Eilen meni tämän talven ensimmäinen hiihtotonni rikki (ja todennäköisesti myös viimeinen). Hieman olen viime vuosien määriä edellä ja syynä siihen on aikaisemmin alkanut hiihtokausi sekä paria edellistä talvea kevyempi koulukuorma. Nyt on myös hyvät mahdollisuudet kerryttää parina seuraavanakin viikkona kilometrejä, sillä perjantaina oli viimeinen työpäivä Metsolla ja uudessa paikassa aloitan vasta parin viikon päästä. Työstressiä ei siis ole ainakaan kahteen seuraavaan viikkoon, mutta yo-kirjoitukset kyllä painavat päälle tuonakin aikana.

Pirkkaankin on nyt sitten ilmoittauduttu. Viime vuoden ennätysaikaa on turha lähteä rikkomaan, mutta jos sijoituksen saisi sarjassaan taas lähemmäksi viittäkymmpiä, niin siinä olisi tavoitetta riittävästi. Nyt on ensimmäinen vuosi, kun pääsen neljäkymppisten sarjaan. Siinä sarjassa on ollut viime vuosina jokunen kymmenen hiihtäjää vähemmän kuin yleisessä sarjassa, joten senkin puolesta sijoituksen paranemiseen on mahdollisuuksia. Viime vuonna olisin ollut samalla ajalla neljäkymppisissä toista kymmentä pykälää korkeammalla kuin yleisessä sarjassa.

Uusien pertsan monojen kanssa on ollut vähän hankaluuksia. Vasemman jalan mono painaa ikävästi kipeätä akillesjännettäni, eikä sillä pysty hiihtämään kivuitta juuri ollenkaan. Onneksi se oli oikean jalan vanha mono, joka hajosi, joten voin nyt hiihtää siten, että vasemmassa jalassa on vanha mono ja oikeassa uusi mono. Hyvin hiihto tuntuu sujuvan noinkin, eikä ketään edes ole ladulla asiasta huomattanut. No, toinen mono on nyt suutarilla vetoketjun vaihdossa, joten kohta pääsen taas hiihtelemään vanhat monot molemmissa jaloissa. Uudet monot saavat jäädä odottamaan aikaa parempaa.