä mukana, mutta niin kylmä ei sentään tullut, että siihen olisi pitänyt turvautua. Matkaa kertyi 77 kilometriä ja aikaa kului 2:40.

Myös perjantaina pyörällä töissä. Aamulla vain 13 astetta lämmintä. Illalla sentään parikymppiä.

Lauantaille näytti sen verran hyvää säätä, että päätin lähteä vähän pidemmälle pyörälenkille. Vähän lähtö viivästyi, kun takarenkaassa ei tuntunut pysyvän ilma, ja päätin vaihtaa varmuuden vuoksi sisurin. Reitti kulki ensin Santalahden, Kaupin ja Linnainmaan kautta Kangasalle. Tämä ensimmäinen tunnin pätkä on kyllä vähän ikävää ajaa, kun taajamassa pitää mennä. Koko ajan pitää olla tarkkana ja liikennevalojakin on ihan riittävästi. Kangasalan keskustan jälkeen pääsin viimein ajamaan jo vapaammin. Ensin kiersin Tiihalan maaseutulenkin ja sitten muutama kilometri Lahden tietä. Matka jatkui Vehoniemen kautta Pälkäneelle ja sieltä Valkeakoskelle. Jokunen kilometri ennen Valkeakoskea alkoi ensin tihuttamaan vettä ja sitten tulemaan kovempaa. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä juuri kun vettä alkoi tulemaan vähän enemmän, tuli eteen katoksellinen bussipysäkki, jonne pääsin sateen suojaan. Kymmenisen minuuttia olin suojassa ja hyvä niin, sillä välillä satoi ihan rajustikin. Vaikka sade lakkasi, niin kastuin jälleen renkaista lentävästä vedestä. Viimeiset kilometrit ennen Valkeakoskea oli uuden asfaltin saanutta pyörätietä, jota oli mukava ajella, vaikka vettä lensikin aika lailla. Valkeakoskelta käännyin takaisin Kangasalle päin. Vähän matkaa joutui ajamaan vielä märässä kelissä, mutta pian alusta muuttui taas kuivaksi. Myös Kaarina-Maununtyttären tie oli saanut uutta päällystettä. Kangasalta sitten Saarenmaan kautta Hervantaan, ja edelleen Sääksjärven ja Vanattaran kautta Lempäälään, jossa poikkesin Kuokkalan Teboililla tankaamassa munkkienergiaa. Loppumatka kulki Säijän kautta. Matkaa kertyi 166 kilometriä ja aikaa kului 5:37. Keskitehot 168W. Lämpöä 20 astetta ja puolipilvistä.

Sunnuntaina tein iltapäivällä pienen gravelilenkin Mettistön ja Pinsiön hiekkateillä. Lämpöä oli parikymmentä astetta, ja ihme kyllä vettä ei satanut. Matkaa kertyi 51 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia.