Viikko 37/2023 (11.-17.9.2023)

Kisaan valmistava viikko oli kevyt. Tosin alkuviikosta en vielä tiennyt, että lähdenkö lauantaina Jyväskylään juoksemaan puolimaratonia. Seurasin sääennusteita ja tein vasta perjantaina päätöksen ilmottautua kisaan mukaan. Tosin verkkoilmottautuminen oli jo silloin päättynyt, joten jälki-ilmo piti tehdä paikan päällä, joten päätöksen lähtemisestäkin sai venyttää vielä lauantaiaamuun asti. Silloin sääennuste näytti, että sade lakkaisi Jyväskylässä klo 15, kun juoksun startti olisi 15:15. Tuuliennuste oli kylläkin huono, sillä reipaahkoa lounaistuulta oli luvattu, ja tuo suunta puhaltaa pahasti vastaan reitin avonaisimmassa kohdassa ja toisaalta myötätuuliosuus on suojassa, joten kunnon takatuuppariakaan ei siitä saisi.

Syksyyn päin sään osalta on menty. Iltapäivällä pyöräillessä juuri ja juuri tarkenee lyhyissä punteissa, mutta aamulla pitää olla melkein jo vähän enemmän kampetta päällä. Vettäkin on jokusena päivänä sadellut, mutta tätähän tämä syksy on, ja tervetuloa vaan.

Maanantaina olin konttorilla maantiepyörällä, kun iltapäiväksi ennustettiin ihan kelvollista säätä, ja kotiin päin pyöräilinkin vähän pidemmän kautta. Tosin kelvollinen sää muuttui parinkymmenen kilometrin polkemisen jälkeen vesisuhjuksi ja sitä riitti sitten koko loppumatkan ajan. Tuulta ei onneksi ollut eikä vettäkään niin paljon tullut, että olisi tien pahasti kastellut, mutta kamppeet tulivat kuitenkin kunnolla märäksi. Lämpöäkin oli vielä 16 astetta, joten ei siinä kylmä tullut. 71 kilometriä tuli poljettua ja aikaa tuohon meni 2:20. Keskari oli siis vähän päälle kolmeakymppiä ja keskitehot 183W.

Tiistain olin kotikonttorilla. Aamulenkin jätin väliin ihan tarkoituksella, jotta saisi kevyen viikon. Illalla oli kuitenkin “pakollinen” sulkapalloneluri. Pelit kulkivat ihan ok ja mailaankin olin saanut uudet jänteet ja nekin tuntuivat ihan asiallisilta. Pelikavereista Mika oli vaihtunut Mikkoon.

Keskiviikkonakaan ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli vähän märkää vaikkei enää satanutkaan. Mukaan olin ottanut vähän sadekamppeita mukaan, kun iltapäiväksi oli luvattu taivaalta vettä. Ihan turhaan nuo kamppeet olivat mukana, eihän sitä silloin mitään sada kun siihen varautuu. Otin jopa muutaman kilometrin lisämittaa kotimatkalle.

Myös torstaina olin toimistolla pyörällä. Kuivaa oli ja kotiin päästyäni kävin tekemässä 5 kilometrin juoksulenkin, jonka aikana otin lyhyitä “tolppavetoja”. Vähän jalkojen virittelyä kisaa varten.

Perjantaina olin kotona ja pidin täyslepopäivän. Pari koiralenkkiä piti kylläkin tehdä, sillä Tuuli lähti viikoksi pohjoiseen ja nyt ollaan Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä.

Lauantaina yhdentoista aikoihin lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää. Tunnin ajon jälkeen poikkesin Lähkipohjan Nesteelle syömään noutopöydän. Samalla tuli myös Sisua pissatettua. Jyväskyllän saavuin noin 13:30 ja aikaa tuntui olevan ennen kisastarttia ihan hyvin, mutta kiire siinä meinasi kuitenkin tulla. Ensin piti löytää parkkipaikka ja sitten pikaisesti ilmottautumaan kisaan, tämän jälkeen takaisin autolle ja Sisun kanssa pikainen pissalenkki ja kamppeiden vaihtoa ja sitten taas parkkihallilta kisapaikalle repun vienti varustesäilöön ja vessakäynti. Suunnitelma oli, että puoli tuntia ennen lähtöä pääsisin verkkaamaan, ja kun koko ajan teputti, niin juuri tuohon aikatauluun ehdein.

Verkkaan lähdössä alkoi satamaan, mutta en antanut sen häiritä, vaan yritin hakea paikkoihin lämpöä ja muutenkin sykkeen ja hengityksen auki, ettei sitä tarvisi tehdä kisan ensimmäisillä kilometreillä. Sitten vähänksi aikaa sateensuojaan, viimeinen vessakäynti ja kohti lähtöviivaa. Ennen starttia sade onneksi lakkasi eikä kamppeetkaan olleet päässeet kovin märäksi. Ei muutenkaan ollut kylmä vaikka tuuli osuikin lähtöpaikalle melko hyvin. Lämpöä oli 17 astetta.

Reitti kulki Jyväsjärven ympäri myötäpäivään ja puolimaratonilla reitti juostiin kahteen kertaan. Tällä säällä reitin ensimmäiset ja viimeiset puolitoista kilometriä juostiin vastatuuliosuutta. Onneksi nuo pätkät olivat kuitenkin melko suojaisia eikä tuuli päässyt häiritsemään kauheasti. Länsituuli olisi ollut paljon huonompi suunta.

Lähtöviivalla oli melkein tuhat puolimaratonille lähtijää. Itse hain paikan melko läheltä lähtöviivaa, jotta pääsisi heti alusta juoksemaan vapaasti. Jyväskylässä on perinteisesti, ainakin yleisessä sarjassa, ihan hyvä taso ja tälläkin kertaa kovia menijöitä oli änkenyt lähtöviivalle. Lähtöpaukusta meinasi tulla jopa tönimistä, kun nämä kovat menijät yrittivät hakea parempia juoksulinjoja. Ensimmäisillä sadoilla metreillä pitikin katsoa tarkasti oma linjansa, ettei juossut kenenkään kantapäille, ja vähän sivuillekin vilkuilla mutkissa ettei pahemmin kiilannut ketään. Oman mausteensa toivat myös maratoonarit, jotka olivat lähteneet matkaan kolme tuntia aiemmin, mutta niitä 4-5 tunnin menijöitä oli vielä paljon reitillä ja ne tulivatkin selkä edellä melko äkkiä vastaan, kun kilometrivauhti meidän ja heidän välilään oli helposti sen 2 min/km. Pari kertaa meinasinkin jonkun selkään juosta kun tuli yhtäkkiä eteen.

Ensimmäiset kilometrit olivat paikkojen hakemista. Ohituksia tuli puolin ja toisin, mutta pikku hiljaa asetelmat alkoivat muodostua. Itse vedin alkuun omaa letkaa. Tai pääasiassa ei ainakaan ketään ollut edessäni ja takaani kuului teputusta ja huohotusta. Joku meni välillä ohi, mutta pian jättäytyi taas taakseni.

Suunnitelmani juoksuun oli Turun tapaan lähteä 3:50 min/km vauhtia ja katsoa kuinka pitkään sitä jaksaisi. Ensimmäiset kilometrit menivätkin ihan tavoiteaikaa, mutta melko pian huomasin ettei mihinkään ennätysaikaan ollut mahdollisuuksia, sillä kilometriajat alkoivat tippumaan sinne 3:55 min/km tasolle. Tosin oli siellä joukossa muutama tavoitevauhtia parempikin kilometri. Jalat olivat ihan kunnossa eikä vatsalihasvaivakaan vaivannut juoksussa. Noutopöytälounas tosin taisi olla sitten kuitenkin liian raskas, vaikka yritin olla sen kanssa varovainen. Palleassa alkoi tuntumman vähän turhan aikaisessa vaiheessa pistosta, mutta loppujen lopuksi ei se sitten alkanut niin pahasti vaivaamaan, että olisi vaikuttanut juoksuun, vaikka sitä pitikin koko ajan kuulostella että paheneeko.

Noin yhdeksänteen kilometriin asti olin pääasiassa vetänyt letkaani, mutta siinä kohtaa yksi lähti ohitseni ja liimauduin hänen kantaansa, vaikka siinä pitikin omaa vauhtia vähän nostaa. Tosin vetomiehenä vauhtini oli vähän lässähtänyt ja tämä antoikin hyvin pienen lisä-buustin menoon ja luulen että tässä vaiheessa takana oleva letkakin vähän venähti (tosin en katsonut takajoukkoja, muuta teputuksen äänestä päättelin). Kympin aikani oli 38:25.

Ohittajani lähti toisen kierroksen alussa menojaan eikä ollut mitään järkeä lähteä hänen mukaansa. Takanani alkoi taas kuulumaan teputusta ja siellä olikin varmaan ennen toisen kierroksen alkua ohittamani juoksija. Kilometriaikani pysytivät melko takaisesti 3:55 min/km tuntumassa, tosin pari huonompaa kilsaakin oli, mutta niissä taisi olla nousua vähän enemmän. Vähän ennen 16 kilometriä ohitseni juoksi ensin yksi Joutsenon Kullervon mies ja heti sen perään nainen, joka oli ohittanut minut ensimmäisellä kierroksella suurin piirtein samassa kohdassa, mutta jonka olin puolestani ohittanut ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä. Tämä kaksikko lähti vähän karkumatkalle eikä ihan kantapäiltäkään kuulunut enää ääniä, joten takapainekin hävisi.

Jossain 18 kilometrin kohdilla, rantasuorilla, alkoi kuitenkin edessäpäin näkymmän selkiä joihin voisi olla vielä mahdollisuuksia. Viimeisellä kolmosella sainkin puristettua itsestäni vielä lisävauhtia ja tiputettua kilometometriajat taas alle 3:50 min/km:n. Ensin sain ohitettua pari kilpailijaa ja kun neljä kilsaa aiemmin minut ohittanut mies-nais -kaksikko alkoi tulla myös lähemmäksi laitoin kaiken peliin. Noin 600 metriä ennen maalia ohitinkin tuon kaksikon ja vielä yhden muunkin. Sitten vaan sellainen loppukiri ettei ketään tulisi enää ohitseni. Eikä tullutkaan. Tärkeää tuossa viimeisissä ohituksissani oli, että siinä pääsin Joutsenon Kullervon miehestä ohi, joka oli samassa sarjassa kuin minäkin ja tuo viime hetken ohitus takasi minulle M50-sarjan voiton. Hilkulle meni, mutta ilman tuota loppua, juoksusta olisi jäänyt vähän valju maku, vaikka jälleen tulikin 1:21-alkuinen aika. Tuollaiset lopputaistelut ja etenkin niissä pärjääminen, voi pelastaa koko kisafiiliksen. Tiukkaa tuossa M50-sarjassa kyllä oli, sillä kakkonen hävisi vain 7 sekunttia ja kolmonen 42 sekunttia. Tosin tuo kolmonen oli vielä 16 km:ssä vain kaksi sekunttia minun perässäni. Kaikista puolikkaan juoksijoista olin sijalla 22.

Tänä kautena tuli juostua kolme puolimaratonia, ei niitä lisää enää kyllä tule. Kaikissa niissä sain 1:21-alkuisen ajan ja kaikki kolme mahtui kaikkien aikojen top-5 aikoihini. Kaikissa sain myös M50-sarjan voiton. Eli tuolta osin kyllä ihan hyvä puolimaratonkausi.

Sunnuntaina aamupäivä olikin sitten melko sateinen. Vetta loikotti siihen malliin ettei ulos tarvinnut mennä ennen puoltapäivää, tai no käytiin me Sisun kanssa pikainen pissalenkki. Iltapäivällä alkoi sitten poutaantumaan ja aurinkokin paisteleen. Lähdin kevyellä graveli-lenkille. Suuntasin ensin Pitkäänniemeen ja sieltä Edeniin, josta jatkoin Nokian Pyhäjärven rantapolkuja. En ollut ennen noita polkuja ajanutkaan ja ihan hienoja reittejä tuoltakin löytyi. Takaisin kotiin tulin Koukkujärventien ja Teivon kautta. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Luoteistuuli oli melko napakka, lämpöä oli kolmisentoista astetta.