Tähän viikkoon on taas mahtunut monen moista häppeninkiä. Siitä syystä viikko onkin hujahtanut ohi super-nopeasti. Kulttuuri pläjäys alkoi tiistaina, kun kävin katsomassa Tappari-Lukko -jääkiekko-ottelun. Kyllä kai tuotakin voidaan jonkin näköisenä kulttuurina pitää. Se olikin sitten ensimmäinen lätkämatsi moneen vuoteen, jota on tullut käytyä katsomassa. Tosin ei tuokaan ottelu omaa lompakkoa verottanut. Kulttuuri jatkui torstai-iltana, kun kävimme kuuntelemassa HIFK:n kotihallissa 3 Doors Down nimistä  Jenkki-poppoota. Eipä se mikään ihmeellinen keikka ollut, mutta kyllä sieltä tuli heidän neljä hittikappalettaan bongattua. Yö Hesassa, ja perjantai-iltana katsomaan Erja Lyytikäistä Vuosaareen. Tämä keikka olikin sitten jo parempaa sorttia. Enpä ole ennen nähnyt tai kuullut kenenkään suomalaisen tiluttavan kitaralla tuohon tapaan. Veti kyllä melko tyylikkään keikan. Suosittelen, jos vaan on mahdollisuus päästä kuulemaan.

Iltamenojen vuoksi viikon kuntoilut oli mahdutettava pääosin aamuohjelmaan. Maanantaina tosin ehdein tekemään illalla hiihtolenkin, mutta tiistaina hiihto piti tehdä aamulla, ennen töihin lähtöä – eipä ole ennen tullut lähdettyä hiihtämään klo 6 aamulla – melko rauhallista oli ladulla. Keskiviikko- ja torstaiaamuna kävin matolla hölkkäilemässä tunnin verran, mutta perjantai olikin täysin vapaa päivä – niin treeneistä kuin töistäkin. Kävin tosin katsomassa millainen hotellin kuntosali oli, mutta eipä se juuri houkutellut jäämään.

Lauantaina oli vuorossa Jämi42 Ski. Eli 42 km:n hiihtokilpailu Jämin maastossa. Paikalle oli saatu melko laadukas kärkiporukka. Siellä oli esim. O.B. Hjelmeset, Kari Varis, Tero Similä jne. Tästä syystä meikäläistä ei näy ihan kärkikahinoissa. Itseasiassa sadan joukkoon ei ollut mitään asiaa. Tai ehkä sadan joukkoon olisi ollut mahdollisuuksia, mikäli suksi olisi toiminut. Pitoa kyllä löytyi, mutta luistoa ei pätkääkään. Vaikka keli ei ollut luiston kannalta muutenkaan otollinen, sillä uutta lunta oli satanut yöllä ja kova tuuli pöllytti sitä koko ajan ladulle lisää, niin oma luisto oli muihinkin nähdä tosi surkea. Tasatyöntöosuuksilla ja alamäissä jäin ihan sikana kaikista, mutta taas vuorotahtiosuuksilla ja ylämäissä porukkaa tuli selkä edellä vastaan. Aikaa kului himpun päälle kolme tuntia.  Jotain pitää keksiä ennen Pirkkaa, sillä tuollaisella luistolla menee hermo.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Pinsiön kierros. Sääennuste näytti kovaa lumipyryä ja kovaa tuulta, mutta onneksi sentään suurin lumipyry jäi tulematta. Kova tuuli piti kuitenkin huolen siitä, että aukeilla paikoilla ladut oli tukossa, mutta onneksi metsäpätkillä moottorikelkkalatu oli ihan hiihdettävää. Tuulin kanssa tuli peräkanaa taivallettua 69 km tuulessa ja tuiskussa, ja 50:n kerran järjestetty Piensiön kierros sivakoitua. Kaloreita tuli siis viikonloppuna kulutettua, mutta voi vannoa, että kaikki on kyllä tullut takaisin.

Nyt kun on sen verran vilposta tuolla ulkona, ettei tarkene mennä hiihteleen, niin on pitkästä aikaan taas hyvä hetki päivittää blogiakin. Mitäs sitä nyt on sitten viimeisen kolmen viikon aikana tullutkaan tehtyä. No, tämä viimeinen viikko on ainakin mennyt sisällä oleillessa. Maanantaina tuli vielä käytyä hiihtämässä, mutta sen jälkeen on ollutkin töiden jälkeen aina parikymppiä pakkasta, joten treenit on siirtynyt salin puolelle. Eli mattoa on tullut paukutettua, ja muutaman kerran laitteidenkin puolla olen käynyt.

Muuten tammikuu on ollut salikäyntien ja pyöräilyn osalta tosi hiljaista. Hiihto- ja juoksutreenejä on vuorotellen tullut vaan tehtyä. Hiihtoa on tähän mennessä kertynyt vähän päälle 420 km ja juoksua 250 km. Pirkan hiihtoonkin tuli taas ilmoittauduttua, joten neljä viikkoa olisi vielä aikaa keräillä kilometrejä. Tavoite olisi taas saada tonni rikki ennen Pirkkaa, joten pitkiä pakkasjaksoja ei paranisi helmikuussa enää tulla.

Niin, ja peruin minä sen paljon puhutun akillejänneleikkauksen. Tosin se taisi olla virhe, sillä hetimiten perumisen jälkeen alkoi jänne taas vaivaamaan jokin verran. Kyllä sillä nyt on päässyt juokseen ja hiihtään, muttei se kuitenkaan kuntoon tullut, vaikka se pari kuukautta hyvä olisikin. Eli saa nähdä milloin sitä pitää taas pirautella Oravalle päin.

Loppiaisviikko oli sen puolesta erikoinen, että kaikki neljä työpäivää tuli istuttua Tampereen keskustassa koulutuksessa. Näin ollen työmatkapyöräilyt jäivät täysin tältä viikolta väliin ja piti turvautua auton kyytiin. Onneksi koulutukset alkoivat vasta vähän myöhemmin, joten joka aamu oli hyvin aikaa käydä salilla. Parina aamuna tuli tehtyä jopa reilun tunnin treeni normaalin vajaan sijasta.

Uusi vuosi kun alkoi lumisena, niin siirryin tekemään myös juoksutreenit salin lämpöön, matolle. Tiistaina ja torstaina tuli tehtyä tunnin perushölkät. Matkaa kertyi á reilu 13 km. Perjantaina loppiaisena, kävin tekemässä salilla yhdistelmäharjoituksen. Ensin 40 min salilaitteita ja sen päälle 40 min rauhallista mattojuoksua. Lauantain juoksussa yritin ottaa jo vähän vauhtiakin mukaan harjoitukseen. Ensin 3 km rentoa hölkkää, sitten 5 km / 20 min + 1 km kiihtyvällä vauhdilla, päälle vielä 3 km rauhallista hölkkää.

Nyt kun akillesjänne tuntuu olevan ihan kunnossa, niin nyt on sitten taas muiden kipujen vuoro. Vasen pohje on tällä hetkellä melko jumissa ja tuntuu hieman kipeältä ja kireältä juostessa. Enemmän huolestuttaa kuitenkin oikea polvi, jossa on alkanut tuntumaan samoja oireita, mitä kesälläkin oli ja mikä johti kortisonipiikin ottamiseen. Luulen, että ko. vaiva tuli erään jalkaprässitreenin jälkeen, ja olenkin nyt jättänyt salikäynneillä kyydyt ja prässit vallan väliin. Odotellaan miten tuo polvi lähtee tästä paranemaan.

Hiihtokausikin tuli sitten vihdoin ja viimein avattua. Lunta on tullut nyt sen verran Lamminpään reiteillekin, että sinne on saatu perinteisenkin ladut ajettua. Ei ne nyt missään unelmakunnossa olleet, mutta ajetut ladut nyt kuitenkin, eikä paljasta maatakaan näkynyt missään kohdassa. Vajaan 15 asteen pakkanen meinasi vaan pelotella, jo tällaisen lämpimään tottuneen, jäämään sisälle, mutta onneksi tuli lähdettyä, sillä keli oli ihan sopiva, kunhan vaan veti pipoa vähän syvemmälle. 27 km:n lenkki oli ihan hyvä kauden avaukseksi. Paranisivat nyt vaan hieman nämä hiihtokelit, sillä jalatkin tykkäisivät hiihdosta vähän enemmän kuin juoksusta.

Onneksi joulun aika alkaa pikku hiljaa loppumaan ja saa lopettaa tämän älyttömän mässäilyn. Alkaa suklaan syöminen jo tökkimään. Jouluruokia joutuu kuitenkin vielä pari päivää syömään, sillä kun on ollut kolme päivää mässäilemässä muiden ruokapöydissä, niin nyt pitäisi saada vielä tyhjennettyä oma jääkaappi.

Juoksukilometrejä tuli pitkästä aikaa, yhden viikon sisään, kerättyä oikein hyvä määrä. Jouluviikolla nimittäin meni 70 km rikki. Viimeksi tuollainen määrä on tullut joustua yhteen viikkoon kesäkuun alussa. Jalat eivät ole kapinoineet yhtään vastaan, sillä mitään suurempia kipuiluja ei ole ilmaantunut. Neljänä viimeisenä sunnuntaina on tullut juostua puolimaratonin mittainen lenkki, joten pitkähköt lenkin sujuu jo joten kuten. Vielä pitäisi muutama rauhallinen viikko malttaa taapertaa ja sitten voisi ohjelmaan ottaa mukaan jo reippaampiakin lenkkejä.

Tapaninpäivänän ohjelmaan ei onneksi kuulunut juoksulenkkiä, sillä lenkki olisi voinut olla melko extremeä. Alastarolla nimittäin riitti tuulta ihan riittämiin ja puita oli kaatunut ristiin rastiin vähän joka puolella. Onneksi ei myöskään tullut vietettyä joulupäivän ja Tapanin päivän välistä yötä mökillä, sillä mökiltä pois pääsy olisi ollut hieman hankalaa, kun puut olivat katsaisseet tien monesta kohdasta. Kotosalla ei sentään ollut tuhoja tullut ja sähkötkin olivat päällä kun palasimme sähköttömältä Alastarolta.

Saapui se ensilumi vihdoin ja viimein tännekin päin Suomea. Itsenäisyyspäivänä tuo ihme sitten tapahtui. Harvinaisen pitkään sitä saikin tänä vuonna odotella. Viikon mittaan sitä sitten tuli taivaalta harva se päivä, tosin pääosin melko vetisessä muodossa, joten sohjoa on tässä saanut pyörällä kyntää. Tuuli sentään aloitti sunnuntaina hiihtokauden, mutta minä en vielä vaivautunut rasvaamaan perinteisen suksen pohjia. Ihan niin kova into minulla ladulle ei ole.

Mukavuudenhaluisena siirryin, keskiviikon ulkolipsuttelun jälkeen, kuntosalin puolelle juoksumatolle teputtamaan. Harvinaisen tylsältä se taas tuntuikin. Oikein ihmetyttää, että miten sitä jaksoikin koko viime talven sisätiloissa juosta. No, lauantaina kuitenkin tuli tunti rauhallista hölkkää ja sunnuntaina puolimaratonin verran vielä rauhallisempaa laahustusta. Viikon juoksusaldoksi tuli 55 km, eli ihan mukava määrä tähän kohtaan kuntoa.

Keskiviikkona tuli lopulta saatua langanpäähän Neo-sairaalan leikkaussalikoordinaattori. Eikä hän yhtään yskinyt, vaikka ehdotinkin, vain kuusi päivää ennen leikkausta, että voisiko leikkausaikaa vähäsen siirtää eteenpäin, kun jalka ei nyt olekaan pipi. Sovittiin uudeksi leikkausajaksi 24.1.2012, joten tässä tuli akillesjänteelle kuusi viikkoa lisää testiaikaa. Toivottavasti ei tarvitse mennä puukolle tuolloinkaan.

Kyllä sitä pitää alkaa pikku hiljaa uskomaan, että kinttu kestää jo juoksemista. Kahden viimeisen viikon saldo on reilu 100 km juoksua, eikä minkään oloisia kipuja ole “tarkkailualueella” ollut havaittavissa (monessa muussa paikassa kyllä kolottaa). Hieman liian paljon lyhyessä ajassa on kyllä tullut nostettua kilometrimääriä, mutta tarkoitus on ollutkin yrittää saada mahdollisismman paljon rasitusta akillesjänteelle.

Kahden viikon testijakson päätteeksi tuli tehtyä vielä kolmen päivän juoksuputki. Perjantaina tein tunnin rauhallisen hölkän punttisalitreenin ja työmatkapyöräilyjen lisäksi. Lauantain lenkki oli myöskin tunnin mittainen, mutta sisällytin siihen 4 x 1000 “vetoa”. Vetovauhtina oli n. 4 min/km. Ja sunnuntaina juoksin rauhallista vauhtia puolimaratonin verran. Vähitellen alkaa tuo juoksukin tuntumaan taas juoksemiselta, vaikka vauhti ja kestävyys onkin vielä hukassa, niin täyttä tuskaa ei nuo lenkin sentään enää ole olleet.

Huomenna pitäisi varmaankin sitten soittaa Turkuun ja siirtää, ainakin nyt näin alkuun, leikkausaikaa. Toivottavasti siirto onnistuu sen suurempia sanktioita, vaikka ilmoitus tuleekin näin myöhään ja lähellä leikkaushetkeä.

Tällä viikolla tuli kolmisen viikkoa täyteen siitä, kun viimeksi olin yrittänyt ottaa juoksuaskeleita (tai no, sauvalenkeillä on toki tullut hölkkäiltyä alamäet). Päätin siis keskiviikkona kokeilla mitä kintut tykkäävät neljän kilometrin hölkästä. Testitulos oli positiivinen, eli hölkän aikana eikä sen jälkeenkään tullut minkäännäköisiä akillejännekipuja. Päivä taukoa ja perjantaina kilsa lisää ja uusi yritys . Tulos jälleen toiveita herättävä – ei kipuja Jälleen päivä taukoa ja sunnuntaina taas hölkkälenkki kilsan lisämatkalla. Eikä vieläkään oireita akillesjänteessä.

Olisikohan tässä vielä kuitenkin toivoa, että leikkauksen voisi välttää. Tiistaina pitää tehdä seuraava kokeilu taas vähän matkaa pidentäen. Jos viikonloppuun asti pääsee yhtä positiivisissa merkeillä, niin silloin pitää jo ehkä kokeilla juoksulenkkejä peräkkäisinä päivinä. Sihen tosin on vielä pitkä matka ja kivut voivat tulla takaisin millä askeleella hyvänsä.

Tällä viikolla on nyt sitten tullut pidettyä elämäni ensimmäiset lakkopäivänikin, kun isot järjestöpomot eivät ole pystyneet päättämään, että millä ehdoilla sitä töitä pitäisi oikein tehdä. Siellä sitä herrat miettivät, että pitäisikö sitä Rinteen pojalle maksaa euro vai kaksi enemmän palkkaa kuukaudessa. Ei sillä, etteikö noiden eurojen vuoksi kannata lakkoilla, mutta se on tullut tässä  maksamaan samalle Rinteen pojalle jo jokusen sataa euroa. Joten kyllä sitä saa taas muutaman näppäyksen näppäimistöä näpytellä, ennen kuin tuo summa tulee ansaittua takaisin. Joten koittakaapan nyt hyvät herrat pikku hiljaa saada se sopimus käteltyä. Mutta saapa nähdä jatkuuko sapeleiden kalistelu vielä ensi viikollakin.

Aamuheräämiset eivät lakon vuoksi muuttuneet, vaan normaaliin aikaan klo 5:30 sitä on tullut kömmittyä ylös koko viikko, ja aamupuuron jälkeen on tullut lähdettyä pyörällä punttisalille. Tosin en ole jaksanut polkea Pirkkalaan asti rautaa kiskomaan, vaan olen käynyt tuossa lähemänä Lielahdessa, kun kerran samalla jäsenyydellä pääsee sielläkin käymään.

Turkulaisten ennakkoluuloisuuden vuoksi Pirkanmaalaisia kohtaan, jouduin viettämään jokusen tovin tiistaina ja keskiviikkona Ylöjärven terveyskeskuksessa. Aj -leikkauksen vuoksi piti nimittäin käydä otattamassa MRSA-testit –  ja vielä kahtena päivänä peräkkäin. Ensin piti 75 minuuttia odotella, että oma vuoronumero ilmestyy taululle, ja sen jälkeen menee vielä kolme varttia, että näytteet saa otettua. Tämä johtui siitä, että aikaisemmin ei kuulemma vastaavia testejä ole heidän tarvinnut ottaaa. Toisena päivänä jonotusaika ei ollut yhtään lyhyempi, mutta näytteiden ottoon ei enää mennyt kuin kymmenisen minuuttia.  Eli nyt löytyy Ylöjärvenkin terveyskeskuksesta yksi ammattilainen MRSA-testien ottamiseen. Minun käyntini vuoksi taisi vähän muiden jonotusajat venyä entisestään. Myös yhden hoitajan yöunet taisi mennä, kun hän joutui jännittämään, että joutuuko hän toisenakin päivänä ottamaan näytteen mm. perineumista – ja samalle hoitajallehan toinenkin käyntivuoroni osui. Hienosti kaikki kuitenkin järjestyi.

Loppuviikosta olikin sitten aikaa tehdä sauvaköpöttelylenkkejä. Torstaina tuli tehtyä vajaan kahden ja puolen tunnin savoittelulenkki, ja siinä sain nivuseni niin kipeäksi, että perjantaiaamun salikäynnillä jäi jopa muutama jalkaliike tekemättä. Kaikesta huolimatta päätin kuitenkin perjantaina lähteä polkemaan pyörällä mökille (92 km), jonka seurauksena sain sitten polveni kipeäksi. Lauantaina olikin sitten sellainen tilanne, että toisen jalan aj. ja nivunen ja toisen jalan polvi olivat kipeänä. Joten hyvin menee. Lauantaipäivällä Tuulin kanssa tehty 50 km pyörälenkki ja illalla tehty 80 min sauvakävelylenkki eivät tilannetta ainakaan helpottaneet. Mutta kohta on aikaa parannella kaikki paikat kuntoon.

Akilles-projekti nytkähti taas jalanmitan eteenpäin, kun alkuviikosta Turustusta soiteltiin ja ehdotettiin leikkausaikaa. Heille ensimmäinen vapaa aika oli 13.12. ja siihen minä tartuin heti kiinni. Eli puolitoista kuukautta olisi vielä aikaa toivoa, että jalan saisi kuntoon ilman puukon apua. Olen alkanut kääntymään sille kannalle, että molemmat jänteet leikattaisiin samalla kerralla. Etuina siinä olisi se, että menisi molemmat jalat samalla toipumisajalla. Myöskään ei tulisi rasitettua toista jalkaa enempää, kun kumpikin on samassa tilassa. Huonona puolena on, että lompakko laihtuu entistäkin enemmän, vaikka toisaalta toisen jalan leikkauksen saakin puoleen hintaan, kun se tehdään samalla kertaa. Toinen huono puoli on, että sitten ollaan jonkin aikaa ihan jalattomia. Jonkin verran painoa saa jaloille laittaa, mutta käytännössä pitää varmaankin hommata pyörätuoli, jotta kotona pystyy paremmin liikkumaan.

Pari-kolme reilun tunnin sauvakävelylenkkiä on viikon aikana tullut tehtyä normaalien työmatkapyöräilyjen ja salikäyntien lisäksi. Sauvottelu tuntuu olen ihan ok jaloille, eikä ne kipeytä akillekia laisinkaan. Eli pientä toivoa pidän vielä yllä, että jos kuukauden juoksutauvolla ja sauvalenkeillä saisi jalat paranemaan sen verran, että leikkauksen voisi vielä välttää. Kolmen – neljän viikon sairasloma ei nimittäin hirveästi innosta.